Miehen ärsyttävä tapa kun ollaan lähdössä jonnekin niin menee edeltä autoon ja max 2min niin alkaa soittamaan torvea

Vierailija kirjoitti:

Oma mies on myös ripsakka lähtijä, hän joutuu odottamaan minua autossa. Mies ei koskaan katso, että koti on kunnossa, kun pitää lähteä. Kahvinkeitin voi jäädä päälle, maidot ja makkarat pöydälle, valot palaa siellä ja täällä eikä ovensuussa nököttävää roskapussia huomaa ottaa mukaan. Sitten, kun minä pääsen autoon, mies ihmettelee, että missäs se puhelin ja lompakko ovatkaan.

Pitemmille reissuille lähtiessä me saadaan aina riita aikaiseksi. Kysyn edellisenä päivänä mihin aikaan me startataan. Mies sanoo aina, että ei meillä mikään kiire ole. Kysyn sitten, että olisiko klo 9 sopiva aika ja juu, käy. Laitan aamulla kellon ajoissa soimaan, hipsin varovasti suihkuun ja kahvinkeittoon. Mies herää, tulee juomaan kahvit ja sanoo, että voitaisiin lähteä. Kello on siinä vaiheessa vaille kahdeksan, minulla hiukset märät ja kylpytakki päällä ja aamiaistarvikkeet astioineen levällään. En kestä.

Meillä menee tää aamulähtö näin: mies sanoo, että vois lähtee (vaikka mökille) aikaisin aamulla ja hän uhoaa, että lähdetään kasilta liikkeelle.

Minä ja lapset ollaan sitten jo illalla pakattu kamoja ja ollaan aikaisin aamusta suihkussa ja valmistelemassa lähtöä. Herättelen miestä puuhieni välissä kun mies ei pääse ylös sängystä vielä ysiltäkään ja koko perhe odottaa, että millonkohan se ”aikaisin” nyt olisi ja ollaan kamat valmiina eteisessä.

Vierailija kirjoitti:

Mun miehelle on tärkeää että HÄN sanoo millon mennään. Se on joku alitajuinen juttu ja ärsyttävää todellakin. Sovitaan vaikka että mennään kauppaan "jossain vaiheessa" ja missään nimessä hän ei voi sanoa "30min päästä" tai "kello 18" ja hermostuu jos kyselen tarkemmin. Yleensä jos kysyn että "siis ihan kohta vai vasta illemmalla" niin vastaus on tyyliin "kuule mulla on tässä kaikkee ja kahvikin kesken ja pyykkiä pitäis pestä, tai no en taida pestä, mutta kuitenkin, ja mun pitää nyt soittaa yks puhelu". Ota siitä sit selvää.

Ja sitten. Kun hän on valmis, niin se lähes juoksee eteiseen, laittaa kengät jalkaan ja alkaa sumutorvena huutamaan että "NO MENNÄÄNKÖ NYT HALOO HEI TÄSSÄ ON MENNYT PUOL PÄIVÄÄ OHITSE NYT VAUHTIA VAUHTIA!"

Lähtötilanteet on meillä usein aika rasittavia ja saatetaan riidellä, kun se on tollanen ihme show.

Voisitko toimia seksin suhteen samoin? Vaikka sanoa miehelle, että harrastetaan seksiä "jossain vaiheessa". Ja kun aktin aika on niin sitten vaan sumutorvena huutamaan kesken aktin että "NO TULLAANKO SITÄ NYT HALOO HEI TÄSSÄ ON MENNYT PUOL PÄIVÄÄ OHITSE NYT VAUHTIA VAUHTIA!"

Oppisiko mies mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun miehelle on tärkeää että HÄN sanoo millon mennään. Se on joku alitajuinen juttu ja ärsyttävää todellakin. Sovitaan vaikka että mennään kauppaan "jossain vaiheessa" ja missään nimessä hän ei voi sanoa "30min päästä" tai "kello 18" ja hermostuu jos kyselen tarkemmin. Yleensä jos kysyn että "siis ihan kohta vai vasta illemmalla" niin vastaus on tyyliin "kuule mulla on tässä kaikkee ja kahvikin kesken ja pyykkiä pitäis pestä, tai no en taida pestä, mutta kuitenkin, ja mun pitää nyt soittaa yks puhelu". Ota siitä sit selvää.

Ja sitten. Kun hän on valmis, niin se lähes juoksee eteiseen, laittaa kengät jalkaan ja alkaa sumutorvena huutamaan että "NO MENNÄÄNKÖ NYT HALOO HEI TÄSSÄ ON MENNYT PUOL PÄIVÄÄ OHITSE NYT VAUHTIA VAUHTIA!"

