Petra rakastui kolmekymppisenä rikkaan perheen vesaan – nyt hän kertoo, millaista on siirtyä ylempään luokkaan

Ihan ensimmäiseksi todettakoon, että yhteiskuntaluokka ei tarkoita paremmuusjärjestystä. Ei ole hienompaa olla ylempää keskiluokkaa verrattuna alempaan keskiluokkaan. Ihmiset ovat niissä ihan samanarvoisia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että he eläisivät samalla tavalla, arvostaisivat samoja asioita tai heillä olisi samanlaiset kodit. Itse olen kotoisin työväenluokasta pikkukaupungista. Vanhemmat eivät ole koulutettuja, ikänsä töitä tehneet ja kunniallisesti eläneitä ihmisiä. Kielitaitoa ei ole ja matkustelukin on ollut aika vaatimatonta. Harrastuksina puutarhanhoito ja kaiken näköiset kotona puuhastelut, äiti leipoo jne. Oma mies on hyvin vaurasta ylempää keskiluokkaa. Kaikilla on akateeminen tutkinto, moni on tohtorin tutkinnon suorittanut. Ollaan useassa sukupolvessa ja akateemisissa ammateissa. On kielitaitoa ja varallisuutta. On matkusteltu paljon. Jos oma isäni ajaa päivässä nurmikon ja katselee sitten televisiota lopun päivää kaljapullo kourassa, on appiukkoni viettänyt päivänsä taidenäyttelyissä ja lukee loppupäivän uusinta tutkimusta asiasta x korkeintaan 1 punaviinilasi seuranaan autettuaan ensin vaimoaan kokkaamaan terveellisen illallisen. Ei noilla kahdella vanhalla miehellä juurikaan olisi yhteista juteltavaa illallispöydässä.

Vierailija kirjoitti:

Kjell Westö kuvaa hyvin näitä yhteiskuntaluokkia ja etenkin niiden historiaa romaaneissaan. Mutta ei niitä tosiaan kannata ottaa liian vakavasti, vaan keskittyä siihen omaan elämään ja sen kehittämiseen. Mikään ei nimittäin pilaa elämää tehokkaammin kuin turha alemmuudentunto ja siitä kumpuava kateus ja katkeruus. Hyvän itsetunnon voi rakentaa statuksesta ja luokasta riippumatta.

Nämä kirjat saa kyllä ylempien luokkien elämän vaikuttamaan tylsältä. Niin hitaasti eteneviä kirjoja. 😅

Huomaa, että moni, joka väittää ettei Suomessa ole luokkaeroja, ei tunne luultavasti kuin suunnilleen oman luokkansa väkeä. Se on toki aika tavallista, koska luokkaerot rakentuvat paljon myös rahaan sidotuista elämän valinnoista kuten koulutustaso, työpaikka, harrastukset, sosiaaliset suhteet, omaisuus yms. Itse tunnen suht läheisesti väkeä kaikista luokista, ehkä lukuunottamatta ihan kaikkein köyhintä porukkaa, joihin kyllä on ollut kosketus lapsuuden ystävän perheen kautta. Luokkaeroja todellakin on ja luokkien välillä liikkuminen on jopa Suomessa melko vaikeaa.

Täällä on puhuttukin jo paljon "uusi raha, vanha raha"-ilmiöstä ja olen sitä mieltä, että se on totta. Vanhojen, varakkaiden sukujen oma "kulttuuri" esimerkiksi on erilaista kuin uusien nousukassukujen. Itse arvostan ihmisten erilaisuutta ja minusta on hauskaa, että kaveripiiriini mahtuu niin paljon erilaisia ihmisiä, jotka tulevat toimeen toistensa erilaisuuden kanssa ja nauttivat siitä. Kaikkialla näin ei kuitenkaan ole, vaan ihmiset sulkevat herkästi ulkopuolelle, koitatpa liikkua tai rakentaa sosiaalisia suhteita luokkien välillä mihin suuntaan tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen alkaa yleensä hahmottaa yhteiskuntaluokat vasta n. 30-vuotiaana. Sitä ennen monet tekijät sulauttavat hyvin erilaisia ihmisiä yhteen. Tuossa iässä ihmisten elämäntilanteiden, aseman ja varallisuuden erot alkavat korostua.

