Lue keskustelun säännöt.
Kyllästynyt ystävän käytökseen...
04.10.2013 |
Meitä on sellainen neljän naisen porukka, vierailemme silloin tällöin toistemme luona, vietämme tyttojen iltoja jne. Porukassa tavallaan emännöintivuorot kiertävät, eivät mitenkään jäykästi vuorotellen, mutta siten, että yleensä sellainen henkilö, joka ei ole hetkeen emännöinyt, sitten ehdottaa, että tavataan hei seuraavaksi mun luona. Paitsi että, porukassa on yhki vapaamatkustaja, kutsutaan häntä nyt vaikka Maijaksi, joka emännöi todella harvoin, ehkä kerran vuodessa kutsuu meidät muut luokseen.
Ollaan miehen kanssa tavattu Maijaa ja hänen miestään myös pariskunnittain, ja näissä tapaamisissa on samaa ongelmaa, eli yleensä olemme sitten meillä. Lisäksi Maija ei juuri koskaan ehdota mitään, ja sitten kun hänelle jotain ehdottaa, niin aina ei tule edes suoraan kysymykseen vastausta. Esimerkiksi meidän nelikon FB-viestittelyissä voi olla, että Maija ei vastaa ketjuun ollenkaan, vaikka on kyllä nähnyt viestit.
Moin käytös ja ystävyyden epätasa-arvoisuus on alkanut toden teolla harmittaa. Maija on suoraan sanottuna aika huono ystävä, sillä hänen panoksensa ystävyyssuhteeseen on sekä ajallisesti että rahallisesti huomattavasti pienempi kuin muilla. Tämän ehkä ymmärtäisi, jos hän olisi jotenkin kiireisempi tai köyhempi kuin me muut, mutta tilanne ei ole sellainen. Nyt joku varmaan ajattelee, ettei ystävyyssuhteissa kannata miettiä tuollaisia, mutta kun epäsuhta jatkuu vuodesta toiseen, se alkaa toden teolla harmittaa.
Yksinkertaisinta olisi varmaan sanoa asiasta suoraan Maijalle, mutta hän on hirveän yksityinen ihminen, joka ei juuri puhu vaikka tunteistaan, joten asian ottaminen puheeksi tuntuu kiusalliselta. Lisäksi epäilen, että taustalla on masennusta tai muuta ongelmaa, enkä halua pahentaa Maijan tilannetta moittimalla häntä. Mutta miten pitkään sitä pitää jaksaa ymmärtää? Ei minullakaan ole aina helppoa, mutta luulen, että jos masentuisin ja jäisin vain sängyn pohjalle makaamaan, niin ainakaan Maija ei tulisi minua sieltä ylös kiskomaan.
Asiasta on kyllä muutamaan kertaan sanottu Maijalle, ei nyt ihan suoraan, mutta kuitenkin niin, että viesti lienee mennyt perille. Maija myös ilmeisesti itse tajuaa tähän epäsuhdan, sillä anteeksipyyntöjä siltä suunnalta satelee tasaiseen tahtiin. Mutta ainakin itse kaipaisin konkretiaa jatkuvan pahoillaan olon sijaan. Jos Maija tuntee huonoa omaatuntoa siitä, ettei itse koskaan järjestä illanistujaisia, niin alkaisi sitten järjestää niitä. Ja jos kaikki FB-viestit alkavat sanoilla "Anteeksi kun vastaaminen kesti", niin vastaisi sitten hemmetti soikoon aikaisemmin.
Miksi kirjoitan tästä vauva-foorumille? En oikein tiedä itsekään. Siksi, että tilanne on kuukausin ja vuosien saatossa alkanut harmittaa entistä enemmän. Siksi, etten halua purkaa pahaa oloani Maijaan, koska en usko, että siitäkään olisi mitään hyötyä. Ja toivon, että jolla kulla olisi antaa tilanteeseen jokin tuore näkökulma. En halua laittaa välejä poikki, koska tavatessa Maija on kuitenkin hauskaa seuraa, mutta en myöskään halua olla tässä ystävyyssuhteessa aina se, joka kutsuu ja ehdottaa ja soittaa perään, kun toisesta ei kuulu.
Mitä mieltä olette tilanteesta? Pahoittelut jos on hiukan epämääräisesti kuvattu ongelma, en halua, että kukaan tunnistaa minua tai Maijaa...
Kommentit (72)
Jos joku ei vastaa, oletetaan ettei ole tulossa, soitetaan ehkä ja kysellään onko kutsu mennyt ohi. Tai sitten päätellään että kyseenomaisella henkilöllä on nyt jotain sellaista meneillä ettei ehdi vastailemaan, ja annetaan hänen olla omin nokkinensa. Mutta ei vedetä hernettä nenään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä minua ainakin ärsyttää jos ei vastata viesteihin ja kutsuihin. ainakin jos on suora kysymys niin siihen kuuluu vastata. on huonoa käytöstä jos ei vastaa. ja kutsuihin kuuluu aina vastata!
