Kyllästynyt ystävän käytökseen...

Minä olen myös ollut monessa ystävyyssuhteessa se "ylläpitävä" osapuoli. Jokaisella on olevinaan niin kiirettä, että ei edes kauppareissulla autossa istuessa ehdi kuulumisia soittaa.. Joten olen alkanut antaa heidän olla... Kyllä ne oikeat ystävät, joille minäkin jotain merkkaan, sieltä erottuu. Puolenvuoden tauon jälkeen moni tajuaa, että ei se toimikaan jos ei itsekin pidä yhteyttä.. Aina voi sanoa, että "ajattelin sun ottavan yhteyttä kun muistun mieleen". Siinä sen näkee kuinka usein toinen muistuu mieleen..

Jos Maijalla on oikeasti masennusta, voi hänen kuntonsa olla sellainen, ettei yksinkertaisesti saa aikaiseksi järjestää porukalle jotakin. Vähän ymmärrystä kehiin, kun kerta itse olet niin täydellinen ystävä.

Maija on masentunut, eikä siksi jaksa toimia sosiaalisten taiteen sääntöjen mukaan. Hän ei halua kutsua teitä kotiinsa, koska pelkää sen sotkuisuutta tai arkisuutta kauniiden residenssienne joukossa. Hän häpeää itseään ja perhettään.

Teidän kannattaa tiputtaa Maija joukostanne ja ottaa tilalle Täydellinen Nainen, joka sopii paremmin muottiinne. Ikävää on vaistota paheksuntaa niillä yhteisillä tapaamisilla. Armahtakaa itsenne ja Maija.

No, mä olen Maija, valitettavasti. Jos susta tuntuu siltä, että haluat eroon minusta, niin go for it... ihan sama.

Huoh...

[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 09:07"]

Lisäksi epäilen, että taustalla on masennusta tai muuta ongelmaa, enkä halua pahentaa Maijan tilannetta moittimalla häntä. Mutta miten pitkään sitä pitää jaksaa ymmärtää? Ei minullakaan ole aina helppoa, mutta luulen, että jos masentuisin ja jäisin vain sängyn pohjalle makaamaan, niin ainakaan Maija ei tulisi minua sieltä ylös kiskomaan. 

[/quote]

Niin, tuossahan jo kirjoitin, että epäilen taustalla olevan masennusta tms., ja olen tosiaan yrittänyt ymmärtää. En ole missään vaiheessa väittänyt olevani itse mikään täydellinen ystävä, mutta kai minullakin on oikeus pahoittaa mieleni näin epätasa-arvoisesta kaveruudesta. Jos Maija on masentunut, en halua jättää häntä selviämään itsekseen, mutta sen sanon, että silloin kun minulla on ollut vaikeaa tässä vuosien saatossa, en ole saanut Maijalta mitään erityistukea. Lisäksi minusta on rasittavaa yrittää itse keksiä syitä Maijan käytökseen, ja toivoisin, että jos hän todella on masentunut, hän sitten vaikka kertoisi sen suoraan, koska nykyisellään hänen käytöksensä on lähinnä välinpitämättömän ja hyväksikäyttävän oloista, ja olisi kiva saada jokin syy, joka tekisi käytöksestä hyväksyttävämpää.

Olisko mahdollista saada itsellekin vähän empatiaa? Minulla on paha mieli ystävän käytöksestä. Yritän ymmärtää, mutta kun ei se siitä oikein miksikään tule, niin jossain vaiheessa se ymmärrys alkaa loppumaan...

AP

Kurja homma, AP.

Mitä ne kaksi muuta kaveria asiasta ajattelevat? Oletteko te jutelleet asiasta?