Olen reilu 30v enkä vieläkään erota mitään luokkia toisistaan, eikä kiinnostakkaan erottaa, ei kait tästä luokkien erottelusta mitään hyötyä ole?

Vierailija kirjoitti:

Huomaa, että moni, joka väittää ettei Suomessa ole luokkaeroja, ei tunne luultavasti kuin suunnilleen oman luokkansa väkeä. Se on toki aika tavallista, koska luokkaerot rakentuvat paljon myös rahaan sidotuista elämän valinnoista kuten koulutustaso, työpaikka, harrastukset, sosiaaliset suhteet, omaisuus yms. Itse tunnen suht läheisesti väkeä kaikista luokista, ehkä lukuunottamatta ihan kaikkein köyhintä porukkaa, joihin kyllä on ollut kosketus lapsuuden ystävän perheen kautta. Luokkaeroja todellakin on ja luokkien välillä liikkuminen on jopa Suomessa melko vaikeaa.

Täällä on puhuttukin jo paljon "uusi raha, vanha raha"-ilmiöstä ja olen sitä mieltä, että se on totta. Vanhojen, varakkaiden sukujen oma "kulttuuri" esimerkiksi on erilaista kuin uusien nousukassukujen. Itse arvostan ihmisten erilaisuutta ja minusta on hauskaa, että kaveripiiriini mahtuu niin paljon erilaisia ihmisiä, jotka tulevat toimeen toistensa erilaisuuden kanssa ja nauttivat siitä. Kaikkialla näin ei kuitenkaan ole, vaan ihmiset sulkevat herkästi ulkopuolelle, koitatpa liikkua tai rakentaa sosiaalisia suhteita luokkien välillä mihin suuntaan tahansa.

Kyllä itse ainakin tunnen itseäni paljonkin varakkaampia henkilöitä, enkä siltikään erota mitään luokkia. Köyhempiä taas en taida tällä hetkellä tuntea, kaikki jotka ennen olivat työttömiä, ovat tällä hetkellä työelämässä.

Eikä mitään luokkia sillä tavalla vaan "ole" vaan kyllä ihmiset ne ihan itse luo, antamalla eri luokille nimet ja määrittelemällä että mitä ihmisellä täytyy olla kuuluakseen mihinkin luokkaan. Jotta ihmiset luokittelee, niin pitää myös olla halua luokitella, minua kiinnostaisikin tietää, että miksi ihmiset haluavat erotella eri luokat toisistaan, hyötyvätköh he tästä luokkaerojen korostamisesta jotenkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen alkaa yleensä hahmottaa yhteiskuntaluokat vasta n. 30-vuotiaana. Sitä ennen monet tekijät sulauttavat hyvin erilaisia ihmisiä yhteen. Tuossa iässä ihmisten elämäntilanteiden, aseman ja varallisuuden erot alkavat korostua.

Olen reilu 30v enkä vieläkään erota mitään luokkia toisistaan, eikä kiinnostakkaan erottaa, ei kait tästä luokkien erottelusta mitään hyötyä ole?

Niin, itse ajattelen, että on hyvä olla tietoinen maailmasta ympärillään ja että toisten ihmisten elämä ja lähtökohdat voivat oleellisesti erota omistani. Ei siitäkään hyötyä ole erotanko sataako ulkona vai ei, mutta voin siitä silti olla tietoinen.

Vierailija kirjoitti:

Nytvittuoikeesti. Suomessa ei ole mitään ”luokkia”. Tollasta paskaa se me naisetkin on nykyään. Ajatella että se oli aikanaan semijärkevä lehti.

Taustasi selvisi nopeasti.

On.

Taustasta vielä lisätietoa.

Ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa, että moni, joka väittää ettei Suomessa ole luokkaeroja, ei tunne luultavasti kuin suunnilleen oman luokkansa väkeä. Se on toki aika tavallista, koska luokkaerot rakentuvat paljon myös rahaan sidotuista elämän valinnoista kuten koulutustaso, työpaikka, harrastukset, sosiaaliset suhteet, omaisuus yms. Itse tunnen suht läheisesti väkeä kaikista luokista, ehkä lukuunottamatta ihan kaikkein köyhintä porukkaa, joihin kyllä on ollut kosketus lapsuuden ystävän perheen kautta. Luokkaeroja todellakin on ja luokkien välillä liikkuminen on jopa Suomessa melko vaikeaa.

