Petra rakastui kolmekymppisenä rikkaan perheen vesaan – nyt hän kertoo, millaista on siirtyä ylempään luokkaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi keskeinen tekijä luokkastatuksessa on juurten ja pysyvien siteiden olemassaolo. Varsinkin yläluokassa periytyy paitsi varallisuus, myös arvot ja perinteet. HS:ssa oli muutama vuosi sitten artikkeli: Isännät ja rengit. Siinä kuvattiin hyvin, kuinka pitkälle hyvä- tai huono-osaisissa perheissä taustat juontavat. Juurettomat ihmiset ovat edelleen yliedustettuina alemmissa luokissa ja prekariaatissa.

Suurissa kaupunkikeskuksissa on nykyisin paljon ihmisiä, jotka "etsivät itseään" vielä yli 30-vuotiaina. Näissä ihmisissä on melko paljon varmasti noita, joilla ei ole ehkää historiaa. Poukkoillaan edestakaisin jossain Kalliossa ja pyritään identifioitumaan ties mihin piireihin, josta etsitään omaa juttua. Ei ole historiaa, jonka varaan olisi voinut rakentaa selkeän käsityksen itsestään.

Minä olen juuri tuollainen poukkoilija, mutta en oikein edes tiedä mistä tässä puhutaan. Rakentaako muut ihmiset identiteettinsä sukunsa historian päälle noin vahvasti? Että minä olen se Perttusen maatilan poika neljännessä sukupolvessa? Tämä on jotain niin outoa itselleni, etten osaa tuota kaivata. Olen tavallaan hyvin tyytyväinen juurettomuuteeni, se on vapauttavaa.

Varmasti näinkin, ja monellä menee ihan hyvin prekariaatissakin. Moni voi pystyä luomaan uraa luovalla alalla, osa-aikatöissä jne. Osa päätyy ihan hyvään yhteiskunnalliseen asemaan ja työhön.

Tuo juureton ryhmä ihmisiä on vain yliedustettuna yhteiskunnan tulonsiirtoja saavissa. Asuvat vuokralla, harrastavat, hengailevat kaltaistensa joukossa jne. Heillä voi olla jopa paljon enemmän vapaa-aikaa, kun keskiluokalla.

Hyvää elämä se voi olla, mutta samalla tämä (kaupunkilainen) ryhmä ihmisiä jää vaille siitä hyväosaisuudesta ja varallisuudesta, mikä kasaantuu ylempiin luokkiin, mikä jatkaa tätä sukupolvien kierrettä ja ylläpitää jatkumoa.

Tämän lisäksi kaupungeissa on ihmisryhmä, joka on menestynyt, mutta jonka sosiaalinen tausta on niin rikkonainen, että he haluavat upota ennemmin suureen massaan ja elää sen ihanteiden mukaisesti kuin määrittää itseään historian, perinteiden ja sukunsa kautta.

En nyt kyllä ihan ymmärrä, mitä tässä tarkoitetaan juurettomilla ihmisillä. Kaikilla meillä on jonkinlaiset juuret, mutta jotkut vaan tekevät valintoja elämässään niistä riippumatta eikä siinäkään ole mitään pahaa. Miksi vuokralla asuvien juuret olisivat yhtään sen heikommat, jos heidän vanhempansa ovat myös eläneet vuokralla tai niillä tulonsiirroilla. 

Vantaa on kokonainen kaupunki täynnä juurettomia ihmisiä. Ihmisiä, jotka ovat ehkä muuttaneet sinne muualta ja kosketus lähtökohtiin on hauras ehkä katkennut. Ei ole mummolaa lapsilla eikä siskonlikkaa lapsenvahdiksi. Lähin omainen on viranomainen ja sosiaalipalveluiden kulutus kovaa. Kun se vanhempikin eli vuokralla ja tulonsiirroilla, ei kykene rientämään apuun kun nuoremmalla sukupolvella on hätä. Taas käännytään sosiaaliviranomaisten puoleen.

