Petra rakastui kolmekymppisenä rikkaan perheen vesaan – nyt hän kertoo, millaista on siirtyä ylempään luokkaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkan vielä sen verran että luokittelusta en tykkää yhtään, se on ylimielistä, tutustu ihmiseen ihmisenä ja anna enemmän arvoa tunnepitoisille arvoille kuin rahalle... Jos jollain on ongelma sen kanssa että työskentelen kaupankassalla, ei ymmärrä että tykkään oikeasti työstäni niin ongelma on silloin hänen älykkyydessään! Kaikkien alojen osaajia tarvitaan. Siivoojia yms, heitäkään ei yleensä tietyt ihmiset arvosta ja valitettavasti kuuluvat siihen ylempään luokkaan josta täällä just kirjoitellaan... Jos mieheni suku olisi rikas, osaisin arvostaa heitä kyllä jos kohtelevat minua hyvin aidosti, niin kuin minäkin heitä ja en ymmärrä mistä nolosta tilanteesta tuo Petra selittää... Nolompaahan se on jos nämä rikkaan suvun ihmiset olisivat alkaneet halveksumaan Petran äitiä, hyi hitt.o miten moukkamaista käytöstä...!

Ihmisten luokittelu on tavallaan ylimielistä ja vallankäyttöä. En ota toista kanssaihmistä niinkään ihmisenä, vaan jonkun luokan edustajana, jota voin katsoa alaspäin tai sitten kadehtia. Siksihän me yhteiskuntaluokista päätettiin luopua ja teeskenneltiin aika pitkään että Suomi on tasa-arvoinen maa ja mitään luokkaeroja ei ole. Kukaan ei ole nyky-Suomessa saanut kirjettä kotiinsa jossa nimen edessä lukee aatelistitteli. Teitittelyä samoin vähennettiin, koska se muistutti siitä että joillakin oli syntymästä saakka enemmän kunniaa ja oikeuksia kuin toisilla. 

Myös siviilisääty on sivuseikka. Kukaan ei ole enää hra, rva tai nti.

Lama-ajan piti olla väliaikainen notkahdus ihmisten työelämään ja tulotasoon. Ikävä kyllä se ei ollut sitä. Näin saatiin luokat takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Itselleni tuo että on juuret jossain tiukasti on aina tarkoittanut jotain vähän negatiivista. Minäkin tiedän nimeltä omat sukulaiseni 1800-luvun loppuun. Tiedän mitä isoisä teki sodassa ja mitä hänen isänsä teki USA:ssa 1900-luvun alussa. Tiedän suvustani paljon. Mutta se ei sido minua mitenkään. Voin elää elämääni vapaana. Minun ei tarvitse miettiä mitä se äidin serkku Sirkka ajattelee, jos myyn kesäpaikan tai jos eroan siitä Virtasen Mikosta, jonka isän isä omisti mattotehtaan Lapualla. Tämä ei ole mitään mitä kaipaan. Minulle tuo näyttäytyy sellaisena toisten asioihin nenän työntämisenä, juoruiluna ja ulkopuolisina vaatimuksina. Tykkään elellä muualla kuin sukulaiset.

Tuo on varmaan täydellisessä linjassa yhteiskuntaluokkasi kanssa ja sopii hyvin siihen, mitä ketjussa on kirjoitettu.

Tässähän on tullut esiin, että työväenluokalla on lyhyimmät juuret ja yläluokalla pisimmät sukutaulut, voi olla sukuhistoria tiedossa jopa 1000 vuotta taaksepäin.

Entä minä, joka olen historiallisten sukujen tavallinen jälkeläinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Itselleni tuo että on juuret jossain tiukasti on aina tarkoittanut jotain vähän negatiivista. Minäkin tiedän nimeltä omat sukulaiseni 1800-luvun loppuun. Tiedän mitä isoisä teki sodassa ja mitä hänen isänsä teki USA:ssa 1900-luvun alussa. Tiedän suvustani paljon. Mutta se ei sido minua mitenkään. Voin elää elämääni vapaana. Minun ei tarvitse miettiä mitä se äidin serkku Sirkka ajattelee, jos myyn kesäpaikan tai jos eroan siitä Virtasen Mikosta, jonka isän isä omisti mattotehtaan Lapualla. Tämä ei ole mitään mitä kaipaan. Minulle tuo näyttäytyy sellaisena toisten asioihin nenän työntämisenä, juoruiluna ja ulkopuolisina vaatimuksina. Tykkään elellä muualla kuin sukulaiset.

Tuo on varmaan täydellisessä linjassa yhteiskuntaluokkasi kanssa ja sopii hyvin siihen, mitä ketjussa on kirjoitettu.

Tässähän on tullut esiin, että työväenluokalla on lyhyimmät juuret ja yläluokalla pisimmät sukutaulut, voi olla sukuhistoria tiedossa jopa 1000 vuotta taaksepäin.