Täällä on puhuttukin jo paljon "uusi raha, vanha raha"-ilmiöstä ja olen sitä mieltä, että se on totta. Vanhojen, varakkaiden sukujen oma "kulttuuri" esimerkiksi on erilaista kuin uusien nousukassukujen. Itse arvostan ihmisten erilaisuutta ja minusta on hauskaa, että kaveripiiriini mahtuu niin paljon erilaisia ihmisiä, jotka tulevat toimeen toistensa erilaisuuden kanssa ja nauttivat siitä. Kaikkialla näin ei kuitenkaan ole, vaan ihmiset sulkevat herkästi ulkopuolelle, koitatpa liikkua tai rakentaa sosiaalisia suhteita luokkien välillä mihin suuntaan tahansa.

Kyllä itse ainakin tunnen itseäni paljonkin varakkaampia henkilöitä, enkä siltikään erota mitään luokkia. Köyhempiä taas en taida tällä hetkellä tuntea, kaikki jotka ennen olivat työttömiä, ovat tällä hetkellä työelämässä.

Eikä mitään luokkia sillä tavalla vaan "ole" vaan kyllä ihmiset ne ihan itse luo, antamalla eri luokille nimet ja määrittelemällä että mitä ihmisellä täytyy olla kuuluakseen mihinkin luokkaan. Jotta ihmiset luokittelee, niin pitää myös olla halua luokitella, minua kiinnostaisikin tietää, että miksi ihmiset haluavat erotella eri luokat toisistaan, hyötyvätköh he tästä luokkaerojen korostamisesta jotenkin?

Yhteiskuntaluokat ovat olemassa, koska ihmiset tykkäävät samaistua samanlaisiin ihmisiin ja tehdä eroa toisenlaisiin ihmisiin. On olemassa vaikka se ihmisryhmä, jota kutsutaan ylemmäksi keskiluokaksi, joka uskoo vankkumattomasti koulutukseen ja on itse kouluttautunut hyvin. Hänelle ainoa asumismuoto aikuisiässä on omistusasunto ja todennäköisesti hän säästää ja sijoittaa sen sijaan, että tili menisi heti palkkapäivänä. Hän kuntoilee vapaa-aikansa jaksaakseen raskaan työnsä, matkustelee, panostaa lastensa harrastuksiin aktiivisesti ja uskoo avioliittoon. Lapsensa hän nimeää perinteisillä nimillä. Tyttö on Martta ja poika Leo. Käy käy taidenäyttelyissä, museoissa, lukee paljon ja katselee laatusarjoja. Hänelle ne toiset ovat työväenluokkaiset ja alaluokkaiset, jälkimmäisen lasten kanssa hän ei halua omien lastensa leikkivän ja pitää huolta, että lapsi säästyy heiltä niin päiväkodeissa, harrastuksissa kuin koulussakin. Hän ei ikänään erehtyisi vääriin valintoihin kuten katselemaan temptation Islandia televisiosta tai kuuntelemaan Yötä. Matkaillessaan hän käy Virossa konsertissa tai museossa ja tekee jyrkkää erottautumista kaljakärryporukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Huomaa, että moni, joka väittää ettei Suomessa ole luokkaeroja, ei tunne luultavasti kuin suunnilleen oman luokkansa väkeä. Se on toki aika tavallista, koska luokkaerot rakentuvat paljon myös rahaan sidotuista elämän valinnoista kuten koulutustaso, työpaikka, harrastukset, sosiaaliset suhteet, omaisuus yms. Itse tunnen suht läheisesti väkeä kaikista luokista, ehkä lukuunottamatta ihan kaikkein köyhintä porukkaa, joihin kyllä on ollut kosketus lapsuuden ystävän perheen kautta. Luokkaeroja todellakin on ja luokkien välillä liikkuminen on jopa Suomessa melko vaikeaa.

