Alkoholi, mies, parisuhde ja elämä.
Ollaan oltu vajaat parikymmentä vuotta yhdessä. Kaksi yläasteikäistä lasta. Miehen alkoholinkäyttö on karannut käsistä kymmeniä kertoja näiden vuosien aikana. Eroaikeideni jälkeen se on loppunut, kunnes alkaa taas hivuttaminen. En siis ole uhkaillut, vaan päätynyt siihen, koska paha oloni kasvaa niin suureksi, että kuolema tuntuu toiselta vaihtoehdolta.
Hivuttaminen on tätä. "Kyllähän saunakaljan voi lauantaina ottaa". No, onhan se kohtuukäyttöä ja normaalia. Kuukausien kuluttua määrät ja toistuvuus on lisääntynyt huomattavasti. Nyt ollaan taas siinä kohtaa, että edes kerta viikkoon ei alkoholin suhteen tunnu riittävän. Kahden hyvän vuoden jälkeen varpaani ovat taas oven välissä. Mies joi eilen humalaan itsensä. Menin kahdeksalta "nukkumaan" , mutta vanhat traumani purkautuivat ja satutin itseäni taas, takomalla jalkani mustelmille.
Hoitaa työnsä hyvin, tekee kesäisin pitkää päivää. Lapsia mahtaa ahdistaa enemmän oma pha oloni kuin isän ärsyttävä sönkötys ja toistelu.
Edellinen hyvä jakso kesti kaksi vuotta.
Täällä on tapana lynkata Ap. Voitte toki aina saada oloni pahemmaksi, joten valmistaudun iskuihin. Olen se kiltti, hellä, seksistä pitävä alle nelikymppinen nainen. En ole mikään tyranni jonka vuoksi pitää juoda, mies on sanonut sen itsekin.
Olen kyllä alkkisvanhempien lapsi ja sillä on varmasti merkitystä.
Jos voit heittää minulle sanan tai muutaman, olen kiitollinen. Olen niin yksin tässä.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Mun mies juo itsensä pieneen hiprakkssn joka pe ilta töiden jälkeen ja la iltana saunan jälkeen. Arkena ja sunnuntaina on raivoraitis koska pitää olla ajokunnossa.
En koe millään muotoa että hän olisi alkoholisti, on vain suomalainen mies. Niin, ja mieheni juo ainostaan viiniä ja olutta. Väkeviin ei ikinä koske.
Ja jos joskus on töitä viikonloppuna on juomatta. Hän voi olla juomatta milloin haluaa, se juominen liittyy vain vapaa-ajalla rentoutumiseen. Haluaa syödä ja juoda hyvin, keskustella lasin äärellä ja katsoa leffaa, ja ottaa viiniä samalla. Isona miehenä ( 198 cm 120 kg) illassa menee 3 pulloa viiniä, eikä sammalla vaan on vain pienessä sievässä .
Juuri tuossa on kaksi alkoholistin määritelmää:
- voisi olla juomatta, jos haluaisi, mutta ei koskaan halua.
- ei voi rentoutua ilman alkoholia.
Ei mene hyvin aloittajallakaan, kun vahingoittaa itseään ja on itsetuhoinen. Miestä ei voi millään keinolla estää juomasta, mutta itsensä ja lapsensa hän pystyisi pelastamaan, jos hakisi apua.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies juo itsensä pieneen hiprakkssn joka pe ilta töiden jälkeen ja la iltana saunan jälkeen. Arkena ja sunnuntaina on raivoraitis koska pitää olla ajokunnossa.
En koe millään muotoa että hän olisi alkoholisti, on vain suomalainen mies. Niin, ja mieheni juo ainostaan viiniä ja olutta. Väkeviin ei ikinä koske.
Ja jos joskus on töitä viikonloppuna on juomatta. Hän voi olla juomatta milloin haluaa, se juominen liittyy vain vapaa-ajalla rentoutumiseen. Haluaa syödä ja juoda hyvin, keskustella lasin äärellä ja katsoa leffaa, ja ottaa viiniä samalla. Isona miehenä ( 198 cm 120 kg) illassa menee 3 pulloa viiniä, eikä sammalla vaan on vain pienessä sievässä .
Sinulla on sairas mies. Yök.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitäh?! Ongelma, että aikuinen mies juo silloin tällöin itsensä humalaan?!
Sinäkö olet siinä onnellisessa asemassa, että ei ole koskaan joutunut olemana tekemisissä alkoholistin kanssa? Vai oletko itse alkkis ja puolustelet tekemisiäsi.
Etkö osaa edes kuvitella, kuinka vaikea on elää sekapäisenä sönköttävän humalaisen kanssa? Se "silloin tällöin" tihenee ja määrät lisääntyvät ja eräänä kauniina päivänä ap joutuu tunnustamaan sen tosiasian, että miehelle juominen on tärkeämpää kuin hän, lapset, perhe, työ, koti. Siinä vaiheessa hän on jo ehkä eläkkeellä, mutta silti elämä hänen kanssaan tulee olemaan vaikeaa.
Johan on ketju tämänkin! Yksi alkkis puolustaa itseään ja kaltaisiaan ja syyttää aloittajaa. Se on alkoholistien tapa, että syy juomiseen on aina jossakin muussa. Minunkin vuokseni juo vähintään kaksi miestä: se, jonka jätin vuosikymmeniä sitten, koska hän joi jo silloin ja juo nyt siksi, koska menetti minut eikä ole ketään muutakaan ja se nykyinen, jolla tällainen vaimo kuin minä.
Älähän. Minun exät aloitti yli 20 vuosikymmentä etukäteen juomisen ennen kuin tutustui minuun. Minä olin niin hirveä akka, että vaati pitkät pohjat.
Sinäkö olet siinä onnellisessa asemassa, että ei ole koskaan joutunut olemana tekemisissä alkoholistin kanssa? Vai oletko itse alkkis ja puolustelet tekemisiäsi.
Etkö osaa edes kuvitella, kuinka vaikea on elää sekapäisenä sönköttävän humalaisen kanssa? Se "silloin tällöin" tihenee ja määrät lisääntyvät ja eräänä kauniina päivänä ap joutuu tunnustamaan sen tosiasian, että miehelle juominen on tärkeämpää kuin hän, lapset, perhe, työ, koti. Siinä vaiheessa hän on jo ehkä eläkkeellä, mutta silti elämä hänen kanssaan tulee olemaan vaikeaa.
Johan on ketju tämänkin! Yksi alkkis puolustaa itseään ja kaltaisiaan ja syyttää aloittajaa. Se on alkoholistien tapa, että syy juomiseen on aina jossakin muussa. Minunkin vuokseni juo vähintään kaksi miestä: se, jonka jätin vuosikymmeniä sitten, koska hän joi jo silloin ja juo nyt siksi, koska menetti minut eikä ole ketään muutakaan ja se nykyinen, jolla tällainen vaimo kuin minä.