Lähtötilanteet on meillä usein aika rasittavia ja saatetaan riidellä, kun se on tollanen ihme show.

Voisitko toimia seksin suhteen samoin? Vaikka sanoa miehelle, että harrastetaan seksiä "jossain vaiheessa". Ja kun aktin aika on niin sitten vaan sumutorvena huutamaan kesken aktin että "NO TULLAANKO SITÄ NYT HALOO HEI TÄSSÄ ON MENNYT PUOL PÄIVÄÄ OHITSE NYT VAUHTIA VAUHTIA!"

Oppisiko mies mitään?

Ei oppisi.

Sanoisin rauhallisesti, mutta varmasti, että anna olla viimeinen kerta.

Moukkamainen käytös pilaa koko perheen mainetta. Jostain syystä minun nenälle (hentoinen nainen) ei ole hypitty koskaan, eikä hypitä.

Onneksi en asu teidän naapurissa :)

Jos meillä mies tekisi noin, menisin jokaisesta tööttäämisestä portaille huiskuttamaan hänelle iloisesti ja palaisin sisälle etsimään kenkiä/takkia/kampaa jne. mitä milloinkin 5 min ajaksi. Ja jos se taas tööttäisi, palaisin portaille ja huiskuttaisin.

Menkööt menojaan, minä voisin mennä omalla autolla perässä.

Oikeastiko teillä miehet on ekana valmiina lähtöön? Meillä on tyypillistä, että mies alkaa vikana pukemaan päälle, muut odotellaan jo autolla, mies tulee autoon ja sitten huomaa, että on unohtunut sisälle silmälasit / kännykkä / avaimet / lompakko, menee etsimään, muut odottavat edelleen autossa, tulee autoon, kysyn tuliko etuovi kiinni, ei osaa sanoa joten menee vielä tarkistamaan. Ja lopulta myöhästytään.

Exä jumitti aina kun piti lähteä. Huuteli sit mulle ettei tarvi ootella. Lähdin kerran sit lopulta yksin ja jätin vauvan sekä 3v sille ihan koko päiväksi. Kummasti muisti seuraavalla kerralla hoitaa vessaistuntonsa ja muut säätönsä ajallaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos meillä mies tekisi noin, menisin jokaisesta tööttäämisestä portaille huiskuttamaan hänelle iloisesti ja palaisin sisälle etsimään kenkiä/takkia/kampaa jne. mitä milloinkin 5 min ajaksi. Ja jos se taas tööttäisi, palaisin portaille ja huiskuttaisin.

Menkööt menojaan, minä voisin mennä omalla autolla perässä.

Hahaa, näin jo itseni tuohon ovelle huiskuttamaan iloisesti ja meneväni taas sohvalle istumaan puhelimen kanssa. Ihan vaan opetustilanteen takia. :)

Vierailija kirjoitti:

Oikeastiko teillä miehet on ekana valmiina lähtöön? Meillä on tyypillistä, että mies alkaa vikana pukemaan päälle, muut odotellaan jo autolla, mies tulee autoon ja sitten huomaa, että on unohtunut sisälle silmälasit / kännykkä / avaimet / lompakko, menee etsimään, muut odottavat edelleen autossa, tulee autoon, kysyn tuliko etuovi kiinni, ei osaa sanoa joten menee vielä tarkistamaan. Ja lopulta myöhästytään.

Meillä on tuollainen mies. Mies on aivan ihana ja upea yksilö, mutta joskus hän ei ole oikein mukana lähdöissä. Tärkeät aikataulut kyllä hoituvat, mutta vaikka hänen veljenpojan synttäreille lähtö saattaa venähtää jonkun mielestäni ihan turhan syyn takia.

Samaistun niin moniin näihin kirjoutuksiin! Mieheni on aina myöhässä ja minä aina ajoissa. Yhdessä kun pitää johonkin lähteä niin hänen yhtäkkiä pitää alkaa vielä ajelemaan pallejaan (ihan oikeasti on tapahtunut parikin kertaa!) tai muuta vastaavaa. Tai juuri lähdön aikaan on ihan pakko alkaa korjaamaan jotain tietokoneen ongelmaa mikä ihan hyvin voisi odottaa... Kyllä on kärsivällisyys koitoksella. Ja ahdistun kun en tykkää olla myöhässä mutta hänen kanssaan aina olen!

Sitten kun viimein mieskin on saatu autoon ja tullaan kyläpaikkaan anteeksi pyydellen reippaasti myöhässä, niin siellä sitten isäntäväki yleensä maireasti toteaa, että ”kyllähän sen noin pienen lapsen kanssa ymmärtää, että ei lähtö aina käy niin kuin suunnitellaan!”