Täällä on puhuttukin jo paljon "uusi raha, vanha raha"-ilmiöstä ja olen sitä mieltä, että se on totta. Vanhojen, varakkaiden sukujen oma "kulttuuri" esimerkiksi on erilaista kuin uusien nousukassukujen. Itse arvostan ihmisten erilaisuutta ja minusta on hauskaa, että kaveripiiriini mahtuu niin paljon erilaisia ihmisiä, jotka tulevat toimeen toistensa erilaisuuden kanssa ja nauttivat siitä. Kaikkialla näin ei kuitenkaan ole, vaan ihmiset sulkevat herkästi ulkopuolelle, koitatpa liikkua tai rakentaa sosiaalisia suhteita luokkien välillä mihin suuntaan tahansa.

Totta, ei myöskään alempien luokkien väki toivota riemusta kiljuen ylemmän luokan ihmisiä piireihinsä. Ei ole yhteisiä keskustelunaiheita, olo on vaivaantunut, toinen tuntuu teennäiseltä... luokkien välillä liikkuminen on tahkeaa kumpaankin suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen alkaa yleensä hahmottaa yhteiskuntaluokat vasta n. 30-vuotiaana. Sitä ennen monet tekijät sulauttavat hyvin erilaisia ihmisiä yhteen. Tuossa iässä ihmisten elämäntilanteiden, aseman ja varallisuuden erot alkavat korostua.

Olen reilu 30v enkä vieläkään erota mitään luokkia toisistaan, eikä kiinnostakkaan erottaa, ei kait tästä luokkien erottelusta mitään hyötyä ole?

Tuossa iässä siitä juuri vielä on hyötyä, kun voit luoda suhteita omistavan luokan lapsiin ilman että he pitävät sitä outona. Voit tutustua ihmisiin joiden avulla urasi tai lastesi ura etenee helpommin. Myöhemmin, kun luokkarajat ihmisten ikääntyessä tiivistyy ja omat kuplat vakiintuu, tuo on paljon vaikeampaa. Nytkin jo alat olemaan vähän myöhässä.

Niin, kysehän on ryyppäämisestä!

Tuo juttu on vanha, olen lukenut sen aiemminkin. Syy julkaisuun löytyy samasta lehdestä. Kenen luulette olevan Heikki?

Vierailija kirjoitti:

Niin, kysehän on ryyppäämisestä!

Ei siis rapujen syönnistä...

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensimmäiseksi todettakoon, että yhteiskuntaluokka ei tarkoita paremmuusjärjestystä. Ei ole hienompaa olla ylempää keskiluokkaa verrattuna alempaan keskiluokkaan. Ihmiset ovat niissä ihan samanarvoisia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että he eläisivät samalla tavalla, arvostaisivat samoja asioita tai heillä olisi samanlaiset kodit. Itse olen kotoisin työväenluokasta pikkukaupungista. Vanhemmat eivät ole koulutettuja, ikänsä töitä tehneet ja kunniallisesti eläneitä ihmisiä. Kielitaitoa ei ole ja matkustelukin on ollut aika vaatimatonta. Harrastuksina puutarhanhoito ja kaiken näköiset kotona puuhastelut, äiti leipoo jne. Oma mies on hyvin vaurasta ylempää keskiluokkaa. Kaikilla on akateeminen tutkinto, moni on tohtorin tutkinnon suorittanut. Ollaan useassa sukupolvessa ja akateemisissa ammateissa. On kielitaitoa ja varallisuutta. On matkusteltu paljon. Jos oma isäni ajaa päivässä nurmikon ja katselee sitten televisiota lopun päivää kaljapullo kourassa, on appiukkoni viettänyt päivänsä taidenäyttelyissä ja lukee loppupäivän uusinta tutkimusta asiasta x korkeintaan 1 punaviinilasi seuranaan autettuaan ensin vaimoaan kokkaamaan terveellisen illallisen. Ei noilla kahdella vanhalla miehellä juurikaan olisi yhteista juteltavaa illallispöydässä.