Sukuni on tutkittu kummaltakin puolelta 1600-luvulle, mutta en luonnollisestikkaan muista ulkoa nimeltä kuin tuohon 1800-luvun loppuun. Tai en minä tiedä jos yläluokkaiset muistaa pidemmälle, mutta siinä vaiheessa siinä on jo aika monta muistettavaa. Liekkö kovinkaan monet sukututkimukset suomalaisista menee 1000 vuotta taaksepäin. Ei taida olla kirkonkirjoja sieltä asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi keskeinen tekijä luokkastatuksessa on juurten ja pysyvien siteiden olemassaolo. Varsinkin yläluokassa periytyy paitsi varallisuus, myös arvot ja perinteet. HS:ssa oli muutama vuosi sitten artikkeli: Isännät ja rengit. Siinä kuvattiin hyvin, kuinka pitkälle hyvä- tai huono-osaisissa perheissä taustat juontavat. Juurettomat ihmiset ovat edelleen yliedustettuina alemmissa luokissa ja prekariaatissa.

Suurissa kaupunkikeskuksissa on nykyisin paljon ihmisiä, jotka "etsivät itseään" vielä yli 30-vuotiaina. Näissä ihmisissä on melko paljon varmasti noita, joilla ei ole ehkää historiaa. Poukkoillaan edestakaisin jossain Kalliossa ja pyritään identifioitumaan ties mihin piireihin, josta etsitään omaa juttua. Ei ole historiaa, jonka varaan olisi voinut rakentaa selkeän käsityksen itsestään.

Minä olen juuri tuollainen poukkoilija, mutta en oikein edes tiedä mistä tässä puhutaan. Rakentaako muut ihmiset identiteettinsä sukunsa historian päälle noin vahvasti? Että minä olen se Perttusen maatilan poika neljännessä sukupolvessa? Tämä on jotain niin outoa itselleni, etten osaa tuota kaivata. Olen tavallaan hyvin tyytyväinen juurettomuuteeni, se on vapauttavaa.

Varmasti näinkin, ja monellä menee ihan hyvin prekariaatissakin. Moni voi pystyä luomaan uraa luovalla alalla, osa-aikatöissä jne. Osa päätyy ihan hyvään yhteiskunnalliseen asemaan ja työhön.

Tuo juureton ryhmä ihmisiä on vain yliedustettuna yhteiskunnan tulonsiirtoja saavissa. Asuvat vuokralla, harrastavat, hengailevat kaltaistensa joukossa jne. Heillä voi olla jopa paljon enemmän vapaa-aikaa, kun keskiluokalla.

Hyvää elämä se voi olla, mutta samalla tämä (kaupunkilainen) ryhmä ihmisiä jää vaille siitä hyväosaisuudesta ja varallisuudesta, mikä kasaantuu ylempiin luokkiin, mikä jatkaa tätä sukupolvien kierrettä ja ylläpitää jatkumoa.

Tämän lisäksi kaupungeissa on ihmisryhmä, joka on menestynyt, mutta jonka sosiaalinen tausta on niin rikkonainen, että he haluavat upota ennemmin suureen massaan ja elää sen ihanteiden mukaisesti kuin määrittää itseään historian, perinteiden ja sukunsa kautta.

En nyt kyllä ihan ymmärrä, mitä tässä tarkoitetaan juurettomilla ihmisillä. Kaikilla meillä on jonkinlaiset juuret, mutta jotkut vaan tekevät valintoja elämässään niistä riippumatta eikä siinäkään ole mitään pahaa. Miksi vuokralla asuvien juuret olisivat yhtään sen heikommat, jos heidän vanhempansa ovat myös eläneet vuokralla tai niillä tulonsiirroilla. 

Vantaa on kokonainen kaupunki täynnä juurettomia ihmisiä. Ihmisiä, jotka ovat ehkä muuttaneet sinne muualta ja kosketus lähtökohtiin on hauras ehkä katkennut. Ei ole mummolaa lapsilla eikä siskonlikkaa lapsenvahdiksi. Lähin omainen on viranomainen ja sosiaalipalveluiden kulutus kovaa. Kun se vanhempikin eli vuokralla ja tulonsiirroilla, ei kykene rientämään apuun kun nuoremmalla sukupolvella on hätä. Taas käännytään sosiaaliviranomaisten puoleen.

Nyt menee puurot ja vellit sekaisin. Yleensähän pk-seudulle muutetaan muualta nimenomaan työn perässä eikä kuluttamaan sosiaalipalveluita. Ne, jotka siellä sosiaalipalveluja käyttävät, ovat kyllä todennäköisesti sieltä kotoisin itsekin. En tunne yhtäkään ihmistä, joka muuttaisi Kallioon tai Vantaalle vain siksi, että siellä on mukavampi syrjäytyä. 

Syrjäytyneet ovat niitä, jotka eivät lähde kulumallakaan.

