Miksi avioliitto on lähtökohtaisesti huono ajatus?

Katsonko asiaa liian paljon miehen näkökulmasta vai onko asia näin? Avioliitto/parisuhde alusta loppuun 10 askeleessa: 1. ihastuminen, kaikki on niin upeeta. 2. suhteen eteneminen, miehelle riittäisi vähempikin. 3. kosinta, melkein velvollisuudentunnosta sukulaisia ja vanhempia kohtaan. 4. Oma asunto, auto ja koira. 5. Lapsen hankinta koska "kuuluu asiaan". 6. Lapsi syntyy, naisesta tulee nalkuttaja ja puuttuu jokaiseen asiaan mitä mies tekee, joka ei liity kotiin ja perheeseen. 7. Mies kärsii ja pysyy suhteessa, koska parempaakaan ei ole. Nainen meikkaa harvoin ja alkaa jo muistuttamaan anoppiaan. 8. Molempia vit....ttaa lapsen hoitamiseen ja kodin loputtomaan siivoukseen ja hoitoon liittyvät asiat. Naisella on jo lista tehtävistä, jotka miehen tulisi hoitaa...jostain syystä se vaan kasvaa. 9. Vanhemmat puhuvat vain välttämättömät asiat. Asioista keskusteleminen ei käy, koska nykyään kaikki pitää olla tasa-arvoista, eli ts. kuten nainen haluaa. 10. Avioero, koska nainen on sitä mieltä, ettei mies ole "läsnä". Todellisuudessa miestä ei ole saman pärstän katsominen kiinnostanut viimeiseen viiteen vuoteen, koska näkee vain nalkuttavan anopin kasvot.

Summa summarum: mies alistuu, nainen kertoo miten asiat tehdään. Ja meidän perheessä on yhteinen aika, jolloin hoidetaan parisuhdetta ja kotia. Oma aika...noh, se katsotaan itsekkääksi ajankäytöksi, josta vaimoa pitää palkita, kun sellasta on saanut viettää.