Petra rakastui kolmekymppisenä rikkaan perheen vesaan – nyt hän kertoo, millaista on siirtyä ylempään luokkaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nytvittuoikeesti. Suomessa ei ole mitään ”luokkia”. Tollasta paskaa se me naisetkin on nykyään. Ajatella että se oli aikanaan semijärkevä lehti.

Onhan täällä toki luokat..ei niinkuin Englannissa ja sitäpaitsi keskiluokasta puhuminen on nykypäivää esim. uutisoinnista. Ei keskiluokkaa olisi jos ei muita olisi. 

Itse kuulun ns. työväenluokkaan eikä haittaa yhtää, oikeastaan olen iloinen, että vanhempani opettivat kunnioittamaan työteliäisyyttä ja reellisyyttä ja puolisoni tausta on korkeammalla...muttei se minua haittaa, koska hänenkin vanhempamsa opettivat lapsellleen sanoja arvoja.

Mä olen eliitistä, eikä siellä opeteta tuollaisia arvoja. Eliitin arvot ovat häikäilemättömyys, muista piittaamattomuus ja oman edun tavoittelu. Omille jaan ja omista välitän, muista en. Lisäksi minua ällöttäisi olla ahkera jotakuta orjuuttajaa (työnantaja) kohtaan. Se ei sovi eliitille laisinkaan. En siis väitä eläväni itse eliitin elämää, paitsi mielestäni puolittain, eli varallisuutta on niin paljon, että voin valita, käynkö töissä vai en. Ja siis tämä negatiivinen luonnehdinta tosiaan koski itseä alempiin olevaa sihtautumista piilossa, päällisin puolin ollaan totta kai olevinaan välittäviä. Ja omista pidetään paremmin huolta. En tiedä jos hyvin, mutta paremmin. On vaikeaa pitää ihan huonosti, kun kaikkea on yllin kyllin.

Vastaan tähän minun kommentoille. Eihän mihinkään luokkaa kuuluvat ihmiset samanlaisia ole. Mainitsemasi piirteet voivat olla tavallisia sinun ympyröissäsi, muttei kaikkien. Puolisoni vanhemmat ja minun vanhempani tulivat (nyt 2 heistä kuollut) hyvin juttuun juuri sen vuoksi, että puolisoni vanhemmat olivat itse kasvaneet siihen, että jokainen ihminen on samanarvoinen, silloin siihen ei kuulu hyväksikäyttö. Oma äitini arasteli aluksi puolisoni vanhempia, vaan kuinkas kävi, näistä naisista tuli hyvät ystävät, kunnes äitini kuoli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

täyttä pskaa koko juttu. "hankitaan kallis auto jonka arvo säilyy". Ei tuollaista olekaan....

Hmmm, et vissiin sitten ole kuullut Teslasta?

Tutki vähän kuinka niiden arvo säilyy käytännössä 100%.

Niitä kun voi yksinkertaisesti päivittää sovelluspäivityksellä, arvo ei tipu.

Et selvästikään tiedä Teslan arvon "säilymisestä" yhtään mitään :)

Okei, meillä on täällä expertti!

Tesla Model 3 retains almost 90% of its value over 3 years, study shows

https://electrek.co/2020/07/16/tesla-model-3-retains-90-percent-value-3…

;)

TÄSSÄ OPETUS KAIKILLE: Älä puhu asioista, joista et ymmärrä. Tai nolaat itsesi.

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja mikä juttu! :D

Suomessa ei todellakaan ole mitään yläluokkaa. Kourallinen vanhoja aatelissukuja, toinen kourallinen oikeasti rikkaita ja loput sitä perusmassaa :D Ainoa erittäin läheinen aatelissuvun edustaja jonka tunnen asuu rintamamiestalossa eikä todella kieri rahassa!

Kertakäyttölautasesta syöminen on valinta ei sidoksissa sivistykseen tai varallisuuteen.

Suomessa 99% lapsista käy peruskoulun tavallisessa koulussa, yksityiskoulut ovat tyyliä steiner joka ei täytä eliittikoulun tunnusmerkkejä mitenkään jos vertaa Etonin kaltaisiin eliitin sisäoppilaitoksiin.