Komppaan tätä. Minä olen tuollaisesta vanhasta sivistyssuvusta, mieheni taas duunariperheestä. Nuorena kun alettiin seurustelemaan, ei asiaan juuri kiinnittänyt huomiota, mutta viimeistään lasten synnyttyä erot taustoissa huomasi selvästi. Ei tämä meidän yhteiselämää pahemmin ole haitannut, mutta mies edelleen kokee jonkinlaista ulkopuolisuudentunnetta vaikka päivällisillä vanhempieni luona. Kyse ei ole siitä, etteikö häntä olisi toivotettu lämpimästi tervetulleeksi sukuun tai otettaisi tasavertaisesti mukaan keskusteluun. Hänellä itsellään vain on takaraivossa sellainen olo, ettei osaa olla rennosti, koska tietyt käyttäytymiskoodit eivät tule häneltä niin luontevasti kuin sellaiselta, joka on kasvanut niihin.

Lapsuudenkodissani korostettiin erityisesti hyviä käytöstapoja ja muiden huomioimista, ja esimerkiksi oman varallisuuden esittelyä pidettiin mauttomana. Myös liian voimakasta tunneilmaisu pidettiin sopimattomana, eikä riidellessä korotettu ääntä. Tässä jouduttiinkin miehen kanssa opettelemaan aika pitkään sopivaa tapaa olla eri mieltä niin, etteivät molemmat olleet verisesti loukkaantuneita jokaisen riidan jälkeen :D Miehellä oli tapana huutaa ja puhua rumasti, minkä koin todella asiattomana ja hyökkäävänä, minä taas pysyin suht rauhallisena ja sivaltelin harkituilla ja kauniisti ilmaistuilla ilkeyksillä, minkä mies koki paljon pahempana kuin huutamisen. Nykyään onneksi osataan riidellä (silloin harvoin kun riidellään) niin, ettei kumpikaan tosissaan pahoita mieltään.

Vierailija kirjoitti:

Ravuista päätellen mies on suomenruotsainen. Suurempi luokkaero tulee tuosta kuin varsinaisesti rahan määrästä. Lähtökohtaisesti luulevat olevansa ylempää rotua kuin suomenkieliset.

Mitvit? Täällä Savossa on syöty rapuja iät ja ajat, jos ja kun moni asuu jonkun lätäkön rannalla, josta niitä saa. Loput myyntiin.

Vierailija kirjoitti:

Huomaa, että moni, joka väittää ettei Suomessa ole luokkaeroja, ei tunne luultavasti kuin suunnilleen oman luokkansa väkeä. Se on toki aika tavallista, koska luokkaerot rakentuvat paljon myös rahaan sidotuista elämän valinnoista kuten koulutustaso, työpaikka, harrastukset, sosiaaliset suhteet, omaisuus yms. Itse tunnen suht läheisesti väkeä kaikista luokista, ehkä lukuunottamatta ihan kaikkein köyhintä porukkaa, joihin kyllä on ollut kosketus lapsuuden ystävän perheen kautta. Luokkaeroja todellakin on ja luokkien välillä liikkuminen on jopa Suomessa melko vaikeaa.

Täällä on puhuttukin jo paljon "uusi raha, vanha raha"-ilmiöstä ja olen sitä mieltä, että se on totta. Vanhojen, varakkaiden sukujen oma "kulttuuri" esimerkiksi on erilaista kuin uusien nousukassukujen. Itse arvostan ihmisten erilaisuutta ja minusta on hauskaa, että kaveripiiriini mahtuu niin paljon erilaisia ihmisiä, jotka tulevat toimeen toistensa erilaisuuden kanssa ja nauttivat siitä. Kaikkialla näin ei kuitenkaan ole, vaan ihmiset sulkevat herkästi ulkopuolelle, koitatpa liikkua tai rakentaa sosiaalisia suhteita luokkien välillä mihin suuntaan tahansa.

Nousukas = tienannut itse rahansa. :D

Jännä asia tuo ravunsyönti ja rapujuhlat.

Vihreitä tai demareita äänestävästä än ky rä--femi nisti --muijastakin tulee eläin rääk kääjä, kunhan vaan päästään makeamman elämän ääreen, parhaiden pank kiiri--lääkä rien pantavaksi. Ei haittaa rapujen tuska kun vi her--vas sari--nainen vastaanottaa rahaa ja luk sus mu naa.

Ravut laitetaan perinteisesti kiehuvaan veteen elävinä, paistumaan elä väl tä.

