Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni väittää, ettei hänellä ole Aspergerin oireyhtymää...
07.10.2013 |
vaikka se on hänellä diagnosoitukin. Hänen mielestään hänellä ei ole elämässään vaikeuksia. Tästä johtuen olemassa on hänen mielestään kaksi vaihtoehtoa:
-hänet on diagnosoitu väärin tai
-koko Aspergerin oireyhtymää ei ole olemassakaan.
Asiasta keskustelu hänen kanssaan on vaikeaa, koska hän kuvittelee minun haluavan haukkua häntä jotenkin vialliseksi. Hänen mielestään hänellä on tietynlaisia ominaisuuksia, eikä mitään Aspergeria. Hän ei ymmärrä, että ominaisuuksiahan ne ovat, vaikka johtuisivatkin esim. Aspergerin oireyhtymästä...
Kaikenlaisia ongelmiahan tämä Asperger aiheuttaa miehen elämässä, mutta hän ei suostu sitä myöntämään.
Esim. puhelimella soittaminen on niin vaikeaa, että se jää joskus kokonaan tekemättä. Tai sitten minä autan/äitinsä auttaa.
Ääniyliherkkyyteen ratkaisu on eristäytyminen/muille tiuskiminen.
Ruokia ei voi syödä, koska niissä on jotain klimppejä tai pahaa, mutta siitäkin selvitään tekemällä sitä ruokaa, jota hän haluaa.
Ei voi mennä minnekään, missä on paljon ihmisiä, mutta sekään ei ole ongelma, koska ei kuulemma haluakaan. Ei ylipäätään halua mennä ikinä mihinkään. Hänellä ei ole kohta yhtään ystäviä tämän takia, mutta sekään ei kuulemma haittaa. Eipä kai sitten.
Ja minäkään en saa ikinä mennä mihinkään, koska hän ei ymmärrä, miksi pitäisi. Kun kotonakin voi olla. En saisi esim. muutamaa kertaa vuodessa tavata sukulaisiani tai ystäviäni. Lastenkaan ei koskaan tarvitse tavata sukulaisia, koska se on miehen mielestä vain rahan tuhlausta, kun matkustetaan. Hänen laitteisiinsa investoiminen sen sijaan on hyvä idea.
Kaikenlaista tällaista tulee vastaan meidän elämässämme joka päivä, mutta Aspergerin oireyhtymää miehellä ei mielestään ole...
Kommentit (5)
Samaa mieltä kuin kakkonen tuosta kinaamisen tarpeellisuudesta. Pidä puolesi. Sinun ei tarvitse elää miehesi rajoitusten mukaan vaan ihan sellaista elämää, kuin katsot itsellesi tarpeelliseksi.
Mitä sitten taas tulee miehesi eristäytymistarpeeseen, se vaikuttaa masennukselta. ( ja juu, myös Assit voivat masentua. En ole itse assi, mutta olen masentunut.)
Hänellä on ollut ystäviä, mutta nyt hän on jäämässä melkein yksin, koska ei jaksa pitää yhteyttä ystäviin eikä sukulaisiin. Hän haluaisi viettää elämänsä vain sinun ja lasten kanssa. Saisitko miehesi hakemaan itselleen ammattiapua tuohon vaivaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikenlaisia ihmisiä sitä jaksetaankin puolisoinaan katsoa. Itse olisin jo lähtenyt menemään.
3, olet oikeassa, asseilla itse asiassa masennusriski on huomattavasti isompi kuin nt-ihmisillä.
Mutta toisaalta ap:n mies voi eristäytyä ihan siksikin, että kokee perhe-elämän RIITTÄVÄN hänelle. Monelle assille se ystävyyssuhteiden ylläpito on kumminkin aika stressaavaa ja vaatii pinnistelyä - en tiedä, onko näin ap:n miehen kohdalla, mutta voi hyvin ollakin. Silloin as-mies voi olla oikein tyytyväinen ihan vaan oman vaimon ja lapsen kanssa kotona, eikä siinä tarvitse olla mitään masennusta kehissä.
Nelonen, as-miehissä on paljon hyviäkin puolia. Niistä ei nyt vain ap puhu tässä. Vähän noloa alkaa julistaa, että ap:n pitäisi heivata miehensä.
-2-
Alue: Aihe vapaa
Noh.... minusta sinun on täysin joutavaa alkaa kinata Aspergerista miehesi kanssa. Mitä se sinua auttaa, että saat hänelle heitettyä Asperger-diagnoosin mennen tullen naamalle?
Koska asia ON juuri, kuten itsekin väitit ymmärtäväsi - että on ihan samantekevää, mistä hänen päähänpinttymänsä johtuvat. On samantekevää, johtuuko hänen aistiyliherkkyytensä aspergerista tai jostain muusta - fakta kumminkin on ja pysyy eli että hän on aistiyliherkkä. Eikö niin? Ja hän sen itsekin tietänee, sen aistiyliherkkyyden?
Olennaista on, että sinä VOIT ja sinun PITÄÄ olla eri mieltä asioissa, jotka kaventavat omaa ja lapsesi elämää. Ihan samantekevää, yrittääkö hän rajoittaa sinun sosiaalisia suhteitasi ja sukusiteitäsi aspergeriutensa vai mustasukkaisuuden vai pelkän vallankäytönhalun takia - sinun EI pidä antaa periksi.
Vedä omat rajasi. Voit sanoa vaikka, että "sinä et halua tavata sukulaisiasi tai minun sukulaisiani, mutta minä haluan, ja minulla on yhtä suuri oikeus tavata heitä kuin sinulla on oikeus jäädä kotiin. Saat valita, minäkin saan valita ja saan ottaa lapsen katsomaan isoäitiään/tms."
Älä vedä tuohon kiistaan mukaan hänen diagnoosiaan, se ei siihen kuulu.
Asseihinkin voi siten suhtautua kuin ihmisiin, assius on heissä todellakin vain yksi puoli muiden joukossa.