Te joilla on ollut jo häät, mitä tekisit nyt toisin?

Peruisin ne. En menisi naimisiin.

Oli pienet häät mutta enää en järjestäisi edes pieniä häitä. Menisin naimisiin kaksin ja vain pakolliset todistajat. En todellakaan ostaisi hääpukua vaan joku kesäinen valkoinen mekko jota voisi käyttää myöhemminkin. Käyttäisin kaikki säästyneet rahat häämatkaan.

Järjestäisin lapsettomat häät. Kaikkein eniten päivässä harmitti, että koko vihkimisen ajan kaksi vauvaa itki kuorossa ja juhlapaikalla nelivuotiaat riehuivat niin, että esim. isäni puheesta meni vierailta puolet ohi, kun lapset juoksivat ympäri, huusivat ja heittelivät karkkeja, ja vanhemmat juoksivat perässä. Siinä ei oikein vanhempien pahoittelu ja koko perheen häipyminen etuajassa edes auttanut, kun vahinko oli jo tapahtunut.

Pitäisin häät kesällä. Ajatus lumisista talvihäistä oli ihana. Todellisuus: loskaa, ruskeaa ja kaikilla vierailla kylmä.

Vaihtaisin sulhasen.

Ihan rehellisesti sanoen en muuttaisi juuri mitään. Oli ikimuistoiset häät juuri sellaisina kuin ne olivat. Ei pröystäilyä muta silti sopivasti juhlavaa. Iltaa kohti sitten aina vain rennompaa. Vieraat viihtyivät pikkutunneille saakka.

Meillä meni häät hyvin, ja muuttaisin vain yhden asian. Kävisin tarkasti, kohta kohdalta pitopalvelun kanssa läpi, mitä heiltä tulee ja mitä meidän pitää itse hoitaa. Tuli ikävä yllätys kesken hääpäivän ja kaaso joutui kauppareissulle. Ja oli kuitenkin vain pieni väärinymmärrys.

Tämä ei varmasti päde kaikille. Mutta minua kadutti, että tyydyin halvempaan, tylsään pukuun. Olisi pitänyt vain ostaa se, mistä oikeasti pidin. Ja tiedän, tärkeintä on rakkaus jne, mutta minua kadutti pukuvalinta.

Minulla sama: vaihtaisin sulhasen.

En päästäisi narsisti isääni häihin, hän pilasi ne onnistuneesti saamalla häissänarsisti-raivarin, haukkumalla ja huutamalla ja nolaamalla minut vieraiden edessä. Haukkui myös hääni, mieheni, työni ja vieraat katsoivat suu auki hämmästyksestä. Oli muuten hiljaisuus kun 50 ihmistä oli aivan vaikeana hiljaa, tirtämättä miten suhtautua.

Tarinan opetus: narsisti pilaa tahallaan aina toisen suuret hetket.

Mutta, tyhmä kun olin kutsuin isäni vielä ensimmäisen lapsen ristiäisiin ja sama toistui (vähän eri tavalla mutta kuitenkin). Sen jälkeen opin ja yksiinkään juhliin ei ole enää päässyt.

Ei ollut omat häät mutta sisko on moneen kertaan sanonut että olisi pitänyt tajuta että hääpaikan koon pitää olla suhteessa vierasmäärään. On aika kolkkoa jos isossa salissa on vain muutama kymmenen vierasta kun sinne olisi mahtunut vaikka 200. Liian iso tila on myös hankala koristella juhlavasti.

Mikä niissä häissä on naisille niin tärkeää? Kukaan ei muista prinsessajuhlaanne speksejä muutaman kuukauden jälkeen. 

Maksaisin siskolleni reilun tonnin lennot Suomeen, jotta olisi päässyt mukaan. Meillä oli pienet häät, yhteensä viisi vierasta minun ja puolison lähiperheestä, mutta harmittaa kun siskoni ei päässyt tulemaan.

Juhlat sais loppua aikaisemmin, pääsis vieraista eroon ja hotellille. :) 

Samantien kun pappi sanoi aamen, niin tajusin tehneeni elämäni suurimman virheen. Ei kestänyt liitto kauan ja nyt ero vireillä. Joten, vastaus kysymykseen että en menisi ollenkaan naimisiin.

En juuri mitään.

Oli just tasan sellaiset kuin pitikin.

Ehkä sitä lähtöä st bartsin häämatkalle ei olis kannattanut ottaa ihan heti seuraavalle aamulle, mutta muuten oli ihan timanttia.

Vierailija kirjoitti:

Mikä niissä häissä on naisille niin tärkeää? Kukaan ei muista prinsessajuhlaanne speksejä muutaman kuukauden jälkeen. 

Niin mutta hääpari kyllä muistaa lopun ikänsä. Ja toivottavasti hyvällä.

mentiin ihan vaan todistajien kesken maistraatissa naimisiin. Nyt kaduttaa, että kielsin vanhempia ja appivanhempia tulemaan paikalle.  En muuttaisi muuten mitään, se oli juuri semmoiset häät jota toivoin, mutta tosiaan, olitiin itsekkäitä ja ei kutsuttu vanhempia. Siihen ei ollut oikeastaan mitään syytä, ei uskottu että se olisi ollut heille niin tärkeä, mutta huomattiin että se loukkasi heitä. Ja, tosiaan olisi se ollut kiva jakaa meidän onnea heidän kanssa.

Onneksi minulla on hienot vanhemmat ja todella mukavat appivanhemmat, joten olen sen korvannut moneen kertaa sen jälkeen, ja meillä on todella läheinen suhde. Naimisissa ollaan nyt oltu 23 vuotta.

Vaihtaisin valokuvaajan. Meillä oli pienet häät ja maistraattivihkinen, halusimme tulla vihittynä tiettyyn kellonaikaan joka valokuvaajallekin kerrottiin. Valokuvaaja kuitenkin myöhästyi vihkimisestä ja motkotti minulle puhelimessa siitä, että ei oltu odotettu häntä (saapui paikalle puoli tuntia vihkimisen jälkeen). Kaikkea sattuu, se on inhimillistä, mutta olisin odottanut anteeksipyyntöä myöhästymisestä, ei toisinpäin.

Ukko37 kirjoitti:

En juuri mitään.

Oli just tasan sellaiset kuin pitikin.

Ehkä sitä lähtöä st bartsin häämatkalle ei olis kannattanut ottaa ihan heti seuraavalle aamulle, mutta muuten oli ihan timanttia.

Ihana😍