Ilmeisesti naisten vi her--vas sari--femi nismi on vain pas ka tes ti, yritys erottaa miehistä esiin sadis-tisim mat ja nar sis-tisim mat pank kiiri--lää kärit, joiden kanssa nainen voi sitten tyytyväisenä pariutua.

T. mies keskiluokkaisesta kodista, luonnon--suojelija--vihreä joka ei äänestä enää mitään koska vihreät pilattiin femi nis mil lä

Sivistyksen taso on ihmisessä itsessään eikä luokissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa, että moni, joka väittää ettei Suomessa ole luokkaeroja, ei tunne luultavasti kuin suunnilleen oman luokkansa väkeä. Se on toki aika tavallista, koska luokkaerot rakentuvat paljon myös rahaan sidotuista elämän valinnoista kuten koulutustaso, työpaikka, harrastukset, sosiaaliset suhteet, omaisuus yms. Itse tunnen suht läheisesti väkeä kaikista luokista, ehkä lukuunottamatta ihan kaikkein köyhintä porukkaa, joihin kyllä on ollut kosketus lapsuuden ystävän perheen kautta. Luokkaeroja todellakin on ja luokkien välillä liikkuminen on jopa Suomessa melko vaikeaa.

Täällä on puhuttukin jo paljon "uusi raha, vanha raha"-ilmiöstä ja olen sitä mieltä, että se on totta. Vanhojen, varakkaiden sukujen oma "kulttuuri" esimerkiksi on erilaista kuin uusien nousukassukujen. Itse arvostan ihmisten erilaisuutta ja minusta on hauskaa, että kaveripiiriini mahtuu niin paljon erilaisia ihmisiä, jotka tulevat toimeen toistensa erilaisuuden kanssa ja nauttivat siitä. Kaikkialla näin ei kuitenkaan ole, vaan ihmiset sulkevat herkästi ulkopuolelle, koitatpa liikkua tai rakentaa sosiaalisia suhteita luokkien välillä mihin suuntaan tahansa.

Kyllä itse ainakin tunnen itseäni paljonkin varakkaampia henkilöitä, enkä siltikään erota mitään luokkia. Köyhempiä taas en taida tällä hetkellä tuntea, kaikki jotka ennen olivat työttömiä, ovat tällä hetkellä työelämässä.

Eikä mitään luokkia sillä tavalla vaan "ole" vaan kyllä ihmiset ne ihan itse luo, antamalla eri luokille nimet ja määrittelemällä että mitä ihmisellä täytyy olla kuuluakseen mihinkin luokkaan. Jotta ihmiset luokittelee, niin pitää myös olla halua luokitella, minua kiinnostaisikin tietää, että miksi ihmiset haluavat erotella eri luokat toisistaan, hyötyvätköh he tästä luokkaerojen korostamisesta jotenkin?

Tietenkin ihmiset luovat luokat ja erottelun, kysehän on abstraktista käsitteestä. Eihän punainenkaan oikeasti ole "punainen," vaan tietynpituisten valon aallonpituuksien heijastumista pinnasta. Sitten joitain tiettyjä alueita on asiasta puhumisen ja sen käsitteellistämisen vuoksi alettu nimittää yhteisellä sopimuksella "punaiseksi." Sama pätee luokkiin ja luokkaeroihin, kyseessä on tapa hahmottaa todellisuutta ja sen ilmiötä yhdestä näkökulmasta. Luokista siis puhutaan yleensä mm. siksi, että luokkaerojen voimakas kasvu aiheuttaa yhteiskunnissa yksilöiden pahoinvointia ja yhteiskunnallista epävakautta. Vähäisiä luokkaeroja pidetään usein yhtenä yhteiskunnan vakautta parhaiten ennustavista mittareista, puhuttiinpa taloudesta, polittisesta ilmapiiristä tai yksilöiden kokemasta onnellisuudesta. Miten aiheesta voisi keskustella ilman "luokan" kaltaista käsitettä?

Vierailija kirjoitti:

Sivistyksen taso on ihmisessä itsessään eikä luokissa.

Sivistyksellä ei ole mitään tekemistä yhteiskuntaluokkien kanssa.