Vihaan exääni

Vierailija kirjoitti:

En vihaa exääni, mutta toivon että hänellä on sähkölämmitys

:D ihan paras!

Joskus sorruin feminismiin, kai tunsin jotain vihaakin.  Mutta kaikki ihmiset eivät voi itselleen mitään.  Kellekään ei voi sanoa yksipuisesti että anna anteeksi.  Olipahan paljon hyvääkin.

Minä en vihaa. Viha merkitsisi sitä, että tunteita vielä on olemassa.

Ei ole sen arvoinen.  En tunne mitään, samantekevä.

Rakastan exääni, vaikka hän sairastui henkisesti ja osin omaa myötävaikutustaan. Pahin ongelma kulkee kahdella jalalla hänen perässään. Toivon että hän häätää tämän loisen pois kimpustaan.

Kukaan ei voi myöskään geeneilleen mitään, vaikka onkin käytöksestään vastuussa. Olen vihainen exälle vain hänen tahallisista törkeyksistään.

Kyllä se niin usein menee, että sellainen ero, kuin on ollut suhde. Jos suhteessa ollut ikäviä juttuja, vaikka ne lopulta olleet molemmin puolisia, on se joka aloitti kaiken alku ja juuri ja syypää.

Kunnioitus jos hyvällä tavalla puuttuu  siitä ei hyvää suhdetta tule. Kyse voi olla hyvin monenlaisista tilanteista ja asenteista toista osapuolta kohtaan, mikä näkyy käytöksessä. Onko toinen epäluotettava, eli tekee seläntakana asioita vai onko joku kultalusikka per***ssä syntynyt, joka ei arvosta tai joku täysin vastakohta, eli kasvattamatta jäänyt, puutosta ja ongelmaa lapsuudessa kokenut. Tai joku siltä väliltä joka ok perheestä, mutta joku kouluajoille jämähtänyt kukkoilija wannabee kriminaali tms. 

Ja vieläkin häntä ajattelet ja haluat hänestä keskustella ?