Niin mies siihen vaan myhäilee että niinpä. Että ottaa päähän, kun kehtaa syyttää lasta omasta kuhnimisestaan, vaikka me lapsen kanssa olemme se aikataulussa oleva osapuoli.

henkistä väkivataa

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun viimein mieskin on saatu autoon ja tullaan kyläpaikkaan anteeksi pyydellen reippaasti myöhässä, niin siellä sitten isäntäväki yleensä maireasti toteaa, että ”kyllähän sen noin pienen lapsen kanssa ymmärtää, että ei lähtö aina käy niin kuin suunnitellaan!”

Niin mies siihen vaan myhäilee että niinpä. Että ottaa päähän, kun kehtaa syyttää lasta omasta kuhnimisestaan, vaikka me lapsen kanssa olemme se aikataulussa oleva osapuoli.

Mä kyllä sanon noissa tilanteissa ihan suoraan, että kyllä se on tuon miehen syy että ollaan myöhässä.

On kyllä ihanaa lähteä yksin lasten kanssa johonkin kun ollaan aina ajoissa. Mutta miehen kanssa on ihan toivotonta. Asiat tehdään ihan viime tipassa. Luulen, että yksi syy on kun on vuosikausia toitotettu sitä että naiset on aina myöhässä. Niin sitten miehet kuvittelevat odottavansa sitä myöhästyvää naista kun oikeasti tilanne on aina toisin päin, nainen on ajoissa. En rehellisesti sanoen ole vielä tavannut miestä, joka olisi ajoissa valmis vaan aina kaikkia on saanut odotella (isä, poikaystävät, nykyinen puoliso, kavereiden puolisot jopa työkavereista miehet ovat aina ne myöhässä olevat).

Vierailija kirjoitti:

Mun miehelle on tärkeää että HÄN sanoo millon mennään. Se on joku alitajuinen juttu ja ärsyttävää todellakin. Sovitaan vaikka että mennään kauppaan "jossain vaiheessa" ja missään nimessä hän ei voi sanoa "30min päästä" tai "kello 18" ja hermostuu jos kyselen tarkemmin. Yleensä jos kysyn että "siis ihan kohta vai vasta illemmalla" niin vastaus on tyyliin "kuule mulla on tässä kaikkee ja kahvikin kesken ja pyykkiä pitäis pestä, tai no en taida pestä, mutta kuitenkin, ja mun pitää nyt soittaa yks puhelu". Ota siitä sit selvää.

Ja sitten. Kun hän on valmis, niin se lähes juoksee eteiseen, laittaa kengät jalkaan ja alkaa sumutorvena huutamaan että "NO MENNÄÄNKÖ NYT HALOO HEI TÄSSÄ ON MENNYT PUOL PÄIVÄÄ OHITSE NYT VAUHTIA VAUHTIA!"

Lähtötilanteet on meillä usein aika rasittavia ja saatetaan riidellä, kun se on tollanen ihme show.

Tämä niin meilläkin! Paitsi että se ei huuda, mutta se tarvii sen hallinnan tunteen, että päättää lähtöhetken. Aiemmin kuvittelin, että "kohta lähdetään" tarkoittaa sitä, että pitää ruveta valmistautuun. Sitten istuin takkia ja kenkiä vaille valmiina tunnin, ennenkuin lähdön hetki lopulta koitti. Jos kyselen, että no mennäänkö, niin "joo joo,kohta".

Olenkin oppinut ohittamaan ne "kohta lähdetään"-jutut, ja jatkan kaikessa rauhassa sitä, mitä olen ollut tekemässä. Kylläpähän sitten kertoo, kun on oikeasti lähdössä.

Ja on myös näitä, jotka saattaa alkaa tyhjentään tiskikonetta kun muut on takki päällä jo eteisessä. Haluaa vaan olla se, joka päättää, milloin lähdetään.

En tiedä liittyykö tähän ketjuun, ehkä liittyykin? Meillä on lapsi nyt ADHD-tutkimuksissa ja sen myötä on me aikuisetkin alettu huomata omassa toiminnassa kaikenlaista ADHD-häröilyä. Ja tätä ketjua lukiessani tulee väkisinkin mieleen ADHD-ihmisten ajanhallintavaikeudet. Ei tajua paljonko mihinkin juttuun menee aikaa. Ja että väärällä hetkellä pälkähtää päähän tehdä joku juttu.

