Petra rakastui kolmekymppisenä rikkaan perheen vesaan – nyt hän kertoo, millaista on siirtyä ylempään luokkaan

Mie en suostunut rapua syömään, vaikka sen mulle tarjos yks yläluokkalainen. Sanoin, että eläinrääkkäystä. 

Sitten myö lähettiin muualle nussimahan, ei luokkaerot haitanneet. 

(nyt ollaan oltu aviossa 12v)

Taitaa olla ison kirkon kupla tämä yläluokan ravunsyönti.Maalla kasvaneena laitettiin rapumerrat ja pidettiin rapujuhlia joka vuosi,ihan työläisluokkaa oltiin.Ei Stockan ravut sen parempia ole kuin mielikuvissa.Kaikki omalla tyylillään

Vierailija kirjoitti:

Mie en suostunut rapua syömään, vaikka sen mulle tarjos yks yläluokkalainen. Sanoin, että eläinrääkkäystä. 

Sitten myö lähettiin muualle nussimahan, ei luokkaerot haitanneet. 

(nyt ollaan oltu aviossa 12v)

Miehessä pidit siitä että hän on eläinrääkkääjä.

Luuletko että eläinrääkkäys loppuu maailmasta, kun naiset palkitsevat eläinrääkkääjämiehiä seksillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa että Petra koki tulleensa kavereitaan paremmaksi ja oma äitikään ei kelpaa rapujuhliin. Duunaritaustaisuudessa ei ole mitään hävettävää, mutta tuollainen nousukasmaisuus on noloa.

Hän ei sanonut häpeävänsä äitiään, mutta taisi kokea, että äiti ei vain kuulu porukkaan. Ei se ole välttämättä nousukasmaisuutta. Se oli tosin vähän outo selitys, ettei halua äidilleen noloa kokemusta. Olisiko se äiti siellä muka se, jota nolottaisi?

Juttu antoi huonon kuvan yläluokasta. Heillä ei siis ole Sielun sivistystä, että osaisivat käyttäytyä ja seurustella asiallisesti erilaisesta taustasta olevan äidin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa että Petra koki tulleensa kavereitaan paremmaksi ja oma äitikään ei kelpaa rapujuhliin. Duunaritaustaisuudessa ei ole mitään hävettävää, mutta tuollainen nousukasmaisuus on noloa.

Hän ei sanonut häpeävänsä äitiään, mutta taisi kokea, että äiti ei vain kuulu porukkaan. Ei se ole välttämättä nousukasmaisuutta. Se oli tosin vähän outo selitys, ettei halua äidilleen noloa kokemusta. Olisiko se äiti siellä muka se, jota nolottaisi?

Juttu antoi huonon kuvan yläluokasta. Heillä ei siis ole Sielun sivistystä, että osaisivat käyttäytyä ja seurustella asiallisesti erilaisesta taustasta olevan äidin kanssa.

Luehan uudelleen. Heikki halusi kutsua anopin, mutta nousukaskuplan vaimoa taisi nolottaa kaikin tavoin köyhänä pitämänsä äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa että Petra koki tulleensa kavereitaan paremmaksi ja oma äitikään ei kelpaa rapujuhliin. Duunaritaustaisuudessa ei ole mitään hävettävää, mutta tuollainen nousukasmaisuus on noloa.

Hän ei sanonut häpeävänsä äitiään, mutta taisi kokea, että äiti ei vain kuulu porukkaan. Ei se ole välttämättä nousukasmaisuutta. Se oli tosin vähän outo selitys, ettei halua äidilleen noloa kokemusta. Olisiko se äiti siellä muka se, jota nolottaisi?

Juttu antoi huonon kuvan yläluokasta. Heillä ei siis ole Sielun sivistystä, että osaisivat käyttäytyä ja seurustella asiallisesti erilaisesta taustasta olevan äidin kanssa.

Sitähän siinä ei sanottu. Siinä sanottiin, että äiti pahvilautasineen ei tuntisi ehkä oloaan miellyttäväksi niissä illallispöydissä, joissa on aidot astiat, ruuat, joita äiti ei ole tottunut syömään, ei tietoa millä haarukalla mitäkin söisi ja keskustelunaiheita ei yhteisiä oikein löytyisi. Jos äitiä ei kiinnosta vaikka 1800 -luvun kirjallisuus tai vaikka kokoomuspolitiikan käänteet tai vieruskaveri ei ole kuullutkaan äidin seuraamasta tv -sarjasta.

Suomessa ei ole luokkaeroja, kuten esim. Ruotsissa tai muista maista puhumattakaan, Britit ym.