Kyllä nyt pääsit yleistämään! Tiesitkö että Vantaan pyhän Laurin kirkko on koko pääkaupunkiseudun vanhin rakennus? Kirkon vieressä on postilaatikossa samoja nimiä, pitäjän kirkonkylässä asuu edelleen täysin alkuperäisiä sukuja. Ikivanhoja sukutiloja ja ikiaikaista asutusta on myös esim. Sotungissa.

Kyllä, suuri osa Vantaata on rakennettu 1970-luvulla, mutta ihan sama asia koskee Hglsingin uudempia lähiöitä ja Espoota. Vantaalla on paljon tavallisia veronmaksajia jotka ymmärtävät että saavat asuntomarkkinoilla samalla rahalla enemmän kuin Helsingissä tai Espoossa.

Yksi asia erottaa Vantaan muista. Tänne muuttaa vain ihmisiä joiden ego ei ole iso millään lailla, eikä itsearvostus riipu asuinpaikasta. Niinkuin Espoolainen ystäväni sanoi: Hän ei koskaan kehtaisi kertoa olevansa Vantaalta. Mielestäni se kertoo enemmän ystävästäni kuin Vantaasta. Tavallisia veronmaksajia.

Sulle on vissiin ihan vierasta keskustelu Vantaan kunnan surkeasta taloudesta, joka johtuu siitä, että väestöpohja on palveluiden käyttömäärään (sote) verrattuna kovin kovin pienituloista? Vantaan lastensuojelu esim. on ollut kriisissä jo vuosia johtuen lähinnä siitä ettei mitkään resurssit riitä niin huonokuntoisen ja vähävaraisen väestön hoitoon.

Vanhoista suvuista puhuminen on jotenkin niin typerää. Kyllähän joka ikisellä ihmisellä on suku taustallaan, ja joka ikinen suku oli olemassa 100, 500 ja 1000 vuotta sitten. Varma tieto.

Ei tarvitse mennä kuin isovanhempiin asti, niin kukin sukuhaara on vain 25% geeneistä. Ja puolittuu joka sukupolven kohdalla. Eli jos nyt sillee sovinistisesti mennään isälinjaa pitkin (jossa geneettinen sukulaisuus on lisäksi kaikkein epävarmin), niin äkkiä se todellinen sukulaissuhde menneisiin suuriin nimiin laimenee.

Vierailija kirjoitti:

Vanhoista suvuista puhuminen on jotenkin niin typerää. Kyllähän joka ikisellä ihmisellä on suku taustallaan, ja joka ikinen suku oli olemassa 100, 500 ja 1000 vuotta sitten. Varma tieto.

Ei tarvitse mennä kuin isovanhempiin asti, niin kukin sukuhaara on vain 25% geeneistä. Ja puolittuu joka sukupolven kohdalla. Eli jos nyt sillee sovinistisesti mennään isälinjaa pitkin (jossa geneettinen sukulaisuus on lisäksi kaikkein epävarmin), niin äkkiä se todellinen sukulaissuhde menneisiin suuriin nimiin laimenee.

Sinusta se on typerää.

Mutta niille, jotka ovat vanhasta yläluokkaisesta suvusta, se on tärkeä asia. He kokevat, että pitkä ja hieno sukuhistoria on yksi tekijä, joka erottaa heidät taviksista. Siinä ei paljon auta, että sinä olet sitä mieltä, ettei sillä sukuhistorialla pitäisi olla merkitystä, että se on ihan tyhmää.

Sehän issä luokkakysymyksissä juuri on, että se, kuuluuko joku vaikka yläluokkaan, ri ole sen ihmisen itse määriteltävissä. Sen yläluokan muiden jäsenten pitää hyväksyä se henkilö jäsenekseen, jotta hän voisi olla sen jäsen. Muutenhan luokkia ei olisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhoista suvuista puhuminen on jotenkin niin typerää. Kyllähän joka ikisellä ihmisellä on suku taustallaan, ja joka ikinen suku oli olemassa 100, 500 ja 1000 vuotta sitten. Varma tieto.

Ei tarvitse mennä kuin isovanhempiin asti, niin kukin sukuhaara on vain 25% geeneistä. Ja puolittuu joka sukupolven kohdalla. Eli jos nyt sillee sovinistisesti mennään isälinjaa pitkin (jossa geneettinen sukulaisuus on lisäksi kaikkein epävarmin), niin äkkiä se todellinen sukulaissuhde menneisiin suuriin nimiin laimenee.

