Miehen ärsyttävä tapa kun ollaan lähdössä jonnekin niin menee edeltä autoon ja max 2min niin alkaa soittamaan torvea

Eikö se äijä tajua että sen torven kuulee muutkin kuin sinä ja se häiritsee mm. naapureita? Onko hän vain tyhmä vaiko myös itsekäs eikä ymmärrä että maailmassa on muitakin ihmisiä? Mitä se kertoo sinusta kun olet tuollaisen urpon kanssa? JSS <- jätä se sika (suomensin koska tuskin olisit ymmärtänyt pelkästä lyhenteestä)

Vierailija kirjoitti:

Nainen kertoo olevansa aina myöhässä = palstan naiset tulevat haukkumaan miehiä, eivätkä edes ota kantaa aloittajanaisen perseilyyn. Hyvin te vedätte. 

Osuiko kalikka siis sinuun? Pärjäile.

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän mies ja oletkin ennen häntä autossa. Tai vaikka samaan aikaan, sekin on jo jotain. Voit tietenkin ottaa omaan taskuusi auton avaimen ennen lähtöä, joten mies saa kulkea kanssasi samaa tahtia päästäkseen autoon.

Jos kuitenkin meinaat jatkaa samalla tahtiin kuin ennenkin, niin sanot miehelle, että et ole vielä valmis. Jos hän menee autoon tööttäämään, niin istut ihqn rauhallisesti sohvalle ja annat äijän töötätä siellä niin kauan, että hän tulee jo katsomaan missä viivyt. Et siis palkitse huonoa käytöstä, vaan odotat rauhassa, että käytös muuttuu. Tai sitten voit lähteä, kävellä auton ohi ja jatkaa matkaasi niin, että mies saa ottaa sinut kiinni autolla.

Voit myös mennä ensin autoon ja alkaa tööttäilemään siellä hänelle heti kun istumaan pääset. Vaihtoehtoja on monia ja eikä tässä vielä kaikki...

Voit ap hankkia sellaisen käsikäyttöisen karmeaäänisen töötin, esimerkiksi Motonetistä näyttää löytyvän vaikka minkälaista sumutorvea ja merkinantotorvea, jolla voit töräytellä takaisin ja ihan muuten vain, jos/kun mies alkaa ärsyttämään.

Jos mies istuu pöntöllä vaikka liian pitkään, niin sumutorvi vain soimaan. Tuollaisten tyyppien kanssa pitää osata pelaamaan samoilla säännöillä ja pieni fusku sallitaan.

Up

Ex-Tyttöystäväni oli juuri yhtä saamaton kuin sinä, jopa 45 minuutin varoitusajalla osasi olla aina tyylikkäät 15 minuuttia myöhässä. No ei ihme että ei suhde kestänyt, aina sai vain odottaa.

Onko lapsia tai pakattavaa? Kuka hoitaa lapset valmiiksi ja pakkaa?

Usein jos perheen äitiä ”saa aina odottaa” tilanne on se, että hän on laittanut lapset ja matkatavarat ensin kuntoon, sitten auttanut muita perheenjäseniä etsimään kengät ja pipot ja kännykät, ja vasta kun muu perhe on siellä autossa, äiti ehtii yhtään ajatella itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras kuulemani koulutus on, kun mies ilmoitti lähdön kesämökille tapahtuvan kello 15.00.  Vaimo ehti ulkoportaille kello 15.00. Ei ehtinyt autoon sillä kertaa.

Tämä pitää ottaa kyllä käyttöön omaan parisuhteeseeni, jossa nainen on aina myöhässä. Tissitelineille täytyy laittaa selkeät pelisäännöt. Auto lähtee tasan nollanolla eikä minuttiakaan yli. Saa se sitten tulla vaikka bussilla perässä.

Minä jätin naisen kauppaan. Ei muuten käyty sen jälkeen yhdessä kaupassa. Siinä on niin toivottaman hidas että meni hermot odottaa. Sanoin meneväni autoon ja odotan puolituntia ja ajan kotiin. Olet kyydissä tai et.  Tuli vajaan kahden tunnin päästä taksilla ihan raivona. Ei ollut uskonut uhkaustani etten odota. Oli aika viileä tunnelma kotona pari viikkoa.