Mulla on itselläni ystävä, joka on myös alkanut vetäytyä. Me ei juuri tavata toistemme kotona, mutta tajusin, että lähdetkö leffaan / lähtisitkö kävelylle / mentäiskö yhdessä jumppaan / ostanko meille molemmille liput konserttiin X vastaus on alkanut viimeisen vuoden aikana olla aina ettei käy. Ja kun vastauksessa ei nykyään ole ehdotusta siitä, koska kävisi tai josko mentäisiinkin lätkämatsiin leffan sijasta tms. niin aloin hiljalleen kysyä joitain muita kaveriksi. MIeltä kuitenkin kaihertaa, että jos kaverilla on vaikea vaihe tai vaikka sitten masennusta, pitäisikö tuppautua enemmän. Mutta toisaalta taas, jos se on masentunut, onko tuppautuminen isompi ongelma. Ja mitä mä sitten asialle voin tai osaan tehdä, jos onkin masentunut.

Joten olen ärtynyt, vähän surullinen ja olo on syyllinen. Enkä soittele edelleenkään.

Teillä on tietenkin aika erilainen tilanne, kun siinä on vielä tuo emännöintipuolikin, joka tuo siihen vielä epäreiluuden tuntua sen kautta, että toinen tarjoaa ja toinen ei.

Sori, tarkoitus ei ollut alkaa puhua vaan itsestäni. Palataan suhun. Miten ne muut kaksi asian näkee, ootteko jutelelet?

Vain naiset voi olla ystävyyssuhteissa tommosia! Lasketaan ja kytätään kuinka "vastavuoroista" ystväsyys on ollut! Voi luoja!

Minäkin olen Maija, ja taustalla on kai jonkilainen tuntemus siitä, että jos kutsun meille kylään ihmisiä, ne ei tahtoisi oikeasti nähdä sitä vaivaa, että tulevat.  Eli on jotenkin sellainen olo, että ihmiset ei viitsi vaivauta tulemaan meille, mielummin kutsuvat omaan kotiinsa, koska silloin eivät joudu näkemään matkustamisen vaivaa, ja iltakin on kivempi kun ei tarvitse lähteä vielä kotiin pitkänkin matkan päähän.

Järki sanoo, ettei asia ole näin, mutta tunteet ei aina mene järjen mukaan. Ja aina välillä sattuu jotain, mikä vahvistaa tuota tunnet, esim. kutsun jonkun meille, eikä hän pääsekään tulemaan tms. Ja sitten taas en uskalla vaivata ketään kutsumalla heitä meille.

Tyhmäähän tällainen on, ja olenkin saanut siitä kärsiä, ja ihan syystä. Onneksi kuitenkin jotain kavereita on vielä jäljellä, tapaamme leffassa, kävelyllä tms. Ja lähes aina niin, että minä menen sen toisen kodin lähistölle, ettei kenenkään tarvitse nähdä vaivaa tulla meille päin....

Surkimus olen, mutta tällaisiakin ihmisiä on olemassa :(

[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 10:04"]

Sori, tarkoitus ei ollut alkaa puhua vaan itsestäni. Palataan suhun. Miten ne muut kaksi asian näkee, ootteko jutelelet?

[/quote]

Kuulostaa tutulta tuo sinun tilanne, ihan samanlaisia tunteita on itsellä tämän asian suhteen. Kiva, kun kerroit omasta kokemuksesta.

Kyllä nuo muut ystäväporukan naisetkin ovat närkästyneet Maijan käytöksestä, esimerkiksi joskus, kun olemme sitten nähneet kolmestaan, on sieltä suunnalta tullut kommenttia "miksei se Maija taaskaan vastannut", "vois se Maijakin joskus jotain järjestää", mutta itse en oikein tykkää lähteä tuollaiseen selän takana puhumiseen mukaan. Ja luullakseni näitä kahta muuta ei käytös harmita niin paljon, koska itse on eniten ollut Maijan kanssa tekemisissä (miehemme tuntevat muuta kautta) ja ehkä he ovat myös minua parempia ihmisiä, eli eivät turhaudu tällaisesta...

