Mikä sinut yllätti raskausaikana?
Oliko joku raskausoire sinulla poikkeuksellisen voimakas? Puuttuiko joku tyypillinen raskausoire sinulta kokonaan? Tuliko joku käytännön asia tai muiden ihmisten tapa suhtautua sinuun odotusaikanasi yllätyksenä?
Itse olen hämmentynyt, kun raskausajan mielialan vaihteluita ei ole ollut. Olen ollut todella paljon tasaisempi ja rauhallisempi kuin "normaalisti" olen. Tunteenpurkauksia ei ole ja olen jopa itkenyt vähemmän kuin normaalisti. Ihmettelen, mitä kummaa tämä on, kun olen näin tyyni tunteiltani. Toki alkuraskauden voimakas pahoinvointi ja muu on väsyttänyt, mutta voimakkaita mielialan vaihteluita ei ole ollut. Saa nähdä, tuleeko niitä nyt toisen kolmanneksen alkaessa.
Ap
Kommentit (74)
Miten ap:lla on ollut aikaa tutkailla tuollaisia tunteita ja muuta? Raskausaikana tehdään töitä niin paljon kuin sielu sietää, jotta tulee hyvät äitiyspäivärahat. Minulla oli esim. kolme viikkoa putkeen pitkiä päiviä ilman viikonloppuja.
Mielihalut. Eivät olleet sellaisia "pakko saada heti nyt!!", mutta teki mieli vain jotain tiettyä. Päivän tai kaksi söin jotain ja sitten tilalle tuli joku muu mielihalu. Aiempi mielihalu maistui ällöltä.
Omalle mielihalulistalle mahtui mm. omenamehu, lihapullat ja kaikki perinteiset lapsuudesta tutut ruoat. Äidin patojen ääreen pääseminen oli parasta. :D
Vierailija kirjoitti:
Miten ap:lla on ollut aikaa tutkailla tuollaisia tunteita ja muuta? Raskausaikana tehdään töitä niin paljon kuin sielu sietää, jotta tulee hyvät äitiyspäivärahat. Minulla oli esim. kolme viikkoa putkeen pitkiä päiviä ilman viikonloppuja.
Kato fiksut ihmiset voi tehdä töitä ja ajatella yhtä aikaa, toisin kuin eräät... ;)
se, ettei kaikkien ystävien reaktio raskauteen ollut onnellisuus puolestani.
osan kohdalla paljastui, että olivat tahattomasti lapsettomia eivätkä olleet puhuneet asiasta.
Se kuinka paljon voikaa tarvita hellyyttä ja läheisyyttä. Ja kuinka herkästi itken ku en saakkaan heti sitä läheisyyttä mitä kaipaan. Liianki herkästi tulee olo ettei mun lähellä kukaan halua olla.
Se, että haistoin kaiken niin voimakkaana. Se, että tuli oksennusrefleksi pahasta hajusta. Se, että vain murto-osa ruoka-aineista maistui siedettävältä. Se, jos en ruokailun päätteeksi oksentanut.
Se että nainen halusi seksiä. Moni oli peloitellut että edessä on pitkä kuiva kausi.
-hampaiden harjaaminen oksetti, piti tehdä mahdollisimman nopeasti
-halusin olla paljon kotona ja jotenkin "käperryin" itseeni
Alkuun raskaudesta olisi halunnut kertoa kaikille, kun eka kolmannes oli menossa.
Sitten tuli vaihe, kun olisi halunnut pitää tiedon ihan vaan itsellään, mutta ulkomuoto ei tähän oikein antanut mahdollisuutta. :D
Ei ollut pahoinvointia eikä liitoskipuja. Olo oli koko ajan tosi hyvä, olin aina iloinen, energiaa täynnä mutta kuitenkin rauhallinen. Vatsa oli oikeastaan hankala vain viimeisen kuukauden eikä tullut arpia ollenkaan.
Negatiivisena yllätyksenä sitten yhtenä päivänä pamahtaneet peräpukamat vaikka vatsa toimi ihan normaalisti. Niistä tulikin sitten loppuelämän vaiva. Jalkojen turvotus oli viimeisinä kuukausina myös järkyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ap:lla on ollut aikaa tutkailla tuollaisia tunteita ja muuta? Raskausaikana tehdään töitä niin paljon kuin sielu sietää, jotta tulee hyvät äitiyspäivärahat. Minulla oli esim. kolme viikkoa putkeen pitkiä päiviä ilman viikonloppuja.
Kato fiksut ihmiset voi tehdä töitä ja ajatella yhtä aikaa, toisin kuin eräät... ;)
Juu, jotkut kuuntelevat jopa radiota töitä tehdessään. Hah.
Se, että oireet saattoi olla aivan "päinvastaisia" kuin muilla:
-hiuksia lähti varsinkin alkuraskaudessa tukoittain, ei tietoakaan tuuheasta tukasta
-migreeni paheni eikä jäänyt pois raskauden alkaessa, kuten useimmilla käy
-ei todellakaan tehnyt mieli mitään herkkuja, normaalisti olen sokerihiiri ja raskausaikana sokeri maistui hirveältä
Odotin ylivoimaista väsymystä, kun niin moni kaveri kuvaili "mä vaan töistä tullessa jäin sohvalle/lattialle/keittiönpöytään nojaillen nukkumaan". Olin väsynyt, mutta esim. päiväunia nukuin ehkä kahdesti kuussa, jos silloinkaan.
Se raskausajan rintojen arkuus järkytti.
Myös se yllätyin, etten oksennellut yhtään. Tosin kanaa en voinut syödä lainkaan. Ei vaan pystynyt.
Toisaalta raskauden jälkeen neljän lapsen imetyksen, eikä kertaakaan "imetys laihduttanut". No ei varsinaisesti ole paino-ongelmaa mutta raskauskilot piti ihan laihduttaa.
Ensimmäisen raskauden kohdalla yllätti se 24/7 oleva huimaus ja sen seurauksena pyörtyily1, jos seisoin varttia pidempään. Tästä raskausoireesta harvemmin mainitaan, vaikka rajoittaa elämää jopa pahoinvointia enemmän.
Toisen raskauden kohdalla taas yllätti raskauden erilaisuus verrattuna ensimmäiseen. En ole pyörtyillyt, mutta oksentanut senkin edestä (1-10 krt/pvä) ja menossa jo viikko 20. Helpompi tämä raskaus on kuitenkin kuin edellinen.
En kyllä tunne ketään joka olis tehnyt enemmän töitä äippärahan takia. Itse ihmettelin miten kukaan ei huomannut raskautta. Olin ihan normaali kuntoinen, vatsa oli tiellä viimeisellä kuulla vasta.
Raskauden myötä sain liian herkän hajuaistin. Olo oli kuin koiralla. Oli tuskaa kun ruuhkabussissa meinasi oksentaa, kun haistoi pesemättömän päänahan ja hien hajun, pahanhajuisen hengityksen, parfyymin. Kiduttavaa!
Toinen oli että en pystynyt syömään mitään roskaruokaa. Luulin olevani sairas kun en pystynyt kertakaikkiaan syömään lempihampurilaistani.
No, se olikin ensimmäinen merkki raskaudesta!
Joka kerta kun olin raskaana, laihduin, kun muut taas lihoi. Minulle tuli himo kasviksiin ja salaatteihin ja hedelmiin. Kaikki rasvainen oksetti. Samoin ylimakeat jutut, keksit leivokset pullat etc.
Että pysyin samanlaisena hoikkana itsenäni, eteeni vain ilmestyi pallo.