Jos he sen tekevät, se on lyhytaikainen trippi ja äkkiä takaisin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruotsista on ”luokkaretkestä” kirjoittanut tutkija Katriina Järvinen lainannut tuon termin, jota jatkuvasti jauhaa, kun kirjoittaa oletetusta sosiaalisesta noususta. Voihan kyseessä olla tason laskukin! Jo valmiiksi ns. ”parempaan väkeen” kuuluvan Laura Kolben kanssa tehdyssä kirjassa Sopivia ja sopimattomia puhuttiin ”pikkukaupungin kermaan” kuulumisesta, kuka enää tuollaisia termejä edes käyttää? Vain nämä tästä aiheesta koko ajan numeroa tekevät. Onko tuo ongelma nykyisessä Suomessa? Tuntuu kovin rajoittuneelta tutkimuksen aiheelta.

Herrat tai narrit, sama on ihmisarvo!

Minusta tuossa Katriina Järvisen jumimisessa tuohon "luokkaretkeen" on paljon sellaista, mitä ei voi yleistää. 

Hän vietti kuitenkin nuo kouluvuotensa -70 luvun lopulla Tampereella, mikä nyt oli ainakin silloin kohtalaisen vasempaan kallistunut kaupunki, duunareita ja niiden lapsia varmaan riitti. Miksi hän halusi roikkua siellä "pienessä kermapiirissä"?  Ei hän asunut missään Eirassa, missä tuo voisikin olla totta. 

Toisekseen Järvinen on kertonut vanhempiensa olleen tiukan uskonnollinen, mikä varmaan  "marginalisoi" nuoren helposti, jos seutukunta ei ole vahvasti uskonnolinen vrt. kunta missä paljn esim lestadiolaisia. Varmaan se miten perheissä suhtauduttiin esim alkoholinkäyttöön jakoi perheitä, jos alkoa kului runsaasti ei rahaa riittänyt esim lasten koulunkäyntiin ja harrastuksiin.

Kyllähän Suomen yläluokka on vanhoja sukuja, joissa akateemisuus on useassa polvessa tai sitten suomenruotsalaisia, joilla paljon perittyä rahaa. Aika monella meistä akateemisista on ne juuret siellä maaseudulla, vanhempamme ehkä olivat jo akateemisia, mutta aika lähellä ne maalaisjuuret kuitenkin ovat.

Ja erittäin suuri osa vanhasta yläluokastakin on kotoisin maalta. Ei Suomen maaseutu ole täynnä vanhoja aateliskartanoita ihan sattumalta. 100 vuotta sitten aateliset alkoivat muuttaa kaupunkeihin yhteiskunnan muuttuessa ja teollistuessa ja nykyään kartanossa vakituisesti asuvat aateliset ovat harvinaisia. Meidän maalaiskunnassa on jäljellä yksi perhe.

Suomi on niin myöhään kaupungistunut yhteiskunta, että Suomen luokkaerot, vaikka ovatkin melko pienet, ovat jäljitettävissä maaseutuyhteiskuntaan. Ylempi keskiluokka polveutuu enimmäkseen maata omistaneista tilallisista ja työväenluokka/alaluokka/kerrostalolähiöiden väki polveutuu tilattomista ja vuokraviljelijöistä, jotka muuttivat muiden mukana kaupunkeihin 60-luvulta alkaen. Tästä polveutuu yhä se ero pitkäjänteisyydessä, tavoitteellisuudessa, omistamissa. Tilaton väestö joutui elämään hetkessä, käymään satunnaisissa hanttihommissa, eikä heillä ole monisukupolvista perinnettä omistamisesta, ja myöhemmin juuri he pakenivat maaseudun työttömyyttä teollistuviin kaupunkeihin ja myöhemmin lähiöihin. 

Aatelisilla oli myös kaupunkiasuntoja. Kotikunnassani on yksi Suomen vanhimpia aateliskartanoita. Eräs suvun jäsen omisti talon kaupungissa, ja palkkasi lähistöllä työskennelleitä, kotikunnastani muuttaneita ihmisiä takaisin sinne. Ihmiset myös lienevät saaneet kaupungissa turvaa vanhastaan tutun suvun jäsenestä. Kyseisessä paikassa kun asui ja teki työtä huomattavan paljon saman pitäjän ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Itselleni tuo että on juuret jossain tiukasti on aina tarkoittanut jotain vähän negatiivista. Minäkin tiedän nimeltä omat sukulaiseni 1800-luvun loppuun. Tiedän mitä isoisä teki sodassa ja mitä hänen isänsä teki USA:ssa 1900-luvun alussa. Tiedän suvustani paljon. Mutta se ei sido minua mitenkään. Voin elää elämääni vapaana. Minun ei tarvitse miettiä mitä se äidin serkku Sirkka ajattelee, jos myyn kesäpaikan tai jos eroan siitä Virtasen Mikosta, jonka isän isä omisti mattotehtaan Lapualla. Tämä ei ole mitään mitä kaipaan. Minulle tuo näyttäytyy sellaisena toisten asioihin nenän työntämisenä, juoruiluna ja ulkopuolisina vaatimuksina. Tykkään elellä muualla kuin sukulaiset.

Tuo on varmaan täydellisessä linjassa yhteiskuntaluokkasi kanssa ja sopii hyvin siihen, mitä ketjussa on kirjoitettu.

