En tule koskaan saamaan kavereita tai ystäviä

Sitten pitää olla yksin, kuten muutkin yksinäiset ovat. Mitä pikemmin hyväksyt asian niin asen parempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miul ei oo ikinä ollut kavereita tai ystäviä. Pari vuotta sitten hankin koiran. Nyt miul on kaveri. :) M25

Mielestäni tuo on todella hyvä ja jo tuon asian ja koiraystävän takia olet heti mukavampi ja positiivisempaa ystävämateriaalia kuin vaikka joku varpaihinsa tuijottava vihamielinen ihmispelkoinen ystävätön. Uskon, että sinun kanssasi voisi saada hyviä keskusteluja ja huumoria piisaisi.

Juu, koiran hankin ihan mielenterveyden kannalta. Oon arka ja ujo, joten kavereita on vaikea saada pienellä paikkakunnalla, kun ihmisillä on jo omat porukat. Keskustelu onnistuu, mut en koe, et oon hauska. :/ M25

Jos keskustelu onnistuu, niin siitä ei ole periaatteessa kovin pitkä matka kaveruuteen. Kaveruudesta taas saattaa syntyä ystävyys, mutta ennen ystävyyttä jo kaveruus on hyvä asia. Askel kerrallaan ja silmät auki vain. Hauskuus ei ole se ystävyyden pääasia ja kantava voima, vaan ihan muut asiat.

Älä puhu enää itsestäsi kielteiseen sävyyn, vaan sano mielummin, että sinulla on vakavampi ote arkeen tai haastava huumorintaju. :)

Täällä sulle ystävä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miul ei oo ikinä ollut kavereita tai ystäviä. Pari vuotta sitten hankin koiran. Nyt miul on kaveri. :) M25

Mielestäni tuo on todella hyvä ja jo tuon asian ja koiraystävän takia olet heti mukavampi ja positiivisempaa ystävämateriaalia kuin vaikka joku varpaihinsa tuijottava vihamielinen ihmispelkoinen ystävätön. Uskon, että sinun kanssasi voisi saada hyviä keskusteluja ja huumoria piisaisi.

Mikä stereotypia. Koiran omistaminen ei takaa, että ihminen on mukava ja/tai huumorintajuinen.

Toki koiran omistaja voi olla sellainen, mutta kaikki koiran omistajat eivät ole.

Mitä väliä joillakin stereotypioilla on? Minä ja kuka vain voimme olla ihan sitä mieltä kuin haluamme ja muodostaa mielipiteemme vaikka sitten koiran omistajan mukavuudesta jos itse haluamme. Jos M25 kirjoittaa, että nyt hänellä on kaveri ja laittaa hymynaaman sen jälkeen, niin tottakai saan ajatella hänen olevan hyvä tyyppi. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät ansaitse ystäviä.

Olet päästäsi sekaisin.

Minulla on ystäviä, ap:lla ei ole. Kumpi meistä on sekaisin? Ihmisessä on jotain vikaa, jos hänellä ei ole ystäviä.

Olet selkeästi tunnevammainen. Ihmisessä ei ole mitään vikaa vaikka hänellä ei ole ystäviä.

Tiedätkö, että olen kirjoittanut tähänkin aloitukseen monta erilaista vastausta? Etsi siis kaikki mielestäsi tunnevammaiset kirjoitukset ja hauku nekin. Jään odottamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät ansaitse ystäviä.

Kiitos, olipa julmasti sanottu. Mun mielestä jokainen ansaitsee vähintään yhden ystävän.

Ei ystäviä ansaita ja kenenkään ei tarvitse olla ystävä pakolla, vaan ystävyys syntyy, jos oikea ihminen löytyy. Joidenkin ihmisten luonne ei vain ole mukava ja he eivät osaa olla edes ystäviä. He eivät välttämättä pärjää edes itsensä kanssa, joten miten sitten muiden? Jos ihminen ei arvosta itseään, niin miten muut voisivat arvostaa häntä? Jos ihminen vain vähättelee itseään, luimistelee ja ei yritäkään muuttaa itseään, niin miten hänen kanssaan jaksaisi olla?

Haluan kuitenkin sanoa, että minua kammottaa se pohjaton narsismin ihailu, joka meidän kulttuurillemme on luonteenomaista. Ainoastaan niillä ihmisillä on arvoa, jotka ovat syvästi ihastuneet itseensä ja tuovat sen julkisesti esille. Siten muutkin ihailevat heitä. Tämä on suunnattoman vaarallinen kierre kokonaiselle kansakunnalle ja kulttuurille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos yhtään lohduttaa niin et oo ainut. Olen nelikymppinen nainen eikä mullakaan ole koskaan ollut ystäviä. Työkaverieita toki. Mutta ei vapaa-ajalla ketään koskaan. Lapsena oli muutama kaveri, mutta nekin sitten aikuistuessa löysivät miehet ja/tai kiinnostavampia kavereita kuin tällainen tylsä meikäläinen.

Olen koko aikuisikäni viettänyt yksin!

Joitakin äijiä olen tapaillut, mutta nekin kokemukset on vain vahvistaneet sitä havaintoa, että en ole sellainen ihminen jonka seuraa kaivataan. Mussa on jotain perustavanlaatuista  vikaa ihan oikeasti. 

Sulle on valittu toisenlainen polku maan päällä.

Zinc

Jaaha, ei sitten kanna yrittää mitään.

En luota juuri kehenkään. Se vaikeuttaa uusien hyvempien kontaktien luontia ihmisiin. Liian monta kertaa saanut pettyä.

Vikaa on varmasti minussakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät ansaitse ystäviä.

Kiitos, olipa julmasti sanottu. Mun mielestä jokainen ansaitsee vähintään yhden ystävän.

Ei ystäviä ansaita ja kenenkään ei tarvitse olla ystävä pakolla, vaan ystävyys syntyy, jos oikea ihminen löytyy. Joidenkin ihmisten luonne ei vain ole mukava ja he eivät osaa olla edes ystäviä. He eivät välttämättä pärjää edes itsensä kanssa, joten miten sitten muiden? Jos ihminen ei arvosta itseään, niin miten muut voisivat arvostaa häntä? Jos ihminen vain vähättelee itseään, luimistelee ja ei yritäkään muuttaa itseään, niin miten hänen kanssaan jaksaisi olla?

Haluan kuitenkin sanoa, että minua kammottaa se pohjaton narsismin ihailu, joka meidän kulttuurillemme on luonteenomaista. Ainoastaan niillä ihmisillä on arvoa, jotka ovat syvästi ihastuneet itseensä ja tuovat sen julkisesti esille. Siten muutkin ihailevat heitä. Tämä on suunnattoman vaarallinen kierre kokonaiselle kansakunnalle ja kulttuurille.

Lääkkeet. Nyt.