hyperaktiivisen tytön äitinä itkrn yöt ja läksytän päivät!

Sulla mättää tuo äitiys. Alan ymmärtää, miksi asiantuntijat sanoo, että lasten ylivilkkaus ei ole lisääntynyt. On vain enemmän tunarivanhempia.

[quote author="Vierailija" time="15.10.2013 klo 09:43"]

Sulla mättää tuo äitiys. Alan ymmärtää, miksi asiantuntijat sanoo, että lasten ylivilkkaus ei ole lisääntynyt. On vain enemmän tunarivanhempia.

[/quote]

neuvosi on?

Ymmärsin että kauppareissut on yksi kompastuskivi. Oletteko kokeilleet että tyttö kirjoittaisi ITSE kauppalistan kotona ( ja siitä muistutettaisiin vielä kaupan ulkopuolella että mitään muuta kuin listalla olevaa ei oteta. ) Ja sitten lapsi saisi kaupassa ITSE etsiä tarvittavat tavarat. Ja yhdessä rauhassa katsottaisiin jos jokin tuote täytyy vaihtaa ja selittää miksi näin tehdään. Eli jos tuo vaikka väärää ketsuppia, niin käydään yhdessä katsomassa hyllystä toinen ketsuppi (selityksenä että tämä on halvempi, tai tuo on iskän lempparia, tai mitä ikinä keksitkin). Ja sitten lapsi hoitaisi maksupuolen tai pakkaamisen. Ja lopuksi autossa kehut siitä jos meni homma hyvin. Ja lisäksi illalla isälle kertomus kuinka reipas tyttö oli (ja niin että lapsi kuulee kertomuksen)

Tuskinpa teitä pystyy auttamaan. Asenteesi on mikä on ja näyttää pysyvän. Lapsesi oireilu ja käytöshäiriöt lisääntyvät ja vaikeudet kotona ja lopulta muuallakin käyvät ylivoimaisiksi. Lapsi tullaan luultavammin murrosiässä ottamaan huostaan.

Pidä tunkkisi!

En tajua miksi se lapsi yleensä käy kaupassa. Ei meillä lapset käy. Krrran viikossa haetaan ruokalistan mukaan, jompikumpi vanhemmista hoitaa.

Dr Phil on sanonut järkevästi; jos jokin keino ei toimi niin älä sitten käytä sitä, vaihda keinoa. Omiin kokemuksiinsi perustuen antaisin sinulle seuraavat vinkit: 1) etsi varmuuden vuoksi yksityinen lääkäri 2) keskustele SI-terapian mahdollisuudesta kuten myös ratsastusterapiasta 3) jos tyttösi ei jaksa kirjoittaa niin anna hänelle nauhuri johon hän joka päivä/tarvittaessa kertoo miltä hänestä tuntuu (meillä tämä auttoi paljon!) 4) hanki tytölle tukihenkilö, googlaamalla selviää miten asuinpaikallasi löytyy esim. nuori aikuinen joka jaksaa ja viitsii kerran viikossa/kuukaudessa kaveerata tyttösi kanssa (tyttösi oireilee koulukiusaamista/kaverittomuutta.

Tyttösi ei ole mahdoton koska pärjää koulussa, muista se!

Miten niin pidä tunkkisi? Kauppareissut ovat 1 % ongelmaa. Haluaisin neuvoja niihin 99 %. Suurin osa neuvoista on joko huonoja tai OT. Urheiluharrastuksia pitää olla ja sitten kun on, Se on väärin. Pitää hankkia apua, mutta kun on hankittu sekään ei kelpaa. Pitää olla rajat, mutta sitten kun niitävaaditaan noudattamaan, sekin on väärin ja sitten suututaan. Ihan sama. Eiköhän minua itketä tänäänkin.

Haukkua osataan kyllä, mutta mitä teemme huomenna?! Keksikää siihen vastaus. Siitä ois eniten apua. AP

Anna lapsi huostaan. Sinusta ei ole äidiksi.

[quote author="Vierailija" time="15.10.2013 klo 10:06"]

Anna lapsi huostaan. Sinusta ei ole äidiksi.

[/quote]

sinusta ei ole neuvojaksi ja se on hemmetin helppo heitellä murrosikäisen erikoislapsen äidille tuollaista! AP voimia!

ongelmahan ei ole kauppa vaan ongelma on koti, koulu, harrastukset ja juhlat eli mikä tahansa paikka. Raivari, väkivalta ja itsetuhoisuus voi tulla missä tahansa! T. Masentuneen teinin äiti

Lapsi ei ole murrosikäinen, eikähän sillä ees ole diagnoosia... Sinä tyrit eilisen ja jos muu on samaa luokkaa, ongelmat johtuu sinusta, ei lapsesta.