Tässähän on tullut esiin, että työväenluokalla on lyhyimmät juuret ja yläluokalla pisimmät sukutaulut, voi olla sukuhistoria tiedossa jopa 1000 vuotta taaksepäin.

Sukuni on tutkittu kummaltakin puolelta 1600-luvulle, mutta en luonnollisestikkaan muista ulkoa nimeltä kuin tuohon 1800-luvun loppuun. Tai en minä tiedä jos yläluokkaiset muistaa pidemmälle, mutta siinä vaiheessa siinä on jo aika monta muistettavaa. Liekkö kovinkaan monet sukututkimukset suomalaisista menee 1000 vuotta taaksepäin. Ei taida olla kirkonkirjoja sieltä asti.

Eivät ne vanhat suvut vielä Suomessa silloin keskiajalla asuneetkaan tietenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkan vielä sen verran että luokittelusta en tykkää yhtään, se on ylimielistä, tutustu ihmiseen ihmisenä ja anna enemmän arvoa tunnepitoisille arvoille kuin rahalle... Jos jollain on ongelma sen kanssa että työskentelen kaupankassalla, ei ymmärrä että tykkään oikeasti työstäni niin ongelma on silloin hänen älykkyydessään! Kaikkien alojen osaajia tarvitaan. Siivoojia yms, heitäkään ei yleensä tietyt ihmiset arvosta ja valitettavasti kuuluvat siihen ylempään luokkaan josta täällä just kirjoitellaan... Jos mieheni suku olisi rikas, osaisin arvostaa heitä kyllä jos kohtelevat minua hyvin aidosti, niin kuin minäkin heitä ja en ymmärrä mistä nolosta tilanteesta tuo Petra selittää... Nolompaahan se on jos nämä rikkaan suvun ihmiset olisivat alkaneet halveksumaan Petran äitiä, hyi hitt.o miten moukkamaista käytöstä...!

Ihmisten luokittelu on tavallaan ylimielistä ja vallankäyttöä. En ota toista kanssaihmistä niinkään ihmisenä, vaan jonkun luokan edustajana, jota voin katsoa alaspäin tai sitten kadehtia. Siksihän me yhteiskuntaluokista päätettiin luopua ja teeskenneltiin aika pitkään että Suomi on tasa-arvoinen maa ja mitään luokkaeroja ei ole. Kukaan ei ole nyky-Suomessa saanut kirjettä kotiinsa jossa nimen edessä lukee aatelistitteli. Teitittelyä samoin vähennettiin, koska se muistutti siitä että joillakin oli syntymästä saakka enemmän kunniaa ja oikeuksia kuin toisilla. 

Kyllä mulle tulee Ritarihuoneelta pari kertaa joka vuosi kotiin kirje, jossa lukee aatelistitteli.

En kylläkään luokittele muita ihmisiä luokan perusteella, koska yhteiskunta nyt vaan toimii eri lailla nykyään. Täytyy aina pelata voimassaolevilla säännöillä tietenkin. Olisi nopeasti lähinnä huvittava luuseri, jos eläisi jossain omassa mielikuvituskuplassaan omilla säännöillään. Olen kyllä menestynyt tässä tasa-arvoisessakin yhteiskunnassa ihan omillani.

Vaikka on tietysti vaikea määritellä, onko se onnistumiseni ura-asioissa ollut vain omaa henkilökohtaista ansiota vai johtuuko osa taustasta, että on ollut hyvät lähtökohdat ponnistaa. Tutkimusten mukaanhan perhetausta selittää aika paljon menestystä ja kouluttautumistakin, vaikka hyvin pärjänneet ihmiset yleensä luulevat, että se olisi kaikki ollut vain itsestä kiinni.

Puolisoni ei ole aatelinen, koska ei luokka-asioilla ole arjessa merkitystä, ihan muilla asioilla on. Hän ja hänen vanhempansa kokivat aluksi huonommuutta tästä aatilisuudestani ja kyselivät, että eikö haittaa, että ovat ihan tavallisia ihmisiä, mutta se tuntui lähinnä oudolta. Mähän olen itsekin ihan tavallinen ihminen.

Halusinkin kutsua jonkun aatelisen tähän keskusteluun kertomaan aateliskerhon kirjekuorista titteleineen ja todistamaan tavallista ihmisyyttään. Se meitä taviksia ilahduttaa. 

Monisssa maissa vanhat tittelit ovat vielä käytössä ja saat viralliset kirjekuoresi vähintään Mr/Mrs/Miss/Ms erotteluineen, toiset jopa Sir/Lady/HRH aatelisetuliitteillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin säälittäviä nämä mammapalstan luokka-mammat. Suomessa voi hyvin elää elämänsä välittämättä "luokista" hevonkukkua, ja elää silti helvetin hyvän elämän.

Missä nämä "luokat" tulee normaalissa elämässä esiin?? Suurin osan suomalaisista on duunareita toisilla vaan vähän parempi (verotuksen tasaama) palkka kuin toisilla.

 

Viisikymppisenä erot ovat jo hyvin näkyviä. Ylemmän keskiluokan kodit ovat omia, hyvä virka taattu, avioliitto, lapset ja ihan kivasti perittyä rahaa. Duunarilla on vain se oma verotuksen tasaama palkka.