Ootteko te Maijan kanssa läheisempiä ystäviä kuin ne kaksi muuta? Vai onko tapaamiset vain siksi teidän välillä useammin tapahtuvia koska miehenne tuntevat toisensa?

En ole mikään ennustaja, mutta jotenkin tuntuu siltä että jos asialle ei mitään tee, niin hiljalleen Maija vaan tipahtaa pois kuviosta. Te muut ette enää viitsi kysyä sitä mukaan, kun se ei ehkä kuitenkaan tule. Eihän se kivaa ole, mutta niin se vain menee. Ja sulla on paha olo.

Jos sä olet läheisempi Maijan kanssa, luuletko, että sä voisit kahdestaan ottaa asian puheeksi? Ei missään nimessä niin, että kaksi muutakin on paikalla, ettei Maijalle tule sellainen olo, että tässä hyökätään porukalla yhtä vastaan ja ett ähänestä on juoruttu hänen poissa ollessaan. Kerroit ettet tykkää puhua selän takana, mikä on tosi kunnioitettavaa.

Jos vaikka tiedustelisit, haluaako Maija ylipäätään osallsitua teidän tyttöjen iltoihin ja saada kutsuja jatkossa. Kun hän ei niihin osallistu tai aina edes kutsuihin reagoi, olisiko parempi että häntä ei enää pyydetä? Ehkä siitä voisi aloittaa keskustelun.

t. 7

Niin, noinhan se olisi fiksuinta tehdä, että ottaisin asian puheeksi kahden kesken, ja sanoisin ihan suoraan, että minua harmittaa (enkä purnaisi asiasta netissä...). 

Jotenkin koen sen vaan vaikeaksi, kun Maija on tosiaan aika yksityinen ihminen... Olemme tosiaan Maijan kanssa muutenkin läheisempiä, ja ehkä siksi koen asian muita häiritsevämpänä. Joskus pari vuotta sitten treffasimme Maijan kanssa usein ihan kahdestaankin, mutta silloinkin aina niin, että Maija tuli minun luokseni kahville tms. 

Kiitos 7, annoit minulle paljon ajattelemisen aihetta!

AP

Mielestäni se, että joku kutsuu toiset kerrna vuodessa kotiin on AIKA PALJON.

En haluaisi olla ap:n kaltaisen ihmisen ystävä. Tai siis "ystävä", koska aapeehan ei oikeasti hyväksy tätä ihmistä ystäväkseen sellaisena kuin tämä on, vaan muuksi pitäisi muuttua, että kelpaisi.

Kaikki kiireiset ihmiset ei muuten pidä meteliä kiireisyydestään. Mun elämääni esimerkiksi moni kuvittelee mukavan leppoisaksi, mutta oikeasti mä teen tavallaan kahta työtä ja mulla on pitkäaikaissairas lapsi. Olen kuitenkin juuri sen verran yksityinen, että en levittele lasteni asioita enkä noita talous-ja työkuvioita koska - no mun lasteni asiat ovat heidän asioitaan ja talous- ja työkuviot taas eivät yleensä tule ymmärretyiksi kuitenkaan.

13, kiva, että toit tilanteesi esiin ja uuden näkökulman. Kurjaa, että halusit tehdä sen mollaten AP:tä, kertoa samalla, ettet haluaisi hänen ystäväkseen.

Sävyillä on merkitystä, usko pois.

Toivottavasti tilanne purkautuu jollain tavoin sivistyneesti ja hyvällä tavalla. Olisi hieno juttu, jos ne ikävät fiilikset, jotka nyt asiaan liittyy postuisi ja voisitte taas olla yhdessä ja saada kivoja kokemuksia yhdessäolosta. Niin kuin sanoit, pidät kuitenkin Maijasta. Sellaisista ihmisistä kannattaa pitää kiinni.

Hyvää syksyä, AP!

t. 7

"hänen panoksensa ystävyyssuhteeseen on sekä ajallisesti että rahallisesti huomattavasti pienempi kuin muilla."