Minäminäminäminäminä, sinä kirjoitat. Kas siinä avain.

Jos tekemistä pk-seudulla kaipaa, niin miten olisi Heureka? Siellä saa itse kokeilla ja räplätä ja ne tiedenäyttelyt yleensä kiinnostaa tuon ikäisiä. Tällä hetkellä siellä on perusnäyttelyn lisäksi näyttely avaruusmatkailusta (voiko ihminen mennä Marsiin) ja mielenterveydestä.

Voiko AP tyttösi kanssa shoppailla? Esim. lähteä yhdessä etsimään mieluista paitaa (tai mitä nyt teillä tarvitaan). Vaikka niin, että annat tytölle rahat käteen ja hän saa itse valita mieluisen.

Jos minulla olisi tuollainen lapsi, niin antaisin sille sellaisen selkäsaunan että siitä tytöstä lähtisi heti se hyperaktiivisuus hevon hemmettiin.

Lapsella on diagnoosi! Se ei ole adhd, vaan kognitiiviset ja tunne-elämän ongelmat. Menee jankkaamiseksi. Lääkärin mukaan murrosikä on alkanut. Senkin olen jo kirjoittanut. AP

AP:lle voimia. Kuulostaa siltä, että kyseessä todellakin on ehkä synnytyksen hapenpuutteen ja aivovaurion takia häiriintynyt lapsi. Siinä ei mikään "tehdään kauppalista kotona ja sitten saa auttaa äitiä hakemaan tavaroita" auta. Eikö tällaisten neuvojen kirjoittaja tajua, että kyseessä on 10-vuotias, ei mikään uhmaikäinen 3-vuotias.

Vaikka kirjoititkin omasta hevospelostasi, niin harkitse ihmeessä nyt vielä. Eräs ystäväni on ratsastusterapeutti ja on kertonut aikamoisia "ihmetarinoita" miten ratsastusterapia on auttanut vammaisia, aggressiivisia ja ylivilkkaita lapsia (ja aikuisia). Ehkä lapsen isä voisi viedä lasta tallille, jos sinua itseäsi kammottaa. Ratsastuksen hyöty tulee sekä siitä ison eläimen läsnäolosta että ihan siitä fyysisestä tunteesta hevosen selässä, keinuva liike ja eläimen lämpö. Lisäksi onnistumisen tunne on valtava, kun uskaltaa, osaa ja pärjää ison eläimen kanssa.

Itse lähtisin kokeilemaan myös ruokavaliomuutosta. Näistä on tullut niin paljon uutta tietoa ihan lähivuosina miten lasten käytöshäiriöt ovat helpottaneet sokerittomalla ja gluteenittomalla ruokavaliolla. Aloittakaa vaikkapa jollain lomalla, niin koulun ruokailut eivät pääse sotkemaan kokeilua.

Tsemppiä ja toivottavasti löydätte apua.

93, on muita lapsia. Heillä ei vastaavia ongelmia.

76

kiitos sinulle "hevoskuiskaaja". Vaikutat empaattiselta ja älykkäältä! Istukassani oli vikaa ja lapsi siis syntyi keskosena ja pienipainoisena laihana rääpäleenä, jonka olisi pitänyt olla lähemmäs pari kiloa, mutta oli vain vähän reilun kilon. Olen lukenut aiheesta ja Se altistaa ongelmille aivoissa. AP

Yymmärrän sinua ap. Minulla vastaava haastava poika 7v. Syysloma on yhtä helvettiä. Meillä lisää vaikeutta se, että pojalla on kolme pikkusisarusta jotka hekin tarvitsevat oman huomionsa. Tuo positiivisuuden kehä olisi kyllä hyvä saada luotua mistä monet täällä puhuukin, mutta tiedän sen olevan pirun vaikeaa kun lapsi ei muuta tee kuin ärsytä, mesoa ja ole hankala. Ehkä jos saisit tytöstä hieman lomaa ja sen jälkeen olisi helpompi aloittaa puhtaalta pöydältä? Tsemppiä kauheasti, itse odotan kauhulla murrosikää jos siitä tulee vielä pahempi kuin tämä hetki!!!

154 jatkaa.. Meilläkin poika syntynyt keskosena. 

Annoitko pusun? Ja miten reagoi?