Kokemuksia Luonnollinen synnytys -valmennuksesta

Käytin molemmissa aikaisemmissa synnytyksissäni myöskin mielikuvaharjotteita päästäkseni supistusten kipuhuipun yli ja rentouttaakseni kokonaisvaltaisesti. Kannattaa myös tutustua äänen käyttämiseen synnytyksen aikana. Kaikenlaiset matalat vokaaliäänteet rentouttavat ihanasti lantionlihaksia yhdistettynä keinuvaan liikkeeseen :) Myös minä valmistauduin perusteellisesti 'luomusynnytykseen'  ennen esikoistani ja koen, että kaikki mahdollinen etukäteisharjoittelu oli vain positiivista itse tilanteen ollessa päällä. Se supistuskipu varmasti yllättää jokaisen, sillä kyseessä on niin kokonaisvalatainen tunne eikä laisinkaan mikään 'pistävä' kipu. Kunhan jaksat vain uskoa kroppaasi ja luotat pääseväsi supistusten yli aika kerta toisensa jälkeen, niin varmasti hyvä tulee :)

Kirjoittelin blogiini aikaisemmista synnytyksistäni tuossa viime viikolla http://epataydellinennainen.blogspot.fi/2013/09/valmiina-synnytykseen.html

Kyseessä ei siis ole hypnosynnytykset, mutta ilman lääkkellistä kivunlievitystä silti sujuneet :) Tsemppiä sinullekkin loppumetreillä, itselläni kolmosen LA jo ensi viikolla.

Minusta ainakin tuo kuullostaa hyvältä. Mielummin hieman ruusuinen kuva kuin liian negatiivinen. En todellakaan ymmärrä, miksi naiset pelottelevat toisiaan omilla ja muiden "hurjilla" synnytyskokemuksilla. Jokaisella on kuitenkin ihan oma ainutlaatuinen synnytyksen kulku. Vaikka itse oon muuten kova stressaamaan, niin synnytyksen suhteen osasin jotenkin relata. Minulla on mielestäni aika korkea kipukynnys enkä sen vuoksi pelännyt kipuakaan. Minulla oli ainakin johtolankana se ajatus, ettå synnytyskipu on hyvää kipua ja sen myötä saamme sen ihanan pienen nyytin syliimme. Tavallaan myös ajattelin, että se kipu nyt vaan kuuluu minulle, koska haluan lapsen. Eikä se synnytyskipu minusta ollu mitään niin kamalaa. Koski, mutta se siitä. Ja sehän loppuu vauvan syntymään. Joten minä ainakin uskon, ettå omilla ajatuksilla ja asennoitumisella on myös osuutta synnytyksen kulkuun vaikka kaikkeen ei voi tietysti itse vaikuttaa. 

Tsemppiä viime metreille! Ja ponnistamisen iloa, kun se aika koittaa!!

Kiitokset vielä blogista. Vaikka itselläni onkin jo raskaudet ja synnytykset takana päin, niin seuraan mielelläni blogiasi, koska meidän vauvalla todettiin heti syntymän jälkeen kilpirauhasen vajaatoiminta. Tauti tuntuu olevan lääkityksen takia balanssissa, mutta mistä sitä oikeasti tietää kun hän ei osaa itse vielä kertoa olotilojaan. Joten olen todella onnellinen, että olet niin perehtynyt asiaan ja jaat tietämystäsi eteenpäin. Kiitos!

Ei kannata sitten vaan soimata itseäsi jos joudut kaikesta valmistautumisesta huolimatta jonkun puudutuksen ottamaan vastaan. Tarkoitan, että kaikki keinot sallittuja tilanteessa. Suomessa on jotenkin ihmeellinen kulttuuri synnytysten kohdalla, että kivunlievityksestä pitäisi tuntea syyllisyyttä. Tsemppiä, toivottavasti menee luomuna silti!

Hei, sinä ensisynnyttäjä joka avasit tämän keskusteluketjun ihan kiinnostuksesta - tiedoksi että synnytys sattuu.

Selvästikin on olemassa ihmisiä, joille on tärkeää rakentaa äiti-identiteettiä sellaisten sanojen ympärille kuin luomusynnytys (ei mitään kipulääkkeitä mulle, kiitos, koska olen niin vahva!). Pysähdy hetkeksi miettimään mikä on luomusynnytyksen vastakohta - epäluonnollinen synnytys? Onko kipulääkityn äidin synnytyskanavasta ulos puserrettu lapsi jotenkin vaillinnainen, epäluomu?