Me asuimme miehen kanssa 15v sitten kaupungin vuokra-asunnossa, nyt meillä on kiinteistöjä, laatuautoja, osakesalkut ja aistilliset huonekalut :D mökeistä saa valita minne mennään kun molemmilla vanhemmilla suvun vanhoja mökkejä. Minunkin sukupuustani löytyy pari aatelista kun tarpeeksi kaivaa :D rapuja ravustetaan joskus ja pidetään rapujuhlia, jos saalis ei ole iso ostetaan espanjalaisia rapuja 19:90euroa laatikko kylkeen. Miehelläni on 2000e kitara.

Meillä on maisteripaperit. Meitä on onni potkaissut kun perustettiin yritys aikanaan. Olisi voinut käydä myös huonosti.

Emme todellakaan ole silti mitään yläluokkaa ja ankkalammen porukat ovat ihan oma sakkinsa ja paljon ihan tavallisia ihmisiä sielläkin.

Rikkaimmat ihmiset jotka tunnen ovat loppujenlopuksi hyvinkin vaatimatonta väkeä.

Kyllä täällä on yläluokkaa. Asenteesi kertoo juuri siitä, mistä yläluokan ihmiset kärsivät kaltaistesi seurassa, eli et tunnista etkä tunnista yläluokan olemassaoloa ja sinulle se, mikä on heille normaalia olisi jotain first world problems ja snobbailua tai muuta vaikeilua. Ei normaaleille ihmisille voi pohtia sellaisia ongelmia, jotka yläluokassa oleville ovat aivan normaalia, arkisia ongelmia. Se jo erottaa eri luokat toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nytvittuoikeesti. Suomessa ei ole mitään ”luokkia”. Tollasta paskaa se me naisetkin on nykyään. Ajatella että se oli aikanaan semijärkevä lehti.

Onhan täällä toki luokat..ei niinkuin Englannissa ja sitäpaitsi keskiluokasta puhuminen on nykypäivää esim. uutisoinnista. Ei keskiluokkaa olisi jos ei muita olisi. 

Itse kuulun ns. työväenluokkaan eikä haittaa yhtää, oikeastaan olen iloinen, että vanhempani opettivat kunnioittamaan työteliäisyyttä ja reellisyyttä ja puolisoni tausta on korkeammalla...muttei se minua haittaa, koska hänenkin vanhempamsa opettivat lapsellleen sanoja arvoja.

Mä olen eliitistä, eikä siellä opeteta tuollaisia arvoja. Eliitin arvot ovat häikäilemättömyys, muista piittaamattomuus ja oman edun tavoittelu. Omille jaan ja omista välitän, muista en. Lisäksi minua ällöttäisi olla ahkera jotakuta orjuuttajaa (työnantaja) kohtaan. Se ei sovi eliitille laisinkaan. En siis väitä eläväni itse eliitin elämää, paitsi mielestäni puolittain, eli varallisuutta on niin paljon, että voin valita, käynkö töissä vai en. Ja siis tämä negatiivinen luonnehdinta tosiaan koski itseä alempiin olevaa sihtautumista piilossa, päällisin puolin ollaan totta kai olevinaan välittäviä. Ja omista pidetään paremmin huolta. En tiedä jos hyvin, mutta paremmin. On vaikeaa pitää ihan huonosti, kun kaikkea on yllin kyllin.

Vastaan tähän minun kommentoille. Eihän mihinkään luokkaa kuuluvat ihmiset samanlaisia ole. Mainitsemasi piirteet voivat olla tavallisia sinun ympyröissäsi, muttei kaikkien. Puolisoni vanhemmat ja minun vanhempani tulivat (nyt 2 heistä kuollut) hyvin juttuun juuri sen vuoksi, että puolisoni vanhemmat olivat itse kasvaneet siihen, että jokainen ihminen on samanarvoinen, silloin siihen ei kuulu hyväksikäyttö. Oma äitini arasteli aluksi puolisoni vanhempia, vaan kuinkas kävi, näistä naisista tuli hyvät ystävät, kunnes äitini kuoli.