Asuntoni on vielä velkainen mutta omistus-, olen aviossa, lapset on aikuisia ja virka on nykytyöllä taattu, vaikken voikaan terveyden vuoksi tehdä sitä lopun ikääni.

Olen siivooja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Itselleni tuo että on juuret jossain tiukasti on aina tarkoittanut jotain vähän negatiivista. Minäkin tiedän nimeltä omat sukulaiseni 1800-luvun loppuun. Tiedän mitä isoisä teki sodassa ja mitä hänen isänsä teki USA:ssa 1900-luvun alussa. Tiedän suvustani paljon. Mutta se ei sido minua mitenkään. Voin elää elämääni vapaana. Minun ei tarvitse miettiä mitä se äidin serkku Sirkka ajattelee, jos myyn kesäpaikan tai jos eroan siitä Virtasen Mikosta, jonka isän isä omisti mattotehtaan Lapualla. Tämä ei ole mitään mitä kaipaan. Minulle tuo näyttäytyy sellaisena toisten asioihin nenän työntämisenä, juoruiluna ja ulkopuolisina vaatimuksina. Tykkään elellä muualla kuin sukulaiset.

Tuo on varmaan täydellisessä linjassa yhteiskuntaluokkasi kanssa ja sopii hyvin siihen, mitä ketjussa on kirjoitettu.

Tässähän on tullut esiin, että työväenluokalla on lyhyimmät juuret ja yläluokalla pisimmät sukutaulut, voi olla sukuhistoria tiedossa jopa 1000 vuotta taaksepäin.

Sukuni on tutkittu kummaltakin puolelta 1600-luvulle, mutta en luonnollisestikkaan muista ulkoa nimeltä kuin tuohon 1800-luvun loppuun. Tai en minä tiedä jos yläluokkaiset muistaa pidemmälle, mutta siinä vaiheessa siinä on jo aika monta muistettavaa. Liekkö kovinkaan monet sukututkimukset suomalaisista menee 1000 vuotta taaksepäin. Ei taida olla kirkonkirjoja sieltä asti.

Eivät ne vanhat suvut vielä Suomessa silloin keskiajalla asuneetkaan tietenkään.

Osa asui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäisin yläluokan tai ylemmän luokan sijaan nimitystä hyvätuloinen tai erittäin varakas. Tai jopa vanha yläluokka.

Modernin yläluokan edustajiksi lasken nykyaikana esimerkiksi intellektuellit, taiteilijat ja kirjailijat, eli kaikki ne jotka tuottavat ihmisenä olemisesta jotain sellaista tietoa ja ajatuksia mitä itsessään tyhjä varakkuus ei pysty tuottamaan.

Vähän kuin entisajan sivistysporvaristo

Porvaristo viittaa kaupan alalla toimineisiin kaupunkilaisiin. Nuo intellektuellit, taiteilijat ja kirjailijat joihin viittasin ovat olleet aina aika paljon kirjavampaa väkeä. Mutta on heissä vähän perinteiseen porvaristoonkin kuuluvia varmasti ollut.

Sivistysporvaristo on vanha nimitys yläluokan oppineille ihmisille.

Porvaristona on laajimmin käsitetty kaupungin ylempi keskiluokka. Ammatteihin liittyvä porvaristo on suppeampi ja vanhempi käsite.

Sivistysporvaristo ei ole koskaan ollut yläluokkaa, vaan nimenomaan keskiluokkaa.

Kuten Donnerit? Jörnin isoäiti oli aatelissukua ja omisti nykyisen Hyvinkään.

Tai Reenpää-Reenkolat? Nämä polveutuvat arkkipiispasta, jonka miniä oli Aino Achte.

Pikku hiljaa he vaipuivat keskiluokkaan, mutta eivät syntyneet siihen.

Nuo kuuluivat molemmat ylempään keskiluokkaan ja olivat syntyneetkin siihen.

Mutta heillä oli ylevä tausta, ainakin Donnereilla. Täysin keskiluokan, ylemmänkin, yläpuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkan vielä sen verran että luokittelusta en tykkää yhtään, se on ylimielistä, tutustu ihmiseen ihmisenä ja anna enemmän arvoa tunnepitoisille arvoille kuin rahalle... Jos jollain on ongelma sen kanssa että työskentelen kaupankassalla, ei ymmärrä että tykkään oikeasti työstäni niin ongelma on silloin hänen älykkyydessään! Kaikkien alojen osaajia tarvitaan. Siivoojia yms, heitäkään ei yleensä tietyt ihmiset arvosta ja valitettavasti kuuluvat siihen ylempään luokkaan josta täällä just kirjoitellaan... Jos mieheni suku olisi rikas, osaisin arvostaa heitä kyllä jos kohtelevat minua hyvin aidosti, niin kuin minäkin heitä ja en ymmärrä mistä nolosta tilanteesta tuo Petra selittää... Nolompaahan se on jos nämä rikkaan suvun ihmiset olisivat alkaneet halveksumaan Petran äitiä, hyi hitt.o miten moukkamaista käytöstä...!

