Miksi avioliitto on lähtökohtaisesti huono ajatus?
Katsonko asiaa liian paljon miehen näkökulmasta vai onko asia näin? Avioliitto/parisuhde alusta loppuun 10 askeleessa: 1. ihastuminen, kaikki on niin upeeta. 2. suhteen eteneminen, miehelle riittäisi vähempikin. 3. kosinta, melkein velvollisuudentunnosta sukulaisia ja vanhempia kohtaan. 4. Oma asunto, auto ja koira. 5. Lapsen hankinta koska "kuuluu asiaan". 6. Lapsi syntyy, naisesta tulee nalkuttaja ja puuttuu jokaiseen asiaan mitä mies tekee, joka ei liity kotiin ja perheeseen. 7. Mies kärsii ja pysyy suhteessa, koska parempaakaan ei ole. Nainen meikkaa harvoin ja alkaa jo muistuttamaan anoppiaan. 8. Molempia vit....ttaa lapsen hoitamiseen ja kodin loputtomaan siivoukseen ja hoitoon liittyvät asiat. Naisella on jo lista tehtävistä, jotka miehen tulisi hoitaa...jostain syystä se vaan kasvaa. 9. Vanhemmat puhuvat vain välttämättömät asiat. Asioista keskusteleminen ei käy, koska nykyään kaikki pitää olla tasa-arvoista, eli ts. kuten nainen haluaa. 10. Avioero, koska nainen on sitä mieltä, ettei mies ole "läsnä". Todellisuudessa miestä ei ole saman pärstän katsominen kiinnostanut viimeiseen viiteen vuoteen, koska näkee vain nalkuttavan anopin kasvot.
Summa summarum: mies alistuu, nainen kertoo miten asiat tehdään. Ja meidän perheessä on yhteinen aika, jolloin hoidetaan parisuhdetta ja kotia. Oma aika...noh, se katsotaan itsekkääksi ajankäytöksi, josta vaimoa pitää palkita, kun sellasta on saanut viettää.
Kommentit (21)
Niin, pysykää nuoret naiset sinkkuna ja lapsettomina, elämä on paljon aivoisempaa. Muutaman vuoden päästä olisitte kumminkin yh:na ja valittaisitte täällä että miksi kukaan ei huoli meitä yh äitejä.
No kohdassa 3 kannattaa katsoa sitä meikitöntä anoppia, niin tietää mitä on odotettavissa.
PS. Molemmat mun pitdemmän suhteen miehet alkoiat muistuttaa isäänsä, varsinkin puheissa.
Kiitos aamun parhaista nauruista! Noinhan se kuvio yleensä menee.
Naisena olen sitä mieltä, että avioliitto ja lapset erityisesti heikentävät elämänlaatua huomattavasti. Silti jostain syystä naiset haluavat noita asioita. Olen aina ihmetellyt miksi.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Pessimisti ei pety. Jos lähtökohtaisesti odottaa ongelmia ja etsimällä etsii negatiivista, niin ei ihme että sitä sitten löytää.
Suhde voi olla myös yhteinen seikkailu, tutustutaan, ihastutaan, huomataan toisen ärsyttävät piirteet ja todetaan vaan, ettei kukaan ole täydellinen. Rakennetaan suhdetta niinkuin taloa, kumpikin tuo oman osaamisensa ja resurssinsa suhteeseen. Ja jos käy niin, että resurssit tai toiveet eivät käy yksiin, eikä kompromisseja löydy, niin ero ennen lasten tekoa.
Ap ei ole ollut naimisissa koska näin se tapahtuu oikeasti:
1. Ihastuminen: ihanaa! Mies on kultainen, huomaavainen
2. Yhteenmuutto: ihanaa! Mies ottaa osaa kotitöihin, yhteisiä unelmia toteutetaan
3. Avioliitto, omakotitalo, lapset: kiire ja uupumus hiipivät..
4. Otetaan silti koira miehen ja lasten toiveesta vaikkei kukaan jaksaisi hoitaa. Koiraa hoitaa nainen lopulta yksin. Kiitti vaan..
5. Mies on ylitöissä ja aina kiireessä ("kalareissut" ym), ei näy kotona. Koti ja lapset koiran lisäksi jää naisen vastuulle.
6. Naista v*tuttaa ja ärsyttää mies joka on turvonnut jo mahasta (kaljaa kitannut) ja muutenkin homssuinen eikä tee kotona mitään, mutta minkäs teet, hammasta on purtava.
7. Ei pysty puremaan hammasta: avioero.
8. Palautuminen, voimien kerääminen: lapset kasvaa. Kun ovat isällään joka toinen viikonloppu niin voi käydä tyttöjen illoissa, lenkillä ja hoitaa itseään. Ei tod mitään parisuhdetta kun yhdestä päästy eroon!
9. Lapset aikuisia, exällä uusi kierros ja pieniä lapsia - huh näyttääpä ex väsyneeltä!
10. Ihana elämä! Lapsenlapset, ystävät, mielenkiintoinen työ..miesystävä on mukava mutta haluaa muuttaa yhteen. En taida kyllä haluta koska VAPAUS!!
Minä ole ollut kovasti onnellinen avioliitossani ja äitiydessä. Jopa niin että äitiyttä pidän elämäni "päätyönä" ja työ josta maksetaan palkkaa on tois'sijainen.
Mutta monilla on varmasti suurempia haaveita ja suunnitelmia, itse haluan vain elää huolettomasti ja mukavasti, olla terve matkustella jne. perheen kanssa tehtäviä asioita.
Otsikossa puhuttiin avioliitosta, kommentissa perheen perustamisesta.
Huono.
Silti nuoret miehet valittavat yksinäisyyttään ja kumppanin puutetta, vaikka naisten kanssa on todistetusti mahdoton elää.