Miksi yleensäkään kävitte yhdessä kaupassa? Meillä vain jompikumpi käy ruokakaupassa, ei sinne todellakaan kannata molempien mennä tuhlaamaan aikaansa vaan molemmat ovat kykeneviä suoriutumaan asiasta itsenäisesti.

Jos kuitenkin olisimme yhdessä kaupassa, niin yhdessä siellä sitten mentäisiin ja ostokset kahdestaan autolla raahattaisiin. En keksisi mitään syytä miksi toinen lähtisi kesken kaiken autoon istumaan. Tai juu, jos vaikka toiselle iskee kaupassa migreeni, niin tottakai hän lähtee huilimaan autoon, mutta puhelimella voi soittaa silloinkin jos asiaa tulee.

Vaatekaupassa käyn ihan ypöyksin, lapsen kanssa tai vaikka ystäväni kanssa, sinne en edes odota miehen lähtevän. Jos mies tarvitsee vaatekaupasta jotakin, niin hän menee sinne yksin tai pyytää minua seurakseen ja makutuomariksi, mutta keskusteluyhteys toimii silloinkin hyvin. Saatamme käydä yhdessä samalla reissulla myös syömässä ja vietämme ihan mukavan ajan.

Edesmenneen mieheni kanssa oltiin aina samaan aikaan lähdössä ovesta ulos. Monesti koin, etten todellakaan ollut "valmis" vielä, mutta en antanut miehen jäädä odottamaan. Jos en ollut ehtinyt "tarpeeksi" meikata tms.niin omapa oli ongelmani, sillä pärställä oli sitten mentävä...Onpa ikävä häntä...

Vierailija kirjoitti:

Onnea, jos miehesi selviää sinne autoon ajoissa. Meillä on joka hiton kerta niin että mies sanoo olevansa valmis eli voidaan lähteä. Pakkaan kasseihin lapsen kamat ja eväät, omat kamat, vaihdan omat vaatteet, vaipan ja vaatteet lapselle, siirrän kamat autoon, laitan itselleni ulkovaatteet ja sanon miehelle, että nyt mennään ovesta ulos.

Laitan lapselle ulkovaatteet ja vien autoon, jonne jään itsekin.

Siellä sitten istutaan huutavan lapsen kanssa tyypillisesti koin 5–15 min kun mies kuljeskelee sisällä etsimässä housujaan, lompakkoaan ja avaimiaan. Ja paskallehan myös on juuri sopiva hetki silloin mennä.

En tiedä mitä voisi tehdä että lähdöt alkaisi sujua. Joo, voisi jättää miehelle kaikki järjestelyt mutta sitten oltaisiin vähintään 2 h myöhässä joka paikasta.

Mä mietin oonko kirjoittanut tän. Meillä miehellä tosin bravuurina alkaa pesemään hiuksiaan tai ajamaan partaansa. Tai tyhjentämään tiskikonetta. Joo onhan se hienoa, että mies tekee oma-aloitteisesti kotitöitä, mutta miten se tiskikoneen tyhjennys pitää tehdä, silloin, kun muu perhe on jo menossa ovesta ulos.

Lisäksi jos ollaan menossa jonnekin ja jään odottamaan, että mies alkaa valmistautumaan lähtöön ennen kuin itse aloitan, saan odottaa vaikka maailman tappiin. "Mä odotan, että sä sanot koska mennään." Tai " Mä luulin, ettet halua mennä." Ja kun vastaan, että mennään, heti kun oot valmis, mies on taas"no mä oon valmis, mennään vaan." Ja sitten kun olen menossa ovesta ulos, taas pitää mennä vessaan/ tyhjentää tiskikonetta/ajaa parta.

Minä etsin ja puen itselleni ja lapsille juhlatamineet päälle, meikkaan ja teen kampauksen siinä ajassa, kun mies ei ole ehtinyt vetämään pukua päälle. (Koska pitää pestä hiukset tai jotain, koska sitä ei voi tehdä kuin vasta juuri ennen lähtöä.)

On tuo vuosien mittaan onneksi vähän oppinut, ehkä tässä on toivoa eläkeikään mennessä...

Vierailija kirjoitti:

No opettele lähtemään ajoissa. Jos sinua pitää joka kerta odottaa, niin katso peiliin.

