Lue keskustelun säännöt.
Liian tyhmä sairaanhoitajaksi
03.10.2013 |
Olen opiskellut reilu vuoden sairaanhoitajaksi. Teoriaosuudet menee joten kuten, mutta käytännön harjoituksissa sanalla sanoen TYHMÄ! En ymmärrä mistään mitään, en ole onnistunut harjoituksista huolimatta onnistuneesti kanyloimaan ja olen harjoitustilanteissa ihan sormi suussa. En tajua mitään nesteiden tiputuksesta tai erilaisista monitoroinneista. Ei mulla pysy numerot päässä, että mikä on normaali hengitysfrekvenssi tai happisaturaatio, niin että osaisin käytännön tilanteessa verrata sitä näytöllä näkyvään lukuun. Kaikki laitteet ja vempaimet on ihan mystiikkaa. Saati että ymmärtäisin, mitä pitää tehdä, jos jokin peruselintoiminto romahtaa. Muille asiat tunuu menevän kaaliin ja kaikki muut loistavat käytännön harjoituksissa, mutta minä en tajua yhtään mitään.
Nyt vaan mietin, että pitäisikö suosiolla lopettaa koko koulu, kun opintoja ei vielä ihan kauheasti ole takana. On vaan niin iso asia myöntää itselleen, että ei pysty johonkin ja on vaan oikeasti liian tyhmä.
Kommentit (52)
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 21:07"]
Sairaanhoitaja on yksi niistä ammateista, joissa sinun on hallittava teoriatieto ja osattava se täydellisesti käytännössä, tilanteessa jossa moni muu "jäätyy". Yksikin pikkuvirhe voi olla kohtalokas, jos et osaa työtäsi. Sairaaloissa jokaisen sairaanhoitajan on osattava elvyttää ja osallistuttava elvytykseen. Jos et huomaa potilaan voinnissa muutoksia, teet virheitä ym. niin onhan se paha :( Työ on TODELLA vastuullista.
[/quote]
Kyllä kyllä, mutta huomautan että kukaan ei elvytä yksin. Kun elvytystilanne tulee, sen havaitsija huutaa/hälyttää apua ja alkaa painaa. Paikalle tulee nopeasti muita hoitajia, elvytysryhmä ja/tai päivystävä lääkäri ja anestesialääkäri. Siis sairaalassa. Reaalimaailmassa myös tehdään virheitä, pieniä ja suuria. Niiden pelossa ei sairaanhoitajan uraa pidä hylätä. Perfektionistille ja syyllisyysneurootikolle tämä on julma ala. Tätä työtä ei voi tehdä täydellisesti, koska tämä on ihmisten tekemää tiimityötä. Rohkaise ap vain mielesi ja kysele enemmän siellä harjoittelussa, että ymmärrät. Nyt on sen aika kun olet opiskelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän kyllä, että työ on todella vastuullista ja virhe voi olla kohtalokas. Kamppailen nyt vaan sen kanssa, että kannattaako luovuttaa vielä tässä vaiheessa, vai jatkaa opintoja ja katsoa, olisiko minusta ollenkaan tälle alalle. Voisinko oppia niitä käytännön asioita, kunhan vaan saan enemmän kokemusta ja pääsen opettelemaan niitä työharjoittelussa. Työharjoittelujaksolla en kuitenkaan voi pahasti tyriä, koska siellä toimitaan ohjaajan opastuksella.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 21:16"]
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 21:07"]
Sairaanhoitaja on yksi niistä ammateista, joissa sinun on hallittava teoriatieto ja osattava se täydellisesti käytännössä, tilanteessa jossa moni muu "jäätyy". Yksikin pikkuvirhe voi olla kohtalokas, jos et osaa työtäsi. Sairaaloissa jokaisen sairaanhoitajan on osattava elvyttää ja osallistuttava elvytykseen. Jos et huomaa potilaan voinnissa muutoksia, teet virheitä ym. niin onhan se paha :( Työ on TODELLA vastuullista.
[/quote]
Kyllä kyllä, mutta huomautan että kukaan ei elvytä yksin. Kun elvytystilanne tulee, sen havaitsija huutaa/hälyttää apua ja alkaa painaa. Paikalle tulee nopeasti muita hoitajia, elvytysryhmä ja/tai päivystävä lääkäri ja anestesialääkäri. Siis sairaalassa. Reaalimaailmassa myös tehdään virheitä, pieniä ja suuria. Niiden pelossa ei sairaanhoitajan uraa pidä hylätä. Perfektionistille ja syyllisyysneurootikolle tämä on julma ala. Tätä työtä ei voi tehdä täydellisesti, koska tämä on ihmisten tekemää tiimityötä. Rohkaise ap vain mielesi ja kysele enemmän siellä harjoittelussa, että ymmärrät. Nyt on sen aika kun olet opiskelija.
