hyperaktiivisen tytön äitinä itkrn yöt ja läksytän päivät!
tyttäreni on 10 vuotias ja todella levoton. Hän tyhmäilee ihan koko ajan ja julkisella paikalla häneen palaa hihat. Keskittymiskyky on ihan nolla ja tunne-elämäkään ei ole tasapainossa. Joudun koko ajan ohjeistamaan ja nalkuttamaan. Tytär on onneton, koska minulla ei enää hermo pidä ja koko ajan hävettää.
Koulussakin kiusataan! Anteeksi. Ensi viikko on syysloma. Itken varmasti itseni joka ilta uneen. Isä on töissä ja me olemme tyttäreni kanssa kahden koko viikon.
Kommentit (169)
Niin kauan kuin et lääkitystä suostu kokeilemaan, niin ei auta muu kuin omien hermojen hallinta. Ei lapsi tuosta itsellään muutu.
Ruikuti ruikuti, jankuti, jankuti, seli seli.
Ap:lla oli eilen mahdollisuus täydelliseen päivään, lapsen itsetunnon rakentamiseen ja positiiviseen palautteen antoon. Mitä hän tekee? Raahaa väsyneen lapsen kauppaan ja alkaa kinata rajoista. Jotka kulkevat jossain 120 ja 180 gramman välissä.
Voi jeesus.
Isä jaksaa olla rauhallisempi ja johdonmukaisrmpi, mutta ei ole kovin usein kotona ja jos lapsi on temppuillut, isä menee kotiin tullessaan autotalliin juomaan oluen ja rauhoittumaa. Isä rankaisee myös isoilla rangaistuksilla, kuten ruutuajalla, viikkorahoilla ja perumalla yhteisiä puuhia.
Mitä lääkitystä? Rauhoittavia, piristäviä vai murrosiän estävää? Ei kukaan lääkäri kirjoita adhd lääkitystä lapselle, jolla ei ole adhd:ta? Tunne-elämän vaikeuksiin tuskin on,kuin aikuisten lääkkeitä.
Hohhoijaa! Lapsi ei ollut väsynyt. Menimme autolla elokuviin, söimme picnicissä uuniperunat ja kipaisimme ruokakaupasss. Reissun kesto 3.5 tuntia ja Joo, omista itsesuojeluvaiston. En VITTU varmasti tule kotiin levottoman murkun kanssa, jonka kanssa on muutenkin vaikeaa ja syötä sille 200 grammaa suklaata, jossa on lähemmäs tuhat kaloria!!!!!!!!
Luoja mitä neuvoja! AP
Jos lapsella on keskittymisvaikeuksia, hän oli ihan varmasti läpeensä uupunut leffan ja ruokailun jälkeen.
Miksi kuljette autolla? Arkiliikunta on paras tapa saada niitä kierteitä alas.
Ja niiltä tuhannelta kalorilta vältyt, kun et raahaa sitä väsynyttä lasta kauppaan ollenkaan...
Ruikuti, jankuti, seli.
Ap, me emme ole tällä palstalla lasten neurologiaan tai -psykiatriaan erikoistuneita ammattihenkilöitä. Keräät vain turhia kierroksia, tähänkin lomapäivääsi. Uskon, että auttaisit itseäsi ja tyttöäsi parhaiten sulkeamalla ainakin tämän av-palstan, mielummin koko koneen. Toivottavasti pääkauupunkiseudulla on hyvä ilma ulkoiluun, mukavaa päivää teille!
Eilen olisi ehkä kannattanut jättää kauppakäynti pois, johan tuossa oli kaksi pitkään kestänyttä ohjelmaa. Jotka siis sujuneet moitteitta. Olisi jäänyt hyvä maku molemmille suuhun. Ja joita olisi sitten ollut kiva muistella illalla. Nyt on varmaan vaikea kummankaan muistella hyvää ruokaa ja kivoja kohtauksia elokuvasta ja jutella niistä kun kiukku päällä. Johan lapsi väsyy noinkin pitkästä toiminnasta jos on lyhytpinnainen ja sitten on kiukkukohtaus pedattu valmiiksi kauppaan mennessä. Eli ennakointia ja lapsen "lukemista" olisi nyt tarvittu enemmän. Kauppakäynti tuskin oli pakollinen, aina selvittävään sen verran puurohiutaleita kaapista löytyy ettei nälkään kuole.