Ei, vaan sinun tuttusi eivät vain olleet eliitistä. Ja siis kyllä minunkin eliitissä kasvanut isoäitini tuli parhaiksi ystäviksi oman kotiopettajattarensa, joka hänellä oli mukana Suomesta ulkomailla, kanssa. Tämä tuskin oli eliitin lapsi, tosin en hänen taustoistaan tiedä. Ihan hyvin hänen lapsensa kouluttautuivat, mutta se ei kerro sinänsä yhteiskuntaluokasta yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen alkaa yleensä hahmottaa yhteiskuntaluokat vasta n. 30-vuotiaana. Sitä ennen monet tekijät sulauttavat hyvin erilaisia ihmisiä yhteen. Tuossa iässä ihmisten elämäntilanteiden, aseman ja varallisuuden erot alkavat korostua.

Olen päälle viisikymppinen ja kyllä ne luokkaerot tulivat hyvin selviksi jo lapsuudessa, oli herrojen (toimitusjohtajan ja pnkkiireiden) muksut ja duunareitten kakarat. Itse kuuluin jälkimmäiseen "kastiin" ja se annettiin kyllä ymmärtää silloin -70-80-luvuilla. Herrojen perheet kävivät laskettelemassa Alpeilla ja kesällä etelässä, meillä suurin hupi oli kesälomareissu mummolaan.

Tästä sitten sitä ihanne-elämää:

Yläluokan parisuhteet ovat usein kestäviä, koska menetettävää – omaisuutta ja verkostoja – on niin paljon. Yläluokkaisen onnellisuuskulissin takana elämä ei silti aina ole yhtä ihanaa kuin muumiperheellä.

– Eräs perheterapeutti kirjoitti taannoin Hufvudstadsbladetin kolumnissaan, että Etelä-Helsingin eliittipiireissä ei juuri ole uskollisia aviomiehiä. Se herätti kohua, mutta palautteesta päätellen osui.

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja mikä juttu! :D

Suomessa ei todellakaan ole mitään yläluokkaa. Kourallinen vanhoja aatelissukuja, toinen kourallinen oikeasti rikkaita ja loput sitä perusmassaa :D Ainoa erittäin läheinen aatelissuvun edustaja jonka tunnen asuu rintamamiestalossa eikä todella kieri rahassa!

Kertakäyttölautasesta syöminen on valinta ei sidoksissa sivistykseen tai varallisuuteen.

Suomessa 99% lapsista käy peruskoulun tavallisessa koulussa, yksityiskoulut ovat tyyliä steiner joka ei täytä eliittikoulun tunnusmerkkejä mitenkään jos vertaa Etonin kaltaisiin eliitin sisäoppilaitoksiin.

Me asuimme miehen kanssa 15v sitten kaupungin vuokra-asunnossa, nyt meillä on kiinteistöjä, laatuautoja, osakesalkut ja aistilliset huonekalut :D mökeistä saa valita minne mennään kun molemmilla vanhemmilla suvun vanhoja mökkejä. Minunkin sukupuustani löytyy pari aatelista kun tarpeeksi kaivaa :D rapuja ravustetaan joskus ja pidetään rapujuhlia, jos saalis ei ole iso ostetaan espanjalaisia rapuja 19:90euroa laatikko kylkeen. Miehelläni on 2000e kitara.

Meillä on maisteripaperit. Meitä on onni potkaissut kun perustettiin yritys aikanaan. Olisi voinut käydä myös huonosti.

Emme todellakaan ole silti mitään yläluokkaa ja ankkalammen porukat ovat ihan oma sakkinsa ja paljon ihan tavallisia ihmisiä sielläkin.

Rikkaimmat ihmiset jotka tunnen ovat loppujenlopuksi hyvinkin vaatimatonta väkeä.

Kuulostaa siltä, että yrität trollata, koska monta kertaa on todettu, ettei se raha nosta seuraavaan luokkan. 

Aistilliset huonekalut kuulostavat mielenkiintoisilta, ovatko ne sellaisia seksikeinuja vai mitä? :-D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

täyttä pskaa koko juttu. "hankitaan kallis auto jonka arvo säilyy". Ei tuollaista olekaan....

Hmmm, et vissiin sitten ole kuullut Teslasta?

Tutki vähän kuinka niiden arvo säilyy käytännössä 100%.

