Lue keskustelun säännöt.
syysruno kateissa
12.10.2013 |
Olen kuumeisesti etsinyt yhtä muuttolinnuista ja syksyn haikeudesta kertovaa runoa (Ei Lapin kesä), johon joskus ihastuin, mutta sittemmin kadotin. Yhyyy. Tahtoisin kovasti sen löytää ja lukea/kokea. Onko ehdotuksia kellään?
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan nätti runo, joka on varmaankin harrastelijan kirjoittama. Veikkaisin kirjoittajaa liki viisikymppiseksi naiseksi. Hiukan haittaa se, että runossa ei ole mitään uutta, se on kuluneita kielikuvia ja sanoja täynnä. Luonnon kuvaaminen on "helppoa", mutta siihen on vaikeata tuoda uutta. Välttäisin sanoja "luontoäiti" ja varsinkin ilmausta "mennä riitteeseen". Poljento on ontuva ja sellainen paikallislehden yleisönosastomainen. Kirjoitttaja hakee loppusointuja, ei hae... epäonnistuu. Sitten tulee kuu, käteen jääpi luu.
Kiitokset rohkeasta esiintulosta. Omakustanteen voisi tuollaisella taidolla julkaista, muttei sentään vielä The Kustantamoa lähestyä.
Löytyihän jo. Oma mokani. T: kyselijä
[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 01:59"]
Ihan nätti runo, joka on varmaankin harrastelijan kirjoittama. Veikkaisin kirjoittajaa liki viisikymppiseksi naiseksi. Hiukan haittaa se, että runossa ei ole mitään uutta, se on kuluneita kielikuvia ja sanoja täynnä. Luonnon kuvaaminen on "helppoa", mutta siihen on vaikeata tuoda uutta. Välttäisin sanoja "luontoäiti" ja varsinkin ilmausta "mennä riitteeseen". Poljento on ontuva ja sellainen paikallislehden yleisönosastomainen. Kirjoitttaja hakee loppusointuja, ei hae... epäonnistuu. Sitten tulee kuu, käteen jääpi luu.
Kiitokset rohkeasta esiintulosta. Omakustanteen voisi tuollaisella taidolla julkaista, muttei sentään vielä The Kustantamoa lähestyä.
[/quote]
XD XD XD
Ks. nerokas lauluntekijä Mikko Perkoila.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 02:14"]
Löytyihän jo. Oma mokani. T: kyselijä
[/quote]
No mikä se oli? Kiinnostaisi lukea :)
Hmmm..hassua, että tällaisessakin aloituksessa joku haluaa kirjoittaa sinänsä harmittoman, mutta valheellisen kommentin.Alkuperäisenä kyselijänä totean harmikseni, että ei löytynyt runoa vielä. Olen kahlannut kodin runokirjoja ja internetin ihmemaata, enkä vain löydä...
Runo kertoi lintujen lähdöstä, kuinka kertoja sitä haikeudella seurasi ja toisaaltajäi samalla odottamaan kevättä ja lintujen paluuta. Itse asiassa luulen/muistelen, että olen sen joskus kirjoittanut fb-tietoihini/päivitykseksi muutama vuosi sitten, mutten osaa sieltä hakea. Miten omalta aikajanalta voi hakusanalla hakea tekstiä? kysyy tyhmä. Siis muuten kuin skrollaamalla toivottomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmmm..hassua, että tällaisessakin aloituksessa joku haluaa kirjoittaa sinänsä harmittoman, mutta valheellisen kommentin.Alkuperäisenä kyselijänä totean harmikseni, että ei löytynyt runoa vielä. Olen kahlannut kodin runokirjoja ja internetin ihmemaata, enkä vain löydä...
Runo kertoi lintujen lähdöstä, kuinka kertoja sitä haikeudella seurasi ja toisaaltajäi samalla odottamaan kevättä ja lintujen paluuta. Itse asiassa luulen/muistelen, että olen sen joskus kirjoittanut fb-tietoihini/päivitykseksi muutama vuosi sitten, mutten osaa sieltä hakea. Miten omalta aikajanalta voi hakusanalla hakea tekstiä? kysyy tyhmä. Siis muuten kuin skrollaamalla toivottomasti.
Et suinkaan tarkoita vanhaa kansakoululaulua "Lehti puusta variseepi, päivä yötä pakenee, lintu pieni syksyn tieltä kesämaihin rientelee..." tai toinen "Syksy jo saa, harmaa on maa, lehtiset puista jo pois putoaa.Lintusten tie etelään vie, siellähän kesäkin ikuinen lie..."
Molemmat löytynevät kyllä googlesta alkusanojen avulla. Katsopa, osuiko oikeaan. Molemmat ainakin ovat varsin haikeita lauluja, jota laulettiin 50-luvulla kansakoulun alaluokilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, en tarkoita noita. Oli enenmmän sellainen tunnelmakuvaus, tuskin riimejäkään.
:)
Arvasin väärin. Ko runon on kirjoittanut ja säveltänyt Mikko Perkoila ja se löytyy mm lasten kasetilta Laiska Kottarainen, ei siis mikään harrastelijan teos.
Mutta kaunis on ja kuvaa hyvin syksyn tunnelmia, olipa kliseinen tai ei.272
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tämä, mutta tämä on mielestäni ihana syysruno/laulu:
Tervaleppä kumartaa yli rannan kivisen
Kohta lehden viimeisenkin aika tullut on
Työnnän veteen soutuveneen
Lähden soutamaan
Syksyiselle järvelle verkot kokemaan
Ei syksy ole surua eikä kuolemaa
Pitkän kesän jälkeen luonto levon saa
Järvi menee riitteeseen
Metsä hiljenee
Pian luontoäiti vetää lumipeiton korvilleen.
Kuulakkaassa ilmassa
Jo talven tulon aavistan
Ei saaliistakaan väliä kun koen tunnelman
Kylmä vesi kohmeeseen jos sormet saanut on
Eipä haittaa rannalle teen pienen nuotion
Ei syksy ole surua...
Ei syksy ole surua eikä kuolemaa
Pitkän kesän jälkeen luonto levon saa
Jänis tekee jälkiään
Järven peittää jää
Luontoäiti peiton alla kääntää kylkeään.
Mul olis yks :
Sataa metsä kastuu
Mies paskaan astuu
liukastuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseisen keskustelussa mainitun runon on kotjoittanut Mikko Perkoila, mutta kiva kun vauva palsta on täynnä koti kriitikkoja. 😂
Mun mielestä Eeva Kilpi on kirjoittanut jonkun muuttolintu tekstin... olisiko ollut runo...
Hieno kysymys.
Kysymyksessä on tunnettu ja tunnustettu lauluntekijä Mikko Perkoila.