Suomessa 90% kuuluu siihen samaan duunari- ja keskiluokkamassaan, joka elää omalla työllään. Sitten on ehkä se 5% porukka, jotka elävät perityllä varallisuudella. Sattumoisin se 5% on myös kaksikielisen väestön osuus. Ja loppu 5% menee sinne syrjäytyneiden osastolle.

Eli kaikenkaikkiaan samaa harmaata massaa ollaan lähes kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei ole luokkaeroja, kuten esim. Ruotsissa tai muista maista puhumattakaan, Britit ym.

Suomessa 90% kuuluu siihen samaan duunari- ja keskiluokkamassaan, joka elää omalla työllään. Sitten on ehkä se 5% porukka, jotka elävät perityllä varallisuudella. Sattumoisin se 5% on myös kaksikielisen väestön osuus. Ja loppu 5% menee sinne syrjäytyneiden osastolle.

Eli kaikenkaikkiaan samaa harmaata massaa ollaan lähes kaikki.

Jos näin on, niin kerropa omasta elämästäsi ja minä kerron omastani. Onko meillä samaa harmaata massaa? Mitä harrastat, mitä teet työksesi, millainen perhe sinulla on, millaisia tavoitteita sinulla on elämässäsi?

"Petran äidillä ei ole mitään näistä, mutta ei se juuri haittaa. "

Niin, ei juuri mutta vähän kuitenkin. Jotenkin tuosta tuli myötähäpeä Petraa kohtaan, niin innoissaan siellä ylemmän luokan rapujuhlissa tajuamatta ehkä sitä että hänenkin alemman luokan lapsuus todennäköisesti paistaa edelleen läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mie en suostunut rapua syömään, vaikka sen mulle tarjos yks yläluokkalainen. Sanoin, että eläinrääkkäystä. 

Sitten myö lähettiin muualle nussimahan, ei luokkaerot haitanneet. 

(nyt ollaan oltu aviossa 12v)

Miehessä pidit siitä että hän on eläinrääkkääjä.

Luuletko että eläinrääkkäys loppuu maailmasta, kun naiset palkitsevat eläinrääkkääjämiehiä seksillä?

Ei se niin ole. Hän oli äitinsä mieliksi perinteisillä rapujuhlilla ja itsekin äitinsä kanssa kiistellyt siitä (kuulin tämän myöhemmin), miten rapuja valmistetaan. Oli silloin  puolivegataristi. Oman luokkansa jotkut piirteet ärsyttivät, mutta omat vanhemmat rakkaat. Kun hän oli minuun ihastunut ja minä häneen, niin eikös myö karattu bileistä, oli hauskaa. En sanoisi seksiä palkinnoksi miksikään, vai kumpikos sen palkinnon antaa.

MInusta siulla on kummia luuloja. LIitossamme toki ollut omat vaikeutensa, mutta ei liittyne luokkaeroihin, kas, kun ukkoni on fiksu.

Kuka tämä Heikki on?

Erikoisia nämä naiset kun ne aina hups vain ihastuu rikkaisiin. 

Väittäisin, että viime aikoina koulutuksen ja tulotason välinen yhteys on katkennut ja siksi yhteiskuntaluokkatilanne on monisyisempi kuin ennen. Tämä siksi, että akateeminenkaan koulutus ei enää takaa hyväpalkkaista työpaikkaa, vaan ei ole mitenkään harvinaista että akateeminen on joko työtön, pätkätöissä tai ns. hanttihommissa. Osassa duunariammateista taas saattaa tienata hyvinkin. Kulttuuri ja kiinnostuksen kohteet taas voivat silti mennä enemmän koulutusasteen mukaan. Toinen pakkaa sekoittava ilmiö on se, että kun korkeakoulutus on yleistynyt vuosikymmenien varrella, niin etenkin 50-60-luvulla syntyneissä vaikuttaa olevan paljon sellaisia, jotka ovat itse koulutettuja kaupunkilaisia mutta vanhemmat kouluttamattomia maalaisia tai maalaistaustaisia. Näiden ihmisten lapset (kuten itse olen) ovat kasvaneet mielenkiintoisessa kulttuurihybridissä, jossa ollaan joissain suhteissa vanhojen sivistyssukujen tyyliä ja joissain asioissa taas aivan kaikkea muuta, kun nämä suvun ensimmäiset ylioppilaat ovat koulutetuissa piireissä osittain sisä- ja osittain ulkopuolisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nytvittuoikeesti. Suomessa ei ole mitään ”luokkia”. Tollasta paskaa se me naisetkin on nykyään. Ajatella että se oli aikanaan semijärkevä lehti.

