hyperaktiivisen tytön äitinä itkrn yöt ja läksytän päivät!

Oletteko kokeilleet vilja- ja maidotonta ruokavalioa? Kannattaa myös kokeilla jättää sokerit ja lisäaineet pois.

Meillä poika rauhoittui merkittävästi kun poistimme kaikki viljat. Heti kun on syönyt edes palan leipää niin puoli viikkoa riehuu. Allergiatestit ja keliakiatestit näyttävät ihan normaalia.

[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 20:30"]

Hevonen on murskannut mun ranneluut, joten Se ei tule kysymykseenkään. Pelkään hevosia. Se on 600 kiloinen vaisto - ja pakoeläin, enkä näe siinä mitään hyötyä. Jatkossakin aion käydä lapsen kanssa ruokakaupassa. Arki on kurjaa joka tapauksessa, joten kiva jos on edes jotain syötävää ja minähän ne raivarit joudun vastaanottamaan. Olen myöskin mieluummin raivoavan lapsen kanssa kaupassa kuin kotona. Kotona tilanne on pahin!!!!! ap

[/quote]

Ratsastusterapia on LAPSELLE, ei sinulle ap!! Sinä viet lapsen tallille ja terapeutti hoitaa homman siitä eteenpäin ja palauttaa lapsen sinulle. Kannattaa maksaa itse jos yhteiskunta ei tule vastaan, siitä on oikeasti hyötyä. Mun lapsi ei piittaa eläimistä yhtään, mutta rakastaa ratsastusterapiaa ja se toimii!

En yhtään ihmettele että elämänne on luisunut tuohon kun ei sinulle kelpaa mikään neuvo. Jos olisit fiksu, olisit jo varannut ajan yksityiselle puolelle, kun oikeesti sieltä saa avun jos kuntapuoli tökkii. Käytä lapsi ainakin PÄTEVÄLLÄ lasten neuropsykologilla. 

Mitä testejä neurologi teki lapselle? Onko ollut sairaalassa tutkimuksissa? Ei vai? No, siinä näet mistä lapsesi on jäänyt paitsi ja te olette hukanneet jo vuosia sinne perheneuvolaan.

Opettele ennakoimaan, hoida ne kauppareissut muuten, ei munkaan lapset käy kaupassa mun kanssa kuin harvoin vaikka osaavat käyttäytyä. Suunnittele toimintasi ja lapsen toiminta, vältä paikkoja joissa tiedät "kohtausten" tulevan. Kysy lapselata mitä hän haluaa ja kuuntele sydämellä mitä lapsi sanoo. Ja tärkein, rauhoitu itse.

t. erityislapsen äiti

[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 17:39"]

Tämä ketju mielessä menimme elokuviin. Kaikki meni hyvin. Elokuvan jälkeen kävimme syömässä, joka meni loistavasti. Kotimatkalla pysähdyimme kaupassa, jossa alkoi kiukuttelut. Lupasin ostaa jonkun herkun. Pelkkää kiukuttelua, kun en ostanut isoa suklaalevyä tai jotain muovihässäkkää, jossa m et ämssejä. Annoin kolme varoitusta. Lapsi alkoi kiljumaan ja huutamaan. Lopulta huusi ja rähjäsi puoli tuntia. Kuristi ja löi itseään ja huusi isälleen puhelimessa. Vittu, että ottaa koville. Istun pöntöllä rauhoittumassa ja kirjoitan luurilla. AP

[/quote]

Mutta mikä esti ostamasta suklaata? Vaikka palkinnoksi hyvästä käytöksestä. Olisitte syöneet sen yhdessä. Kyllä minä ostan lapselleni suklaata, kun käydään kaupassa. Ei se ole paljoa pyydetty eikä sitä aina edes pyydetä. Lapselle on tärkeää saada valita itsekin jotain ja osallistua, kun köydään kaupassa. 4-vuotias esim. valitsee itselleen mieleisen juuston, tuoremehun ja jälkiruuan. Joskus se voi olla vaikkapa suklaata. Me ostimme tänään myös jäätelöä kahdeksi seuraavaksi päiväksi, kun lapsi ehdotti. Hyvin suunniteltu pieneltä eikä ole mitään syytä kieltää. Lapsi pyytää usein myös hedelmiä. Ja on tottunut siihen, että KAIKKEA ei saa eikä aina mitä vaan.

Ja "vaativa" on minunkin lapseni.

Kaikkea hyvää sinulle ap!

