Mikä sinut yllätti raskausaikana?

Liitoskivut. Olin niistä kuullut, mutta oli hankala kuvitella miltä ja missä ne tuntuivat. Jatkuva nälkä! Yleensä olen jokseenkin tarkka syömisestä ja syön harkiten silloin kun on oikeasti nälkä. Raskausaikana olisin voinut syödä kokoajan.. Se että edes loppuraskaudessa ei tullut sitä väsymystä ja olotilaa etten pysty mihinkään. Rakensimme silloin taloa ja olin vielä 2 päivää ennen käynnistystä talolla hommissa. Edeltävänä iltana siivosin koko kodin saunaa myöten ja vaihdoin olohuoneen kalusteiden järjestystä, kun ei ollut muutakaan tekemistä

Se jatkuva munanhimo. Luulin että lasta tehdessä se olis ollut voimakkaimmillaan.

Se että en saa alkuraskauden aikana nukuttua. Kateellisena luen muiden ylivoimaisesta väsymyksestä ja päikkäreistä. Mä herään 2-4 aikaan yöllä, joka yö ja valvon tunnista pariin tuntiin tai aamuun asti. Kuvittelin että tämä vaiva vaivaa lopussa, mutta ei, kun heti alussa iskee jäätävät univelat päälle yöherätyksineen.

Nyt kun vauva on syntynyt, niin eniten minut yllätti se, kuinka paljon tykkäsin olla raskaana kaikista kamalista vaivoista huolimatta, oli ihanaa tuntea vauvan potkut ja seurata mahan muodoista kuinka vauva siellä möyri menemään ❤❤. Myös synnyttäminen oli todella hieno kokemus, ja olisin todella onnellinen jos saisin vielä toistamiseen raskauden käydä läpi.

Si-nivelen irtisanoutuminen yllätti. Rv 35 nyt ja liikkumisesta ei tule mitään. Klonkkaamalla kuljen, jos varaa painoa vasemmalle jalalle niin tuntuu kuin puukolla iskis joku.

Ei ollut pahoinvointia.

Hammastahnat maistui kauhealle. Oli vaikeuksia löytää mieluista.

Sektiohaava kutisi järjettömästi viisi (5) vuotta.

Väsymys, alkuraskaudessa saatoin nukahtaa istualleni kesken lauseen vaikka 5 min. aikaisemmin olisin ollut ihan pirteä. Mies suuttui kun luulin että teeskentelin..

Itselläni oli ruokahaluttomuutta koko raskauden ajan. Painoin enimmillään 53 kg enkä voinut esim. syödä paistettuja ruokia. Paino vaan ei noussut ja jouduin tarkkailuun. Olen varsin lyhyt 163 cm ja minusta tuntui koko ajan, että vauva kasvaa "sisälle päin". Toisilla tulee pyöreä raskausvatsa ja itselläni meni koko raskausaika tavallisissa vaatteissa Painoin synnytyksen jälkeen 47 kg ja aivan oli voimat poissa. Lääkäri kyllä totesi, että ei hätää onhan tässä nuori ensisynnyttäjä ja nuorena jaksaa. Joo, pääasia tietenkin oli, että vauva oli terve, mutta en koskaan saanut selitystä omalle ruokahaluttomuudelle. Neuvolassa epäiltiin, että olen sairastunut anoreksiaan.

Tuskalliser liitoskivut! Tunsin itseni invalidiksi.

Itse raskaus, sain tietää viikolla 26 olevani raskaana. Olin mennyt toisen syyn takia lääkäriin ja juu ehkäisy oli käytössä.

Vierailija kirjoitti:

-hampaiden harjaaminen oksetti, piti tehdä mahdollisimman nopeasti

-halusin olla paljon kotona ja jotenkin "käperryin" itseeni

Minulla myös oksetti hampaiden pesu ihan loppuun asti. Oli kova homma saada varsinkin takahampaat pestyä aamuin illoin.

Kipeä suonikohju ( onneksi sentään vain yksi) häpyhuulessa. Kyllä sattui.

Vierailija kirjoitti:

Liitoskivut ja niiden lamaannuttavuus, vaikka vatsa ei ollut vielä tiellä.

Muiden naisten halu jakaa kysymättä omat raskaus- ja lapsikokemuksensa yhtäkkiä kanssasi. Huvitti aiemmin miesten inttijutut, raskaus ja äitiys on selvästi naisten vastaava :)

Miten joku voi verrata armeijaa eli leikkimistä niin hirveään asiaan kuin lapsenteko, kaikkeen tuskaan, kipuun, hankaluuteen, vauriohin yms mitä naisen kärsii?