Lue keskustelun säännöt.
Mies ei pääse oman alan töihin
02.09.2020 |
Valmistuin 2014 yliopistolta yhteiskuntatieteiden linjalta, mies 2015 kauppatieteistä rahoituksen linjalta. Puoli vuotta valmistumisen jälkeen pääsin oman alan töihin. Mies haki oman alan töitä 3 vuotta, kävi haastatteluissa ja selvisi useissa paikoissa jatkokierroksillekin, mutta ei tullut valituksi. Minä tuin ja tsemppasin miestä parhaani mukaan. Vuosien kuluessa mies katkeroitui, masentui ja päätti hakea jotain muita töitä. Nyt hän on työskennellyt siivoojana kohta 3 vuotta.
Minua hävettää miehen puolesta hänen ammattinsa. Älkää käsittäkö väärin! Arvostan kyllä siivoojia, ilman heitä olisimme pulassa. Mielestäni siivoojien pitäisi saada lisää palkkaa. Miehen pitäisi kuitenkin olla "oman alan" hommissa, kun on niin pitkään käynyt koulujakin. Hänellä on hyvät suositukset, hakenut lähtötason paikkoja ja kävi aikoinaan myös työhaastatteluvalmennuksissa. Silti hän ei vaan pääse oman alan töihin.
Miestä asia ei niinkään harmita. Hän on tyytyväinen, kun on edes jotain työtä. Minua taas hävettää puhua miehen ammatista, kun näemme ystäviämme ja sukulaisiamme. Lähes kaikki muut lähipiiristämme ovat oman alan töissä, paitsi mieheni. Siksi asia hävettää. Tiedän, että asia on myös minun pääni sisäinen ongelma. Olen konservatiivisesta perheestä ja haluan, että puolisoni on koulutusta vastaavissa tehtävissä. Parisuhteessa meillä menee muuten suht hyvin, joskin toivoisin, että mies huomioisi minua paremmin. Tiedän, että minulla olisi ottajia muuallakin.
Mitä itse tekisitte tässä tilanteessa? Joo joo, olen ehkä vähän itsekeskeinen, mutta minusta vaatimukseni on ihan normaaleja. Haluan miehen, jolla on hyvä ammatti ja hyvä palkka. Pitäisikö minun lähteä tästä suhteesta, koska miehen osalta peli on aika pitkälti menetetty?
Ja tämä ei ole mikään provo.
Kommentit (77)
Väität, että arvostat siivoojia, mutta oman puolisosi ammattina se on nolo? Mitä arvostamista se on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö minun lähteä tästä suhteesta, koska miehen osalta peli on aika pitkälti menetetty?
Pitäisi lähteä ... koska olet lehmä ja et ansaitse nykyistä poikaystävääsi.
Eroa.
Miehesi ansaitsee parempaa.
Jaa, että tuon takia lähtisit suhteesta?
Pitäisikö miehesi perustaa toiminimi ja alkaa tehdä siiivoushommia yrittäjänä? Sitten voisit ainakin sanoa tutuillesi että miehesi on yrittäjä...
Miksi joillekin on niin tärkeää mitä tutut tai sukulaiset ajattelee? Mua ei kiinnosta kyllä vähääkään.
Mun miehellä oli koulutusta vastaava työ. Vaan konsurssi tuli, eikä yritystä enää ole. Uutta työtä ei samalta alalta saanut, vaikka samoin kuin ap:n mies, usein pääsi loppusuoralle, mutta valituksi ei tullut. Alkoi ajaa taksia. Mun mielestä se oli ihan ok. Nyt sitten korona vei tulot. Pitkät työpäivät surkealla palkalla. Olisit iloinen, että sun miehellä on säännölliset tulot ja on itse työhönsä tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko mies afrikasta? Meidän firmassa afrikkalainen siivoaa, vaikka on akateeminen.
Miksi häpeät ap? Tuntuu että rehellinen työ ei sinusta olekaan niin arvokasta kuin omaa koulutusta vastaavaa työ?
No jos kerran niin hävettää, niin etsippä joku juristi, jos siitä tulet onnellisemmaksi?
Hei oikeesti nyt.....
Tekeekö se akateemisen alan koulutus ja työ nyt jotenkin elämän hohdokkaammaksi? Tulee nätimpi kakka pönttöön?
