Sain tietää miehen eronneen exästään 2kk ennen suhdettamme
Parisuhteeni alku vaivaa minua vaikka suhdettamme on takana nyt reilu 2 vuotta. Suhteemme alussa mies oli tekemisissään vielä exänsä kanssa kavereina. Kaverisuhde exään jäi kuitenkin nopeasti pois kun kaveruus ei tuntunut exän puolelta onnistuvan. Hänen käytöksensä minua kohtaan myös viesti ettei hän halua päästää miehestä irti. En ollut täysin kartalla milloin ero on tapahtunut, mutta elin käsityksessä että aikaa on kyllä kulunut. Miehelle sanoin exän oudosta käytöksestä ja tämän jupakan seurauksena heidän yhteydenpitonsa loppui. Kaveruus exän kanssa ei alun alkaen juurikaan mietityttänyt minua, sillä olen hyvissä väleissä exääni jonka kanssa erosin vuosi ennen tätä nykyistä suhdettani. Suhde tosin oli päätetty molempien mielestä eikä intressiä muuhun, kuin kaveruuteen ollut.
Sain hiljattain, nyt 2 vuotta myöhemmin tietää heidän olleen eronneen vasta 2kk aiemmin meidän tapaamisesta. Tämä tuntuu itselleni järkyttävän pieneltä ajalta kun tähtäimenä on tasapainoinen, pitkäkestoinen, päälle kolmekymppisten ihmisten parisuhde.
Suhteemme alku, joka oli vuonna 2018 on alkanut vaivaamaan minua nyt todenteolla. En tiedä teenkö kärpäsestä härkäsen?
Miehen mukaan en ole laastari, mutta siltä luontaisesti tuntuu. Draama mikä suhteemme alussa oli exän kanssa avautuu myös vasta nyt kunnolla. Mies jätti siis tämän exän. En tiedä miten edetä asian kanssa. Olemme keskustelleet parisuhteestamme paljon kuluneiden viikkojen aikana, mutta tilanne omassa päässä ei helpotu. Mies on esimerkiksi kertonut ettei varsinaisesti parisuhdetta etsinyt mutta tultuani vastaan hän vain ihastui ja suunnittelmatta oli nopeasti uudessa parisuhteessa. Olisin itse kaivannut vilpittömyyttä erosta, että siintä on niin lyhyt aika. Mies ei koe valehdelleensa. Toki ei valehdellutkaan, koskaan en suoraan kysynyt kauan erosta on aikaa. Olen tässä reilun 2vuoden aikana kerennyt muuttamaan miehen kanssa yhteen. Yhteenmuutto oli hänen ideansa alunperin. Tilanne on nyt se etten tiedä uskonko miehen tunteisiin minua kohtaan, jos suhde on hänen puoleltaan alkanut laastarisuhteena.
Kommentit (41)
Monen mielestä murheeni on täysin turha, jopa älytön. Olette varmasti oikeassa. Olen lietsonut asian isommaksi kuin se onkaan. Totuus kuitenkin miehen ja exän kaveruudesta suhteemme alussa tuskin koskaan paljastuu. Ex kyllä tiesi minusta ja yritti kaikin tavoin tällöin viestittään että siirry pois hänen alueeltaan. Onneksi mies kunnioitti minun sanaani, kun kerroin exän käytöksen häiritsevänä. Hän tosiaan itse asiaa ei tajunnut tai sitten tajusi muttei välittänyt?
Joku spekuloi myös suhteen syvempiä ongelmia syyksi keksiä jokin suhteen epäkohta, jolloin pääsisin suhteesta pois. Tämä voi myös pitää paikkaansa. En vain itse hahmota omaa ajatustenkulkuani.
Mielestäni silti 2kk on vanhan suhteen käsittelyyn ja ylipääsemiseen lyhyt aika. Miten kaveruus suoraan eron jälkeen on edes toiminut. Osaako mies olla yksin vai tarvitseeko aina jonkun.. no nuo ovat lienee loputon suo spekuoitavaksi. Taitaa olla suurimmilta osin omassa päässä tämä ongelma siis. Mitenköhän siintä pääsisi eteenpäin?
Kai sitä toivoisi toiselta samaa kuin miten itse tekee: eron jälkeen suhteesta yli pääseminen ajan kanssa, käsittely ja kuinka kasvaa paremmaksi seuraavaa parisuhdetta ajatellen.. ehkei miehet näitä tosiaan liiemmin pohdi.
Mennään vaarallisille vesille, jos kaikessa odotetaan, että toinen toimii täysin samoin kuin itse, täydellinen kun oon ja tapani on ainoa oikea...
Jos teidän homma kusee, se ei johdu miehen ja eksän erosta, vaan ihan puhtaasti sun jankuttamisesta asian suhteen.
