Mitä se käytännössä tarkottaisi, jos palattaisiin 70/80-luvun elintasoon?

1970- ja 1980-luvuilla ei ollut sen paremmin matkapuhelimia kuin kotitietokoneitakaan, eikä niitä kukaan edes osannut kaivata.

Ulkomaanmatkat olivat harvinaisia ja niihin oli varaa vain varsin harvoilla.

Asuntolainaa sai, jos sai, kun oli ensin säästänyt 30%:n omarahoitusosuuden. Asuntolainan korko oli vähintään 7%, usein paljon enemmänkin. Toisaalta inflaatio söi lainaa aika rivakkaan tahtiin, mutta niin se söi myös säästäjien säästöjä ja eläkeläisten eläkkeitä.

Töitä riitti yleisesti ottaen kaikille, koska teollisuusautomaatio oli vielä alkuvaiheessa, samoin atk:n käyttö toimisto- ja asiantuntijatehtävissä.

Kunnallinen päivähoito oli kahden täysipäisen aikuisen perheessä kaukainen haave, joka ei koskaan toteutunut. Muutenkaan nykyisenkaltaisesta sosiaaliturvasta ei kukaan osannut edes haaveilla.

Olin 70-luvulla opiskelija, joka ei saanut opintotukea vaan jouduin ottamaan opintolainaa, jota sitten makselin naisen palkasta pois 80-luvulla. Kesät tein töitä, joten sain ruokaa ja vuokran maksettua, joitain vaatteitakin ostettua. Matkailuun ei ollut varaa tai aikaakaan. Ensimmäisen ulkomaan matkan tein 26 vuotiaana, kun olin pääsyt töihin ja sain ylitöillä tienattua matkarahat. Mielestäni raha oli tiukassa, ei sillä rällätty.

1970- ja 1980-lukujen elintaso tarkoittaisi mm. sitä ihmisten tärkeimmät ajanviettovälineet olisivat väritelevisio, stereot ja lankapuhelin, josta viimeksimainittua käytettiin harkiten ihmisten väliseen yhteydenpitoon. VHS-nauhurien aikaan ei tarvinne sentään palata vaan ne elokuvat ja tv-sarjat voisi katsoa DVD:ltä tai Blu-ray:ltä ja musiikin voisi kuunnella vaihtoehtoisesti LP- tai CD-levyiltä.

Diginatiiveille voisi olla kova paikka tulla toimeen ilman nettiä ja etsiä tietoja kirjoista ja lehdistä. Tieto pitäisi myös omaksua paremmin kun sitä ei voisi olla koko ajan käydä varmistamassa googlaamalla tai lukemalla wikipediaa.

Varmaan tarkoitti eri perheille eri asioita. Ja riippuu palattaisiinko vuoteen 1970, 1975, 1980, 1985 tai 1989... 70-luvun loppupuolesta voin kommentoida omia kokemuksia - synttäreillä oli aina täytekakun päällä puolitettuja viinirypäleitä, tarjolla pakkopullaa, kuivakakkua ja lasten synttäreillä puppernikkeleitä. Sipsejä ei syöty (ainakaan meillä), popparit tehtiin maissinjyvistä itse kattilassa. Syötiin esim. maksakastiketta, porsaankyljyksiä, naudan kieltä, hirvipaistia, paljon perunaa, lämpimiä voileipiä, muna-anjovisleipiä, kiisseleitä. Lisukkeena oli usein puolukkaa ja kanaviillokin & riisin kanssa mustaviinimarjahilloa. 70-luvun lopulla äitini mukaan parasta mitä perheemme tiesi oli kaupassa valmistettu grillattu broileri. Se oli meidän perheessä kauan lauantairuoka.

80-luvulla elimme säntillistä kunnollista elämää, Arkena töissä/koulussa, lauantaina siivottiin ja sen jälkeen kauppaan. Sitten äiti leipoi sämpylöitä ja piirakkaa/pullaa. La-illalla oli sauna, saunalimsa ja lämpimät voileivät/joskus grilliltä ranet/lihapiirakka nakilla ja sitten katsottiin Napakymppiä ja lottoarvonta. 