Älä välitä näistä haahkoista. Lapsen käytös ei ole sinun syytäsi. 

Minustakin on tärkeää, että menet vielä kerran YKSITYISELLE erikoislääkärille Ja kerrot kaiken, mitä tännekin olet kirjoittanut. Varmaan ADHD-tukisivustoilta löytyy suosituksia alan parhaista lääkäreistä. 

Minusta on käsittämätöntä, jos koulunkaan kautta ei saa erityistukea. 

Tiedän lapsia, jotka syövät adhd-lääkkeitä ja elämänlaatu on heillä parantunut. 

En halunnut ostaa ISOA suklaalevyä. Pienen olisi saanut. Kaupassa aion käydä lapsen kanssa jatkossakin. Lasta on tutkittu neljä kertaa ammattilaisten toimesta, miten se sairaalajakso sitä muuttaisi? Vihaan ja pelkään hevosia, enkä halua lastanikaan niiden lähelle. Mikä tahansa muu terapiamuoto käy hyvin. Ei voi pakottaa hevoskammoista viemään lastaan hevosen lähelle. Ratsastin monta vuotta mutta onnettomuus muutti suhtautumiseni.

lopettakaa haukkumiseni. Yritän parhaani ja itken yöt jaksaakseni. Osa neuvoista on huonoja ja jos ne ei sovi tilanteeseen vika on neuvojassa, ei minussa. Lautapelejä ja sirkuskoulua ja lukemista. Suurin osa ei ymmärrä ongelmastani mitään.

itkuisin silmin. AP

Teidän perheneuvolakäynnit tuntuu olleen aivan turhia. Jos joku ei toimi, on syytä muuttaa toimintatapaa. Kuulostaa siltä, että lapsi on lastenpsykiatrisen hoidon tarpeessa. Myös perhedynamiikka kaipaa korjaamista ja lapsen ongelmakäytös on varmasti tässä sekä syytä että seurausta. Osastojaksokin voisi olla paikallaan, sen jälkeen ehkä lääkitysharkintakin. Lapsella on ongelmia kotona, koulussa, kaveripiirissä, kaikissa ympäristöissä. Käytös on selvästi alle ikätasoista. Vanhempi ei pärjää lapsen kanssa ja tuntuu siltä, että ap:lla ei ole enää hippuakaan rakkautta, ymmärrystä eikä lämpöä jäljellä, pelkkää vihaa, pettymystä ja itsesääliä. Varaa aika pikaisesti yksityiseltä lastepsykiatrilta. Laita paperille ongelmat ja tähän asti kokeillut keinot. Vaadi päästä lastenpsykiatrisiin tutkimuksiin. lapsesi sairastaa tällä hetkellä vakavasti ja tauti voi johtaa kuolemaankin, esim. itsemurha tai holtiton päihteidenkäyttö, karkaillut, pahoinpidellyksi tuleminen hyvinkin odotettavissa. Nyt tilanteeseen on vielä mahdollista puuttua. Lopeta valitus ja itsesi sääliminen ja hae apua muualta.

Aivovaurio ei parane ikinä. Harvalla erikoislääkärilläkään on mitään poppakonsteja. Täällä suhtaudutaa asiaan, niinkuin lapset olisivat korjattavissa, kun oikea hoito löytyy. Ei lapset parane aivovaurioista!

T. Erityislapsen äiti

tsemppiä sinulle ap. 

olet rohkea kun jaoit tänne näin raskaan aiheen vaikka ihmiset ovat täällä usein toisilleen susia.. ethän masennu typeristä kommenteista! 

minusta kuulostaa siltä että sinun täytyy yrittää keskittyä itsesi hoitamiseen jonkin aikaa ja luovia eteenpäin . yritä kasvattaa kärsivällisyyttä, hyväksyä että sinun on pakko tehdä kompromisseja esim kaupassakäynnin suhteen, ja oppia rauhalliseksi. saitkin varmaan sen kokemuksen ravintolassa ja elokuvissa. ehkä auttaisi jos et keskittyisi "liikaa" lapseen silloin kun hän sekoilee. keskity antamaan hänelle rauhoittavaa energiaa, ja jos sekään ei auta, sulje korvasti sekoilulta aika ajoin itsesi takia. ymmärsin että lapsi ei "tule muuttumaan" (vaikken halua uskoa että niin välttämättä olisi) , mutta hänen oireensa voivat lieventyä. tarkista lapsen ruokavalio. on tutkittua tietoa siitä kuinka jotkut teollisessa ruoassa käytetyt aineet vaikuttavat aivokemioihin ja tunteiden säätelyyn, niinkuin pelkän sokerinkin tiedetään tekevän. vaikka tuntuisi tiukkapipoiselta, kokeile, ja hyväksy että voi olla että sinun on tehtävä tiettyjä myönnytyksiä hänen vuokseen. suosi luomua, vältä kevyttuotteita, karkkeja, leivo itse (voisiko leipominen lapsen kanssa onnistua)?