Ihmisten luokittelu on tavallaan ylimielistä ja vallankäyttöä. En ota toista kanssaihmistä niinkään ihmisenä, vaan jonkun luokan edustajana, jota voin katsoa alaspäin tai sitten kadehtia. Siksihän me yhteiskuntaluokista päätettiin luopua ja teeskenneltiin aika pitkään että Suomi on tasa-arvoinen maa ja mitään luokkaeroja ei ole. Kukaan ei ole nyky-Suomessa saanut kirjettä kotiinsa jossa nimen edessä lukee aatelistitteli. Teitittelyä samoin vähennettiin, koska se muistutti siitä että joillakin oli syntymästä saakka enemmän kunniaa ja oikeuksia kuin toisilla. 

Kyllä mulle tulee Ritarihuoneelta pari kertaa joka vuosi kotiin kirje, jossa lukee aatelistitteli.

En kylläkään luokittele muita ihmisiä luokan perusteella, koska yhteiskunta nyt vaan toimii eri lailla nykyään. Täytyy aina pelata voimassaolevilla säännöillä tietenkin. Olisi nopeasti lähinnä huvittava luuseri, jos eläisi jossain omassa mielikuvituskuplassaan omilla säännöillään. Olen kyllä menestynyt tässä tasa-arvoisessakin yhteiskunnassa ihan omillani.

Vaikka on tietysti vaikea määritellä, onko se onnistumiseni ura-asioissa ollut vain omaa henkilökohtaista ansiota vai johtuuko osa taustasta, että on ollut hyvät lähtökohdat ponnistaa. Tutkimusten mukaanhan perhetausta selittää aika paljon menestystä ja kouluttautumistakin, vaikka hyvin pärjänneet ihmiset yleensä luulevat, että se olisi kaikki ollut vain itsestä kiinni.

Puolisoni ei ole aatelinen, koska ei luokka-asioilla ole arjessa merkitystä, ihan muilla asioilla on. Hän ja hänen vanhempansa kokivat aluksi huonommuutta tästä aatilisuudestani ja kyselivät, että eikö haittaa, että ovat ihan tavallisia ihmisiä, mutta se tuntui lähinnä oudolta. Mähän olen itsekin ihan tavallinen ihminen.

Halusinkin kutsua jonkun aatelisen tähän keskusteluun kertomaan aateliskerhon kirjekuorista titteleineen ja todistamaan tavallista ihmisyyttään. Se meitä taviksia ilahduttaa. 

Monisssa maissa vanhat tittelit ovat vielä käytössä ja saat viralliset kirjekuoresi vähintään Mr/Mrs/Miss/Ms erotteluineen, toiset jopa Sir/Lady/HRH aatelisetuliitteillä. 

Johan ketjussa on ainakin yksi. Naiselle tulee nimellä neiti ja miehelle nimellä herra.

Vierailija kirjoitti:

Rapujuhlia kyllä viettävät laidasta laitaan kaikenlaiset ihmiset. Samoin peruskoulussa kyllä opetetaan haarukoiden järjestys ja muut tavat. Enemmän se on omasta kiinnostuksesta kiin tni esim eri ruokalajeja ja muita kohtaan. Kauniit astiat ja esteettisyys ei myöskään ole mikään luokkajuttu. Ihme pelkoja ihmisillä. T. Rapujuhlista toipuva Ian normi keskiluokkainen ruokaintoilija

Niinkö? Miksei rapukausi sitten näy Suomessa kausimainonnassa, niin kuin näkyy armaassa naapurissamme? 

Suomessa kyllä näkyy joka vuosi kun on Halloweenin tai ystävänpäivän aika ja monet ovat ottaneet tavakseen juhlistaa amerikkalaisen näitä kulttuurin tuotteita. Yksikin suomalainen kysyi minulta kerran, että juhlinko Thänksgivingiä. No enhän minä, tuskin juhlin edes näitä kotimaisia juhlia kuten rapujuhlat ja itsenäisyyspäivä. 

Vierailija kirjoitti:

Rapuja syövät vain sivistymättömät juntit.

Ettekö tiedä, että ne pitää keittää elävinä?

Kukahan tässä on sivistymätön juntti? Montako lihalajia tiedät, joissa eläin tapetaan kuolleena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nytvittuoikeesti. Suomessa ei ole mitään ”luokkia”. Tollasta paskaa se me naisetkin on nykyään. Ajatella että se oli aikanaan semijärkevä lehti.

Noinhan kaikki alempiin luokkiin kuuluvat haluaisivat uskoa, kun sitä valhetta on meille syötetty. Se kylläkin sataa ylempien luokkien laariin.