Naisen et tietenkään osaa. 

Eihän tässä ole kyse siitä että aloittaja olisi myöhässä, vaan siitä että mies on aina etuajassa.

Eli jos on sovittu, että lähdetään klo 14.00, niin mies menee autoon jo klo 13.54 ja aloittaja on miehen mielestä myöhässä, kun tulee autoon vasta klo 13.57.

Minulla on kaveri, joka on saanut melkoisen riidan aikaan siskonsa kanssa. Tuo kaverini on aina etuajassa, siskonsa täsmällinen. Kun on sovittu, ettää sisko tulee kaverini luo klo 12, on kaverini valmiina odottamassa häntä jo klo 11, ja sitten raivoaa siskolleen kun häntä pitää aina odotella ja hän on odotellut jo tunnin! Niin, ja se sisko tulee klo 12 kuten oli sovittu. Eli ei edes myöhässä.

On tuosta minulle valittanut, kun hän oli siskolleen piikitellyt "Eletäänkö me jotenkin eri aikavyöhykkeellä kun sua pitää aina odotella". Luuli saavansa minulta tukea, mutta minäpä sanoin että "Olen miettinyt ihan samaa. Että elätkö sä jollain aivan eri aikavyöhykkeellä kun sun kanssa sovitut aikataulut ei ikinä pidä ja sä oot aina tunnin etuajassa. Hän vain nauroi että "Minä sitten odottelen, ei se mua haittaa!" No nimenomaanhan se aina haittaa. Niin kuin nytkin, hän suuttui siskolleen siitä että sisko tuli silloin kun on sovittu, ja se on ihan hänen oma vikansa että oli tuntia etukäteen odottelemassa ikkunassa että tulisi jo.

Jos häntä ei haittaisi odotella, niin hän ei soittelisi kun tulee hakemaan "Mooi, missä sä oot, kestääkö sulla vielä kauan? Mä ootan jo pihalla" tuntia tai puolta tuntia etuajassa. Ja sitten tympääntyneenä motkottaa, että hän on jo valmiina. Tai sitten laittaa viestin "Oon jo pihalla". Puoli tuntia etuajassa tietenkin.

Ja jos minä olen etukäteen valmiina niin ettei hänen tarvitse odotella, niin ensi kerralla hän on vielä aiemmin hakemassa minua. Olen ottanut tavaksi, että tulen paikalle juuri silloin kun on sovittu, en minuuttiakaan etukäteen. Siinäpä soittelee ja laittaa viestiä, ei pilluta minua.

Vierailija kirjoitti:

Onnea, jos miehesi selviää sinne autoon ajoissa. Meillä on joka hiton kerta niin että mies sanoo olevansa valmis eli voidaan lähteä. Pakkaan kasseihin lapsen kamat ja eväät, omat kamat, vaihdan omat vaatteet, vaipan ja vaatteet lapselle, siirrän kamat autoon, laitan itselleni ulkovaatteet ja sanon miehelle, että nyt mennään ovesta ulos.

Laitan lapselle ulkovaatteet ja vien autoon, jonne jään itsekin.

Siellä sitten istutaan huutavan lapsen kanssa tyypillisesti koin 5–15 min kun mies kuljeskelee sisällä etsimässä housujaan, lompakkoaan ja avaimiaan. Ja paskallehan myös on juuri sopiva hetki silloin mennä.

En tiedä mitä voisi tehdä että lähdöt alkaisi sujua. Joo, voisi jättää miehelle kaikki järjestelyt mutta sitten oltaisiin vähintään 2 h myöhässä joka paikasta.

Meillä on niin sama! Mies luulee olevansa jo valmis tai valmis 5 minuutissa (”laitan vain vaatteet päälle”), sitten hoputtaa muita ja lopulta muut istuvat autossa 15 -20 minuuttia odottamassa häntä kun sopivaa paitaa ei löydy, piti vielä järjestellä kenkiä eteisessä ja käydä suihkussa tai paskalla.

Mies vielä ajattelee, että jos paikkaan x ajaa optimiolosuhteissa 20 minuuttia, niin riittää, että lähtee 20 minuuttia ennen. Ei tarvitse huomioida ruuhkia, parkkipaikan etsimistä, kävelyä kohteeseen tai että olisi siellä vaikka vähän etukäteen. Ei.