hyväksy että paha olosi kasvaa jos et muuta omaa käytöstäsi. se on ehkä ainoa mitä voit tehdä heti, millä on välittömät vaikutukset, itseesi :) rakasta itseäsi, luovu häpeästä! 

jos haluat toisenlaisia hoitokokemuksia suosittelen varaamaan ajan kokeneelle homeopaatille. myös kosketusterapia, esim. vyöhyketerapia voisi auttaa, sinuakin :)  

voimia!

[quote author="Vierailija" time="15.10.2013 klo 00:59"]

Aivovaurio ei parane ikinä. Harvalla erikoislääkärilläkään on mitään poppakonsteja. Täällä suhtaudutaa asiaan, niinkuin lapset olisivat korjattavissa, kun oikea hoito löytyy. Ei lapset parane aivovaurioista!

T. Erityislapsen äiti

[/quote]

Mutta ap:n lapsella ei ole edes sitä aivovauriodiagnoosia. Jos olisi diagnoosi, saisi apua ja erilaisi tukitoimia. 

Miksei voinut ostaa isoa suklaalevyä? Miksi piti mennä kauppaan?

[quote author="Vierailija" time="15.10.2013 klo 05:33"]

Miksei voinut ostaa isoa suklaalevyä? Miksi piti mennä kauppaan?

[/quote]

Lapsella on oltava rajat ja erityisesti erityislapsilla! Kolmannen kerran, mieluummin huutavan lapsen kanssa ihmisten ilmoilla kuin kaksin kotona. Nämä kommentit on niin tyhmiä, että samalla voisi kysyä, että mitäs lisäännyit? AP

Ap on kyllä ääliö. Siis täysi ääliö.

P.s. Mä en ymmärrä myöskään, että miten niin emme saa tukitoimia? Kerran viikossa lapsi käy psykologilla ja minä voin purkaa mieltäni hoitajalle. Mistä tukitoimista te puhutte? Lääkityksistä ja sairaalajaksoista? Yhteiskunta ei tule tarjoamaan meille niitä ja vaikka olisikin tehojakso, jatkuisi terapia varmaan samanlaisena. Yksityisellä tehtäisiin samat testit. Lääkitystä en lapselle halua. Lapsi syö eyeQ:ta ja karnosiiniä. Homeopatiaan en usko ja syömme terveellisesti. Kouluruualle minä en voi mitään.

Hyvinä neuvoina olen kokenut sen, että miten voin itse muuttaa omaa käytöstäni ja yrittää olla turhautumatta. Huonot neuvot ja syyllistäminen masentaa. Tänään olemme metsässä. Saa nähdä miten käy. Meidän koulussa syysloma kestää siis viikon. AP

[quote author="Vierailija" time="15.10.2013 klo 07:11"]

Ap on kyllä ääliö. Siis täysi ääliö.

[/quote]

kerrotko miksi? AP

Lastenpsykiatriassa hoidetaan aina koko perheen tilannetta. Monesti nimittäin koko perhe sairastaa, vain lapsi oireilee näkyvästi. Neurologisiin ongelmiin liittyy usein psyykkisiä ongelmia ja ap:n lapsi kärsii selvästi käytöksestään, on ongelmissa kotona, koulussa, kaveripiirissä, ei voi harrastaa ikäistensä kanssa jne. Eli varsin laaja- alainen ongelma kyseessä. Jos tilaa tai tautia ei voi parantaa, sitä voi yleensä helpottaa ja ainakin oppia tulemaan sen kanssa paremmin toimeen. Vaikuttaa siltä, ettei ap:n lapsen eteen ole tehty juuri mitään, ap keskittyy vain siihen, miten kauhea lapsi hänellä on ja miten hirveää elämää hän joutuu elämään. Eipä taida lapsikaan juuri elämästään nauttia ja juuri tähän olisi apua saatava. Itsellä on ADD- poika, jolla paljon vähemmän ongelmia kuin ap: n lapsella ja apua on haettu silti, niin neuropsykologilta kuin lastenpsykiatrialtakin. Lapsella ADD:n lisäksi tai sen seurauksena mm. huono itsetunto, taipumusta masennukseen ja ahdistuneisuuteen. On aivan yleinen combo näillä lapsilla: jatkuva epäonnistuminen yrittämisestä huolimatta, negatiivinen palaute koulussa ja kotona, ikätovereitaan huonommin pärjääminen joissain asioissa taustalla. Tuntuu, että ap:n lapsi elää tällä hetkellä keskellä pettymystä ja ainoa mitä elämässään saa, on jatkuva moittiminen ja tunne siitä, että sinä pilaat meidän muiden elämän. 