Vielä 80-luvulla meillä syötiin kotona sian munuaisia. Muistan että niistä lähti ikävä haju, kun niistä lioteltiin sitä virtsa-ainetta pois. Yh hyh, syötetäänköhän niitä edes koirille nykyään? Toinen mitä syötiin oli potka. Lihoista syötiin siis halvempia osia ja sisäelimiä enemmän kuin mitä nykyisin. 

Elämäni ensimmäisen pihvin sain joskus teini-ikäisenä kun urheilujoukkueen kanssa käytiin syömässä. Se oli myös elämäni ensimmäinen kerta ravintolassa.

Tehtäisiin 6pv työviikkoa ja lauantaina oltaisiin töissä klo 13.00 asti. Kesäloma 3vk, kun työsuhde kestänyt vähintäin vuoden, ei talvilomaa. Äitiysloma 3-6kk.

Asunnoista olisi huutava pula, erityisesti vuokra-asunnoista. Nuoripari asui rintamamiestalon yläkerrassa ja alivuokralaisasunnot oli yleisiä.

Käytettäisiin lankapuhemimia, jotta sellaisen sain, piti ostaa puhelinyhtiön osakkeita, joka oli monelle 2kk palkka.

Vaatteet ommeltiin itse, koska kaupassa vaatteet kalliita ja niitä oli vähän.

Kaupat oli auki arkena klo 17 ja lauantaina klo 14. Maitoa myytiin litran muovipussissa, joista kudottiin mattoja.

Jokaisessa kaupassa oli liha-ja kalatiski. Kalat käärittiin sanomalehtiin.

Äidit veivät lapsiaan perhepäivähoitajille tai mummolle jo aamulla klo 6.00 jälkeen ja vain harvoilla oli auto.

Katsottiin mustavalko tv ja musiikkia kuunneltiin levysoittimista.

Tietokoneet veivät tilaa monta neliöitä ja käytettiin lerppuja ja korppuja.

Tekstinkäsittely hoidettiin mekaanisella kirjoituskoneella ja sormilla hakattiin kirjasinvarsia, samoin laskukoneet. Ja 80-luvulla oli jo käytössä sähkökäyttöiset kirj.koneet ja laskukoneet.

Valtiolle ja kunnille maksettavista veroista ei menisi senttiäkään (penniäkään) ulkomailta tulleiden hädänalaisten nuorukaisten elättämiseen ja discoissa läpsyttelyn rahoittamiseen. Hiusgeelien rahoittamisesta puhumattakaan. 

Ambomaan kristityille köyhille kerättäisiin ompeluseuroissa kolehtia ja kudottaisiin villavanttuita ja -sukkia kylmän viidakon yön varalle. Biafran nälkäisiä lapsia autettaisiin syömällä oma aamiaiskaurapuurolautanen tyhjäksi. "Syö nyt se puurosi, ja ole kiitollinen. Biafran lapsilla ei ole mitään syömistä."

Ruoka oli paljon yksinkertaisempaa kuin nyt. Perunaa, kastiketta, porkkanaraastetta. Maitoja ei ollut hyllymetreittäin kaupassa, oli vaan sinistä ja punasta ja ehkä rasvatonta, en tiedä kun meillä juotiin pääasiassa oman lehmän maitoa. Omalla kasvimaalla kasvatettiin perunat, punajuuret sun muut. Ravintolassa ainakaan meidän perhe ei käynyt koskaan.

Liikunta ei ollut silloin niin trendikästä kuin nyt. Hienompaa oli kai juoda kaljaa ja polttaa tupakkia, onneksi sen suhteen on menty paljon parempaan suuntaan.

Vaatteita ei ollut niin paljoa kuin nyt. Äiti ompeli meille lapsille vaatteet.