Sinusta se on typerää.

Mutta niille, jotka ovat vanhasta yläluokkaisesta suvusta, se on tärkeä asia. He kokevat, että pitkä ja hieno sukuhistoria on yksi tekijä, joka erottaa heidät taviksista. Siinä ei paljon auta, että sinä olet sitä mieltä, ettei sillä sukuhistorialla pitäisi olla merkitystä, että se on ihan tyhmää.

Sehän issä luokkakysymyksissä juuri on, että se, kuuluuko joku vaikka yläluokkaan, ri ole sen ihmisen itse määriteltävissä. Sen yläluokan muiden jäsenten pitää hyväksyä se henkilö jäsenekseen, jotta hän voisi olla sen jäsen. Muutenhan luokkia ei olisikaan.

Miksi oletat, etten olisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin säälittäviä nämä mammapalstan luokka-mammat. Suomessa voi hyvin elää elämänsä välittämättä "luokista" hevonkukkua, ja elää silti helvetin hyvän elämän.

Missä nämä "luokat" tulee normaalissa elämässä esiin?? Suurin osan suomalaisista on duunareita toisilla vaan vähän parempi (verotuksen tasaama) palkka kuin toisilla.

 

Viisikymppisenä erot ovat jo hyvin näkyviä. Ylemmän keskiluokan kodit ovat omia, hyvä virka taattu, avioliitto, lapset ja ihan kivasti perittyä rahaa. Duunarilla on vain se oma verotuksen tasaama palkka.

Mistä ihmeestä kukaan tietää onko se omistusasunto vai vuokra-asunto osaketalossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi keskeinen tekijä luokkastatuksessa on juurten ja pysyvien siteiden olemassaolo. Varsinkin yläluokassa periytyy paitsi varallisuus, myös arvot ja perinteet. HS:ssa oli muutama vuosi sitten artikkeli: Isännät ja rengit. Siinä kuvattiin hyvin, kuinka pitkälle hyvä- tai huono-osaisissa perheissä taustat juontavat. Juurettomat ihmiset ovat edelleen yliedustettuina alemmissa luokissa ja prekariaatissa.

Suurissa kaupunkikeskuksissa on nykyisin paljon ihmisiä, jotka "etsivät itseään" vielä yli 30-vuotiaina. Näissä ihmisissä on melko paljon varmasti noita, joilla ei ole ehkää historiaa. Poukkoillaan edestakaisin jossain Kalliossa ja pyritään identifioitumaan ties mihin piireihin, josta etsitään omaa juttua. Ei ole historiaa, jonka varaan olisi voinut rakentaa selkeän käsityksen itsestään.

Minä olen juuri tuollainen poukkoilija, mutta en oikein edes tiedä mistä tässä puhutaan. Rakentaako muut ihmiset identiteettinsä sukunsa historian päälle noin vahvasti? Että minä olen se Perttusen maatilan poika neljännessä sukupolvessa? Tämä on jotain niin outoa itselleni, etten osaa tuota kaivata. Olen tavallaan hyvin tyytyväinen juurettomuuteeni, se on vapauttavaa.

Varmasti näinkin, ja monellä menee ihan hyvin prekariaatissakin. Moni voi pystyä luomaan uraa luovalla alalla, osa-aikatöissä jne. Osa päätyy ihan hyvään yhteiskunnalliseen asemaan ja työhön.

Tuo juureton ryhmä ihmisiä on vain yliedustettuna yhteiskunnan tulonsiirtoja saavissa. Asuvat vuokralla, harrastavat, hengailevat kaltaistensa joukossa jne. Heillä voi olla jopa paljon enemmän vapaa-aikaa, kun keskiluokalla.

Hyvää elämä se voi olla, mutta samalla tämä (kaupunkilainen) ryhmä ihmisiä jää vaille siitä hyväosaisuudesta ja varallisuudesta, mikä kasaantuu ylempiin luokkiin, mikä jatkaa tätä sukupolvien kierrettä ja ylläpitää jatkumoa.