Minä olen ollut meillä lähdöissä aina parempi, varaan riittävästi aikaa koska pidän myöhästymistä epäkohteliaana ja hermostun, jos on kiire. Mutta jos ei ole virallinen meno, lepsun helpommin. Juuri yksi päivä oltiin lähdössä mökille miehen työpalaverin jälkeen ja vitkastelin tietokoneella, vaikka tiesin että pitä käydä vielä suihkussa. Optimistisesti ajattelin että 15 min riittää suihkuun ja pukemiseen ja meninkin suihkuun juuri oikeaan aikaan. Jotenkin se sitten meni niin, että päädyinkin putsaamaan kylppäristä ja saunasta poistoilmaventtiilit, jotka tosissaan olivatkin pölyiset ja odottaneet sitä putsaamista jo varmaan puoli vuotta. En vaan mahtanut itselleni mitään! Siellä saunan lauteiden alla venttiilin luokse kontatessani tiedostin kyllä, että eihän tässä nyt ole järjen häivää eikä tätä tarvii tehdä JUST NYT, mutta en pystynyt lopettamaan kun olin aloittanut!

Kannattaa lukea miten ADHD oireilee aikuisilla, saatatte tunnistaa sen myöhästelevän puolisonne näistä kuvauksista.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä liittyykö tähän ketjuun, ehkä liittyykin? Meillä on lapsi nyt ADHD-tutkimuksissa ja sen myötä on me aikuisetkin alettu huomata omassa toiminnassa kaikenlaista ADHD-häröilyä. Ja tätä ketjua lukiessani tulee väkisinkin mieleen ADHD-ihmisten ajanhallintavaikeudet. Ei tajua paljonko mihinkin juttuun menee aikaa. Ja että väärällä hetkellä pälkähtää päähän tehdä joku juttu.

Minä olen ollut meillä lähdöissä aina parempi, varaan riittävästi aikaa koska pidän myöhästymistä epäkohteliaana ja hermostun, jos on kiire. Mutta jos ei ole virallinen meno, lepsun helpommin. Juuri yksi päivä oltiin lähdössä mökille miehen työpalaverin jälkeen ja vitkastelin tietokoneella, vaikka tiesin että pitä käydä vielä suihkussa. Optimistisesti ajattelin että 15 min riittää suihkuun ja pukemiseen ja meninkin suihkuun juuri oikeaan aikaan. Jotenkin se sitten meni niin, että päädyinkin putsaamaan kylppäristä ja saunasta poistoilmaventtiilit, jotka tosissaan olivatkin pölyiset ja odottaneet sitä putsaamista jo varmaan puoli vuotta. En vaan mahtanut itselleni mitään! Siellä saunan lauteiden alla venttiilin luokse kontatessani tiedostin kyllä, että eihän tässä nyt ole järjen häivää eikä tätä tarvii tehdä JUST NYT, mutta en pystynyt lopettamaan kun olin aloittanut!

Kannattaa lukea miten ADHD oireilee aikuisilla, saatatte tunnistaa sen myöhästelevän puolisonne näistä kuvauksista.

Näin voi olla monella, etenkin tuo päättämättömyys ja sitten tulipalokiire voi liittyä siihen. Mutta ei välttämättä. Olen yksi tähän ketjuun kirjoittaneista, joiden mies on aina myöhässä ja itse ajoissa - vaikka MINULLA on ihan diagnosoitu ADHD ja mies on "normaali".

Ajoissa liikkeelle pääsemiseen vaikuttaa minusta eniten se, että tajuaa että jos perille ajaa 15 min ja tapaaminen on kello 10.00, ei voi alkaa valmistella lähtöä kello 9.45, vaan valmistautumiseen, pysäköimiseen ja kodin lähtökuntoon saattamiseen tarvitaan 30 min lisäksi. Kun ajattelen näin, saan sen "lähtöpaniikin" aikaiseksi jo kello 9.15, ja olen sitten jo autossa kello 9.40 kun täytyy lähteä ajamaan. Tämä ei mene miehelle perille. Hän ei suostu etsimään lompakkoaan vähän yli yhdeksältä, kun "sinnehän ajaa vain vartin" ja "sehän on vasta kymmeneltä".

Jätä se tööttäilevä sika!

Mä antaisin tuuttailla ihan rauhassa. Eiköhän naapurit kävis sille jossain kohtaa sanomassa.. :D

Ite tekisin sillee et jos soittaa torvea, jään istuu. Ehkä vielä portaille nii et näkee. En vaa tule jos hän tekee tollee.ku tulee asiaa raivoamaam nii totean et sitte ku tuo töötin p*neminen loppuu

Miksi te seurustelette näiden apinoiden kanssa? Tietysti mies, jonka ei ole eläessään tarvinnut huolehtia valoista tai parvekkeen ovista jättää ne lähtiessään auki, jos äiti ja vaimo on niitä aina perässä sulkemassa.