Yleensä ollaankin aina myöhässä kaikista yhteisistä menoista.

Mun miehelle on tärkeää että HÄN sanoo millon mennään. Se on joku alitajuinen juttu ja ärsyttävää todellakin. Sovitaan vaikka että mennään kauppaan "jossain vaiheessa" ja missään nimessä hän ei voi sanoa "30min päästä" tai "kello 18" ja hermostuu jos kyselen tarkemmin. Yleensä jos kysyn että "siis ihan kohta vai vasta illemmalla" niin vastaus on tyyliin "kuule mulla on tässä kaikkee ja kahvikin kesken ja pyykkiä pitäis pestä, tai no en taida pestä, mutta kuitenkin, ja mun pitää nyt soittaa yks puhelu". Ota siitä sit selvää.

Ja sitten. Kun hän on valmis, niin se lähes juoksee eteiseen, laittaa kengät jalkaan ja alkaa sumutorvena huutamaan että "NO MENNÄÄNKÖ NYT HALOO HEI TÄSSÄ ON MENNYT PUOL PÄIVÄÄ OHITSE NYT VAUHTIA VAUHTIA!"

Lähtötilanteet on meillä usein aika rasittavia ja saatetaan riidellä, kun se on tollanen ihme show.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnea, jos miehesi selviää sinne autoon ajoissa. Meillä on joka hiton kerta niin että mies sanoo olevansa valmis eli voidaan lähteä. Pakkaan kasseihin lapsen kamat ja eväät, omat kamat, vaihdan omat vaatteet, vaipan ja vaatteet lapselle, siirrän kamat autoon, laitan itselleni ulkovaatteet ja sanon miehelle, että nyt mennään ovesta ulos.

Laitan lapselle ulkovaatteet ja vien autoon, jonne jään itsekin.

Siellä sitten istutaan huutavan lapsen kanssa tyypillisesti koin 5–15 min kun mies kuljeskelee sisällä etsimässä housujaan, lompakkoaan ja avaimiaan. Ja paskallehan myös on juuri sopiva hetki silloin mennä.

En tiedä mitä voisi tehdä että lähdöt alkaisi sujua. Joo, voisi jättää miehelle kaikki järjestelyt mutta sitten oltaisiin vähintään 2 h myöhässä joka paikasta.

Mä mietin oonko kirjoittanut tän. Meillä miehellä tosin bravuurina alkaa pesemään hiuksiaan tai ajamaan partaansa. Tai tyhjentämään tiskikonetta. Joo onhan se hienoa, että mies tekee oma-aloitteisesti kotitöitä, mutta miten se tiskikoneen tyhjennys pitää tehdä, silloin, kun muu perhe on jo menossa ovesta ulos.

Lisäksi jos ollaan menossa jonnekin ja jään odottamaan, että mies alkaa valmistautumaan lähtöön ennen kuin itse aloitan, saan odottaa vaikka maailman tappiin. "Mä odotan, että sä sanot koska mennään." Tai " Mä luulin, ettet halua mennä." Ja kun vastaan, että mennään, heti kun oot valmis, mies on taas"no mä oon valmis, mennään vaan." Ja sitten kun olen menossa ovesta ulos, taas pitää mennä vessaan/ tyhjentää tiskikonetta/ajaa parta.

Minä etsin ja puen itselleni ja lapsille juhlatamineet päälle, meikkaan ja teen kampauksen siinä ajassa, kun mies ei ole ehtinyt vetämään pukua päälle. (Koska pitää pestä hiukset tai jotain, koska sitä ei voi tehdä kuin vasta juuri ennen lähtöä.)

On tuo vuosien mittaan onneksi vähän oppinut, ehkä tässä on toivoa eläkeikään mennessä...

Niin tuttua

Oma mies on myös ripsakka lähtijä, hän joutuu odottamaan minua autossa. Mies ei koskaan katso, että koti on kunnossa, kun pitää lähteä. Kahvinkeitin voi jäädä päälle, maidot ja makkarat pöydälle, valot palaa siellä ja täällä eikä ovensuussa nököttävää roskapussia huomaa ottaa mukaan. Sitten, kun minä pääsen autoon, mies ihmettelee, että missäs se puhelin ja lompakko ovatkaan.