Onhan täällä toki luokat..ei niinkuin Englannissa ja sitäpaitsi keskiluokasta puhuminen on nykypäivää esim. uutisoinnista. Ei keskiluokkaa olisi jos ei muita olisi. 

Itse kuulun ns. työväenluokkaan eikä haittaa yhtää, oikeastaan olen iloinen, että vanhempani opettivat kunnioittamaan työteliäisyyttä ja reellisyyttä ja puolisoni tausta on korkeammalla...muttei se minua haittaa, koska hänenkin vanhempamsa opettivat lapsellleen sanoja arvoja.

Ei se, että kuuluu työväenluokkaan, sisällä automaattisesti työteliäisyyttä ja rehellisyyttä. Ne eivät ole luokkaominaisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Väittäisin, että viime aikoina koulutuksen ja tulotason välinen yhteys on katkennut ja siksi yhteiskuntaluokkatilanne on monisyisempi kuin ennen. Tämä siksi, että akateeminenkaan koulutus ei enää takaa hyväpalkkaista työpaikkaa, vaan ei ole mitenkään harvinaista että akateeminen on joko työtön, pätkätöissä tai ns. hanttihommissa. Osassa duunariammateista taas saattaa tienata hyvinkin. Kulttuuri ja kiinnostuksen kohteet taas voivat silti mennä enemmän koulutusasteen mukaan. Toinen pakkaa sekoittava ilmiö on se, että kun korkeakoulutus on yleistynyt vuosikymmenien varrella, niin etenkin 50-60-luvulla syntyneissä vaikuttaa olevan paljon sellaisia, jotka ovat itse koulutettuja kaupunkilaisia mutta vanhemmat kouluttamattomia maalaisia tai maalaistaustaisia. Näiden ihmisten lapset (kuten itse olen) ovat kasvaneet mielenkiintoisessa kulttuurihybridissä, jossa ollaan joissain suhteissa vanhojen sivistyssukujen tyyliä ja joissain asioissa taas aivan kaikkea muuta, kun nämä suvun ensimmäiset ylioppilaat ovat koulutetuissa piireissä osittain sisä- ja osittain ulkopuolisia.

Se maalaissuvun 50 -luvulla syntynyt insinööri elää varmasti aika samaa elämää kuin maanviljelijävanhempansakin arvoiltaan ja harrastuksiltaan. Sen sijaan 70 -luvulla syntynyt tehdastyöläisperheen lääkäritytär ei enää elä samaa elämää kuin vanhempansa.

Kyllä ne luokkaerot näkee.

Esim. itseäni ärsyttää, kun en voi töissä ”uhota”, että jos meno ei miellytä itseä, niin ei minun ole siellä edes pakko käydä, koska ttökavereilla ei sellaista mahdollisuutta ole, kuin minulla.

Eli siis olen ammatissa, jossa muut käyvät täysin ”henkensä pitimiksi”, eli ei varmaan kukaan tekemisen ilosta varsinaisesti. Siis tarkoitan, että ala ei ole mitään luovaa tai mielestäni muutenkaan inspiroivaa.

Minulle taas on aina ollut täysin selvää, että olen jokaisessa kakkduunityöpaikassakin täysin vapaaehtoisesti ja ns. omilla ehdoillani, eli ellei meno miellytä, niin minun ei ole pakko siellä kärsien valittaa mutta jatkaa vain, kuten todella monella (muilla) on.

Jos valittaisin siellä noin, saisin heti jonkun hirveän snobin maineen, vaikka varakkaille eliittiin kuuluville ihmisille tuollainen on täysin itsestäänselvyys.

Vierailija kirjoitti:

Ravuista päätellen mies on suomenruotsainen. Suurempi luokkaero tulee tuosta kuin varsinaisesti rahan määrästä. Lähtökohtaisesti luulevat olevansa ylempää rotua kuin suomenkieliset.

Suomenkielisetkin pitää rapujuhlia ainakin Helsingin seudulla.

Luokkaerot ovat kyllä suomessa olemassa, joskin niiden rajat tuntuvat häilyviltä. Itse olen ehkä sitä "henkistä yläluokkaa" - suvusta tunnetaan 1800-luvulle asti suht kuuluisia suomalaisia akateemikkoja ja taiteilijoita, joista meidät lapset tehtiin mahdollisimman tietoiseksi. Meidän perhe ei ollut mitenkään keskiluokkaa varakkaampi, mutta laajassa suvussa oli muutamia rikkaita perheitä joiden kartanoissa käytiin päivällisillä ja lapset opetettiin olemaan. Me kaikki soitimme jotain soitinta, joten aikuisten kahvitellessa me soitimme orkesterina. Muistan tietäneeni jo 6-vuotiaana, että joskus minäkin menen yliopistoon.

