Tapailemani mies on vielä naimisissa, mutta eroamassa. Uskallanko jatkaa pidemmälle?

Olet ihmis-saastaa ap

No jos on eroprosessissa niin harkinta-aika muistaakseni puoli vuotta, sitten ero on selvä jos jättävät sen kakkosvaiheen paperin kanssa. Minä olen naimisissa miehen kanssa jonka kanssa ei olla varmaan viiteen vuoteen pidetty juuri mitään yhteyttä. Ei vaan olla jätetty eropapereita. Ollaan ajateltu että jätetään sitten kun jompi kumpi löytää varman, uuden suhteen. Kyllä minä Ap:nä jatkaisin suhdetta jos se ei ole vielä pitkää kestänyt. Eroaminen muuten kestää pidempää kuin sen puoli vuotta, joka on niiden eron paperiasioiden kesto. Vie vuosia siitä kun erosta on ensimmäisen kerran puhutta ja on lähdetty miettimään ja tekemään elämää erilleen siihen kun asumuseron ensimmäisen vaiheen paperit laitetaan liikkeelle. Sen viisi vuotta se hyvinkin vie jos on yhteisiä lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Tiesin, että avioliittoni on jo loppu eikä mikään sitä todennäköisesti enää korjaa. Asia varmistui kun ihastuin toiseen ja syntyi pieni sivusuhde. Se itsessään oli merkki siitä, että tunteet ovat kadonneet. En luvannut mitään, mutta kerroin, että tulen eroamaan vaimostani. Kerroin myös realistisesti, että se vie aikaa. Kuten se veikin. Siinä oli kyse isoista omaisuuksista ja pienistä lapsista, eikä raaka ero repäisemällä tyyliin kuukaudessa olisi tuonut kuin pahaa tuhoa. Omille lapsille sellaista ei voinut ajatellakaan.

En tiedä, mitä silloinen suhde ajatteli tuosta näkemyksestäni enkä oikeastaan edes sitä, kuinka vakavissaan hän oli kanssani alkuunkaan. Siitä ei tullut sen enempää, mutta joka tapauksessa parin vuoden kuluttua, kun olosuhteet sen mahdollistivat aivan kuten jo ennalta tiesin, erosin sitten viimein. Ainakin minä olin koko ajan avoin ja rehellinen ja siltä osin voin todeta, että jyrkän tuomitsevat näkemykset "aina valehtelee" eivät tosiaankaan pidä paikkaansa. Joskus on myös seikkoja, joiden vuoksi aikuisten perheellisten ero ei ole aina täysin ilmoitusasia seuraavan yhteisen kahvittelun yhteydessä. Ihan eri asia on jossain teinidraamaluissa. 

Hetkinen - olit koko ajan avoin ja rehellinen, eli kerroit vaimollesi avoimesti ja rehellisesti, että sinulla on sivusuhde? Vai olitko rehellinen vain tälle säädölle, eikö vaimosi olisi ennemminkin ansainnut rehellisyytesi? Tiesikö vaimosikin tuossa vaiheessa, kun sinä päätit ottaa sivusuhteen, että avioliittonne on loppu - kun teitä kait kumminkin oli kaksi siinä avioliitossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut sivusuhde, jossa mies on ollut eroamassa viimeiset viisi vuotta, uskon kun näen. Sanoo aina että tekee valmisteluja, oikeasti on vaan surkimus, joka ei uskalla lähteä vaimon helmoista pois. Välillä kyselen mitä kuuluu, sitä samaahan sille aina kuuluu. Vaimo on paska ja ei "anna" seksiä. 

Itselläkin vähän samansuuntaista juttua ollut yhden naimisissaolevan kanssa. Mies täysi marttyyri ja ruikuttaa kuinka on yksinäinen avioliitossaan, vaimo ei anna huomiota/seksiä jne. Mutta ei kuitenkaan voi erota, koska raha/lapset. Parasta on se, ettei mies puhu näistä ongelmista vaimonsa kanssa "koska se toisi vain vaikeuksia", sen sijaan tehnyt oman ratkaisunsa, eli pettää. En ole enää suhteessa miehen kanssa, mutta vaihdellaan silloin tällöin kuulumisia ja aina sama virsi. 