En ole tiennytkään, että ystävyyssuhteissa on rahallinenkin puoli......En voi mitään, mutta minua tuppaa ärsyttämään ystävyyssuhteissa tuollainen kyttäys keittovuoroista. Todella rasittavan kuuloista. Jotenkin sana Ystävä tippuu minusta tuollaisista kuvioista pois kun alkaa kyyläys.

"Maija" tässä ap vielä, anna olla jo, unohda minut.

Kaikki eivät tykkää kutsua ihmisiä kotiinsa ja emännöidä kutsuja. Minä kuulun näihin ihmisiin. Se tuntuu minusta epämiellyttävältä. Osallistun kyllä illanistujaisiin mielelläni ja osallistun myös niiden kustannuksiin. Mutta jos muut odottavat, että kutsun porukan meille, saavat kyllä odottaa pitkään.

Minäkin olen Maija. En ole sen kiireisempi tai rahattomampi kuin muutkaan "porukkamme" jäsenet. Kutsun porukan kerran tai pari vuodessa kotiimme. Hyvin nihkeästi lähden leffaan tai kahville, kyläilemään, minnekään. En vain jaksa enää.

Joskus jaksoin. Se olin aina minä, joka järjesti ja kutsui meille, perheiden kera Lintsille tai vaikka Korkeasaareen. Ja aina minulle jäi käteen vain paha mieli. Nyt jos järjestän jotain, järjestän itselleni. Muut tulevat, jos tulevat, mutta boolimaljan saan tyhjäksi yksinkin, jos eivät vaivaudu paikalle.

Jatkuvasti saan kuunnella naputusta siitä, etten ikinä soita. Soitan minä. Mutta silloin on toisella aina joku "kiire" eikä ehdi puhua. 

Riittävän monta valintaani on porukkamme katsonut aiheelliseksi arvostella. Minäkin olen oppinut "yksityisemmäksi" ihmiseksi. Kun vaihtoehdot ovat aina joko toisten mollaus tai vaikkapa hiusten asento, muoti mikälie keskustelun aiheena, en saa sitä mitään. 

On väärä mies, liikaa lapsia, huonekalut väärät tai ainakin väärissä paikoissa. Liian vähän meikkiä ja tukkakin vain ponihännällä... Tehköön muut ja järjestäkööt muut ja menkööt muut. 

Jos ja kun ystävyys kerran oikeasti on sitä, että laitetaan aikaa, vaivaa ja rahaa niin jätän mieluummin välistä. Minulle ystävyys on välittämistä. Että ihan vaikka kysyttäisiin "Mitä sulle kuuluu?"

[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 09:07"]

Meitä on sellainen neljän naisen porukka, vierailemme silloin tällöin toistemme luona, vietämme tyttojen iltoja jne. Porukassa tavallaan emännöintivuorot kiertävät, eivät mitenkään jäykästi vuorotellen, mutta siten, että yleensä sellainen henkilö, joka ei ole hetkeen emännöinyt, sitten ehdottaa, että tavataan hei seuraavaksi mun luona. Paitsi että, porukassa on yhki vapaamatkustaja, kutsutaan häntä nyt vaikka Maijaksi, joka emännöi todella harvoin, ehkä kerran vuodessa kutsuu meidät muut luokseen.

Ollaan miehen kanssa tavattu Maijaa ja hänen miestään myös pariskunnittain, ja näissä tapaamisissa on samaa ongelmaa, eli yleensä olemme sitten meillä. Lisäksi Maija ei juuri koskaan ehdota mitään, ja sitten kun hänelle jotain ehdottaa, niin aina ei tule edes suoraan kysymykseen vastausta. Esimerkiksi meidän nelikon FB-viestittelyissä voi olla, että Maija ei vastaa ketjuun ollenkaan, vaikka on kyllä nähnyt viestit.