Tunnen lapseni. Ei ollut väsynyt. Menimme autolla, koska emme jaksaneet kävellä 10 kilsaa. Kaupassa kävimme, koska huvitti. Keskittyisit oleelliseen. Pelkkä pilkkaaminen huvin ja urheilun vuoksi ei ole rakentavaa. Vastaukseksi ei kelpaa, että lopettakaa kaupassa käynti ja lapsestasi tulee onnellinen ja tasapainoinen! Käytiin kaupassa ei mennyt hyvin. Mitäs sitten? Jos ei ole mitään konkreettista tai rakentavaa ehdotusta, voit olla kommentoimatta. Lapsen tulevaisuuden kannalta kauppa ja suklaa tuskin ovat oleellisia! AP
No et tunne. Leffa ja ravintola on tuollaiselle jo tarpeeksi. Ihan oli sinun osaamattomuuttasi se eilinen.
Kuvio on selkeästi se, että vedät aina överiksi ja sitten pällistelet kun ei onnistu. Aivan liian kuormittava ohjelma oli eilen ja sitten yks kaks alat riehua rajoista.
Ap, saatat nyt olla väärässä, kaupassa käynti voi olla hyvinkin oleellinen asia tarinassasi. Sinun pitäisi äitinä ymmärtää positiivisten kokemusten merkitys lapsesi tunnemaailman kehittymisessä. Positiivinen ruokkii positiivisuutta ja myös toisinpäin.Sinulla ei ole ihan "normalia" lasta, etkä väkisin hänestä sellaista myös saa. Sinä et voi ajatella, mitä normi viitosluokkalaisen kanssa tehdään, ymmärräthän sen? Irrota lapsesi nyt viitosluokkalaisen stereotypiasta ja käsittele häntä kuin pientä, kiukuttelevaa lasta. Ota syliin heti aamusta, anna hartiahierontaa, menkää ulkoilemaan, uimaan, tulkaa kotiin tekemään vaikka sitä iänikuista pizzaa:)) Huomaan, että olet itse ihan finaalissa, tarvisit itsellesi ihan yksilöterapiaa ym, joka auttaisi sinua eteenpäin. Tyttären tarvisi saada niitä positiivisia kokemuksia, että hän taas joskus voisi saavuttaa ystävyyden. Ystävyydessä hyvä ruokkii hyvää, jos hän oppisi sen nyt kotona, turvallisessa ympäristössä ensin.
Normaalina päivänä, lapsi voi olla 6 tuntia koulussa ja 2 tuntia harrastuksissa, mutta nyt AV tietää, että leffa ja uuniperuna on lapselle liikaa. Just. Kotona Se raivari olisi tullut tylsyydestä! Luovutan. Te ette näe kokonaisuutta. Pelkän kauppareissun ja suklaalevyn. AP
Yhtä asiaa en ymmärrä tässä ketjussa: AP on väsynyt ja masentunut, mutta täällä jatketaan haukkumista. Eikö kannustus auttaisi enemmän? Voimahali meidän perheeltä! Nauttikaa metsästä!
Teitä oli eilen kaksi liikenteessä. Pieleen meni. Lapsi on testattu, eikä hän ole sairas. Kuka jää jäljelle?
Käypäs ihan juuri nyt antamassa pusu tytön päälaelle ja sano että minä rakastan sinua! Ja katsopa tuleeko edes sekunnin murto-osan onnellinen ilme tytön kasvoille. Ja vaikka sen jälkeen haistatellaan et oot nolo ja yäk, niin toteat vaan naurahtaen että niinpäs olenkin, kaikki äidit on. Taatusti tulee lapselle hyvä mieli vaikkei sitä ehkä näytäkään.
Ja mitä lapsi tekee koulun ja harrastusten jälkeen omien sanojesi mukaan? Raivoaa ja riehuu.
Koska ohjelmaa on liikaa.
Hohhoijaa. Lapselta ei ole diagnosoitu adhd:ta, mutta muita kehityshäiriöitä on ja tunne-elämän ongelmia. Sulla mättää oikoluku. AP
Tyttö on ehkä kuitenkin koulun jälkeen väsynyt ja stressaantunut vaikka muuta väittää. Itse koulukiusattuna tiedän miltä tuntuu kun on aina yksin. Äärimmäisen rankkaa!!
Tähän hevospelkoon ihan noin yleisesti... Eikös vanhempien pitäisi yrittää olla siirtämättä pelkojaan lapsiinsa? Itsekin pelkään hämähäkkejä ja muita öttiäisiä, mutta lasten läsnäollessa pyrin suhtautumaan niihin niin neutraalisti kuin mahdollista.
En tiedä olisiko siitä ratsastusterapiasta edes hetken helpotusta, mutta jos rahasta ei ole tiukkaa , niin
mikä estää kokeilemasta? Ja lapsen isä voi viedä lapsen tallille, saisit itsekin siinä pienen hengähdystauon.
Miten isänsä muuten toimii lapsen kanssa? Viettääkö aikaa kahden kesken?