Mulla suhde vastaavaan mieheen. Enkä osaa lähteä. Mies aloitteellisempi koko ajan minun suuntaani. Haluaisin jonkun ratkaisun tähän johonkin suuntaan. Laittaa miehen seinää vasten tai löytää sen oikean joka avaa mun silmät. Uskon kylläkin että mies on se oikea, mutta olen alkanut epäillä, koska uskon että se oikea valitsisi mut eikä särkisi mua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesin, että avioliittoni on jo loppu eikä mikään sitä todennäköisesti enää korjaa. Asia varmistui kun ihastuin toiseen ja syntyi pieni sivusuhde. Se itsessään oli merkki siitä, että tunteet ovat kadonneet. En luvannut mitään, mutta kerroin, että tulen eroamaan vaimostani. Kerroin myös realistisesti, että se vie aikaa. Kuten se veikin. Siinä oli kyse isoista omaisuuksista ja pienistä lapsista, eikä raaka ero repäisemällä tyyliin kuukaudessa olisi tuonut kuin pahaa tuhoa. Omille lapsille sellaista ei voinut ajatellakaan.

En tiedä, mitä silloinen suhde ajatteli tuosta näkemyksestäni enkä oikeastaan edes sitä, kuinka vakavissaan hän oli kanssani alkuunkaan. Siitä ei tullut sen enempää, mutta joka tapauksessa parin vuoden kuluttua, kun olosuhteet sen mahdollistivat aivan kuten jo ennalta tiesin, erosin sitten viimein. Ainakin minä olin koko ajan avoin ja rehellinen ja siltä osin voin todeta, että jyrkän tuomitsevat näkemykset "aina valehtelee" eivät tosiaankaan pidä paikkaansa. Joskus on myös seikkoja, joiden vuoksi aikuisten perheellisten ero ei ole aina täysin ilmoitusasia seuraavan yhteisen kahvittelun yhteydessä. Ihan eri asia on jossain teinidraamaluissa. 

Hetkinen - olit koko ajan avoin ja rehellinen, eli kerroit vaimollesi avoimesti ja rehellisesti, että sinulla on sivusuhde? Vai olitko rehellinen vain tälle säädölle, eikö vaimosi olisi ennemminkin ansainnut rehellisyytesi? Tiesikö vaimosikin tuossa vaiheessa, kun sinä päätit ottaa sivusuhteen, että avioliittonne on loppu - kun teitä kait kumminkin oli kaksi siinä avioliitossa?

Kyllä tiesi, vaikka ei ehkä uskonut että minusta on siihen. Olin jo vuosia aiemmin asettanut ehtoni. Luuli voivansa perseillä miten vaan siitä piittaamatta että asioilla on seurauksensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut sivusuhde, jossa mies on ollut eroamassa viimeiset viisi vuotta, uskon kun näen. Sanoo aina että tekee valmisteluja, oikeasti on vaan surkimus, joka ei uskalla lähteä vaimon helmoista pois. Välillä kyselen mitä kuuluu, sitä samaahan sille aina kuuluu. Vaimo on paska ja ei "anna" seksiä. 

Itselläkin vähän samansuuntaista juttua ollut yhden naimisissaolevan kanssa. Mies täysi marttyyri ja ruikuttaa kuinka on yksinäinen avioliitossaan, vaimo ei anna huomiota/seksiä jne. Mutta ei kuitenkaan voi erota, koska raha/lapset. Parasta on se, ettei mies puhu näistä ongelmista vaimonsa kanssa "koska se toisi vain vaikeuksia", sen sijaan tehnyt oman ratkaisunsa, eli pettää. En ole enää suhteessa miehen kanssa, mutta vaihdellaan silloin tällöin kuulumisia ja aina sama virsi. 