Vastaan vain otsikkoon. Se on huono asia, koska korkeintaan 1% ihmisistä jaksaa rakastaa ketään 5 vuotta kauempaa ja avioliiton tarkoitus on olla ikuinen.
Kysehän avioliitossa on hakea Jumalan siunausta sille liitolle. Jos olet ateisti niin varmaan järkevämpää olla menemättä mihinkään liittoon, koska sitten tulee velvotteita ja mahdollinen eroaminen on tosi vaikeeta.
Kannattaa skippaa naimisiin meno ja lasten teko, niin se eroaminen on sitten helpompaa.
Markkina-arvokin säilyy parempana uutta pariutumista ajatellen 👍
No miksi ap sitten jää jos ahdistaa
Ja kyllä ihmiset menee rakkaudesta naimisiin, onneks itse en oo niinkuin nykyihmiset et suhteesta suhteeseen, vain siksi et joku asia ärsyttää kumppanissa et erotaan, sit taas uusi suhde, sit ero, uus suhde, ero yms
Huokaus, kyllä ihmiset on tyhmiä
T, onnellisesti ja rakkaudesta naimisiin mennyt, jo 15 vuotta ja 2 ihanaa lasta
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa skippaa naimisiin meno ja lasten teko, niin se eroaminen on sitten helpompaa.
Markkina-arvokin säilyy parempana uutta pariutumista ajatellen 👍
Tiktokin Rosako siellä kirjoittelee markkina-arvosta?
Anteeksi mutta pitää olla kyllä vähän palikka, jos menee naimisiin ja tekee lapsia, vaikka ei itse haluaisi. Ei siitä oikein voi vaimoa syyttää... Sinkkuus ja lapsettomuus on ihan relevantteja elämänvalintoja, jos niin haluaa. Jos taas esim. aloituksen henkilö ajatuksen tasolla haluaa avioliittoa, mutta suhteen eteneminen vakavampaan suuntaan tuntuu seurusteluaikana jo pahalta, puoliso on väärä.
Noin se menee jos asiat tehdään vain jostain pakosta tai koska muutkin tekevät. Mutta on kuitenkin olemassa toinenkin mahdollisuus. Nimittäin se että molemmat ihan oikeasti haluavat näitä asioita ja panostavat siihen että ne toimivat. Opitaan olemaan "tiimi" joka hoitaa asiat yhdessä ja muistaa myös että ollaan silti puolisoita ja se yhteinen aika otetaan vaikka sitten väkisin.
Meillä kävi näin onnellisesti. Mies oli alusta saakka todella sitoutunut siihen että hän on täysin tasavertainen ihminen kaikessa mitä perheessä tapahtuu. Hän ei ole koskaan vain "auttanut" lastenhoidossa tai kotitöissä vaan tarttunut niihin itsestäänselvinä asioina kun on jotain pitänyt tehdä. On myös ollut osaltaan pitämässä yllä meidän suhdettamme. Olemme pitäneet koko ajan tärkeänä että meillä on vähintään viikottain aikaa jutella rauhassa kaikista asioista ja olla yhdessä. Se aika on otettu vaikka sitten yöunien kustannuksella, samoin kuin aikaa säännölliseen seksiin.
Nyt lapset alkavat olla jo isoja ja muuttavat kohta pois kotoa. Toivon että hekin ovat saaneet meiltä kotoa mallin omiin parisuhteisiinsa vaikka vähän vielä yökkäilevätkin jos näkevät meidän viestien perässä sydämiä ja muuta "lällyä" :)
Ehkä mieheni on sitten joku harvinainen poikkeus mutta näin sen minusta pitäisi mennä yleensäkin parisuhteissa jos niiden halutaan kestävän.
Se mikä listaltasi puuttuu on myös seksielämän raju heikkeneminen. Alun ihastuksessa oltiin kuin kanit ja kaikkea erilaistakin kokeiltiin. Sitten seksi ensin vähenee ja menee puuduttaviksi pikapanoiksi lähetyssaarnaajassa. Mies motkottaa vaimolleen, että kun seksiä on liian harvoin, niin vaimo kertoo seksin olevan tylsää. No mies siinä nelikymppisenä alkaa jo uskaltaa toteuttaa fetissejään, mutta naisen mukaan miehestä on kasvanut vanha pervo, jonka kanssa ei tee mieli seksiä. Sitten se onkin pari vuotta pelkkää aikuisviihdettä ennen kuin ero viimein tulee.
Kirjoitit aika pitkän viestin ilmaistaksesi että haluat naiselta vain p-llua.
Mihin jäi kumppanuus, yhteiset tekemiset, toiseen tutustuminen, omat asunto/lapsi/jne haaveet ynnä muut jutut mitä parisuhde mahdollistaa? Pitää jäädä runkkaamaan itsemurhayksiöön jos ei kerran edes halua parisuhdetta, vaan roikkuu inhoamassaan ihmisessä vain p-llun perässä. Älä tuhlaa naisten aikaa valheellisella seurallasi, sika.
Mut ihanaa onhan jo keksitty seksinuket jotka sopivat ilmeisesti aloittajalle täydellisesti. Elävien ei kannata noin itsekkääseen aikaansa tuhlata.
No mulle on näin, että ihastumista seurasi yhteenmuutto. Kahden aikuisen elämää 4 vuotta, matkustelua, kynttiläillallisia, romantiikkaa. Avioliitto ja yksi lapsi, asuntolaina. Lapsiperheen arkea, työssäkäyntiä, päiväkotia, matkustelua perheenä, harrastuksia perheenä, aikuisille omia hetkiä pari viikossa. 10v jo ja ei eroaikeita.