Voi *kirosana* *kirosana* *kirosana*... Rukoilen kaikkia jumalia, että toi ap:n mies pääsee vielä karkuun ennen kuin tulee lapsia. Äijäparka :(
En ota kantaa muuten kuin ihmettelemällä miten monelle se nyt vaan on ok hypätä suhteesta toiseen. Sekö nykyisin on normaalimpaa kuin olla huolissaan siintä? Lisäksi tuen taso mitä täältä palstalta aina tulee. Järkyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Monen mielestä murheeni on täysin turha, jopa älytön. Olette varmasti oikeassa. Olen lietsonut asian isommaksi kuin se onkaan. Totuus kuitenkin miehen ja exän kaveruudesta suhteemme alussa tuskin koskaan paljastuu. Ex kyllä tiesi minusta ja yritti kaikin tavoin tällöin viestittään että siirry pois hänen alueeltaan. Onneksi mies kunnioitti minun sanaani, kun kerroin exän käytöksen häiritsevänä. Hän tosiaan itse asiaa ei tajunnut tai sitten tajusi muttei välittänyt?
Joku spekuloi myös suhteen syvempiä ongelmia syyksi keksiä jokin suhteen epäkohta, jolloin pääsisin suhteesta pois. Tämä voi myös pitää paikkaansa. En vain itse hahmota omaa ajatustenkulkuani.
Mielestäni silti 2kk on vanhan suhteen käsittelyyn ja ylipääsemiseen lyhyt aika. Miten kaveruus suoraan eron jälkeen on edes toiminut. Osaako mies olla yksin vai tarvitseeko aina jonkun.. no nuo ovat lienee loputon suo spekuoitavaksi. Taitaa olla suurimmilta osin omassa päässä tämä ongelma siis. Mitenköhän siintä pääsisi eteenpäin?
Kai sitä toivoisi toiselta samaa kuin miten itse tekee: eron jälkeen suhteesta yli pääseminen ajan kanssa, käsittely ja kuinka kasvaa paremmaksi seuraavaa parisuhdetta ajatellen.. ehkei miehet näitä tosiaan liiemmin pohdi.
Huoh. Jos kerran olet jo tämän päättänyt, niin mitä tuosta enää täältä kyselemään. Parasta nyt vain päästää mies vapaaksi. Ukkosi, siis tuleva eksäsi löytänee tasapainoisen kumppanin jolla ei vanne kiristä päätä.
Vierailija kirjoitti:
En ota kantaa muuten kuin ihmettelemällä miten monelle se nyt vaan on ok hypätä suhteesta toiseen. Sekö nykyisin on normaalimpaa kuin olla huolissaan siintä? Lisäksi tuen taso mitä täältä palstalta aina tulee. Järkyttävää.
Tyyppi ollut äijänsä kanssa KAKSI VUOTTA(!!!) ja nyt sitten pähkäilee oliko 2 kuukautta riittävä aika tälle miehelle väliä edellisestä suhteesta. Mulla on vaan yksi tuen muoto tarjolla: jos tältä ihan oikeasti tuntuu niin lopeta apa tämä suhde ennen kuin tulee lapsia.
No, siis mitä ajattelet tekeväsi tälle asialle. Miehesi ei ole sinua huijannut, on kohdellut kunnioittavasti, kun exän käytös aikoinaan häiritsi, hän toimi sinun toiveittesi mukaan. Miehesi on olut rehellinen. Ja ilmeisesti teillä on ollut onnellinen suhde kaksi vuotta. Eli mitä teet? Tälle asialle miehesi ei voi mitään. Hän ei edes ole sinulle tietoisesti valehdellut. Nyt voit siis pilata suhteenne, ja jankuttaa tästä asiasta, jolle tosiaankaan EI VOI MITÄÄN, eikä tämä ole miehesi syy. Tai sitten elät ihan omaa elämää ja hyvää parisuhdetta, ja lopetat turhien asioiden vatvomisen.
Vierailija kirjoitti:
En ota kantaa muuten kuin ihmettelemällä miten monelle se nyt vaan on ok hypätä suhteesta toiseen. Sekö nykyisin on normaalimpaa kuin olla huolissaan siintä? Lisäksi tuen taso mitä täältä palstalta aina tulee. Järkyttävää.
Hysterian luominem ei ole tukea. Suurin osa vastaajista on jo todennut aloittajan panikoivan turhaan.
Mitä hiton väliä olitko laastari vai et. Nyt et enää ole kun yhdessäkin asutte. Mitä tulee eksmuijaan niin hän sitten ymmärsi siirtyä takavasemmalle? Näin ollen sun ei tarvi häntäkään enää murehtia. Noin. Ratkaistu.