Niitä kun voi yksinkertaisesti päivittää sovelluspäivityksellä, arvo ei tipu.

metalia ja muovia se on teslakin. Noilla on tapana rapistua ja ruostua ja akut tyhjenee. Pakkasella latausjärjestelmä on kovilla ja kylmänä akku ottaa virtaa vastaan huonosti. Iditiootti olet jos kuvittelet, että auton arvo pysyy 100%

Nin kuin aikaisemmin joku jo sanoi, ihan keksitty juttu, eikä kirjoittajalla ole edes käsitystä rikkaiden elämästä, joten keksi sitten rapujuhlat ja kultareunaiset posliinit, kun mielikuvitus ei riittänyt parempaan.

Joku suomalainen oli oikeasti rikkaan englantilaisen kanssa naimisissa ja kertoi ostaneensa koiralle 30 000 punnan kaulapannan ihan vain testataakseen, että herättääkö se kysymyksiä tai keskustelua.

Ei ollut herättänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nytvittuoikeesti. Suomessa ei ole mitään ”luokkia”. Tollasta paskaa se me naisetkin on nykyään. Ajatella että se oli aikanaan semijärkevä lehti.

Onhan täällä toki luokat..ei niinkuin Englannissa ja sitäpaitsi keskiluokasta puhuminen on nykypäivää esim. uutisoinnista. Ei keskiluokkaa olisi jos ei muita olisi. 

Itse kuulun ns. työväenluokkaan eikä haittaa yhtää, oikeastaan olen iloinen, että vanhempani opettivat kunnioittamaan työteliäisyyttä ja reellisyyttä ja puolisoni tausta on korkeammalla...muttei se minua haittaa, koska hänenkin vanhempamsa opettivat lapsellleen sanoja arvoja.

Mä olen eliitistä, eikä siellä opeteta tuollaisia arvoja. Eliitin arvot ovat häikäilemättömyys, muista piittaamattomuus ja oman edun tavoittelu. Omille jaan ja omista välitän, muista en. Lisäksi minua ällöttäisi olla ahkera jotakuta orjuuttajaa (työnantaja) kohtaan. Se ei sovi eliitille laisinkaan. En siis väitä eläväni itse eliitin elämää, paitsi mielestäni puolittain, eli varallisuutta on niin paljon, että voin valita, käynkö töissä vai en. Ja siis tämä negatiivinen luonnehdinta tosiaan koski itseä alempiin olevaa sihtautumista piilossa, päällisin puolin ollaan totta kai olevinaan välittäviä. Ja omista pidetään paremmin huolta. En tiedä jos hyvin, mutta paremmin. On vaikeaa pitää ihan huonosti, kun kaikkea on yllin kyllin.

Vastaan tähän minun kommentoille. Eihän mihinkään luokkaa kuuluvat ihmiset samanlaisia ole. Mainitsemasi piirteet voivat olla tavallisia sinun ympyröissäsi, muttei kaikkien. Puolisoni vanhemmat ja minun vanhempani tulivat (nyt 2 heistä kuollut) hyvin juttuun juuri sen vuoksi, että puolisoni vanhemmat olivat itse kasvaneet siihen, että jokainen ihminen on samanarvoinen, silloin siihen ei kuulu hyväksikäyttö. Oma äitini arasteli aluksi puolisoni vanhempia, vaan kuinkas kävi, näistä naisista tuli hyvät ystävät, kunnes äitini kuoli.

Ei, vaan sinun tuttusi eivät vain olleet eliitistä. Ja siis kyllä minunkin eliitissä kasvanut isoäitini tuli parhaiksi ystäviksi oman kotiopettajattarensa, joka hänellä oli mukana Suomesta ulkomailla, kanssa. Tämä tuskin oli eliitin lapsi, tosin en hänen taustoistaan tiedä. Ihan hyvin hänen lapsensa kouluttautuivat, mutta se ei kerro sinänsä yhteiskuntaluokasta yhtään mitään.

No, kerro tarkasti, mikä on eliitti, mitä sillä tarkoitat. Kun eliittiin kuuluu häiläilemättömyys?

Puolisoni vanhempien taustaa en tässä halua tarkemmin avata, mutta minusta vanhat vauraat suvut hyvine tapoineen ovat yleensä fiksumpia, kuin ns, uustikkaat. Siis ylensä ja minun kokemuksen mukaan.

Mutta ehkäpä tämän kiistan ratkaisee sana eliitti. Mitä tarkoitat sillä? Itsekin kuulut tähän häikäilemättömään joukkoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin luokkaan kuuluu rikkaat duunarit ja niiden perheet? Esim. Joku Hakkarainen. Sehän pääsee rahojensa avulla samoihin paikkoihin kuin joku von sörsselsön. Tunnen näitä.