Tämän lisäksi kaupungeissa on ihmisryhmä, joka on menestynyt, mutta jonka sosiaalinen tausta on niin rikkonainen, että he haluavat upota ennemmin suureen massaan ja elää sen ihanteiden mukaisesti kuin määrittää itseään historian, perinteiden ja sukunsa kautta.

En nyt kyllä ihan ymmärrä, mitä tässä tarkoitetaan juurettomilla ihmisillä. Kaikilla meillä on jonkinlaiset juuret, mutta jotkut vaan tekevät valintoja elämässään niistä riippumatta eikä siinäkään ole mitään pahaa. Miksi vuokralla asuvien juuret olisivat yhtään sen heikommat, jos heidän vanhempansa ovat myös eläneet vuokralla tai niillä tulonsiirroilla. 

Vantaa on kokonainen kaupunki täynnä juurettomia ihmisiä. Ihmisiä, jotka ovat ehkä muuttaneet sinne muualta ja kosketus lähtökohtiin on hauras ehkä katkennut. Ei ole mummolaa lapsilla eikä siskonlikkaa lapsenvahdiksi. Lähin omainen on viranomainen ja sosiaalipalveluiden kulutus kovaa. Kun se vanhempikin eli vuokralla ja tulonsiirroilla, ei kykene rientämään apuun kun nuoremmalla sukupolvella on hätä. Taas käännytään sosiaaliviranomaisten puoleen.

Kyllä nyt pääsit yleistämään! Tiesitkö että Vantaan pyhän Laurin kirkko on koko pääkaupunkiseudun vanhin rakennus? Kirkon vieressä on postilaatikossa samoja nimiä, pitäjän kirkonkylässä asuu edelleen täysin alkuperäisiä sukuja. Ikivanhoja sukutiloja ja ikiaikaista asutusta on myös esim. Sotungissa.

Kyllä, suuri osa Vantaata on rakennettu 1970-luvulla, mutta ihan sama asia koskee Hglsingin uudempia lähiöitä ja Espoota. Vantaalla on paljon tavallisia veronmaksajia jotka ymmärtävät että saavat asuntomarkkinoilla samalla rahalla enemmän kuin Helsingissä tai Espoossa.

Yksi asia erottaa Vantaan muista. Tänne muuttaa vain ihmisiä joiden ego ei ole iso millään lailla, eikä itsearvostus riipu asuinpaikasta. Niinkuin Espoolainen ystäväni sanoi: Hän ei koskaan kehtaisi kertoa olevansa Vantaalta. Mielestäni se kertoo enemmän ystävästäni kuin Vantaasta. Tavallisia veronmaksajia.

Sulle on vissiin ihan vierasta keskustelu Vantaan kunnan surkeasta taloudesta, joka johtuu siitä, että väestöpohja on palveluiden käyttömäärään (sote) verrattuna kovin kovin pienituloista? Vantaan lastensuojelu esim. on ollut kriisissä jo vuosia johtuen lähinnä siitä ettei mitkään resurssit riitä niin huonokuntoisen ja vähävaraisen väestön hoitoon.

Mun mielestä Vantaa tarvii statuksen nostoa ja Espoo statuksen alennusta. Espoossa ei ole edes keskustaa, miten ne kehtaa katsoa Vantaata alas päin? Espoo on sementtiläiskä kartalla, Vantaalla sentään juuret ja historiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhoista suvuista puhuminen on jotenkin niin typerää. Kyllähän joka ikisellä ihmisellä on suku taustallaan, ja joka ikinen suku oli olemassa 100, 500 ja 1000 vuotta sitten. Varma tieto.

Ei tarvitse mennä kuin isovanhempiin asti, niin kukin sukuhaara on vain 25% geeneistä. Ja puolittuu joka sukupolven kohdalla. Eli jos nyt sillee sovinistisesti mennään isälinjaa pitkin (jossa geneettinen sukulaisuus on lisäksi kaikkein epävarmin), niin äkkiä se todellinen sukulaissuhde menneisiin suuriin nimiin laimenee.

Sinusta se on typerää.

