Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä sinut yllätti raskausaikana?
Oliko joku raskausoire sinulla poikkeuksellisen voimakas? Puuttuiko joku tyypillinen raskausoire sinulta kokonaan? Tuliko joku käytännön asia tai muiden ihmisten tapa suhtautua sinuun odotusaikanasi yllätyksenä?
Itse olen hämmentynyt, kun raskausajan mielialan vaihteluita ei ole ollut. Olen ollut todella paljon tasaisempi ja rauhallisempi kuin "normaalisti" olen. Tunteenpurkauksia ei ole ja olen jopa itkenyt vähemmän kuin normaalisti. Ihmettelen, mitä kummaa tämä on, kun olen näin tyyni tunteiltani. Toki alkuraskauden voimakas pahoinvointi ja muu on väsyttänyt, mutta voimakkaita mielialan vaihteluita ei ole ollut. Saa nähdä, tuleeko niitä nyt toisen kolmanneksen alkaessa.
Ap
Kommentit (74)
Varmaan se, että yhdessäkään kolmesta raskaudestani ei ollut minkäänlaista pahoinvointia. Eikä muutenkaan tuntunut oikein missään - jossain kohtaa vaan huomasi, ettei mahdukaan sivuttain kulkemaan samanlaisista väleistä kuin ennen.
Luulin lukemani perusteella, että olisi jotenkin raskasta ja kivuliasta ja pahoinvoivaa.
Neuvolassa joka kerta:
Hoitaja: ”Muistat vaan syödä usein pieniä annoksia, ettei tule pahoinvointia.”
Mä: ”Ei ole edelleenkään ollut kertaakaan pahoinvointia, mutta isosti syön kun tulee aina hirveä nälkä. Siis kunnon ruuan nälkä. Ei erityisesti minkään makean.”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli niiden kipujen aikaan ajateltua sitäkin, että kannattiko jättää pessaari pois pillusta grillijuhlien aikaan?
Vierailija kirjoitti:
Se, että ihan järkevänä pitänyt ystävä yritti ihan oikeasti mahan muodosta ennustaa vauvan sukupuolta.
Kyllä tuossa vanhassa "näkemisessä" pitkälti on tottakin. Minulle vanhemmat naiset ennustivat mahan muodosta ja oikein meni kaikki 3 kertaa. Sitten tarkkailin ystävien ja tuttujen vatsoja ja vain kerran meni pieleen. Eli litteästä mahasta tuli poika. En kertonut odottaville itselleen, miehelleni sanoin minkä väriset vauvanvaatteet pitäisi kulloinkin hommata.
Se ettei ollut yhtään mitään oireita, ei mielitekoja, ei mitään. Olo täysin normaali.
En olisi kyllä ikinä uskonut miten suureksi maha kasvaa, olen 156cm ja edes XL kokoinen toppatakki ei mennyt kiinni loppuajasta.
Se, miten usein piti ravata pissalla. Yöllä monta kertaa.
Hiusten nopea kasvu.
Väsymyksen voimakkuus myös yllätti ja hämmästyttävän todentuntuiset unet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan se, että yhdessäkään kolmesta raskaudestani ei ollut minkäänlaista pahoinvointia. Eikä muutenkaan tuntunut oikein missään - jossain kohtaa vaan huomasi, ettei mahdukaan sivuttain kulkemaan samanlaisista väleistä kuin ennen.
Luulin lukemani perusteella, että olisi jotenkin raskasta ja kivuliasta ja pahoinvoivaa.
Neuvolassa joka kerta:
Hoitaja: ”Muistat vaan syödä usein pieniä annoksia, ettei tule pahoinvointia.” Vaikkapa suolattuja kikkelinpaloja.
Mä: ”Ei ole edelleenkään ollut kertaakaan pahoinvointia, mutta isosti syön kun tulee aina hirveä nälkä. Siis kunnon ruuan nälkä. Ei erityisesti minkään makean.”
Se että voin niin hyvin, hiukset voi paremmin kuin koskaan ennen ja mikä ihmeen pahoinvointi, josta aina puhutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoista odottaessani mahduin tavallisiin farkkuihin vielä 7-8 kuulla. Käytin sellaista venyttäjää loppuvaiheessa. Otin farkut mukaan sairaalaankin, meinasin lähteä kotiin ne jalassa. Nooooh, synnytyksessä alapää otti vähän iskua ja toinen häpäri turposi sinisen lenkin kokoiseksi. En sit laittanutkaan farkkuja jalkaan :D
Liitoskivut ja niiden lamaannuttavuus, vaikka vatsa ei ollut vielä tiellä.
Muiden naisten halu jakaa kysymättä omat raskaus- ja lapsikokemuksensa yhtäkkiä kanssasi. Huvitti aiemmin miesten inttijutut, raskaus ja äitiys on selvästi naisten vastaava :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hormonaalinen unettomuus loppuraskaudessa. Heräsin joka yö kolmelta enkä saanut enää unta. Viimeiset viikot töissä ennen äitiysvapaata menivät aivan zombina.
Pahoinvointi
Se, että etova olo ja pahoinvointi on läsnä 24/7 koko 9 kuukautta.
Ei mitään alkuraskauden pahoinvointia tai aamupahoinvointia, vaan koko raskauden ajan etoo ja velloo vatsassa. Oksennella saa 1-10 kertaa päivässä. Sylkeä erittyy paljon eikä voi nielaista tai oksentaa. Hampaindenpesun jälkeen oksentaa jne. Ruoka auttaa, mutta ruoan jälkeen suussa maistuu etovalta. Ärsyttää, kun mikään ei toimi.