Mulla suhde vastaavaan mieheen. Enkä osaa lähteä. Mies aloitteellisempi koko ajan minun suuntaani. Haluaisin jonkun ratkaisun tähän johonkin suuntaan. Laittaa miehen seinää vasten tai löytää sen oikean joka avaa mun silmät. Uskon kylläkin että mies on se oikea, mutta olen alkanut epäillä, koska uskon että se oikea valitsisi mut eikä särkisi mua.

Tällaiset suhteet ovat koukuttavia ja ah, niin kliseisiä. Itselläni kesti 2v, ennen kuin silmät avautuivat. Kysy itseltäsi haluatko tuhlata aikaasi pelkuriin, jolla ei ole selkärankaa valita puoltaan. Mies koittaa vaan tasapainotella ja repiä maksimaalista hyötyä mahdollisimman pienellä panoksella. Mies ei rakasta sua oikeasti jos vetelee toistuvasti mattoa alta. Ja varaudu siihen, että kun keräät voimasi ja koitat lähteä suhteesta, niin mies itkee sun perään ja hokee ikäväänsä. Siinä kohtaa on suuri houkutus kääntyä takas, mutta mitä hyvää siitä seuraisi? Kuvio vaan toistuisi ja alkaisi sama väsyttävä peli, kun ei voi erota ja voi voi kun elämä on niin vaikeaa ja mutkikasta. 

Olet vain paska riesa miehen perheelle. Vaimo tietää kaiken. Vaimolle kerrotaan kaikki teidän jutusta. Aina löytyy näitä kertojia.

Nyrkkisääntönä varmaan voisi pitää sitä, että tapailla kannattaa vasta kun ero on niin pitkällä että asutaan eri osoitteissa. Mitä enemmän yhteistä elämää on ehtinyt rakentaa, sitä isompi henkinen ponnistus eroon täytyy tehdä. Tapailu puolison kanssa yhä samassa osoitteessa asuessa saattaa jopa pitkittää eroprosessi. Elämään tulee mielekkäitä asioita uuden kumppanin myötä, eikä arki kotona enää tunnukaan niin raskaalta.

Itse olin aikoinaan suhteessa naimisissa olevan miehen kanssa, joka lopulta erosi vaimostaan. En kuitenkaan itse lopulta halunnut liittoa kanssaan. Eli kyllä näistä monet voivat olla ihan tosissaan eroamassa.

Vierailija kirjoitti:

Eivät nämä "eroamassa olevat" koskaan oikeasti eroa.

Mullakin tuttu mies vonkaamassa aina kun nähdään. Eroavat hetkenä minä hyvänsä, nukkuvat eri huoneissa isossa talossa ja "kunhan lapset on riittävän vanhoja" yms. yms.

Kumpikaan lapsista ei nyt edes asu kotona enää. Että hohhoijaa - jaksoin hetken miehen ihailevia sanoja ja suutelua, pidemmälle en mennyt, koska hän on varattu, vaikka kovasti yrittikin. Sittemmin hän lähinnä ällöttää mua kun on niin saamaton. Jos nyt oikeasti eroaisikin niin ei kyllä minua kiinnosta.

He s a keeper!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut sivusuhde, jossa mies on ollut eroamassa viimeiset viisi vuotta, uskon kun näen. Sanoo aina että tekee valmisteluja, oikeasti on vaan surkimus, joka ei uskalla lähteä vaimon helmoista pois. Välillä kyselen mitä kuuluu, sitä samaahan sille aina kuuluu. Vaimo on paska ja ei "anna" seksiä. 

 

Parhaimmillaan näillä on sitten seksiä vaimonkin kanssa eikä tarina pihtaavasta vaimosta ole edes totta.

Kyllä. Uittelee prinssinakkiaan eka vaimonsa kanssa ja sit tulee suoraan luoksesi.

Koska tämä on vanha aloitus, olisi kiinnostavaa tietää, miten lopulta kävi

Paras ystäväni oli 15 v sitten juuri toipumassa masennuksesta, kun tapasi tällaisen "juuri eroamassa olevan miehen". Tyyppi oli ihan asiallinen ja me kaveritkin tapasimme hänet. 

Mies ei ole eronnut vieläkään. Ystäväni paranteli haavoja pitkään tuon jälkeen.