Lapsen kanssa elämisestä miehen näkökulmasta
Tässä on tiivis syväanalyysini ns. "tavallisen", "normaalin" ja terveen lapsen kanssa elämisestä ensimmäisen kolmen vuoden ajalta miehen näkökulmasta. Lapsen kanssa elämä on sen syntymän jälkeen totaalisen hirveää paska-helvettiä ensimmäiset viikot. Seuraavat puoli vuotta ovat pelkästään helvettiä ja eka vuosi enää vain hirveätä paskaa. Lapsen ollessa puolitoistavuotias elämä on parantunut jo pelkästään todella vittumaiseksi aina noin 2,5 vuotiaaksi, jolloin elämä alkaa olla pelkästään vain saatanan ikävää ja tylsää. Eli hirveimmät helvetti-paska-ajat vaikuttava olevan tällöin ohi. Kolmevuotiaasta eteenpäin en vielä tiedä, koska lapsemme on juurikin täyttämässä kolme, mutta ehkä tosiaan ne kaikkein syvimmät-helvetti-paska-ajat alkavat olla ohi.
Kommentit (22)
Eihän siihen lapseen itseensä koskaan kyllästy, mutta alussa se arki on vähän tylsää kun lapsi ei osaa kuin itkeä, syödä ja nukkua. Samoja hoitotoimenpiteitä rullataan päivästä ja kuukaudesta toiseen.
Sitten kun lapsi alkaa kävellä, puhua ja syödä itse niin alkaa olla jo aika kivaa ja siitä se sitten paranee vain koko ajan. Noh, teini-ikä on vielä näkemättä mutta jos poika tulee isäänsä niin se saattaa mennä ohi ihan huomaamatta. Saas nähdä jos tulee enemmän äitiinsä :)
Tekikö vaimo teillä päätöksen lapsenhankinnasta?