Ja, kyllä kolmas raskaus menossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Että pysyin samanlaisena hoikkana itsenäni, eteeni vain ilmestyi pallo.
Aivan sama minulla! :D
Kaikki pelotteli, että kyllä nyt vähintäänkin tulee turvotusta niiiin paljon, ettei sormuskaan enää mahdu. Bullshit.
Ainoastaan kolmannessa raskaudessa kävi niin, että jouduin ottaa sormuksen veke, kun havaitsin että sormet turpos niin että kiristi ikävästi. Tässä vaiheessa oli 2 viikkoa laskettuunaikaan, ja elettiin helteistä heinäkuuta! Se varmasti vaikutti. Muut raskaudet ajoittui niin, että LA kevättalvella.
Esikoista odottaessa hämmästytti, miten vähän "kärsin" mistään vaivoista! Urheilin lähes kuten ennenkin raskautta, söin hyvin, nukuin hyvin... Synnytuskin oli helppo, ja siinäkin yllätti että meni ihan luomuna, enkä revennyt!
Ja se, miten en oikein kehdannut myöntää kenellekään, kuinka helposti kaikki on mennyt! Äitiyteen tuntuu kuuluvan (?) jokin outo kärsimismentaliteetti :O
Tää toinen raskaus on myös helppo. En vaan jaksais odottaa montaa kuukautta, kun nyt tiedän, miten ihania vauvat on <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä vähän harvinaisemmat raskausajan vaivat:
- meralgia, eli etureisi puutuu (aina makuuasennossa selällään) tunnottomaksi. Olen raapinut etureittä ihmetellen, miksi en tunne mitään.
- sormet puutuu maatessa myös, toisessa raskaudessa koko käsi
- hormonaaliset päänsäryt, jotka kestää viikonkin putkeen.
- nenän tukkoisuus. Minulla on ollut nenukin tukkoisuuden kanssa aina ongelmaa, mutta loppuraskaudesta sieraimet vaan turpoaa aivan umpeen, vaikka mitä tekisi. Ei auta reseptilääkkeetkään.
- närästys ja/tai refluksi, joka johtuu hormoneista. Yleistähän se loppuraskaudessa on, kun kohtu työntää sisuskalut rullalle, mutta kun kärsii alusta loppuun saakka 9kk putkeen (ja iloisesti vielä synnytyksen jälkeenkin) korventavasta tunteesta kurkussa, alkaa jo ärsyttää. Yhdistetään vielä se kurkun ärsytys tuohon tukkoiseen nenään, niin on oikein mukava olo.
Se yllätti myös, ettei ole niitä kuuluisia outoja mielitekoja ollut kummassakaan raskaudessa, ellei hapollisia juomia lasketa. Niitä tosin vetelin ennenkin raskautta.
Aina myös sanotaan, että raskaudet on erilaisia, jopa samalla ihmisellä, mutta kyllä yllätti silti, miten paljon kurjempi toinen raskaus on ollut verrattuna ensimmäiseen. Pahoinvointi oli paljon pahempaa (viimeksi selvisin oksentamatta, nyt ei voi samaa sanoa), harjoitussupistuksia ollut koko ajan rv17 lähtien (viimeksi vain liikkuessa) ja liitoskivut vaivaa niin, että aina kolottaa joko lonkkaa, ahteria, selkää tai nivusia; usein kaikkia näistä. Ja nyt on vasta rv31 menossa. Hemoglobiini on laskenut ja olo on ollut jo kuukausia sellainen, että vähäkin seisominen tuntuu siltä kuin olisi juossut maratonin, on koko ajan aivan "henkihieverissä".
Jos olisin tiennyt, että toinen raskaus on näin paljon hankalampi, en ehkä olisi hankkiutunut raskaaksi, kun esikoinen oli vasta 7kk, koska tuon reilu 1-vuotiaan perässä juokseminen tekee tästä kaikesta vielä paljon vaikeampaa. Esikoisen kanssa olisi paljon helpompaa, jos ei olisi raskaana, ja vastaavasti raskaus olisi paljon helpompi, jos saisi joskus levätäkin, ettei tarvitse olla koko ajan pinkomassa muksun perässä.
Että eteeni tuli kuin pöytä jonka päällä pysyi kahvikuppi teelautasineen, hauskuutin vieraitamme, että minulla on oma kahvipöytä.
Olen kokoa 158cm/46kg.
Yllätti 9kk paha olo ympäri vuorokauden molemmissa rakauksissa. Ei ollut auvoista pesänrakennusta tarmolla vaan sitä, että miten saisin olon hitusen siedettävämmäksi ja olin aina väsynyt, ekan kohdalla kaaduin töiden jälkeen sänkyyn ja nukuin illat. Sitten kun olikin se esikoinen jaloissa eikä saanutkaan nukkua niin olin zombie, joka oksenteli.
Pahoinvointi jäi molemmissa raskauksissa synnytyssaliin.
Se yllätti, että nännien väri muuttui. Ja muutkin rintojen muutokset olivat ikävimmät raskauden oireet.
Alue: Aihe vapaa
Yllätti, että ärsyynnyn ja ahdistun, kun kaikki tulee lässyttämään ja kyselemään tai kommentoimasn mahaa. "Ihanaa, teille tulee ihana pikkupallero", minä en vaan näe sitä asiaa ja tuntuu vieraalta. Elämä on jo nyt muuttunut niin paljon ja alkaa ahdistaa ajatus, että nyt pitää olla niin äitiä. En tiedä onko edes normaaleja ajatuksia nämä.