Matkustelu oli vain harvinaista hupia, kaikki eivät matkustelleet ollenkaan.

Kyllä. Silloin ei valtiot ja kunnat kustantanut joka työttömälle omaa asuntoa vaan pienessä ja ahtaassa hellahuonessa saattoi asua useampikin vähäosainen perhe. Korttelissa saattoi olla vain yksi yhteinen huussi, keittiö ja sauna. Juoksevaa vettä ja lämmitystä ei tietenkään ollut, mutta sähköt hellahuoneisiin oli vedetty.

Herra 57 kirjoitti:

1970- ja 1980-luvuilla ei ollut sen paremmin matkapuhelimia kuin kotitietokoneitakaan, eikä niitä kukaan edes osannut kaivata.

Ulkomaanmatkat olivat harvinaisia ja niihin oli varaa vain varsin harvoilla.

Töitä riitti yleisesti ottaen kaikille, koska teollisuusautomaatio oli vielä alkuvaiheessa, samoin atk:n käyttö toimisto- ja asiantuntijatehtävissä.

Matkapuhelimet ja kotitietokoneet tulivat nimenomaan 1980-luvulla. Meille ostettiin tietokoneiden hittituote Commodore 64 vuonna 1984.

Kummallisen köyhää sakkia täällä koolla. Autonkuljettaja vei meidät kouluun (eliitti) ja autossa oli sentään jo ARP. Lounaaksi oli sammakonreisiä ja ranuja.

Kyllä meidän lapset oli 70-luvulla kunnallisessa päiväkodissa ja aika monen muunkin töitätekevän lapset. Ekan ulkomaan matkan Keski-Eurooppaan tein -74 kundikaverin kanssa brätkällä. -75 ja -76 liftattiin tyttökaverin kanssa molempina kesinä Euroopassa. Töitä oli hyvin ja itse en ainakaan mitään kummempaa köyhyyttä muista Helsingissä nähneeni. Lapsuusvuosiltakaan en köyhyyttä ja kurjuutta muista.

Vierailija kirjoitti:

Taas suuri "yllätys", että suurin osa ei taaskaan ymmärtänyt kysymystä. Eihän tässä millään aikakoneella olla -70-80-luvulle menossa, vaan kyse oli sen ajan elintasosta, joka voisi olla aivan mahdollista tänäkin päivänä tietyssä tilanteessa. Eipä se sen ajan elintaso itseä kyllä haittaisi.

Sitä vaan ajautuu muistelemaan jotain yksityiskohtia, ihan hauskaahan se vaan.

Muistan vaikka kuinka ensimmäinen pizzeria tuli pikkukaupunkiin ja se tuoksu oli jotain aivan mahtavaa. Noin vuonna -82 ehkä. Ei ollut eksoottisia ruokapaikkoja kuten nyt.

Vierailija kirjoitti:

Tehtäisiin 6pv työviikkoa ja lauantaina oltaisiin töissä klo 13.00 asti. Kesäloma 3vk, kun työsuhde kestänyt vähintäin vuoden, ei talvilomaa. Äitiysloma 3-6kk.

Asunnoista olisi huutava pula, erityisesti vuokra-asunnoista. Nuoripari asui rintamamiestalon yläkerrassa ja alivuokralaisasunnot oli yleisiä.

Käytettäisiin lankapuhemimia, jotta sellaisen sain, piti ostaa puhelinyhtiön osakkeita, joka oli monelle 2kk palkka.

Vaatteet ommeltiin itse, koska kaupassa vaatteet kalliita ja niitä oli vähän.

Kaupat oli auki arkena klo 17 ja lauantaina klo 14. Maitoa myytiin litran muovipussissa, joista kudottiin mattoja.

Jokaisessa kaupassa oli liha-ja kalatiski. Kalat käärittiin sanomalehtiin.

Äidit veivät lapsiaan perhepäivähoitajille tai mummolle jo aamulla klo 6.00 jälkeen ja vain harvoilla oli auto.