Henkiseen alaluokkaan. Henkiseen työväenluokkaan. Luokkajako on henkinen perintö, ei taloudellinen pelkästään.

Niin on. Ei se satojen vuosien yläluokkaan kuulumisen tai porvaritausta perintö häviä geeneistä mihinkään, vaikka miten eläisi duunaritaustaisessa perheessä tai olisi toimeentulotuella itse. Olet jotenkin aina hieman ulkopuolinen siinä viiteryhmässä missä elät ja näet asiat eri tavalla. 

Nyt mun pitäisi varmaan pöyristyä. Sori, 0/5 trolli.

Nousukkaat (nouveau riche) ihmiset ovat usein todella keskittyneitä rahaan ja menestykseen. Raha ei ole heille luontevaa, vaan pakkomielteistä. Rahaa myös törsätään statussymboleihin, jolla pyritään identifioitumaan siihen kuviteltuun ideaaliin yläluokkaan.

Vanha raha (vieux riche) suhtautuu rahaan tyynesti, mutta ei välinpitämättömästi. Nuo arvostuseroihin liittyvät tekijät ja nyanssit ovat juuri se, joka erottaa näitä kahta yhteiskuntaluokkaa. Rahalla saa ostettua kaikenlaista, mutta henkistä perintöä tai tietynlaista arvopohjaa sillä ei saa hankittua 1-2 sukupolven aikana. Yläluokkaisuudessa on kyse jatkuvuudesta, ei pelkästään tuloista tai omaisuuden määrästä.

On paljon muitakin seikkoja, jotka määräävät eri yhteiskuntaluokkiin kuulumisen. Esim eräs Suomen rikkaimpiin kuuluva Toivosen perhe, ei koskaan päässyt piireihin sisään, koska varallisuutensa on peräisin putkiliikkeestä.

Toki ostivat kalliin huoneiston Kaivopuistosta ja järkyn näköinen Toivosen tytär "osti" komean aviomiehen putkiliikkeen toimitusjohtajaksi. Mutta heidän tyttärensä, kaikesta pyrkyryydestään huolimatta eivät koskaan päässeet meidän purjehdusseuroihin, viikonloppukutsuihin kartanoihin tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nytvittuoikeesti. Suomessa ei ole mitään ”luokkia”. Tollasta paskaa se me naisetkin on nykyään. Ajatella että se oli aikanaan semijärkevä lehti.

Onhan täällä toki luokat..ei niinkuin Englannissa ja sitäpaitsi keskiluokasta puhuminen on nykypäivää esim. uutisoinnista. Ei keskiluokkaa olisi jos ei muita olisi. 

Itse kuulun ns. työväenluokkaan eikä haittaa yhtää, oikeastaan olen iloinen, että vanhempani opettivat kunnioittamaan työteliäisyyttä ja reellisyyttä ja puolisoni tausta on korkeammalla...muttei se minua haittaa, koska hänenkin vanhempamsa opettivat lapsellleen sanoja arvoja.

Mä olen eliitistä, eikä siellä opeteta tuollaisia arvoja. Eliitin arvot ovat häikäilemättömyys, muista piittaamattomuus ja oman edun tavoittelu. Omille jaan ja omista välitän, muista en. Lisäksi minua ällöttäisi olla ahkera jotakuta orjuuttajaa (työnantaja) kohtaan. Se ei sovi eliitille laisinkaan. En siis väitä eläväni itse eliitin elämää, paitsi mielestäni puolittain, eli varallisuutta on niin paljon, että voin valita, käynkö töissä vai en. Ja siis tämä negatiivinen luonnehdinta tosiaan koski itseä alempiin olevaa sihtautumista piilossa, päällisin puolin ollaan totta kai olevinaan välittäviä. Ja omista pidetään paremmin huolta. En tiedä jos hyvin, mutta paremmin. On vaikeaa pitää ihan huonosti, kun kaikkea on yllin kyllin.