Mielestäni tilanne kuulostaa siltä, että syystä tai toisesta Maija ei ole kovin kiinnostunut ystävyydestänne. Kannattanee miettiä onko itsellesi tämä ystävyyssuhde tärkeä eli haluatko pitää Maijan elämässäsi. Jos kyllä, niin sitten kannattaa hyväksyä "epäsuhta" järjestekyissä ym. ja tavata Maijaa ilolla, ilman vertailua, eikä antaa itsensä harmistua siitä, että Maija on Maija. Jos taas ystävyys ei oikeasti tunnu tärkeältä, niin anna sen hiipua pois. Voihan Maijakin virkistyä ja muuttua aktiivisemmaksi osapuoleksi. Mutta älä odota toisen muuttumista, voit vain muuttaa omaa asennoitumistasi ja hyväksyä tilanteen tai lopettaa oman aktiivisuutesi. Ystävyyssuhteen loppuminen on tietysti harmi, olisi ihanaa jos kaikki ystävyyssuhteet kestäisivät onnellisina, mutta niin ei taida olla. Tsemppiä sinulle AP!
Tässä täytyy tuntea melkoista myötätuntoa ap:tä kohtaan. Täytyy muistaa, että on olemassa masentuneita ihmisiä ja "masentuneita" ihmisiä. Nuo oikeasti masentuneet eivät oikeasti pysty tekemään ihan pieniäkään asioita. Aika harva oikeasti masentunut käy edes töissä tai jos käy jää se ainoaksi pinnistelyksi arjessa. Näitä "masentuneita" kohtaan ei sitten kannata liikaa lähteä säälimään heidän itsensä kannalta. Tunnusmerkkinä tällaiselle yleensä on se, että jos pystyy tekemään asioita x ja y, pystyy myös tekemään asioita z ja q. Se masennuksesta.
Jos porukalla yhdessä suunnitellaan esim. facebookissa jotain kekkeriä tms. on minunkin mielestä melko tökeröä olla osallistumatta mihinkään keskusteluun tai jättää vastaamatta edes kyllä/ei -vastauksia vaativiin kysymyksiin. Ei kaikkien innostuksen taso ole koskaan samaa luokkaa, mutta kyllä ovat ärsyttäviä nämä muutamat, jotka "eivät vaan jaksaneet heittää sinne paria lausetta". Siinä on kyse juurikin vastavuoroisuudesta tai kohteliaisuudesta ystävää/ystäviä kohtaan. Ja kuka urpo oikeasti haluamalla haluaa olla huono ystävä?
Täällä on keskusteltu rahan merkityksestä ystävyydessä. Kyllä rahalla voi mitata ystävyyttä jollain tavalla ja sen kyllä huomaa helposti vuosien varrella. Esimerkiksi pyydät ystävääsi mukaan konserttiin, jonka lippu maksaa 50 euroa. Kaverisi saattaa olla ainoa, kenet saat mukaan nopealla varoitusajalla. Ja vaikka kaverillasi olisi tuolle 50 eurolle muutakin käyttöä (eikä olisi mikään suosikkibändi), lähtee hän silti mukaasi, koska ei halua että joudut menemään sinne yksin.
Suurin osa omista kavereistani ei olisi tippaakaan kiinnostunut siitä, että joudun menemään yksin. Heille tuollainen raha on arvokkaampaa kuin ystävä ja ystävyys. No, olen kuitenkin oppinut ymmärtämään tämän, enkä tee tällaisista asioista itselleni vaikeita. Mielestäni raha ja sen arvottaminen kuitenkin kertoo monesta ihmisestä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 19:18"]
Vaikuttaa siltä, että et tiedä masennuksesta mitään.[/quote]
Valitettavasti olen ollut tekemisissä masennuksen kanssa hieman liikaakin. Perheenjäseneni on mm. ollut niin masentunut, ettei sanonut sanaakaan kahdeksaan kuukauteen! Leuka rinnassa 8 kk!! En tiedä saiko aina edes wc:ssä käytyä. Vieläkin ottaa sydämestä kun miettii sitä aikaa. Sitten olen myös seurannut hyvän ystäväni vuosikausia kestänyttä "masennusta", johon hän sai lääkäreiltä ja sossutädeiltä tukea vaikka hyvät ystävät kyllä näkivät, että kyse oli vain ja ainoastaan saamattomuudesta ja todellisuuden pakoilusta.