Ole armelias itsellesi. Hirvittävä kipu ei tee sinusta parempaa ihmistä. Voit käyttää tuntikausia erilaisten hajukynttilöiden, yrttihauteiden, fiilistelymusiikkien ja seinien värin miettimiseen etukäteen - mutta minkä takia? Kun lapsi alkaa syntyä, ruumistasi viedään. Olet silkka laukaisulausta, jonka kannattaa olla fyysisesti hyvässä kunnossa, jotta jaksaa tuntikausia huohottaa, kipristellä, punnertaa ja pusertaa ja hyväksyä, että on täysin luonnonvoimien vietävänä. Ja se sattuu, se sattuu aivan pirunmoisesti. Mitä länsimainen lääketiede voi antaa, on turvallista lievitystä kipuun, kun kipu tuntuu isolta ja alkaa viedä voimat, niinkuin erittäin monelle synnyttäjälle käy. Enää naisten ei tarvitse kuolla synnytykseen.

Älä pelkää jääväsi huonoksi tai vajaaksi äidiksi, kun synnytykseesi käytetään kipulääkitystä. Kyse on yhteisestä työstä, rankasta hankkeesta, jotka sinä ja vauva teette yhdessä. Kukaan ei halua, että kenenkään sattuu turhaan.

En tiedä huomaatteko tätä kommentoineet, että kommentoitte nyt blogia :) En ole avannut mitään ketjua aiheesta vaan blogin kommentit tulevat automaattisesti omaksi keskusteluketjukseen. Ensimmäinen kommentoija siis pompauttaa aiheen nimisen keskustelu AV-alueelle.

Heh :D Kyllä nähtävästi mitä ihmeellisimpiä mielleyhtymiä saa aikaan tuollainen blogiteksti ihmisen mielessä. Koko tekstissä en edes sanonut, että tarkoitukseni olisi kieltäytyä kipulääkityksestä. Tässä on kommentoijat 3 ja 4 vetäneet ihan omia johtopäätöksiä. Epäluomusta lapsesta tai synnytyksestä en ole sanonut sanallakaan mitään. Saati siitä, miten kenenkin pitäisi oma synnytyksensä hoitaa. Kirjoitin näin:

"Toivon, että pystyn pysymään rauhallisena ja mahdollisimman rentona siten, että vauva saa mahdollisimman luonnollisen, rauhallisen ja stressittömän syntymän, riippumatta siitä miten synnytys lopulta etenee."

Tuon blogipostin avainsana oli rentoutuminen. Ei kivuton tai kipulääkkeetön synnytys. En ole mitenkään puudutusvastainen, haluan vain että minulla on työkaluja pysyä rentona ja rauhallisena synnytyksen aikana. 

t. Blogin kirjoittaja

Oi ja voi. Minä en ymmärrä, miksi äidit ottavat kaikesta itseensä? Tarkoittaako lääkkeettömästä synnytyksestä keskustelu tai kivun lievittäminen luonnollisin keinoin aina sitä, että hän kuka on synnyttänyt lääkkeiden kanssa on jotenkin huonompi? Ei missään nimessä! Ja en usko, että kukaan joka tuo näitä lääkkeettömiä vaihtoehtoja esiin sitä sillä tarkoittaa. Mutta eikö olekin hyvä tietää vaihtoehdoista? Ja fakta vaan on (ihan tutkittu sellainen), että mitä enemmän siihen synnytyksen etenemiseen joudutaan syystä tai toisesta puuttumaan, niin sitä enemmän ongelmia ja puuttumista seuraa. Eli en nyt sanoisi ihan niinkään, että kaikki lääkkeelliset kivunlievityskeinot ovat turvallisia. Hyödyllisiä kyllä, tietyissä tilanteissa, mutta aina turvallisia? Eivät. Minusta kirjoittajalla on erittäin terveeltä kuulostava asenne synnyttämiseen. Tavoitteita ja toiveita on, mutta hyväksytään, että synnytys on tosiaan se tapahtuma missä kaikkeen ei voi varautua.

Tosi hyvä kirjoitus, kiitos! Vasta ihan hiljan sain "herätyksen" ottaa selvää hypnobirthingistä ja joudun odottamaan kirjaa verkkokaupasta pahimmillaan vielä 20 päivää, mutta koitan muualta jo haalia tietoa miten voin alkaa harjoitella ja valmistautua. LA 6 viikon päästä. :)

Serkkuni, neljän lapsen äiti, antoi parhaan ohjeen synnyttämiseen. Älä lue kauhukertomuksia, mene avoimin mielin ja rohkeasti - se mitä sinulla on edessäsi on jotain sellaista mitä et ole koskaan kokenut. Kun ei ollut mitään pelkoja, oli helpompaa vai mennä - ja kuunnella omaa kehoaan. Voimia matkallesi Kaisa <3