Ei käy aina hyvä tuuri, vaikka paperit saisikin kouraansa. Vaikka saisi duunia, kengänkuva voi olla persuksissa joku päivä ja uuden työn saanti vaikeaa.
Mun mies on agronomi eikä ole saanut oman alansa töitä. On keskusvarastolla töissä. Työkaverinaan on mm. lentäjä, insinööri ja viittä vaille valmis juristi. Pari julkkistakin, jotka ei ole enää niin julkkiksia. Itse olen yo- merkonomi ja avoimessa suorittanut n. 70 opintopistettä+ muutamia muita kursseja, ja olen oman alani töissä, asiantuntijatehtävissä. Yliopistosta olen kolmen yrittämiskerran jälkeen jäänyt puoli pistettä.
Juu ei ole mieheni akateemisissa töissä ollut valmistumisensa jälkeen, mutta leipämme on tienattu ja velkamme on maksettu, ja rakkautta on riittänyt. Ei ne ulkoiset puitteet kuule, pitää olla onnellinen että on työtä ja toimeentuloa. Monilla on pahat paikat nyt. Lakkaa sinäkin ap märehtimästä tuota "koulutusta vastaavaa työtä". Ei se ole mikään ihmisarvo tai elämänehto.
Koulutus- ja kokemuksen vaatimustaso Suomessa kaupallisella alalla ja varsinkin rahoitus- ja kirjanpitopuolella on aika hirveä, kun koulutettua porukkaa riittää. On mistä ottaa. On koulutettu liikaa porukkaa ja paikoista on kova kilpailu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi häpeät ap? Tuntuu että rehellinen työ ei sinusta olekaan niin arvokasta kuin omaa koulutusta vastaavaa työ?
No jos kerran niin hävettää, niin etsippä joku juristi, jos siitä tulet onnellisemmaksi?
Hei oikeesti nyt.....
Tekeekö se akateemisen alan koulutus ja työ nyt jotenkin elämän hohdokkaammaksi? Tulee nätimpi kakka pönttöön?Ei käy aina hyvä tuuri, vaikka paperit saisikin kouraansa. Vaikka saisi duunia, kengänkuva voi olla persuksissa joku päivä ja uuden työn saanti vaikeaa.
Mun mies on agronomi eikä ole saanut oman alansa töitä. On keskusvarastolla töissä. Työkaverinaan on mm. lentäjä, insinööri ja viittä vaille valmis juristi. Pari julkkistakin, jotka ei ole enää niin julkkiksia. Itse olen yo- merkonomi ja avoimessa suorittanut n. 70 opintopistettä+ muutamia muita kursseja, ja olen oman alani töissä, asiantuntijatehtävissä. Yliopistosta olen kolmen yrittämiskerran jälkeen jäänyt puoli pistettä.
Juu ei ole mieheni akateemisissa töissä ollut valmistumisensa jälkeen, mutta leipämme on tienattu ja velkamme on maksettu, ja rakkautta on riittänyt. Ei ne ulkoiset puitteet kuule, pitää olla onnellinen että on työtä ja toimeentuloa. Monilla on pahat paikat nyt. Lakkaa sinäkin ap märehtimästä tuota "koulutusta vastaavaa työtä". Ei se ole mikään ihmisarvo tai elämänehto.
Koulutus- ja kokemuksen vaatimustaso Suomessa kaupallisella alalla ja varsinkin rahoitus- ja kirjanpitopuolella on aika hirveä, kun koulutettua porukkaa riittää. On mistä ottaa. On koulutettu liikaa porukkaa ja paikoista on kova kilpailu.
No miksi sitten kaikilla muilla on akateeminen mies koulutusta vastaavassa ammatissa?
Tätä en ymmärrä. Miksi minun pitäisi muuttaa asennettani? Miksi en voi vaatia oman tasoista miestä? Kuten sanoin, niin en ole mitää rikasta etsimässä. Normaalituloinen mies riittää.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi häpeät ap? Tuntuu että rehellinen työ ei sinusta olekaan niin arvokasta kuin omaa koulutusta vastaavaa työ?
No jos kerran niin hävettää, niin etsippä joku juristi, jos siitä tulet onnellisemmaksi?
Hei oikeesti nyt.....