Pitemmille reissuille lähtiessä me saadaan aina riita aikaiseksi. Kysyn edellisenä päivänä mihin aikaan me startataan. Mies sanoo aina, että ei meillä mikään kiire ole. Kysyn sitten, että olisiko klo 9 sopiva aika ja juu, käy. Laitan aamulla kellon ajoissa soimaan, hipsin varovasti suihkuun ja kahvinkeittoon. Mies herää, tulee juomaan kahvit ja sanoo, että voitaisiin lähteä. Kello on siinä vaiheessa vaille kahdeksan, minulla hiukset märät ja kylpytakki päällä ja aamiaistarvikkeet astioineen levällään. En kestä.

Meillä johonkin lähtiessä mies menee autoon odottamaan. Ihmettelee, kun mulla kestää. No kestäähän se, kun ukko lähtee kuin ladosta: telkkari ja valot päällä, parvekkeen ovi selällään, kissanhiekat tyhjentämättä jne. Ei tule mieleenkään laittaa sitä kämppää lähtökuntoon!

Vierailija kirjoitti:

Mun miehelle on tärkeää että HÄN sanoo millon mennään. Se on joku alitajuinen juttu ja ärsyttävää todellakin. Sovitaan vaikka että mennään kauppaan "jossain vaiheessa" ja missään nimessä hän ei voi sanoa "30min päästä" tai "kello 18" ja hermostuu jos kyselen tarkemmin. Yleensä jos kysyn että "siis ihan kohta vai vasta illemmalla" niin vastaus on tyyliin "kuule mulla on tässä kaikkee ja kahvikin kesken ja pyykkiä pitäis pestä, tai no en taida pestä, mutta kuitenkin, ja mun pitää nyt soittaa yks puhelu". Ota siitä sit selvää.

Ja sitten. Kun hän on valmis, niin se lähes juoksee eteiseen, laittaa kengät jalkaan ja alkaa sumutorvena huutamaan että "NO MENNÄÄNKÖ NYT HALOO HEI TÄSSÄ ON MENNYT PUOL PÄIVÄÄ OHITSE NYT VAUHTIA VAUHTIA!"

Lähtötilanteet on meillä usein aika rasittavia ja saatetaan riidellä, kun se on tollanen ihme show.

Voi jeesus että kuulostaa ärsyttävältä, otan osaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnea, jos miehesi selviää sinne autoon ajoissa. Meillä on joka hiton kerta niin että mies sanoo olevansa valmis eli voidaan lähteä. Pakkaan kasseihin lapsen kamat ja eväät, omat kamat, vaihdan omat vaatteet, vaipan ja vaatteet lapselle, siirrän kamat autoon, laitan itselleni ulkovaatteet ja sanon miehelle, että nyt mennään ovesta ulos.

Laitan lapselle ulkovaatteet ja vien autoon, jonne jään itsekin.

Siellä sitten istutaan huutavan lapsen kanssa tyypillisesti koin 5–15 min kun mies kuljeskelee sisällä etsimässä housujaan, lompakkoaan ja avaimiaan. Ja paskallehan myös on juuri sopiva hetki silloin mennä.

En tiedä mitä voisi tehdä että lähdöt alkaisi sujua. Joo, voisi jättää miehelle kaikki järjestelyt mutta sitten oltaisiin vähintään 2 h myöhässä joka paikasta.

Mä mietin oonko kirjoittanut tän. Meillä miehellä tosin bravuurina alkaa pesemään hiuksiaan tai ajamaan partaansa. Tai tyhjentämään tiskikonetta. Joo onhan se hienoa, että mies tekee oma-aloitteisesti kotitöitä, mutta miten se tiskikoneen tyhjennys pitää tehdä, silloin, kun muu perhe on jo menossa ovesta ulos.

Lisäksi jos ollaan menossa jonnekin ja jään odottamaan, että mies alkaa valmistautumaan lähtöön ennen kuin itse aloitan, saan odottaa vaikka maailman tappiin. "Mä odotan, että sä sanot koska mennään." Tai " Mä luulin, ettet halua mennä." Ja kun vastaan, että mennään, heti kun oot valmis, mies on taas"no mä oon valmis, mennään vaan." Ja sitten kun olen menossa ovesta ulos, taas pitää mennä vessaan/ tyhjentää tiskikonetta/ajaa parta.