Meillä oli sama tilanne sillä erotuksella että minulle valkeni aika aikaisin että erosta ei ollut kuukauttakaan ennen minun tuloa kuvioihin. Mies päätyi pettämään exän kanssa ensimmäisen puolivuotisemme aikana. Exä oli tosi riippuvainen miehen huomiosta ja mieshän ei ollut käsitellyt asioita tuon suhteen jäljiltä ollenkaan. Kun meille tuli vaikea aika niin olivat sitten heti toistensa kimpussa. Siitä mies sitten järkyttyi niin, että korjasi aika lailla kaiken mitä olin suhteessamme hänessä epäillyt ja kasvoi parhaaksi kumppaniksi mitä olisin voinut toivoa. Ei nämä asiat vaan aina mene ihanteellisesti. Nyt pari vuotta myöhemmin suhteemme näyttää kauniilta. Pettämistä toki joudutaan käsittelemään aika ajoin uudestaan. Kolmekymppisiä ollaan. Niinhän se on että edellisiä kokemuksia myös korjataan seuraavassa suhteessa ja olen itsekin saanut korjata ja kasvaa.
Nyrkkisääntönä pidetään että suhteesta pääsee yli puolessa ajassa mitä suhde on kestänyt. Jos eroa on alkanut työstää suhteen aikana henkilö voi olla hyvinkin valmis uuteen suhteeseen nopeastikin.
Sulla on, ap, hieno mies.
Ensinnäkin erosi vanhasta ennen kuin etsi uuden.
Toisekseen erosi sivistyneesti, eli ainakin yritti pitää välit exään kunnossa ja jopa kaverillisina.
Aikansa kutakin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika usein suhde on kuollut jo pitkään ennen sitä konkreettista eroa, varsinkin jos on ollut se osapuoli joka eropäätöksen teki.
Exähän roikkui miehessä vielä eron jälkeenkin?
Se on ollut kuollut jättäjän, eli miehen puolelta. Mitä väliä roikkujaexän tunteilla on uutta suhdetta ajatellen?
Paljonkin. Tietää mikä itsellä on edessä parin vuoden päästä.
Eli mies ei puhu suhteessa ja pakenee omaa huonoa oloa "rakastumalla" toiseen. Suhteen päättymisestä valehdellaan sekä eksälle että uudelle. Eksä leimataan hulluksi roikkujaksi, vaikka hän olisi halunnut ainoastaan puhua asiat selviksi.
Niin loputtoman tavallinen tarina.
Toivottavasti Ap:n mies löytää uuden arvoisensa naisen.
Mitä ap tässä on tehnyt niin väärin että täällä toivotaan uutta puolisoa hänen kumppanilleen. Minusta on hienoa jos suhteessa joku vaivaa jompaakumpaa ja asiasta voidaan puhua. Mikä teitä vaivaa? Täytyy olla omassa elämässä asioita pielessä että täytyy ilkeillä.
Suhteista toipuu eri lailla.
Yhtä jätkää itkin 2 vuotta.
Toista jätkää itkin tunnin.
Ainoastaan Apn mies tietää oliko henkisesti irti exästään kahden kuukauden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Nyrkkisääntönä pidetään että suhteesta pääsee yli puolessa ajassa mitä suhde on kestänyt. Jos eroa on alkanut työstää suhteen aikana henkilö voi olla hyvinkin valmis uuteen suhteeseen nopeastikin.
Tämä sääntö on minullekin tuttu mutta en tajua sen logiikkaa. Mieheni edellinen suhde kesti 13 vuotta. Ei liki nelikymppiselle mikään erikoispitkä suhde. Olen tuo joka kommentoi että miehellä edelleen eroprosessi menossa teknisesti. Hän olisi tuolla logiikalla valmis uuteen suhteeseen kuuden vuoden kuluttua. Mihin aikuinen, itsensä tunteva, empaattinen ja fiksu ihminen tarvitsee tuollaista aikaa, tai välttämättä mitään muutakaan aikaa?
Aiemmin ajattelin kans että ei heti eron jälkeen voi toimia uusi suhde. Mutta kun kyseessä on asiansa avoimesti ja rehellisesti hoitanut ihminen, jolla ei ole vaikeuksia kantaa vastuuta tunteistaan ja teoistaan eikä myöskään vaikeuksia vetää rajoja ja tehdä päätöksiä, ei sitä aikaa tarvitse tappamalla tappaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyrkkisääntönä pidetään että suhteesta pääsee yli puolessa ajassa mitä suhde on kestänyt. Jos eroa on alkanut työstää suhteen aikana henkilö voi olla hyvinkin valmis uuteen suhteeseen nopeastikin.