Tekeekö se akateemisen alan koulutus ja työ nyt jotenkin elämän hohdokkaammaksi? Tulee nätimpi kakka pönttöön?Ei käy aina hyvä tuuri, vaikka paperit saisikin kouraansa. Vaikka saisi duunia, kengänkuva voi olla persuksissa joku päivä ja uuden työn saanti vaikeaa.
Mun mies on agronomi eikä ole saanut oman alansa töitä. On keskusvarastolla töissä. Työkaverinaan on mm. lentäjä, insinööri ja viittä vaille valmis juristi. Pari julkkistakin, jotka ei ole enää niin julkkiksia. Itse olen yo- merkonomi ja avoimessa suorittanut n. 70 opintopistettä+ muutamia muita kursseja, ja olen oman alani töissä, asiantuntijatehtävissä. Yliopistosta olen kolmen yrittämiskerran jälkeen jäänyt puoli pistettä.
Juu ei ole mieheni akateemisissa töissä ollut valmistumisensa jälkeen, mutta leipämme on tienattu ja velkamme on maksettu, ja rakkautta on riittänyt. Ei ne ulkoiset puitteet kuule, pitää olla onnellinen että on työtä ja toimeentuloa. Monilla on pahat paikat nyt. Lakkaa sinäkin ap märehtimästä tuota "koulutusta vastaavaa työtä". Ei se ole mikään ihmisarvo tai elämänehto.
Koulutus- ja kokemuksen vaatimustaso Suomessa kaupallisella alalla ja varsinkin rahoitus- ja kirjanpitopuolella on aika hirveä, kun koulutettua porukkaa riittää. On mistä ottaa. On koulutettu liikaa porukkaa ja paikoista on kova kilpailu.
No miksi sitten kaikilla muilla on akateeminen mies koulutusta vastaavassa ammatissa?
Tätä en ymmärrä. Miksi minun pitäisi muuttaa asennettani? Miksi en voi vaatia oman tasoista miestä? Kuten sanoin, niin en ole mitää rikasta etsimässä. Normaalituloinen mies riittää.AP
Joskus käy vain huono tuuri kuten meillekin kävi. T. Vastaaja nro 54
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vau, oot aloittaja kyllä tosi kaukana valaistuneesta tyypistä.
Mulle kävi noin 2009. Seurustelin AMK:ssa opettavan naisen kanssa, molemmat reilu kolmekymppisiä. Hän siis yliopiston käynyt ja mä it-tradenomi.
Suhde oli hyvä, intohimoinen, pyöräiltiin, liikuttiin, pelattiin kaiken maailman pelejä yhdessä lautapeleistä Internetin älypäähän, baarien kolikkovisapeleistä oikeaan minigolffiin ja sulkapalloon ja ym. tikanheitot, salilla käynnit ja Ahvenanmaan pyöräilyt kuului kuvioon. Oltiin raittiita, mutta jos joskus otettiin alkoa, siihen liittyi hyvon intohimoinen tanssiminen.
Hän oli vähän kokematon seurustelija, ehkä hieman pyöreähkö ja saanut paljon pakkeja pinnallisilta miehiltä, mutta minä.näin hänet hyvin viehättävänä sellaisenaan kuin oli. Oli jopa mullakin kokeneena miehenä muutamat kikat opetettavana hänelle makuuhuoneen puolella ja hän oli...sanotaanko hyvin tyytyväinen, vaikken halua intiimiasioista puhua.
Minussa oli yksi vika, mulla ei ollut oman alan töitä, tein muita hanttihommia, kylläkin hyvällä palkalla (2000-2500€ nettoKK vuonna 2008). Hän hoputti minua oman alan töihin väsymättä.
Lopulta sain koulutuspaikan IT-alan huipulta jonka piti johtaa työpaikkaan. No 9kk ilmaistyön jälkeen en saanutkaan työtä rahapalkalla.
Se oli naiselle viimenen niitti. Erottiin. Mun kanssa ei kuulema ollut tulevaisuutta. Hän kyseenalaisti fiksuuteni, koulutukseni ja väheksyi aivan kaikkea.
Erottuamme olimme muutaman kuukauden ystäviä, opetin hänelle kertauksena laajaa matematiikkaa ulkomuistista. Hän halysi kerrata ja mä nyt olen lahjakas matematiikassa; pystyn kertomaan kolminumeroisia lukuja keskenään päässä ym. ja matematiikka etenkin prosenttilaskut on mulle helppoja. Mulla nyt IQ oli luonnostaan korkeampi, jos sillä ny mitään väliä.