Päinvastoin, olet luulevat, että KAIKKI on kiinni syntyperästä ja varallisuudesta. Ihmisellä itsellä ei muka ole mitään vastuuta itsestään ja varsinkaan tekemättä jättämisistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rapujuhlia kyllä viettävät laidasta laitaan kaikenlaiset ihmiset. Samoin peruskoulussa kyllä opetetaan haarukoiden järjestys ja muut tavat. Enemmän se on omasta kiinnostuksesta kiin tni esim eri ruokalajeja ja muita kohtaan. Kauniit astiat ja esteettisyys ei myöskään ole mikään luokkajuttu. Ihme pelkoja ihmisillä. T. Rapujuhlista toipuva Ian normi keskiluokkainen ruokaintoilija

Niinkö? Miksei rapukausi sitten näy Suomessa kausimainonnassa, niin kuin näkyy armaassa naapurissamme? 

Suomessa kyllä näkyy joka vuosi kun on Halloweenin tai ystävänpäivän aika ja monet ovat ottaneet tavakseen juhlistaa amerikkalaisen näitä kulttuurin tuotteita. Yksikin suomalainen kysyi minulta kerran, että juhlinko Thänksgivingiä. No enhän minä, tuskin juhlin edes näitä kotimaisia juhlia kuten rapujuhlat ja itsenäisyyspäivä. 

Rapukausi on näkynyt oikein hyvin esim.LIdlin , Prisman ja Stockan Osuuskaupan mainonnassa tavalliselle pulliaiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nytvittuoikeesti. Suomessa ei ole mitään ”luokkia”. Tollasta paskaa se me naisetkin on nykyään. Ajatella että se oli aikanaan semijärkevä lehti.

Noinhan kaikki alempiin luokkiin kuuluvat haluaisivat uskoa, kun sitä valhetta on meille syötetty. Se kylläkin sataa ylempien luokkien laariin.

Päinvastoin, olet luulevat, että KAIKKI on kiinni syntyperästä ja varallisuudesta. Ihmisellä itsellä ei muka ole mitään vastuuta itsestään ja varsinkaan tekemättä jättämisistään.

Minä köyhyyteen syntynyt en ole ikinä uskonut noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Itselleni tuo että on juuret jossain tiukasti on aina tarkoittanut jotain vähän negatiivista. Minäkin tiedän nimeltä omat sukulaiseni 1800-luvun loppuun. Tiedän mitä isoisä teki sodassa ja mitä hänen isänsä teki USA:ssa 1900-luvun alussa. Tiedän suvustani paljon. Mutta se ei sido minua mitenkään. Voin elää elämääni vapaana. Minun ei tarvitse miettiä mitä se äidin serkku Sirkka ajattelee, jos myyn kesäpaikan tai jos eroan siitä Virtasen Mikosta, jonka isän isä omisti mattotehtaan Lapualla. Tämä ei ole mitään mitä kaipaan. Minulle tuo näyttäytyy sellaisena toisten asioihin nenän työntämisenä, juoruiluna ja ulkopuolisina vaatimuksina. Tykkään elellä muualla kuin sukulaiset.

Tuo on varmaan täydellisessä linjassa yhteiskuntaluokkasi kanssa ja sopii hyvin siihen, mitä ketjussa on kirjoitettu.

Tässähän on tullut esiin, että työväenluokalla on lyhyimmät juuret ja yläluokalla pisimmät sukutaulut, voi olla sukuhistoria tiedossa jopa 1000 vuotta taaksepäin.

Sukuni on tutkittu kummaltakin puolelta 1600-luvulle, mutta en luonnollisestikkaan muista ulkoa nimeltä kuin tuohon 1800-luvun loppuun. Tai en minä tiedä jos yläluokkaiset muistaa pidemmälle, mutta siinä vaiheessa siinä on jo aika monta muistettavaa. Liekkö kovinkaan monet sukututkimukset suomalaisista menee 1000 vuotta taaksepäin. Ei taida olla kirkonkirjoja sieltä asti.

Eivät ne vanhat suvut vielä Suomessa silloin keskiajalla asuneetkaan tietenkään.

Osa asui.

Kuten Blåfieldit ja Rehbinderit.

Artikkelin mielenkiintoisin kommentti oli se perheterapeutin avaus HBL:ssa: Etelä-Helsingin eliitissä ei ole uskollisia aviomiehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi keskeinen tekijä luokkastatuksessa on juurten ja pysyvien siteiden olemassaolo. Varsinkin yläluokassa periytyy paitsi varallisuus, myös arvot ja perinteet. HS:ssa oli muutama vuosi sitten artikkeli: Isännät ja rengit. Siinä kuvattiin hyvin, kuinka pitkälle hyvä- tai huono-osaisissa perheissä taustat juontavat. Juurettomat ihmiset ovat edelleen yliedustettuina alemmissa luokissa ja prekariaatissa.

Suurissa kaupunkikeskuksissa on nykyisin paljon ihmisiä, jotka "etsivät itseään" vielä yli 30-vuotiaina. Näissä ihmisissä on melko paljon varmasti noita, joilla ei ole ehkää historiaa. Poukkoillaan edestakaisin jossain Kalliossa ja pyritään identifioitumaan ties mihin piireihin, josta etsitään omaa juttua. Ei ole historiaa, jonka varaan olisi voinut rakentaa selkeän käsityksen itsestään.