Mutta niille, jotka ovat vanhasta yläluokkaisesta suvusta, se on tärkeä asia. He kokevat, että pitkä ja hieno sukuhistoria on yksi tekijä, joka erottaa heidät taviksista. Siinä ei paljon auta, että sinä olet sitä mieltä, ettei sillä sukuhistorialla pitäisi olla merkitystä, että se on ihan tyhmää.

Sehän issä luokkakysymyksissä juuri on, että se, kuuluuko joku vaikka yläluokkaan, ri ole sen ihmisen itse määriteltävissä. Sen yläluokan muiden jäsenten pitää hyväksyä se henkilö jäsenekseen, jotta hän voisi olla sen jäsen. Muutenhan luokkia ei olisikaan.

Miksi oletat, etten olisi?

Jos olisit, ajattelisit vähintään salaa mielessäsi, että se vanha hieno suku tekee sinudta hienomman, vaikket sitä ikinä ääneen tunnustaisi kenellekään muulle kuin toiselle sellaiselle, joka on samanlainen ja ymmärtäisi, miten koet.

Vierailija kirjoitti:

Jutussa on hyvin sanottu se, että kasarilla hävettiin puhua luokista. En itsekään siihen aikaan sellaisia eroja havainnut. Nykyisin nelikymppisenä sen huomaa aivan selvästi, isoin kiitos omalla kohdalla on siinä, etten syrjäytynyt taustani takia, kuten olisin varmasti syrjäytynyt 90-luvun lamassa, jos olisin esim. keskiluokkaa. Duunarit ehkä selvisivät siitäkin lamasta sikäli aika hyvin, että ovat tottuneet tekemään työtä, mutta keskiluokassa olijoilla oli jo paljon vaikeampaa, kun vaatimus oli saada hyvä ja arvostettu työ helpolla, eikä se enää 90-luvun lamassa opiskelleilta onnistunutkaan noin vain.

Mutta taustojen merkitys näkyy mielestäni nykyään kaikkialla. Etenkin sellaisen silmään, joka on yläluokasta kotoisin. Koska nyt vasta tajuaa, että muut eivät ole.

Suomessa ei ole mitään yläluokkaa... 

Vierailija kirjoitti:

Jaa että Petra koki tulleensa kavereitaan paremmaksi ja oma äitikään ei kelpaa rapujuhliin. Duunaritaustaisuudessa ei ole mitään hävettävää, mutta tuollainen nousukasmaisuus on noloa.

Duunarivanhempani pitivät rapujuhlia joskus 1990-luvulla. Olin teinipoikana pyydystämässä noita rapuja läheisestä järvestä isäni kanssa ja sitten niitä syötiin ystäväporukalla, jotka hekin duunaritaustaisia. Isäni pyydysti noita rapuja saadakseen myös jotain lisäansiota.

Vierailija kirjoitti:

Vanhoista suvuista puhuminen on jotenkin niin typerää. Kyllähän joka ikisellä ihmisellä on suku taustallaan, ja joka ikinen suku oli olemassa 100, 500 ja 1000 vuotta sitten. Varma tieto.

Ei tarvitse mennä kuin isovanhempiin asti, niin kukin sukuhaara on vain 25% geeneistä. Ja puolittuu joka sukupolven kohdalla. Eli jos nyt sillee sovinistisesti mennään isälinjaa pitkin (jossa geneettinen sukulaisuus on lisäksi kaikkein epävarmin), niin äkkiä se todellinen sukulaissuhde menneisiin suuriin nimiin laimenee.

Ihana kiteytys. Jokaisella on eksponentiaalisesti kasvava sukulinjojen määrä joita voi alkaa seurata ja sanoa että tulen tästä suvusta. Ja geenivaikutuksen määrä senkun laimemee, ihan kaikilla, siispä varsin tasa-arvosita tämä periytyminen. 

Mua vinosti hymyilytti myös tuo huomautus suomenruotsalaisten aviomiesten uskottomuudesta.

Olin kolmekymppisenä töissä firmassa, jossa työskenteli enimmäkseen suomenruotsalaisia. Oli huvittavaa (ja ällöttävää) seurata heidän menoaan.