Hän ei kumminkaan pitänyt mua tarpeeksi fiksuna koska mulla ei ollut alan töitä eikä AKATEEMISTA HÄNEN TASOISTAAN koulutusta. Jatkoin hanttihommia kun lopullisesti erottiin. Lopuksi hän sanoi että hakee vain lääkäreitä ja asianajajia mieheksi, ne on laatua...
Erottuamme mä muutaman vuoden tein hanttihommia ja sain yllättävän perinnön. Nykyään olen työtön mutta tukien lisäksi olen vuokraisäntä ja saan pääomatuloja. Omaisuutta on eikä tarvetta töihin. Moni on kateellinen.
Nykyinen eukko on sairaanhoitaja ja hänkin irtisanoi itsensä. Nautitaan vapaudesta, matkustelusta ja omista sijoituksistamme. Ollaan lapsettomia ja varaa vain maleksia - tosin päihteet ei kiinnosta.
Tarinan pinnallinen ope sai korkeakoulutetun miehensä, lapsen ja muutti asumaan ahtaasti Tukholmaan.
En tiedä miksi, mutta säälin häntä.
Mitäs mieltä AP tarinasta? Mä oon ainakin rohkeempi kuin sä koska kirjotan rek.nimimerkillä ja totta. Sun tarina ei välttämättä oke totta...
Mutta joo, vaikka oon fiksu urheilullinen rikkeetön ja sosiaalinen mies korkealla IQ:lla, meitä jää välillä rannalle selittämättömistä kohtalon oikuista. Ajat on vaikeat.
Toisaalta nyt olen kyllä työttömänä onnellinen ja mökillä makaan uudessa sängyssä tätä kirjottaessa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JamesStadi kirjoitti:
Mulle kävi noin 2009. Seurustelin AMK:ssa opettavan naisen kanssa, molemmat reilu kolmekymppisiä. Hän siis yliopiston käynyt ja mä it-tradenomi.
Suhde oli hyvä, intohimoinen, pyöräiltiin, liikuttiin, pelattiin kaiken maailman pelejä yhdessä lautapeleistä Internetin älypäähän, baarien kolikkovisapeleistä oikeaan minigolffiin ja sulkapalloon ja ym. tikanheitot, salilla käynnit ja Ahvenanmaan pyöräilyt kuului kuvioon. Oltiin raittiita, mutta jos joskus otettiin alkoa, siihen liittyi hyvon intohimoinen tanssiminen.
Hän oli vähän kokematon seurustelija, ehkä hieman pyöreähkö ja saanut paljon pakkeja pinnallisilta miehiltä, mutta minä.näin hänet hyvin viehättävänä sellaisenaan kuin oli. Oli jopa mullakin kokeneena miehenä muutamat kikat opetettavana hänelle makuuhuoneen puolella ja hän oli...sanotaanko hyvin tyytyväinen, vaikken halua intiimiasioista puhua.
Minussa oli yksi vika, mulla ei ollut oman alan töitä, tein muita hanttihommia, kylläkin hyvällä palkalla (2000-2500€ nettoKK vuonna 2008). Hän hoputti minua oman alan töihin väsymättä.
Lopulta sain koulutuspaikan IT-alan huipulta jonka piti johtaa työpaikkaan. No 9kk ilmaistyön jälkeen en saanutkaan työtä rahapalkalla.
Se oli naiselle viimenen niitti. Erottiin. Mun kanssa ei kuulema ollut tulevaisuutta. Hän kyseenalaisti fiksuuteni, koulutukseni ja väheksyi aivan kaikkea.
Erottuamme olimme muutaman kuukauden ystäviä, opetin hänelle kertauksena laajaa matematiikkaa ulkomuistista. Hän halysi kerrata ja mä nyt olen lahjakas matematiikassa; pystyn kertomaan kolminumeroisia lukuja keskenään päässä ym. ja matematiikka etenkin prosenttilaskut on mulle helppoja. Mulla nyt IQ oli luonnostaan korkeampi, jos sillä ny mitään väliä.
Hän ei kumminkaan pitänyt mua tarpeeksi fiksuna koska mulla ei ollut alan töitä eikä AKATEEMISTA HÄNEN TASOISTAAN koulutusta. Jatkoin hanttihommia kun lopullisesti erottiin. Lopuksi hän sanoi että hakee vain lääkäreitä ja asianajajia mieheksi, ne on laatua...