Olen myös itse ollut vuosikausia lievästi masentunut, mutta olen onneksi pystynyt pakottaa itseni käymään töissä ja kaupassa. Olen onneksi kokenut, että masennus vain pahentuisi jos en kävisi töissä.
t. 66
[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 17:15"]
Tässä täytyy tuntea melkoista myötätuntoa ap:tä kohtaan. Täytyy muistaa, että on olemassa masentuneita ihmisiä ja "masentuneita" ihmisiä. Nuo oikeasti masentuneet eivät oikeasti pysty tekemään ihan pieniäkään asioita. Aika harva oikeasti masentunut käy edes töissä tai jos käy jää se ainoaksi pinnistelyksi arjessa. Näitä "masentuneita" kohtaan ei sitten kannata liikaa lähteä säälimään heidän itsensä kannalta. Tunnusmerkkinä tällaiselle yleensä on se, että jos pystyy tekemään asioita x ja y, pystyy myös tekemään asioita z ja q. Se masennuksesta.
Jos porukalla yhdessä suunnitellaan esim. facebookissa jotain kekkeriä tms. on minunkin mielestä melko tökeröä olla osallistumatta mihinkään keskusteluun tai jättää vastaamatta edes kyllä/ei -vastauksia vaativiin kysymyksiin. Ei kaikkien innostuksen taso ole koskaan samaa luokkaa, mutta kyllä ovat ärsyttäviä nämä muutamat, jotka "eivät vaan jaksaneet heittää sinne paria lausetta". Siinä on kyse juurikin vastavuoroisuudesta tai kohteliaisuudesta ystävää/ystäviä kohtaan. Ja kuka urpo oikeasti haluamalla haluaa olla huono ystävä?
[/quote]
Vaikuttaa siltä, että et tiedä masennuksesta mitään.
Keskivaikean masennuksen aikana kävin töissä ja tietysti hoidin kodin ja lapset, mutta paljon muuta en sitten jaksanutkaan tehdä. Kukaan ulkopuolinen tuskin aavisti masennustani, sillä kätkin sen hymyn ja ystävällisen käytöksen taakse.
Tunnistan siis Maijan itsessäni. En minäkään olisi jaksanut emännöidä kaverikutsuja. Toki olin ilahtunut saamistani kutsuista, mutta en juuri koskaan jaksanut osallistua niihin.
Ap:lle neuvoksi: jos Maijan seura ei miellytä sinua, älä yritä väkisin. Maijallakin on tunteet, ja hän todennäköisesti on jo huomannut vaivautuneen suhtautumisesi häneen. Ota asia puheeksi tai ole ottamatta. Ratkaisu on yksin sinun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mua ei haittais tuollainen käytös. ihmiset ovat erilaisia temperamentiltään. en ole koskaan hylännyt ystävää tai alkanut tilittää mistään, aika hassua, mutta mua ei häiritse jos ystävä peruu tapaamisia, tai ei ikinä kutsu kylään tms. tiedän kuitenkin, ettei kukaan ystäväni paha ole, eikä kukaan tahallaan koita pahoittaa mun mieltä tai mitään. musta ystävyyden kuuluu olla vapaata, siinä annetaan antamisen ilosta eikä odoteta koko ajan vastinetta.
Minäkin olen Maija, ja minulla on ocd, eli pakko-oireinen häiriö. En voi sen takia kutsua ketään luokseni kylään, ja muidenkin luo kylään meneminen on hyvin hankalaa oireitteni takia. Ocd:n takia myös myöhästyn usein milloin mistäkin. Käyn kuitenkin normaalisti töissä, joten ihmiset eivät tajua sairauttani. Vähän ymmärrystä ap, monillakin ihmisillä on sairauksia ja muita rankkoja asioita elämässään. He eivät vain halua/uskalla puhua niistä monillekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap:tä. Minä tekisin tuossa tilanteessa, että jos ei vastaisi viestiin, en kyselisi perään tai jos ei tulisi sovittuna aikana (15 min. odottelisin) laittaisin ruuat pöytään ja aloteltaisiin, menisin muiden kanssa katsomaan elokuvaa ja Maija voi tulla kun tulee. En siis näkisi ylimääräistä vaivaa enää Maijan takia vaan jos ei vastaa tai tule, sitten asia on näin ja hyväksyisin sen. Luultavasti Maija jäisi ystäväpiiristäni pikku hiljaa pois, jos tilanne jatkuisi, mutta Maijalla on myös vastuunsa ihmissuhteen hoidosta. Ette te nyt kamalan hyviltä ystäviltä vaikuta, jos et uskalla hänen kanssa puhua tai hän ei voi puhua sinun kanssasi omista asioista. Relaa ja anna tilanteen kehittyä itsekseen, joko Maija tajuaa mitä on tekemässä tai ei, mutta anna hänelle vastuu asiasta äläkä kysele aina perään.
Tuntuu että maaseudulla laskeskellaan tarkemmin kuka tarjosi pullat ja oliko kahvia tarjolla.