Jokainen oli niin pätevä ja maailman paras, vaikka jokaisen duunipaikka oli isukin tai isän veljen tms. hommaama. Samat nimet kiersivät firmassa ja sen tytäryhtiössä. Vähän päästä pelastettiin muualta työelämästä joku oikean sukunimen omaava hommiin pätemään.

Pettäminen ei ollut hommaa, jota mitenkään oltaisi salailtu, mutta erikoisen iljettävää siitä teki juuri nämä parempien ihmisten juhlat, joihin puolisot osallistuivat. Siellä sitten esiinnyttiin unelmaparina, aseteltiin rapujuhlissa huolekkaasti shaalia puolison olkapäille ja tarjoilemassa oli firman lähettitytöt, sihteerit, jne joita oli polkaistu.

En kestänyt sitä kaksinaamaisuutta, joka tuli myös muissa firman arvoissa esiin, vaan lähdin, vaikka mitä lupailtiin tulevaisuudesta. Ei kyllä ole kaduttanut enkä niitä seurapiirejä kaipaa.

Joku täällä sanoi, että nykyään pettävät myös suomenruotsalaiset naiset, siihen en osaa sanoa kuin että you go girls!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Itselleni tuo että on juuret jossain tiukasti on aina tarkoittanut jotain vähän negatiivista. Minäkin tiedän nimeltä omat sukulaiseni 1800-luvun loppuun. Tiedän mitä isoisä teki sodassa ja mitä hänen isänsä teki USA:ssa 1900-luvun alussa. Tiedän suvustani paljon. Mutta se ei sido minua mitenkään. Voin elää elämääni vapaana. Minun ei tarvitse miettiä mitä se äidin serkku Sirkka ajattelee, jos myyn kesäpaikan tai jos eroan siitä Virtasen Mikosta, jonka isän isä omisti mattotehtaan Lapualla. Tämä ei ole mitään mitä kaipaan. Minulle tuo näyttäytyy sellaisena toisten asioihin nenän työntämisenä, juoruiluna ja ulkopuolisina vaatimuksina. Tykkään elellä muualla kuin sukulaiset.

Tuo on varmaan täydellisessä linjassa yhteiskuntaluokkasi kanssa ja sopii hyvin siihen, mitä ketjussa on kirjoitettu.

Tässähän on tullut esiin, että työväenluokalla on lyhyimmät juuret ja yläluokalla pisimmät sukutaulut, voi olla sukuhistoria tiedossa jopa 1000 vuotta taaksepäin.

Sukuni on tutkittu kummaltakin puolelta 1600-luvulle, mutta en luonnollisestikkaan muista ulkoa nimeltä kuin tuohon 1800-luvun loppuun. Tai en minä tiedä jos yläluokkaiset muistaa pidemmälle, mutta siinä vaiheessa siinä on jo aika monta muistettavaa. Liekkö kovinkaan monet sukututkimukset suomalaisista menee 1000 vuotta taaksepäin. Ei taida olla kirkonkirjoja sieltä asti.

Eivät ne vanhat suvut vielä Suomessa silloin keskiajalla asuneetkaan tietenkään.

Kyllä meidän suku on asunut samalla kylällä jo keskiajasta, ja aika monen muunkin täältä. Koulussa on jatkuvasti porukkaa, joiden sukunimi on ikivanha tilan tai kylän nimi. Hämeessä ollaan.

Täältä ei mieluusti lähdetä tai ainakaan jäädä pysyvästi pääkaupunkiseudulle tai Turkuun. Etsitään virka sellaiselta etäisyydeltä, että voi pendelöidä kotoa.

Huomasin juuri että tuo maaseutuyhteiskunnan vaikutus näkyy edelleen, maata omistava luokka.

Olen akateeminen ja hyvässä virassa, hyvällä palkalla. Verotus kuitenkin pitää huolen, että palkka ei pääse kasaantumaan varallisuudeksi. Perintöjä en ole saanut tilattomalta suvultani.

Mieheni ja hänen vanhempansa ovat vähemmän jos lainkaan koulutettuja. Suvussa on kuitenkin vanhaa maatilaa ja metsää, jotka on muutettu osin asunto-osakkeiksi. Tästä seuraa, että lasteni saadessa perintöjä siltä suunnalta, ovat vauraampia kuin minä, ennen kuin ovat tehneet päivääkään töitä.

