En tule koskaan saamaan kavereita tai ystäviä

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät ansaitse ystäviä.

Olet päästäsi sekaisin.

Toivottavasti löydät sellaisen hyvän ja kiltin ystävän.

Ei mullakaan ole koskaan ollut. En kyllä enää niitä kaipaisikaan, joskus 40 ikävuoden kohdalla tapahtui niin että muutuin niin erakoksi etten kaipaa enää ihmisseuraa ollenkaan.

Minkä takia sinulla ei ole ap ystäviä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät ansaitse ystäviä.

Olet päästäsi sekaisin.

Minulla on ystäviä, ap:lla ei ole. Kumpi meistä on sekaisin? Ihmisessä on jotain vikaa, jos hänellä ei ole ystäviä.

Vain viddumaiset luuserit jäävät ilman kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Minkälaiset kriteerit sinulla on ystävälle?

Minkä ikäinen hänen pitäisi olla, nainen vai mies, homo, hetero, siltä väliltä? Minkälainen koulutus tai ammatti? Minkä näköinen? Voiko olla esimerkiksi lyhyt ja lihava tai tosi pitkä ja laiha vai pitääkö olla tavallinen, joka ei erotu? Voiko hänellä olla vahvoja mielipiteitä vai pitääkö olla hissukka? Miten hänen olisi hyvä pukeutua? Minkälainen asumismuoto olisi paras, voiko hän asua esimerkiksi keskellä metsää yksin vai pitäisikö olla kerrostalokämppä? Mitkä harrastukset olisivat hyviä, mitkä huonoja? Entä alkoholi, tupakka ja muut päihteet, voiko esim. tupakoida tai juoda alkoholia? Entä kotieläimet?

Tässä on itse asiassa hyviä kysymyksiä. Vastaisitteko näihin kaikki ystävättömät. Vastauksien perusteella ainakin muut saattavat nähdä miksi ystäviä ei ole.

Miul ei oo ikinä ollut kavereita tai ystäviä. Pari vuotta sitten hankin koiran. Nyt miul on kaveri. :) M25

Minulla oli ennen paljon ystäviä. Olin pidetty ihminen. Avioero, uudet yritykset ja epäonnistumiset niissä. Rankat itsestä johtumattomat traagiset tapahtumat, muuttamiset, työn menetys jne ajoivat ystäväni pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät ansaitse ystäviä.

Kiitos, olipa julmasti sanottu. Mun mielestä jokainen ansaitsee vähintään yhden ystävän.

Ei ystäviä ansaita ja kenenkään ei tarvitse olla ystävä pakolla, vaan ystävyys syntyy, jos oikea ihminen löytyy. Joidenkin ihmisten luonne ei vain ole mukava ja he eivät osaa olla edes ystäviä. He eivät välttämättä pärjää edes itsensä kanssa, joten miten sitten muiden? Jos ihminen ei arvosta itseään, niin miten muut voisivat arvostaa häntä? Jos ihminen vain vähättelee itseään, luimistelee ja ei yritäkään muuttaa itseään, niin miten hänen kanssaan jaksaisi olla?

Vierailija kirjoitti:

Miul ei oo ikinä ollut kavereita tai ystäviä. Pari vuotta sitten hankin koiran. Nyt miul on kaveri. :) M25

Mielestäni tuo on todella hyvä ja jo tuon asian ja koiraystävän takia olet heti mukavampi ja positiivisempaa ystävämateriaalia kuin vaikka joku varpaihinsa tuijottava vihamielinen ihmispelkoinen ystävätön. Uskon, että sinun kanssasi voisi saada hyviä keskusteluja ja huumoria piisaisi.

Ainakin säästyt kuormittavilta ihmissuhdesotkuilta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli ennen paljon ystäviä. Olin pidetty ihminen. Avioero, uudet yritykset ja epäonnistumiset niissä. Rankat itsestä johtumattomat traagiset tapahtumat, muuttamiset, työn menetys jne ajoivat ystäväni pois.

Ole rehellinen: mitkä asiat ajoivat ystävät pois? Minkälainen olit vaikeina aikoina? Et kai vain omaa itseäsi ja ongelmiasi täynnä oleva vihainen ja äyskivä ihminen? Peilistä löytyy usein syyllinen, ei kaikista niistä ystävistä.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin säästyt kuormittavilta ihmissuhdesotkuilta.

Mitä ihmeen sotkuja ystävyydessä on? Ei ainakaan mitään ylitsepääsemättömiä ja pitkäkestoisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät ansaitse ystäviä.

Olet päästäsi sekaisin.