Minä etsin ja puen itselleni ja lapsille juhlatamineet päälle, meikkaan ja teen kampauksen siinä ajassa, kun mies ei ole ehtinyt vetämään pukua päälle. (Koska pitää pestä hiukset tai jotain, koska sitä ei voi tehdä kuin vasta juuri ennen lähtöä.)

On tuo vuosien mittaan onneksi vähän oppinut, ehkä tässä on toivoa eläkeikään mennessä...

Meillä sama, mutta sillä erolla, että mun mies ei opi. Aina sama.

Lisäksi jos jää sisälle odottelemaan häntä ja odotellessani alan tekemään jotain muuta, niin mies menee vielä hitaammaksi. Mun on pakko mennä sinne autoon istumaan sen merkiksi, että olen valmis muuten mies syyttää lähdön viivästymisestä mua kun ”et säkään ollu vielä vielä valmis”.

Tuleehan siitä mieleen, että halutaankin toistaa perittyä kaavaa eli päästä hoputtamaan ja naputtamaan. Ei ne varmasti poikaystäviään tuuttaile, että alahan Teppo tuleskella, kun tosiäijä tässä menee eikä meinaa. Hyh.

Myös meillä on niinpäin, että mies on toivoton hituri. Pitkä tukka ja pitkä parta tietää käsittämättömän määrän asettelua ennen kuin on lähtövalmis, Pyhästä Paskasta (kyllä, se on nimetty) puhumattakaan. Ovesta poistuminen kolmessa vartissa on nopea suoritus.

Itse taas olen "mielellään valmista jo eilen" -hätähousu, ja kyllä tätä parisuhteen timanttia on hiottu urakalla tältäkin osin. :) Ollaan kuitenkin ihan onnellisia, ja aika moni asia selvisi, kun toivoton hituritytär sai murrosiässä ADD-diagnoosin.

Rakkaan perheen mielestä olen vähintään yhtä toivoton. Kaikilla on omat omituisuutensa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnea, jos miehesi selviää sinne autoon ajoissa. Meillä on joka hiton kerta niin että mies sanoo olevansa valmis eli voidaan lähteä. Pakkaan kasseihin lapsen kamat ja eväät, omat kamat, vaihdan omat vaatteet, vaipan ja vaatteet lapselle, siirrän kamat autoon, laitan itselleni ulkovaatteet ja sanon miehelle, että nyt mennään ovesta ulos.

Laitan lapselle ulkovaatteet ja vien autoon, jonne jään itsekin.

Siellä sitten istutaan huutavan lapsen kanssa tyypillisesti koin 5–15 min kun mies kuljeskelee sisällä etsimässä housujaan, lompakkoaan ja avaimiaan. Ja paskallehan myös on juuri sopiva hetki silloin mennä.

En tiedä mitä voisi tehdä että lähdöt alkaisi sujua. Joo, voisi jättää miehelle kaikki järjestelyt mutta sitten oltaisiin vähintään 2 h myöhässä joka paikasta.

Saman kokeneena tunnen sympatiaa - tuo on juuri niin painajaismaisen ärsyttävää kuin kerrot. Lapset onneksi kasvavat, ei siihen oikein muu auta. Meillä on harjoiteltu perheen yhteislähtöjä nyt 19 vuotta, ja edelleenkin mies ryhtyy vasta ajamaan partaansa siinä vaiheessa kun muu porukka vetää jo kenkiä jalkaan eteisessä...

Kannattaisi tällaisissa tilanteissa olevien käydä vakava keskustelu sen kumppanin kanssa siitä, millaista välinpitämättömyyttä ja arvostuksen puutetta he käytöksellään osoittaa, vielä lapsen edessä. Muiden ihmisten aikaa tulee kunnioittaa myös ja tehdä osansa. Lapsillekin jää mielikuva isästä, joka tekee mitä huvittaa välittämättä muun perheen tunteista tai jopa kiusallaan.

T. Oma isäni oli tällainen ja muistan vieläkin