Moin käytös ja ystävyyden epätasa-arvoisuus on alkanut toden teolla harmittaa. Maija on suoraan sanottuna aika huono ystävä, sillä hänen panoksensa ystävyyssuhteeseen on sekä ajallisesti että rahallisesti huomattavasti pienempi kuin muilla. Tämän ehkä ymmärtäisi, jos hän olisi jotenkin kiireisempi tai köyhempi kuin me muut, mutta tilanne ei ole sellainen. Nyt joku varmaan ajattelee, ettei ystävyyssuhteissa kannata miettiä tuollaisia, mutta kun epäsuhta jatkuu vuodesta toiseen, se alkaa toden teolla harmittaa.

Yksinkertaisinta olisi varmaan sanoa asiasta suoraan Maijalle, mutta hän on hirveän yksityinen ihminen, joka ei juuri puhu vaikka tunteistaan, joten asian ottaminen puheeksi tuntuu kiusalliselta. Lisäksi epäilen, että taustalla on masennusta tai muuta ongelmaa, enkä halua pahentaa Maijan tilannetta moittimalla häntä. Mutta miten pitkään sitä pitää jaksaa ymmärtää? Ei minullakaan ole aina helppoa, mutta luulen, että jos masentuisin ja jäisin vain sängyn pohjalle makaamaan, niin ainakaan Maija ei tulisi minua sieltä ylös kiskomaan. 

Asiasta on kyllä muutamaan kertaan sanottu Maijalle, ei nyt ihan suoraan, mutta kuitenkin niin, että viesti lienee mennyt perille. Maija myös ilmeisesti itse tajuaa tähän epäsuhdan, sillä anteeksipyyntöjä siltä suunnalta satelee tasaiseen tahtiin. Mutta ainakin itse kaipaisin konkretiaa jatkuvan pahoillaan olon sijaan. Jos Maija tuntee huonoa omaatuntoa siitä, ettei itse koskaan järjestä illanistujaisia, niin alkaisi sitten järjestää niitä. Ja jos kaikki FB-viestit alkavat sanoilla "Anteeksi kun vastaaminen kesti", niin vastaisi sitten hemmetti soikoon aikaisemmin.

Miksi kirjoitan tästä vauva-foorumille? En oikein tiedä itsekään. Siksi, että tilanne on kuukausin ja vuosien saatossa alkanut harmittaa entistä enemmän. Siksi, etten halua purkaa pahaa oloani Maijaan, koska en usko, että siitäkään olisi mitään hyötyä. Ja toivon, että jolla kulla olisi antaa tilanteeseen jokin tuore näkökulma. En halua laittaa välejä poikki, koska tavatessa Maija on kuitenkin hauskaa seuraa, mutta en myöskään halua olla tässä ystävyyssuhteessa aina se, joka kutsuu ja ehdottaa ja soittaa perään, kun toisesta ei kuulu.

Mitä mieltä olette tilanteesta? Pahoittelut jos on hiukan epämääräisesti kuvattu ongelma, en halua, että kukaan tunnistaa minua tai Maijaa...

[/quote]

Mikä tässä siis on ongelma? Et jaksa olla aktiivinen osapuoli -> et siis ole. Et halua laittaa "välejä pokki" - > Et laita, jos et kerra halua; jos haluat, laitat. Selvää pässinlihaa.

[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 11:10"]

"hänen panoksensa ystävyyssuhteeseen on sekä ajallisesti että rahallisesti huomattavasti pienempi kuin muilla."

En ole tiennytkään, että ystävyyssuhteissa on rahallinenkin puoli......En voi mitään, mutta minua tuppaa ärsyttämään ystävyyssuhteissa tuollainen kyttäys keittovuoroista. Todella rasittavan kuuloista. Jotenkin sana Ystävä tippuu minusta tuollaisista kuvioista pois kun alkaa kyyläys.

