Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kauan kestää, että opiskelemaan muuttanut poika ottaa yhteyttä?
03.09.2020 |
Olen antanut hänelle aikaa ja tilaa kotoutua sekä paneutua opiskelujen aloitukseen. En ole ahdistellut häntä neuvojen mukaan mitenkään ja en ole kuullut hänestä mitään sen jälkeen kun hän muutti pois kotoa.
Tekisinkö pahan virheen jos kysyisin tekstiviestillä kuulumisia? Tuntuu omituiselta kun toinen on täysin kadonnut elämästäni.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman muuta laitat viestiä. Voit soittaakin, ei normaali yhteydenpito ole kiellettyä.
Monet ohjeet sanovat, että vanhemman pitää antaa toiselle rauha aikuistua.
Ja se tarkoittaa sitä, ettei jatkuvasti tuputa neuvoja, kysele itsestäänselvyyksiä kuten onko muistanut syödä ja pestä pyykkiä yms. Kuulumisia saa ja pitääkin kysellä silloin tällöin, siinä on varmasti nuorikin ihmeissään, kun yhteydenpito yhtäkkiä katkeaakin täysin. Jos nyt laitat viestiä, että miten on mennyt, se ei millään lailla häiritse lapsesi aikuistumista.
Äitini kyselee minulta tuollaisia yhä.
Olen 30 ja asunut omillani 12 vuotta, osan ajasta ulkomailla.
Joskus ihmettelen yrittääkö hän vain ärsyttää tai kiusata minua huvikseen kyselemällä itsestäänselvyyksiä. Hän yrittää myös udella henkilökohtaisia asioita ja jakaa neuvoja kaikesta kysymättä.
Emme oikein tule toimeen, miksiköhän. Eikä koskaan soitella mitä kuuluu puheluita. Ne on eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini otti yhteyttä hei ensimmäisenä iltana. Se oli mielestäni hyvä asia, kun hämmentyneenä pyöriskelin puolityhjässä pikkuyksiössäni (muuttokuorma tuli vasta muutaman päivän päästä). Kyllä ne aikuistuvat lapsetkin haluavat tiedon siitä, että äiti/isä on kiinnostunut ja saatavilla tarvittaessa.
Meillä on perheen kesken Whatsup-viestit, toimii hyvin, tyttäret vastailee viikon, parin välein , usein hyviä keskusteluja monta päivää peräkkäin, minä äitinä haluaisin varmaan jutella joka päivä, mutta ymmärrän , että vanhempien osuus viesteistä vähenee, ja kaverit ovat tärkeämpiä, niinhän se vaan menee .
Anna nyt hyvä ihminen napanuoran jo katketa. Se soittaa kun tulee ikävä tai loppuu rahat.
Vai aattelitko mennä sen aviovuoteeseenkin kyselemään, miten sujuu?
Vierailija kirjoitti:
Anna nyt hyvä ihminen napanuoran jo katketa. Se soittaa kun tulee ikävä tai loppuu rahat.
Vai aattelitko mennä sen aviovuoteeseenkin kyselemään, miten sujuu?
Ehkä on hyvä pitää sellaiset välit, että yhteyttä voi ottaa ihan muuten vaan eikä vasta sitten kun on ihan pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka olet itse aikoinani pitänyt vanhempiisi yhteyttä kotoa muuton jälkeen?
Kyllä minä olen äitini kanssa yhteydessä parin-kolmen päivän välein edelleen, ja ollut koko ajan, vaikka olen muuttanut kotoa 25 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän nyt kerran kahteen viikoon täytyy olla yhteyksissä, jos poika on nuori ja eka kertaa asuu poissa kotoa.
Ihan vaan sikskin, kun ihmisiä saatta nykypäivinä kadota noin vaan, eikä heistä sitten kuulu koskaan enää mitään.
Ja näinä aikoina yhteyden pitäminen on vielä tärkeämpää, kun korona seikkailee milloin missäkin, eikä kukaan ole siltä suojassa, vaikka itsestä saattaisi siltä tuntuakin.
Halvinta on tosiaan kysäsitä tekstivistilla, että mitäpä kuuluu?
Provohan tuo on.
Kukaan ei ole kuukautta ottamatta yhteyttä opiskelemaan lähteneeseen lapseensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä oppilaitos aloitti 1.8.?
Yleensä alkavat elokuun noin elokuun puolessa välissä ja yliopistot myöhemmin.
Aloitus on puhdasta provoilua.
Vierailija kirjoitti:
Mikä oppilaitos aloitti 1.8.?
Yleensä alkavat elokuun noin elokuun puolessa välissä ja yliopistot myöhemmin.
Aloitus on puhdasta provoilua.
Muuttaa voi jo aiemminkin. Meidän nuori halusi lähteä heti elokuun alussa, kun asunto jo oli vuokrattuna. Ollaan toki oltu yhteydessä useamman kerran viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestäni vanhemmat, jotka jättävät yhteydenpidon nuoren vastuulle ovat vähän omituisia. Parikymppinenkin on monesti vielä aika kehittymätön ja kokematon ja saattaa kaivata apua käytännön asioissa tai vaikka henkisellä puolella jos jotain on mielen päällä. Tämän takia vanhemman tulisi kysyä mitä kuuluu ja tarvitsetko jossain apua, eikä jäädä surkuttelemaan omaa kohtaloaan kun "ei se lapsi välitä pitää edes yhteyttä enää". Nuorta voi vähän rasittaa kyselyt ja yhteydenotot, mutta samalla huolehtiminen kuitenkin antaa turvaa ja vahvistaa nuorta itsenäistymisessä.
Lapsi lähti kotoa ja sinä et ole kuukauteen ottanut yhteyttä? Pojasta varmasti tuntuu, että olet hylännyt hänet. Ja ihmettelee, että oletko niin helpottunut, kun hän lähti.