Niin hullulta kuin se kuulostaa, tämä kova progressiivinen verotus pitää luokkaerot selvinä, koska omalla työllä ei vaurastu, vauraus on perittävä. Työn veroprosentti on kova, ja iso osa valuu muiden tuettavien hyväksi, pääomaverotus on paljon pienempää.

Luokkaretkeä on todella vaikea tehdä, ja vaatii monta sukupolvea vyön kiristystä.

Vesku från svenska talande bättre folk. Jee jee Solsidan,jeee jee sommaren är kort jee jee Wallander jee jee jee Beck ja Falk jee jee jee Heja Sverige hejaa jee jee jee....

Duunaritaustalta opiskelin akateemiseksi. En ollut sitten kotonani kummassakaan porukassa. Toisaalta murre katosi ja käytin sivistyssanoja, toisaalta en ollut koskaan purjehtinut, eikä minulla ollut yhtään akateemista oikeaa ystävää. Tein vielä virheen että menin naimisiin ei-akateemisen kanssa, joka tunsi niin kauheaa alemmuutta opiskelukavereihini, että perhetuttavuuskin heidän kanssa loppui siihen.

Vierailija kirjoitti:

Duunaritaustalta opiskelin akateemiseksi. En ollut sitten kotonani kummassakaan porukassa. Toisaalta murre katosi ja käytin sivistyssanoja, toisaalta en ollut koskaan purjehtinut, eikä minulla ollut yhtään akateemista oikeaa ystävää. Tein vielä virheen että menin naimisiin ei-akateemisen kanssa, joka tunsi niin kauheaa alemmuutta opiskelukavereihini, että perhetuttavuuskin heidän kanssa loppui siihen.

Ihan kuin akateemiset eivät eläisi tavallista elämää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Duunaritaustalta opiskelin akateemiseksi. En ollut sitten kotonani kummassakaan porukassa. Toisaalta murre katosi ja käytin sivistyssanoja, toisaalta en ollut koskaan purjehtinut, eikä minulla ollut yhtään akateemista oikeaa ystävää. Tein vielä virheen että menin naimisiin ei-akateemisen kanssa, joka tunsi niin kauheaa alemmuutta opiskelukavereihini, että perhetuttavuuskin heidän kanssa loppui siihen.

Ihan kuin akateemiset eivät eläisi tavallista elämää?

Mitä tarkoitat? Totta kai elävätkin.

-tuo jolle vastasit-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin säälittäviä nämä mammapalstan luokka-mammat. Suomessa voi hyvin elää elämänsä välittämättä "luokista" hevonkukkua, ja elää silti helvetin hyvän elämän.

Missä nämä "luokat" tulee normaalissa elämässä esiin?? Suurin osan suomalaisista on duunareita toisilla vaan vähän parempi (verotuksen tasaama) palkka kuin toisilla.

 

Viisikymppisenä erot ovat jo hyvin näkyviä. Ylemmän keskiluokan kodit ovat omia, hyvä virka taattu, avioliitto, lapset ja ihan kivasti perittyä rahaa. Duunarilla on vain se oma verotuksen tasaama palkka.

Asuntoni on vielä velkainen mutta omistus-, olen aviossa, lapset on aikuisia ja virka on nykytyöllä taattu, vaikken voikaan terveyden vuoksi tehdä sitä lopun ikääni.

Olen siivooja.

 

Miten on se perityn omaisuuden kanssa? Useimmilla ystävilläni alkaa olla kertynyt jo ihan sievoisia perintöjä.

Isän jättämä perintö on sijoitettu, lisäksi osuus isän puolen sukupaikkaan, äidin puolelta vanha mummola josta olen isän jättämillä rahoilla ostanut pienen osuuden.

Täällä taitaa olla pari oman elämänsä Hyacint Buckettia. 😁 anteeksi Bukee!

En jaksa lukea koko ketjua läpi mutta tuo Teslan näennäinen arvon säilyminen johtuu kysynnästä ja tarjonnasta. Tesla ei pystynyt vastaamaan kysyntään. Nyt arvo tietenkin laskee kuten muillakin autoilla