Erottuamme mä muutaman vuoden tein hanttihommia ja sain yllättävän perinnön. Nykyään olen työtön mutta tukien lisäksi olen vuokraisäntä ja saan pääomatuloja. Omaisuutta on eikä tarvetta töihin. Moni on kateellinen.
Nykyinen eukko on sairaanhoitaja ja hänkin irtisanoi itsensä. Nautitaan vapaudesta, matkustelusta ja omista sijoituksistamme. Ollaan lapsettomia ja varaa vain maleksia - tosin päihteet ei kiinnosta.
Tarinan pinnallinen ope sai korkeakoulutetun miehensä, lapsen ja muutti asumaan ahtaasti Tukholmaan.
En tiedä miksi, mutta säälin häntä.
Mitäs mieltä AP tarinasta? Mä oon ainakin rohkeempi kuin sä koska kirjotan rek.nimimerkillä ja totta. Sun tarina ei välttämättä oke totta...
Mutta joo, vaikka oon fiksu urheilullinen rikkeetön ja sosiaalinen mies korkealla IQ:lla, meitä jää välillä rannalle selittämättömistä kohtalon oikuista. Ajat on vaikeat.
Toisaalta nyt olen kyllä työttömänä onnellinen ja mökillä makaan uudessa sängyssä tätä kirjottaessa..
Niin, sinä ARVELET, että exäsi voi nyt huonosti Ruotsissa. Mitäs jos hän voikin erittäin hyvin? Hän ei maleksi, vaan on ahkera. Siinä ei ole mitään väärää.
-AP
Jarkko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta AP ei ole pinnallinen. Itsekin haluan, että puoliso käy koulutustaan vastaavissa tehtävissä ja "tuo leivän pöytään".
No mitä hittoa nyt naiset?! Ensin haluatte tasa-arvoa työpaikkojen suhteen ja sitten ihmettelette, jos mies ei ole koulutusta vastaavissa töissä. "No saa olla suorittavassa työssä, kunhan se ei oo mun mies..."
Huoh.
Tämä. Ennen siivous kuului naisille mutta nyt naiset tunkevat yliopistoon. Samoin tunkee pätevämpää porukkaa rajan yli.
Montako uutta työpaikkaa olet esimerkiksi itse luonut näille miehille, jotka eivät pääse oman alan töihin?
Suomessa kuitenkin "tarvitaan lisää veronmaksajia!!!!!!" xD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No oot säkin pölypää. Olisit tyytyväinen että miehesi tekee edes jotain töitä. Olen itse tehtaassa kokoonpanotyössä ja on meilläkin siellä insinöörimiehiä duunareina. Ihan perheellisiä miehiä. Ei kaikki saa oman alansa töitä. Se voi joskus olla itselläsikin edessä. Että laita vaan sukan varteen rahaa kun vielä voit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi häpeät ap? Tuntuu että rehellinen työ ei sinusta olekaan niin arvokasta kuin omaa koulutusta vastaavaa työ?
No jos kerran niin hävettää, niin etsippä joku juristi, jos siitä tulet onnellisemmaksi?
Hei oikeesti nyt.....
Tekeekö se akateemisen alan koulutus ja työ nyt jotenkin elämän hohdokkaammaksi? Tulee nätimpi kakka pönttöön?Ei käy aina hyvä tuuri, vaikka paperit saisikin kouraansa. Vaikka saisi duunia, kengänkuva voi olla persuksissa joku päivä ja uuden työn saanti vaikeaa.
Mun mies on agronomi eikä ole saanut oman alansa töitä. On keskusvarastolla töissä. Työkaverinaan on mm. lentäjä, insinööri ja viittä vaille valmis juristi. Pari julkkistakin, jotka ei ole enää niin julkkiksia. Itse olen yo- merkonomi ja avoimessa suorittanut n. 70 opintopistettä+ muutamia muita kursseja, ja olen oman alani töissä, asiantuntijatehtävissä. Yliopistosta olen kolmen yrittämiskerran jälkeen jäänyt puoli pistettä.
