Ihmisten ”ulkonäkövirheistä” huomauttelu
Mitä ihmettä ajattelevat nämä ihmiset, jotka huomauttelevat toisille ihmisille näiden ulkonäöstä? Esim. ystävälläni on atopia, ja tällä hetkellä hänen kätensä ovat pahassa kunnossa, vaikka hän hoitaa niitä lääkärin ohjeiden mukaan. Oli tosi kurjaa, kun jotkut ihmiset (yleensä vähän vanhemmat) alkavat kovaan ääneen päivitellä niitä käsiä. ”Voi kamalan minkä näköiset sun kädet on, voi kamala kamala, kylläpä ne näyttää kivuliaalta, eikö noille muka voi mitään tehdä, kamala kamala miltä ne näyttää...” jne. Kaveri melkein itkua vääntää, kun papatus vaan jatkuu.
Miksi pitää käyttäytyä noin? Luulevatko nuo, että ihmiset eivät ole huomanneet ihottumiaan, ja heille pitää erikseen kertoa asiasta? Vai mikä tässä on takana?
Kommentit (21)
Täysiä junttitolloja nuo. Myös jostain punastumisesta pitää tehdä iso numero ja kailottaa että sun naama on ihan punainen! Tekisi mieli motata turpaan noita ihmisiä, vaikkeivät edes osoittaisi sanojaan mulle.
Niinpä. Mulla menee naama tosi herkästi punaiseksi ihan pienestäkin rasituksesta tai vaikka kuumasta ruuasta tms. Onpa kiva kun aina löytyy joku jonka pitää kommentoida asiaa. Miten tyhmä pitää olla ettei tule mieleen että saatan tosiaan jo näin nelikymppisenä olla itsekin tietoinen asiasta.
Niinpä. Nuorempana sain jatkuvasti huomautteluja aknesta ja miten pahalta näytän. Myös vanhemmilta. Mihinkään hoitoon tai lääkäriin ei tietenkään viety, annettiin ymmärtää että oma vika 🙄
Jostain kuulin hyvän nyrkkisäännön: älä huomauta kenellekkään mistään ulkonäköön liittyvästä asiasta, jota ei voi korjata 30 sekunnissa.
Totuushan on tässä se, että huomauttelija ajattelee vain itseään ja omaa oikeuttaan kauhistella. Muut ihmiset ovat vain esineen asemassa hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Nuorempana sain jatkuvasti huomautteluja aknesta ja miten pahalta näytän. Myös vanhemmilta. Mihinkään hoitoon tai lääkäriin ei tietenkään viety, annettiin ymmärtää että oma vika 🙄
Tämä! Minunkin finnejäni päiviteltiin koko suvun voimin, mutta ihotautilääkärille en päässyt. Vanhemmat vaan totesivat, että pitää pestä kasvoja paremmin ja käyttää enemmän saippuaa (joka sai minun ihoni ihan rikki). Ei auttanut, vaikka yritin näyttää hoito-ohjeita heille, kun ”tiesivät” vikana olevan sen, että en pese kasvoja tarpeeksi hyvin.
Kiva nähdä välillä näin fiksuja kommentteja eikä huonon käytöksen puolustelua ja selittelyä.
Osoittavat selkeimmin oman tyhmyytensä. Älykkäät eivät tee näin. Jopa sairauksista pilkataan, aikuiset ihmisetkin. Keksitään omia kuvitelmia.
Ihmiset ovat keskimäärin aika pinnallisia ja kuvittelevat, että ulkonäöstä huomauttelemalla tekevät "palveluksen" muille ihmisille, jotta nämäkin kiinnittäisivät jatkossa tarkemmin huomiota ulkonäköönsä = olisivat huomauttelijoiden silmään hyvännäköisiä. Epäilen kyllä, että huomauttelut loppuisivat sittenkään.
Suuri osa on myös itse epävarmoja omasta ulkonäöstään ja heijastaa sitä muihin ihmisiin. Pahimmat kohtaamani toisten ulkonäön haukkujat ovat olleet äärimmäisen kriittisiä myös omaa ulkonäköään kohtaan. Heidän maailmassaan ei ole vaikuttanut olevan kuin pelkkää rumuutta, epäseksikkyyttä, epämiellyttävyyttä ja outoutta.
Voi kuinka olen ihmetellyt samaa. Ja ihmiset jotka ovat tunteneet minut 40 vuotta jaksavat ihmetellä vieläkin punaista ihoani. Joskus vaan tekis mieli lyödä kun sieltä taas tulee typerä ihmettely miten ihoni on niin punainen!
Kaikkea saa taivastella paitsi lihavuutta ja lihomista. Kumma juttu.
Vierailija kirjoitti:
Voi kuinka olen ihmetellyt samaa. Ja ihmiset jotka ovat tunteneet minut 40 vuotta jaksavat ihmetellä vieläkin punaista ihoani. Joskus vaan tekis mieli lyödä kun sieltä taas tulee typerä ihmettely miten ihoni on niin punainen!
Kaikkea saa taivastella paitsi lihavuutta ja lihomista. Kumma juttu.
Voi kuule, juuri samat ihmiset kommentoivat kyllä innokkaasti myös toisten painoa.