[quote author="Vierailija" time="15.10.2013 klo 00:05"]

En halunnut ostaa ISOA suklaalevyä. Pienen olisi saanut. Kaupassa aion käydä lapsen kanssa jatkossakin. Lasta on tutkittu neljä kertaa ammattilaisten toimesta, miten se sairaalajakso sitä muuttaisi? Vihaan ja pelkään hevosia, enkä halua lastanikaan niiden lähelle. Mikä tahansa muu terapiamuoto käy hyvin. Ei voi pakottaa hevoskammoista viemään lastaan hevosen lähelle. Ratsastin monta vuotta mutta onnettomuus muutti suhtautumiseni.

lopettakaa haukkumiseni. Yritän parhaani ja itken yöt jaksaakseni. Osa neuvoista on huonoja ja jos ne ei sovi tilanteeseen vika on neuvojassa, ei minussa. Lautapelejä ja sirkuskoulua ja lukemista. Suurin osa ei ymmärrä ongelmastani mitään.

itkuisin silmin. AP

[/quote]

No mikä tahansa muu eläinterapia sitten? Vai onko sellaisia edes olemassa? Jos tyttäresi on joskus pienempänä lyönyt koiraa, niin sehän ei tarkoita, että hän edelleen tekisi niin. AIka moni muukin ihan terve lapsi on niin joskus tehnyt.

Ja jos se ratsastusterapia olisi ainoa vaihtoehto ja selkeästi hyväksi havaittu, olisi ehkä sinun syytä vähän kasvattaa selkärankaa lapsesi vuoksi. Jos yhtään järjellä ajattelet, ymmärtänet, että tuollainen ohjattu terapiatunti on hieman erilainen juttu kuin ihan tavallinen ratsastustunti.

Kiitos edelliselle. Loistava kirjoitus. Olet oikeassa ja annoit paljon ajateltava. Sitä en ymmärrä nyt mitä eroa on viikoittaisilla psykologikäynneillä, jossa hoidetaan perhettä ja psykiatria käynneillä, joissa hoidetaan samaa asiaa. Se minkä olen esittänyt varmaan vähän huonosti on Se, että murrosiän myötä lapsen käytös on muuttunut sata kertaa haastavammaksi ja äiti on enimmäkseen nolo ja vitun vammainen ja isä on vanhanaikainen eikä sillä ole tarpeeksi munaa hienoon autoon. Murrosiän alkaminen on ihan normaalia, mutta ihan helvetillistä. Myös tuttavaperheet on helisemässä normaalien lastensa kanssa. Kiukutteleva murkku on kaksinverroin haastava. Ap

Onko lapselle ehdotettu lääkitystä? Kun sanoit ettet sitä halua? Joskus vaikeassa ADHD:ssa lääkitys parantaa lapsen selviytymistä merkittävästi ja on tarpeellinen, vaikka eihän kukaan mitään lääkkeitä halua lapselleen antaa, joskus lääkitys on kuitenkin pienempi paha kuin jatkuva kaaos lapsen elämässä ja mahdollistaa esim. koulussakäynnin ja sen, että siellä häröilyn sijaan oikeasti oppii jotakin. Lastenpsykiatrialtakin ette ole vielä käyneet ja sitä edelleen suosittelen. Psykiatrilla tehdään eri testit kuin neurologialla.

edellisellä tarkoitin ADD:n äitiä, mutta ei eläinterapia poissuljettu ole. Ap

Lapsi tutkittu neljästi ja sillä EI OLE adhd diagnoosia, eikä tule koskaan saamaan kuulemma sitä. Lapsi jaksaa keskittyä koulussa sen verran, että on keskinkertainen oppilas. Lapsella on tunne-elämän ongelmia ja kognitiivisiä ongeelmia myös. AP