Vastaan tähän minun kommentoille. Eihän mihinkään luokkaa kuuluvat ihmiset samanlaisia ole. Mainitsemasi piirteet voivat olla tavallisia sinun ympyröissäsi, muttei kaikkien. Puolisoni vanhemmat ja minun vanhempani tulivat (nyt 2 heistä kuollut) hyvin juttuun juuri sen vuoksi, että puolisoni vanhemmat olivat itse kasvaneet siihen, että jokainen ihminen on samanarvoinen, silloin siihen ei kuulu hyväksikäyttö. Oma äitini arasteli aluksi puolisoni vanhempia, vaan kuinkas kävi, näistä naisista tuli hyvät ystävät, kunnes äitini kuoli.

Ei, vaan sinun tuttusi eivät vain olleet eliitistä. Ja siis kyllä minunkin eliitissä kasvanut isoäitini tuli parhaiksi ystäviksi oman kotiopettajattarensa, joka hänellä oli mukana Suomesta ulkomailla, kanssa. Tämä tuskin oli eliitin lapsi, tosin en hänen taustoistaan tiedä. Ihan hyvin hänen lapsensa kouluttautuivat, mutta se ei kerro sinänsä yhteiskuntaluokasta yhtään mitään.

Tarkenna sana eliitti, mitä se pitää sisällään? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin luokkaan kuuluu rikkaat duunarit ja niiden perheet? Esim. Joku Hakkarainen. Sehän pääsee rahojensa avulla samoihin paikkoihin kuin joku von sörsselsön. Tunnen näitä.

Työväenluokkaan. Kouluttautumalla luokkanousu on mahdollista, mutta ei pelkästään rahalla. Nousukas on aina nousukas. Ranskaksi nouveau-riche.

Oman kokemukseni mukaan näiden uusrikkaiden lapset pystyy astumaan kuitenkin sinne yläluokkaan noin vaan. Se luokkaero häviää siinä kun sukupolvi vaihtuu. Sitten raha on ilmeisesti tarpeeksi vanhaa.

Ei tosiaankaan häviä luokkaero yhdessä sukupolvessa. Kyllä se siellä tiedetään ja muistetaan , ja sopivassa kohdassa muistutetaan ”ai, eiks sun isä opiskellut Hankkenilla, mistä se valmistui?”

Se kestää kuule kauan, että se alkuperä unohdetaan.

Siinä saa aika huolella käydä ”oikeita” kouluja, kouluttaa lapsiaan ja liikkua oikeissa paikoissa. Silti menee monta sukupolvea.

Eräs suku kotikaupungissani on nyt neljättä sukupolvea kaupungissa. Alunperin vanha isoisä harrasti koronkiskontaa. Teki bisnestä ja rahaa. Lapset jatkoi ja osti kiinteistöjä. Sitten jo kouluttauduttiin korkeakouluissa, alettiin tukemaan kulttuuria ja säästämään keskustan vanhoja taloja. Nykyiset lapsenlapsen-xxx- lapset ei tiedä näistä asioista mitään. Kaupungin hyvissä piireissä liikutaan ihan itsestäänselvästi. Näin Turkkusessa.

Eliitti narun jatkoksi!!!

Kjell Westö kuvaa hyvin näitä yhteiskuntaluokkia ja etenkin niiden historiaa romaaneissaan. Mutta ei niitä tosiaan kannata ottaa liian vakavasti, vaan keskittyä siihen omaan elämään ja sen kehittämiseen. Mikään ei nimittäin pilaa elämää tehokkaammin kuin turha alemmuudentunto ja siitä kumpuava kateus ja katkeruus. Hyvän itsetunnon voi rakentaa statuksesta ja luokasta riippumatta.

Jotenkin kummallista keskustelua. Itse suhtaudun samalla tavoin ihmiseen, oli hän jotakin "ylempää" tai "alempaa". Rikkaampi tai köyhempi. Mutta mikäli ihminen on ylimielinen tai kohtelee toista huonosti, en juurikaan häntä enää arvosta. Rahoilla tai omistuksilla ei ole mitään merkitystä.

Ei kai kelleen voi tulla yllätyksenä, ettei Saarioisilla työssä olevalla äidillä voi olla edellytyksiä joihinkin etelärannikon ruotsinkielisten rapujuhliin. Niiden lapset taas saa ne tavat jo äidinmaidossa. Sitäpaitsi toiset saa perintönä kartanoita ja merenrantahuviloita, toiset raanun ja ompelukoneen.