Yksinkertaisille ihmisille on tyypillistä hämmästellä ja taivastella ääneen kaikkea poikkeavaa ja erikoista. Kun oma käsityskyky ei veny niin pitkälle, että ymmärtäisi mm. sen, että suurimmalla osalla meistä on jos jonkinlaisia ulkonäkö"virheitä", niin minkäs teet. Itse välttelen nykyään tällaisten ihmisten seuraa mahdollisimman paljon ja uusiin tutustuessani kuuntelen tarkkaan, miten toinen puhuu muista ihmisistä. Jos on kova ruotimaan ja kommentoimaan ulkonäköä, en lähde syventämään tuttavuutta kaveruudeksi. Usein nämä ulkonäkökommentoijat ovat muutenkin kovia puuttumaan toisten henkilökohtaisiin asioihin ja ominaisuuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat keskimäärin aika pinnallisia ja kuvittelevat, että ulkonäöstä huomauttelemalla tekevät "palveluksen" muille ihmisille, jotta nämäkin kiinnittäisivät jatkossa tarkemmin huomiota ulkonäköönsä = olisivat huomauttelijoiden silmään hyvännäköisiä. Epäilen kyllä, että huomauttelut loppuisivat sittenkään.
Tuo on se, mitä huomauttelijat saavat aikaan: muut tulevat ulkonäöstään epävarmemmiksi häveten sekä piilotellen tai muokaten piirteitään, joiden ovat oppineet olevan vikoja. Mutta minun on vaikea ymmärtää, miksi tuohon pyrittäisiin tietoisesti. Luulisi, että jokainen näkisi kauneuskilpaan kannustamisen vain heikentävän omaa asemaansa, koska joutuu itsekin vahtimaan ulkonäköään, muille pärjätäkseen. Voisiko motiivi siis olla jokin muu, mutta oman toiminnan seurauksia ei ymmärretä?
Muistan vieläkin miten pahalta tuntui kun oma mummu sanoi minulle lapsena että "kylläpä sä olet lihava!". Mulla oli normaalia ns lapsen pyöreyttä ja kun ikää tuli lisää, ei ollut tietoakaan mistään lihavuudesta. Muistan miten itkin salaa noiden sanojen jälkeen, tuntui niin pahalta.
Vierailija kirjoitti:
Jostain kuulin hyvän nyrkkisäännön: älä huomauta kenellekkään mistään ulkonäköön liittyvästä asiasta, jota ei voi korjata 30 sekunnissa.
Totuushan on tässä se, että huomauttelija ajattelee vain itseään ja omaa oikeuttaan kauhistella. Muut ihmiset ovat vain esineen asemassa hänelle.
Viisauden sanoja tässä
Mieheni karvoitus on ollut aina huvin aihe, käskevät ottaa paidan pois saunoessa ja muuta ratkiriemukasta. Muuten hän on täysin sinut itsensä kanssa, mutta monesti on surrut ja pahoittanut mielensä asiasta. Olen itse alkanut räyhätä huomauttelijoille, kun mies menee itse aina lukkoon tilanteessa. Parhaiten toimii kommentti: karvaset on parhaita rakastajia, ja vilkuilen arvioivasti samalla kommentoijan miestä (tai häntä itseään, jos on mies).
Käteni kuivuvat joka talvi pahasti vaikka rasvaan niitä jatkuvasti. Vielä parikymppisenä minulla oli ystävä joka joka ikinen talvi jaksoi kauhistella kuivia käsiäni ja sitä miten ne näyttivät "aivan vanhan mummon käsiltä"... Joo-o, kiitti.
Toinen valitti jatkuvasti hiuksistani kun muutin kampausta, jaksoi aina voivotella nähdessään miten edellinen kampaus oli niin paljon parempi. Sama ihminen kommentoi raskauden jälkeen jotakin "Oi voi, tekisi kyllä laihdutus hyvää sullekin."
Toisaalta vanhemmat ihmiset kokivat oikeudekseen valitella taas suhteellisesta laihuudestani joskus nuorempana. Oli niin ruman näköistä, kuulemma, vaikka itse söin suklaalevyn päivässä ettei paino putoaisi enempää silloisen lääkityksen takia.
Huomauttelu, mutta yhtä ärsyttävää on utelu ja uteliaisuus. Miksi ei voi antaa ihmisten yksinkertaisesti vain olla?
Vierailija kirjoitti:
Mieheni karvoitus on ollut aina huvin aihe, käskevät ottaa paidan pois saunoessa ja muuta ratkiriemukasta. Muuten hän on täysin sinut itsensä kanssa, mutta monesti on surrut ja pahoittanut mielensä asiasta. Olen itse alkanut räyhätä huomauttelijoille, kun mies menee itse aina lukkoon tilanteessa. Parhaiten toimii kommentti: karvaset on parhaita rakastajia, ja vilkuilen arvioivasti samalla kommentoijan miestä (tai häntä itseään, jos on mies).
En tiedä oletko nähnyt Disneyn Kaunotarta ja Hirviötä, mutta mä käytän paljon siinä ollutta sanontaa. Mies nimeltä Gaston laulaa siinä jossain kapakassa ja eräässä laulunkohdassa hän vetää paitansa kaula-aukon auki, näyttää muhkeat rintakarvansa, ja laulaa: "Jokainen pelkuri on karvaton!"
Ehkä voit kokeilla tuota sanontaa seuraavan kerran. 😂
Jos otan jonkun ulkonäön puheeksi, niin kehun aina, enkä todellakaan sano mitään negatiivista. Tykkään kehua ystäviäni.
M35
Samaa olen miettinyt. Täysiä törppöjä