Juu ei ole mieheni akateemisissa töissä ollut valmistumisensa jälkeen, mutta leipämme on tienattu ja velkamme on maksettu, ja rakkautta on riittänyt. Ei ne ulkoiset puitteet kuule, pitää olla onnellinen että on työtä ja toimeentuloa. Monilla on pahat paikat nyt. Lakkaa sinäkin ap märehtimästä tuota "koulutusta vastaavaa työtä". Ei se ole mikään ihmisarvo tai elämänehto.
Koulutus- ja kokemuksen vaatimustaso Suomessa kaupallisella alalla ja varsinkin rahoitus- ja kirjanpitopuolella on aika hirveä, kun koulutettua porukkaa riittää. On mistä ottaa. On koulutettu liikaa porukkaa ja paikoista on kova kilpailu.
No miksi sitten kaikilla muilla on akateeminen mies koulutusta vastaavassa ammatissa?
Tätä en ymmärrä. Miksi minun pitäisi muuttaa asennettani? Miksi en voi vaatia oman tasoista miestä? Kuten sanoin, niin en ole mitää rikasta etsimässä. Normaalituloinen mies riittää.AP
Keillä "kaikilla"? Jos olisit itse duunarihommissa, yllättyisit kuinka paljon siellä on koulutettuja, jotka eivät ole saaneet oman alansa töitä. Mun työkavereissa sellaisia on monta. Ja ihan ovat naimisissa jo pitkään olleita nelikymppisiä miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi häpeät ap? Tuntuu että rehellinen työ ei sinusta olekaan niin arvokasta kuin omaa koulutusta vastaavaa työ?
No jos kerran niin hävettää, niin etsippä joku juristi, jos siitä tulet onnellisemmaksi?
Hei oikeesti nyt.....
Tekeekö se akateemisen alan koulutus ja työ nyt jotenkin elämän hohdokkaammaksi? Tulee nätimpi kakka pönttöön?Ei käy aina hyvä tuuri, vaikka paperit saisikin kouraansa. Vaikka saisi duunia, kengänkuva voi olla persuksissa joku päivä ja uuden työn saanti vaikeaa.
Mun mies on agronomi eikä ole saanut oman alansa töitä. On keskusvarastolla töissä. Työkaverinaan on mm. lentäjä, insinööri ja viittä vaille valmis juristi. Pari julkkistakin, jotka ei ole enää niin julkkiksia. Itse olen yo- merkonomi ja avoimessa suorittanut n. 70 opintopistettä+ muutamia muita kursseja, ja olen oman alani töissä, asiantuntijatehtävissä. Yliopistosta olen kolmen yrittämiskerran jälkeen jäänyt puoli pistettä.
Juu ei ole mieheni akateemisissa töissä ollut valmistumisensa jälkeen, mutta leipämme on tienattu ja velkamme on maksettu, ja rakkautta on riittänyt. Ei ne ulkoiset puitteet kuule, pitää olla onnellinen että on työtä ja toimeentuloa. Monilla on pahat paikat nyt. Lakkaa sinäkin ap märehtimästä tuota "koulutusta vastaavaa työtä". Ei se ole mikään ihmisarvo tai elämänehto.
Koulutus- ja kokemuksen vaatimustaso Suomessa kaupallisella alalla ja varsinkin rahoitus- ja kirjanpitopuolella on aika hirveä, kun koulutettua porukkaa riittää. On mistä ottaa. On koulutettu liikaa porukkaa ja paikoista on kova kilpailu.
No miksi sitten kaikilla muilla on akateeminen mies koulutusta vastaavassa ammatissa?
Tätä en ymmärrä. Miksi minun pitäisi muuttaa asennettani? Miksi en voi vaatia oman tasoista miestä? Kuten sanoin, niin en ole mitää rikasta etsimässä. Normaalituloinen mies riittää.AP
Keillä "kaikilla"? Jos olisit itse duunarihommissa, yllättyisit kuinka paljon siellä on koulutettuja, jotka eivät ole saaneet oman alansa töitä. Mun työkavereissa sellaisia on monta. Ja ihan ovat naimisissa jo pitkään olleita nelikymppisiä miehiä.
Samaa mieltä AP:n kanssa. Miestä PITÄÄ pystyä katsomaan ylöspäin. Jos miestä ei pysty katsomaan ylöspäin niin hän joutaa roskiin.
AP perustakaa miehenne kanssa yhteinen yritys. Molemmat ovat käyneet koulut loppuun.