No nykyään asun kerrostalokämpässä lähiössä avomieheni kanssa, joka on duunarisuvusta. Hän oli tiettävästi sukunsa ensimmäinen, joka meni lukioon. On mielenkiintoista vertailla lapsuuden kokemuksia ja odotuksia hänen kanssaan. Ja on hassua, että vaikka olen ihan tavallinen opiskelija, tunnen välillä oloni liiankin hienostuneeksi, lähinnä käytöstapojen ja keskustelutaitojen osalta. Luulenkin että lastenkasvatus on iso osa ns. yläluokan henkistä perintöä. Meidät opetettiin istumaan hiljaa, tervehtimään kaikkia kädestä pitäen kohteliaasti, puhumaan selkeästi, tottelemaan, kuuntelemaan rauhassa, syömään ja istumaan nätisti jne. opetettiin jo lapsena hienoille tavoille.

Koditkin erottuvat. Työväenluokkaisessa kodissa on iso tv ja paljon elektroniikkaa, ylemmän keskiluokan kodissa on kirjahylly, seinällä voi olla peritty taulukin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nytvittuoikeesti. Suomessa ei ole mitään ”luokkia”. Tollasta paskaa se me naisetkin on nykyään. Ajatella että se oli aikanaan semijärkevä lehti.

Onhan täällä toki luokat..ei niinkuin Englannissa ja sitäpaitsi keskiluokasta puhuminen on nykypäivää esim. uutisoinnista. Ei keskiluokkaa olisi jos ei muita olisi. 

Itse kuulun ns. työväenluokkaan eikä haittaa yhtää, oikeastaan olen iloinen, että vanhempani opettivat kunnioittamaan työteliäisyyttä ja reellisyyttä ja puolisoni tausta on korkeammalla...muttei se minua haittaa, koska hänenkin vanhempamsa opettivat lapsellleen sanoja arvoja.

Mä olen eliitistä, eikä siellä opeteta tuollaisia arvoja. Eliitin arvot ovat häikäilemättömyys, muista piittaamattomuus ja oman edun tavoittelu. Omille jaan ja omista välitän, muista en. Lisäksi minua ällöttäisi olla ahkera jotakuta orjuuttajaa (työnantaja) kohtaan. Se ei sovi eliitille laisinkaan. En siis väitä eläväni itse eliitin elämää, paitsi mielestäni puolittain, eli varallisuutta on niin paljon, että voin valita, käynkö töissä vai en. Ja siis tämä negatiivinen luonnehdinta tosiaan koski itseä alempiin olevaa sihtautumista piilossa, päällisin puolin ollaan totta kai olevinaan välittäviä. Ja omista pidetään paremmin huolta. En tiedä jos hyvin, mutta paremmin. On vaikeaa pitää ihan huonosti, kun kaikkea on yllin kyllin.

Olen melko köyhästä duunariperheestä, isäni oli evakko ja hänen isänsä menetti terveytensä ja näin myös työkykynsä oltuaan viisi vuotta sodassa mm. Kollaalla ja kaukopartioissa. 

Kävin kuitenkin kauppakorkekoulun aikoinaan mutta en oiken sopeutunut jengiin sielä. Olen oleskellut paljon ulkomailla , ei kuitenkaan koulutustani vastaavissa työtehtävissä. Minulla sama ajatus, ällöttää olla ahkera jotain yritystä kohtaan ja niellä kaikki mantrat roadmapista, diversiteetistä, strategioista, arvoista tms. trendipaskasta. Pidän usein muita kollegoita lampaina.  En jotenkin jaksa "espoolaisia" jotka toistaa firman mantroja ja sivistys puuttuu. Olen aina sanonut omat milelipiteeni varmaan liiankin voimakkaasti ja puolustanut väärinkohdeltuja. Välitän myös omistani mutta haluaisin auttaa heikommassa asemissa olevia.

Harrastuksen kautta olen tekemisissä vanhojen kulttuuri-ja rahasukujen kanssa. Huomaan että parhaiten tulen toimeen perusduunareidein ja vanhan eliitin kanssa. Itse en tiedä  mihin kuulun vaan haahuilen jossain välimaastossa. Ja nimenomaan itse ravustus ja metsastys on paljon hauskempaa kuin niiden rapujen nauttiminen firma juhlissa.