[/quote]

Avaan tätä tilannetta nyt vielä hiukan, kun tämä kohta on saanut paljon kritiikkiä. 

Eräs ikävä puoli Maijassa on se, että hän on aina myöhässä. Jos tapaamme vaikka kahvilassa, hän myöhästyy yleensä vain noin 10 minuuttia, mutta jos treffit ovat jonkun kotona, hän saattaa saapua paikalle tunninkin myöhässä. Tämä on aika ikävää, jos on vaikkapa tehnyt jotain ruokaa ja ajoittanut sen niin, että ruoka on valmista siihen mennessä kun vieraiden olisi tarkoitus saapua. Useamman kerran Maija miehineen on myöhästynyt myös leffasta, tullen paikalle siinä vaiheessa, kun elokuva jo pyörii. Tämän vuoksi emme esimerkiksi voi varata/ostaa lippuja porukalla. Tästä myöhästelystä on Maijan kanssa puhuttukin, ja hän mitä ilmeisimmin yrittää parantaa tapansa, mutta en tiedä ymmärsikö hän missään vaiheessa oikein, miten kurjalta tuntuu, että hän ei kunnioita ystäviään tarpeeksi ollakseen ajoissa...

Rahallinen panos taasen, no, emme todellakaan kyttää, että miten paljon kenenkin tarjoilut maksavat tms., mutta kun porukassa on taas kerran se yksi, joka vuodesta toiseen panostaa selvästi muita vähemmän, niin kyllä sen pakostakin huomaa. Kyllä minua esimerkiksi harmittaa se, jos vuodesta toiseen ostan kaverille harkitun ja vartavasten hänelle suunnitellun kalliin lahjan, ja itse saan tältä kaverilta lahjaksi pörrösukat. Ja kun tiedän, että kyse ei ole siitä, etteikö Maija ostaisi esimerkiksi miehelleen tai siskolleen kunnon lahjoja tms, niin kyllä se saa oman olon tuntumaan siltä, että on jotenkin toisarvoinen henkilö Maijan elämässä... 

No, tuo rahallinen panostus ystävyyssuhteeseen olisi varmaan saanut jäädä mainitsematta, ei se ole mikään dealbreaker tässä asiassa, mutta lisääpä sekin harmitusta. Sehän tässä onkin, että kun Maija on ihan mukava tyyppi, ja mieluusti olisin hänen ystävänsä, mutta tämä jo vuosia jatkunut epätasa-arvo ystävyydessämme alkaa harmittaa enenevässä määrin. Kyse on niin monesta pienestä asiasta, että yhteen ympättynä niistä tulee iso asia.

AP

[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 11:31"]

Mikä tässä siis on ongelma? Et jaksa olla aktiivinen osapuoli -> et siis ole. Et halua laittaa "välejä pokki" - > Et laita, jos et kerra halua; jos haluat, laitat. Selvää pässinlihaa.

[/quote]

Haluaisin tasapainoisen ystävyyssuhteen. Haluaisin, että ystävyydestä olisi enemmän iloa kuin mielipahaa. Ei se valitettavasti ole noin yksinkertaista aina elämässä ja ihmissuhteissa. 

Jos ajattelen asiaa täysin itseni kannalta, niin sitten lopputulos on se, etten enää pidä yhteyttä. Odotan Maijan yhteydenottoa, ja että hän ehdottaa tapaamista, ja jos ei ehdota, niin sitten emme tapaa. En panosta enää ystävyyteemme. Tuossa on ikävää vain se, että jos Maija onkin vaikka masentunut, niin sitten hylkään hänet, ja uskoakseni myös muut kaveripiiristämme tekevät saman, koska he eivät edes ole Maijan kanssa niin läheisiä. Jos taas jatkan samaan malliin kuin ennenkin, tunnen oloni hyväksikäytetyksi ja että minua ei arvosteta ystävänä. Teen niin tai näin, tuntuu se pahalta.

AP