Katsottiin mustavalko tv ja musiikkia kuunneltiin levysoittimista.

Tietokoneet veivät tilaa monta neliöitä ja käytettiin lerppuja ja korppuja.

Tekstinkäsittely hoidettiin mekaanisella kirjoituskoneella ja sormilla hakattiin kirjasinvarsia, samoin laskukoneet. Ja 80-luvulla oli jo käytössä sähkökäyttöiset kirj.koneet ja laskukoneet.

Vielä 1980-luvun alkupuolella yliopistojen yleiset tenttipäivät olivat lauantaina klo 9-13, josta ne myöhemmin siirrettiin pääasiassa perjantaihin kl0 13-17.  Samoin armeijan viikonloppuvapaa ilman mitään ylimääräisiä vapaapäiviä alkoi lauantaina klo 12, niin että aamupäivä ennen lomille lähtöä oli liikuntakoulutusta kuten suunnistusta. VLV kesti 36 tuntia ja sunnuntaina piti olla takaisin kasarmilla ennen klo 24.

Mitä tulee tuohon puhelinosakkeeseen, niin minulla on yksi semmoinen vanhemmilta saatuna perintönä ja siinä on erittäin hyvä korkotuotto, joten sitä ei kannata missään tapauksessa myydä pois.

Vierailija kirjoitti:

Tehtäisiin 6pv työviikkoa ja lauantaina oltaisiin töissä klo 13.00 asti. Kesäloma 3vk, kun työsuhde kestänyt vähintäin vuoden, ei talvilomaa. Äitiysloma 3-6kk.

Kuusipäiväisestä työviikosta taidettiin kyllä luopua jo 1960-luvun puolivälissä. Tuntuu kyllä tätä ketjua lukiessa, että monen mielikuvissa menee suunnilleen sotavuodet ja 80-luku sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Silloin ei valtiot ja kunnat kustantanut joka työttömälle omaa asuntoa vaan pienessä ja ahtaassa hellahuonessa saattoi asua useampikin vähäosainen perhe. Korttelissa saattoi olla vain yksi yhteinen huussi, keittiö ja sauna. Juoksevaa vettä ja lämmitystä ei tietenkään ollut, mutta sähköt hellahuoneisiin oli vedetty.

Siis kolkytluvulla tämä

Meni kyl jo aloituksessa pieleen... 70- ja 80-luku olivat elämäntavaltaan, muodiltaan, politiikaltaan, ruualta, kauppojen valikoimaltaan, terveydenhuolloltaan, matkustamiseltaan, teknologialtaan ja monelta muulta katsoen ihan eri vuosilukuja.

Vierailija kirjoitti:

Tuokaa takaisin kauppa-autot <3

Kyllä, kauppa-autot takaisin! Aamuisin voisi kulkea leipomoauto.

Vierailija kirjoitti:

Meni kyl jo aloituksessa pieleen... 70- ja 80-luku olivat elämäntavaltaan, muodiltaan, politiikaltaan, ruualta, kauppojen valikoimaltaan, terveydenhuolloltaan, matkustamiseltaan, teknologialtaan ja monelta muulta katsoen ihan eri vuosilukuja.

Kyllä, mutta kuitenkin samanlaisia koska vasta ysärillä alkoi netti yleistyä ja ilmestyi kaikki some-sonta. Noin vuoden 2000 alusta maailma muuttui tosi paljon.

Jokaisessa ruokakaupassa oli grilli, josta sai ostaa kokonaisia grillattuja kanoja. Ja ne syötiin jokainen muru.

Ja oli Meijärin baarit, jossa käytiin syömässä jalallisesta lasimaljasta jäätelöannos, jossa oli paperinen sateenvarjo ja myöhemmin tuli mansikkapirtelöt, joita imettiin muovipillistä.

Kotona kahvi keitettiin kaksi osaisessa lasipannussa ja se oli valmista, kun se vesi pulppusi yläosassa.