Minä olen juuri tuollainen poukkoilija, mutta en oikein edes tiedä mistä tässä puhutaan. Rakentaako muut ihmiset identiteettinsä sukunsa historian päälle noin vahvasti? Että minä olen se Perttusen maatilan poika neljännessä sukupolvessa? Tämä on jotain niin outoa itselleni, etten osaa tuota kaivata. Olen tavallaan hyvin tyytyväinen juurettomuuteeni, se on vapauttavaa.

Varmasti näinkin, ja monellä menee ihan hyvin prekariaatissakin. Moni voi pystyä luomaan uraa luovalla alalla, osa-aikatöissä jne. Osa päätyy ihan hyvään yhteiskunnalliseen asemaan ja työhön.

Tuo juureton ryhmä ihmisiä on vain yliedustettuna yhteiskunnan tulonsiirtoja saavissa. Asuvat vuokralla, harrastavat, hengailevat kaltaistensa joukossa jne. Heillä voi olla jopa paljon enemmän vapaa-aikaa, kun keskiluokalla.

Hyvää elämä se voi olla, mutta samalla tämä (kaupunkilainen) ryhmä ihmisiä jää vaille siitä hyväosaisuudesta ja varallisuudesta, mikä kasaantuu ylempiin luokkiin, mikä jatkaa tätä sukupolvien kierrettä ja ylläpitää jatkumoa.

Tämän lisäksi kaupungeissa on ihmisryhmä, joka on menestynyt, mutta jonka sosiaalinen tausta on niin rikkonainen, että he haluavat upota ennemmin suureen massaan ja elää sen ihanteiden mukaisesti kuin määrittää itseään historian, perinteiden ja sukunsa kautta.

En nyt kyllä ihan ymmärrä, mitä tässä tarkoitetaan juurettomilla ihmisillä. Kaikilla meillä on jonkinlaiset juuret, mutta jotkut vaan tekevät valintoja elämässään niistä riippumatta eikä siinäkään ole mitään pahaa. Miksi vuokralla asuvien juuret olisivat yhtään sen heikommat, jos heidän vanhempansa ovat myös eläneet vuokralla tai niillä tulonsiirroilla. 

Vantaa on kokonainen kaupunki täynnä juurettomia ihmisiä. Ihmisiä, jotka ovat ehkä muuttaneet sinne muualta ja kosketus lähtökohtiin on hauras ehkä katkennut. Ei ole mummolaa lapsilla eikä siskonlikkaa lapsenvahdiksi. Lähin omainen on viranomainen ja sosiaalipalveluiden kulutus kovaa. Kun se vanhempikin eli vuokralla ja tulonsiirroilla, ei kykene rientämään apuun kun nuoremmalla sukupolvella on hätä. Taas käännytään sosiaaliviranomaisten puoleen.

Kyllä nyt pääsit yleistämään! Tiesitkö että Vantaan pyhän Laurin kirkko on koko pääkaupunkiseudun vanhin rakennus? Kirkon vieressä on postilaatikossa samoja nimiä, pitäjän kirkonkylässä asuu edelleen täysin alkuperäisiä sukuja. Ikivanhoja sukutiloja ja ikiaikaista asutusta on myös esim. Sotungissa.

Kyllä, suuri osa Vantaata on rakennettu 1970-luvulla, mutta ihan sama asia koskee Hglsingin uudempia lähiöitä ja Espoota. Vantaalla on paljon tavallisia veronmaksajia jotka ymmärtävät että saavat asuntomarkkinoilla samalla rahalla enemmän kuin Helsingissä tai Espoossa.

Yksi asia erottaa Vantaan muista. Tänne muuttaa vain ihmisiä joiden ego ei ole iso millään lailla, eikä itsearvostus riipu asuinpaikasta. Niinkuin Espoolainen ystäväni sanoi: Hän ei koskaan kehtaisi kertoa olevansa Vantaalta. Mielestäni se kertoo enemmän ystävästäni kuin Vantaasta. Tavallisia veronmaksajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin säälittäviä nämä mammapalstan luokka-mammat. Suomessa voi hyvin elää elämänsä välittämättä "luokista" hevonkukkua, ja elää silti helvetin hyvän elämän.

Missä nämä "luokat" tulee normaalissa elämässä esiin?? Suurin osan suomalaisista on duunareita toisilla vaan vähän parempi (verotuksen tasaama) palkka kuin toisilla.

 

Viisikymppisenä erot ovat jo hyvin näkyviä. Ylemmän keskiluokan kodit ovat omia, hyvä virka taattu, avioliitto, lapset ja ihan kivasti perittyä rahaa. Duunarilla on vain se oma verotuksen tasaama palkka.

Asuntoni on vielä velkainen mutta omistus-, olen aviossa, lapset on aikuisia ja virka on nykytyöllä taattu, vaikken voikaan terveyden vuoksi tehdä sitä lopun ikääni.

Olen siivooja.

Miten on se perityn omaisuuden kanssa? Useimmilla ystävilläni alkaa olla kertynyt jo ihan sievoisia perintöjä.