Tämä sääntö on minullekin tuttu mutta en tajua sen logiikkaa. Mieheni edellinen suhde kesti 13 vuotta. Ei liki nelikymppiselle mikään erikoispitkä suhde. Olen tuo joka kommentoi että miehellä edelleen eroprosessi menossa teknisesti. Hän olisi tuolla logiikalla valmis uuteen suhteeseen kuuden vuoden kuluttua. Mihin aikuinen, itsensä tunteva, empaattinen ja fiksu ihminen tarvitsee tuollaista aikaa, tai välttämättä mitään muutakaan aikaa?
Aiemmin ajattelin kans että ei heti eron jälkeen voi toimia uusi suhde. Mutta kun kyseessä on asiansa avoimesti ja rehellisesti hoitanut ihminen, jolla ei ole vaikeuksia kantaa vastuuta tunteistaan ja teoistaan eikä myöskään vaikeuksia vetää rajoja ja tehdä päätöksiä, ei sitä aikaa tarvitse tappamalla tappaa.
Amen. Meillä avioliitto kesti 18 vuotta. Kyllä ne surut oli jo surtu ennen virallista eroa. Uutta matoa koukkuun, ja uusi upea kumppani löytyi muutamassa kuukaudessa. Nyt 4 vuotta tätä "uutta" hienoa parisuhdetta takana❤️
Kiitoksia vaan kaikille kommenteista. Jostainsyystä tämä aloitus on saanut todella negatiivisen vastaanoton. Esimerkiksi ystävien kanssa keskusteltaessa ei ihan tähän olla päästy. Mieheni kanssa asiasta on myöskin keskusteltu ihan hyvillä fiiliksillä. Mies ei ole ollut jättämässä minua näiden keskusteluiden vuoksi vaikka täällä sitä kovasti näköjään toivotaan. En tiedä mikä täällä ihmisiä vaivaa vai onko anonyyminä helppo sitten ladella ihan mitä sattuu. Ihan suu auki olen joitain kommentteja lukenut.
Useiden teidän pettymykseksi en usko että olemme eroamassa asian takia, ehkä hieman kärjistetysti ongelmani tulin tänne mainitsemaan ihan siinä toivossa että saisin kommentteja. Siinä onnistuin. Asia on minua kieltämättä vaivannut kun olen ajatellut suhteemme alkavan niin että mies on vielä ollut emotionaalisesti exässään kiinni samalla kun itse olen ollut 110% häneen sitoutunut. Mutta elämä tosiaan on ja alku suhteessa on aina epävarmaa. Tiedän sen. Kuitenkaan Niin paljon tai sillä mittakaavalla kun teidän kommenttinne antavat ymmärtää, asia kuitenkaan ei ole vaivannut minua tai suhdettamme. Olemme ihan hyvässä hengessä asiasta keskustelleet. Eikä asia ole puheissamme jatkuvasti. Ehkä olemme parin kuukauden ajalta 2x jutelleet asiasta. Pakko kuitenkin oli pari näytönkaappausta tästä miehelleni jakaa, kun kommenttejen taso on näin huimaa. Ja kyllä. Paljastin hänelle tämän ketjun. Hyvä vitsi saatiin aikaiseksi esimerkiksi kommentista "toivottavasti mies juoksee ennen lapsien hankintaa " :"D kiitos.
Varmaan se 2kk ei ole kovin tärkeä asia tässä. Lähinnä hain takaa sitä, miten edellisen suhteen möröt on käsiteltynä, jos exän kanssa kaveerataan juuri eronneina. Siinähän tuli sitten selväksi ettei exän puolelta ainakaan mikään ollut käsitelty, eli mielestäni huoleeni oli ihan hyvä syy. 2 vuoden jälkeen aloin tätä miettimään, koska vasta sain tietää heidän olleen eronneen vasta 2kk ennen meidän seurustelumme alkua. Tätä en siis tiennyt silloin 2v sitten. Noh. Ei tästä sen enempää. Kiitos ja kumarrus kommenteistanne. Mukavaa viikonjatkoa joka säädylle ja erityisesti tsemppiä.
Ps. Joku kommentoikin että omassa elämässä oltava jokin pielessä jos anonyymi palstalle kokee tarvetta mennä ilkeilemään muille. Pitää varmasti paikkansa. Voimia juuri sinulle ❤
-ap
Näkisin tämän olennaisimmaksi asiaksi. Sen sijaan jos mies olisi tapaillut sinua ennen kuin suhde eksään oli virallisesti päättynyt, en välttämättä pitäisi kovin positiivisena asiana. Virallisella päättymisellä tarkoitan, että mies ei enää olisi pitänyt enää yllä myöskään seksisuhdetta eksään.