Minulla on ystäviä, ap:lla ei ole. Kumpi meistä on sekaisin? Ihmisessä on jotain vikaa, jos hänellä ei ole ystäviä.

Olet selkeästi tunnevammainen. Ihmisessä ei ole mitään vikaa vaikka hänellä ei ole ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miul ei oo ikinä ollut kavereita tai ystäviä. Pari vuotta sitten hankin koiran. Nyt miul on kaveri. :) M25

Mielestäni tuo on todella hyvä ja jo tuon asian ja koiraystävän takia olet heti mukavampi ja positiivisempaa ystävämateriaalia kuin vaikka joku varpaihinsa tuijottava vihamielinen ihmispelkoinen ystävätön. Uskon, että sinun kanssasi voisi saada hyviä keskusteluja ja huumoria piisaisi.

Mikä stereotypia. Koiran omistaminen ei takaa, että ihminen on mukava ja/tai huumorintajuinen.

Toki koiran omistaja voi olla sellainen, mutta kaikki koiran omistajat eivät ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli ennen paljon ystäviä. Olin pidetty ihminen. Avioero, uudet yritykset ja epäonnistumiset niissä. Rankat itsestä johtumattomat traagiset tapahtumat, muuttamiset, työn menetys jne ajoivat ystäväni pois.

Ole rehellinen: mitkä asiat ajoivat ystävät pois? Minkälainen olit vaikeina aikoina? Et kai vain omaa itseäsi ja ongelmiasi täynnä oleva vihainen ja äyskivä ihminen? Peilistä löytyy usein syyllinen, ei kaikista niistä ystävistä.

Oikea ystävyys kestää myös huonot päivät. Jos välit katkeavat huonojen päivien takia, se ei ollut oikeaa ystävyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miul ei oo ikinä ollut kavereita tai ystäviä. Pari vuotta sitten hankin koiran. Nyt miul on kaveri. :) M25

Mielestäni tuo on todella hyvä ja jo tuon asian ja koiraystävän takia olet heti mukavampi ja positiivisempaa ystävämateriaalia kuin vaikka joku varpaihinsa tuijottava vihamielinen ihmispelkoinen ystävätön. Uskon, että sinun kanssasi voisi saada hyviä keskusteluja ja huumoria piisaisi.

Juu, koiran hankin ihan mielenterveyden kannalta. Oon arka ja ujo, joten kavereita on vaikea saada pienellä paikkakunnalla, kun ihmisillä on jo omat porukat. Keskustelu onnistuu, mut en koe, et oon hauska. :/ M25

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miul ei oo ikinä ollut kavereita tai ystäviä. Pari vuotta sitten hankin koiran. Nyt miul on kaveri. :) M25

Mielestäni tuo on todella hyvä ja jo tuon asian ja koiraystävän takia olet heti mukavampi ja positiivisempaa ystävämateriaalia kuin vaikka joku varpaihinsa tuijottava vihamielinen ihmispelkoinen ystävätön. Uskon, että sinun kanssasi voisi saada hyviä keskusteluja ja huumoria piisaisi.

Juu, koiran hankin ihan mielenterveyden kannalta. Oon arka ja ujo, joten kavereita on vaikea saada pienellä paikkakunnalla, kun ihmisillä on jo omat porukat. Keskustelu onnistuu, mut en koe, et oon hauska. :/ M25

Hyvä, että sinulla nyt on tuo koira kuitenkin!

On ikävää, kun osa yksinäisistä ei voi hankkia koiraa, koska on allergiaa tai muuta estettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli ennen paljon ystäviä. Olin pidetty ihminen. Avioero, uudet yritykset ja epäonnistumiset niissä. Rankat itsestä johtumattomat traagiset tapahtumat, muuttamiset, työn menetys jne ajoivat ystäväni pois.

Ole rehellinen: mitkä asiat ajoivat ystävät pois? Minkälainen olit vaikeina aikoina? Et kai vain omaa itseäsi ja ongelmiasi täynnä oleva vihainen ja äyskivä ihminen? Peilistä löytyy usein syyllinen, ei kaikista niistä ystävistä.

Oikea ystävyys kestää myös huonot päivät. Jos välit katkeavat huonojen päivien takia, se ei ollut oikeaa ystävyyttä.

Emme tiedä siis katkaisiko kirjoittaja ystävyyden kaikkiin ystäviinsä vai katkaisivatko kaikki ystävät ystävyyden häneen. Veikkaan, että kirjoittaja katkaisi ystävyyden.

Yleensä tuollainen asia on kuitenkin hankala myöntää edes itselleen, vaan on hyvin helppo syyttää muita.