[/quote]
Vaikka olisikin osa tiimiä, ei voi vaan katsoa vierestä ja hengailla mukana toivoen että muut osaavat toimia ja osaavat hommansa. On osattava toimia oikein, ei voi jäätyä tai kysellä muilta. Välillä osastolla on vain yksi hoitaja kanssasi ja elvytätte kahdestaan ennenkuin elvytysryhmä saapuu paikalle.
Voi teitä sairaanhoitajia. Miksi, miksi, MIKSI ette osaa arvostaa myös kollegan tekemään työtä? Miksi aina tämä sama hiekkalaatikkokiista siitä kenen työ on vaativin?
terveisin th joka tekee myös erittäin vaativaa ja monipuolista työtä (ei nla) vaikka ette sitä uskoisikaan
Tottakai jatkat, jos vaan kiinnostaa. Jos ei kiinnosta tarpeeksi ja mielenkiinto on yhtään akatemisessa tutkinnossa, niin vaihda pääsykokeisiin lukemiseen. Toki, voit sh-koulutuksenkin jälkeen hakeutua jatkokoulutukseen ja voit sitten samalla tehdä palkkatöitä. Eli win-win tilanne.
Olen samaa mieltä th:n kanssa, että eikö hiekkalaatikkoleikit kuulu sinne ala-asteelle? Ala ei ikinä saa arvostusta, jollei arvostus lähde ensin meistä. On ihan naurettavaa vertailla työnvaativuuksia, kun kaikki työskentelevät eri suuntauksissa ja niiden haasteiden parissa. Solidaarisuutta kehiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitti 23, tuo vastaus oli tosi rohkaiseva! Minulla ei siis ole ollut vielä työharjotteluita ollenkaan, vaan puhuin aloituksessa koulun harjoitustunneista. Mietinkin, että voinko sitten työharjoittelussa pärjätä, jos en oikein niillä harjoitustunneilla osaa toimia.
-ap
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 21:20"]
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 21:16"]
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 21:07"]
Sairaanhoitaja on yksi niistä ammateista, joissa sinun on hallittava teoriatieto ja osattava se täydellisesti käytännössä, tilanteessa jossa moni muu "jäätyy". Yksikin pikkuvirhe voi olla kohtalokas, jos et osaa työtäsi. Sairaaloissa jokaisen sairaanhoitajan on osattava elvyttää ja osallistuttava elvytykseen. Jos et huomaa potilaan voinnissa muutoksia, teet virheitä ym. niin onhan se paha :( Työ on TODELLA vastuullista.
[/quote]
Kyllä kyllä, mutta huomautan että kukaan ei elvytä yksin. Kun elvytystilanne tulee, sen havaitsija huutaa/hälyttää apua ja alkaa painaa. Paikalle tulee nopeasti muita hoitajia, elvytysryhmä ja/tai päivystävä lääkäri ja anestesialääkäri. Siis sairaalassa. Reaalimaailmassa myös tehdään virheitä, pieniä ja suuria. Niiden pelossa ei sairaanhoitajan uraa pidä hylätä. Perfektionistille ja syyllisyysneurootikolle tämä on julma ala. Tätä työtä ei voi tehdä täydellisesti, koska tämä on ihmisten tekemää tiimityötä. Rohkaise ap vain mielesi ja kysele enemmän siellä harjoittelussa, että ymmärrät. Nyt on sen aika kun olet opiskelija.
[/quote]
Vaikka olisikin osa tiimiä, ei voi vaan katsoa vierestä ja hengailla mukana toivoen että muut osaavat toimia ja osaavat hommansa. On osattava toimia oikein, ei voi jäätyä tai kysellä muilta. Välillä osastolla on vain yksi hoitaja kanssasi ja elvytätte kahdestaan ennenkuin elvytysryhmä saapuu paikalle.
[/quote]
Muista nyt että tässä ap on VUODEN opiskellut ihminen, ei valmis hoitaja. Väitän että aika monikin vastavalmistunut on suht hukassa ensimmäisessä elvytyksessään ja tukeutuu muihin, sama koskee lääkäreitä. Sinä saatat olla täydellinen ja olet ollut sitä opiskelujesi ensi päivästä lähtien, mutta rohkenen epäillä. Ja vaikka elvytys aloitettaisiin kahdestaan, on kyse minuuteista, kun lääkäri tulee paikalle ja ottaa johtovastuun. Jos näin ei ole, sairaalanne ei toimi kuten pitää. Tulee mieleen että itse pelkäät elvytystilanteita ja tämä näkyy kirjoituksissasi. Älä tartuta pelkoasi muihin!
Minusta ap:n kirjoitus kuvaa hyvin tilannetta, johon nykyinen sh-koulutus on suistunut. Käytännön työhön se ei valmenna, vaan tekemään tieteellistä tutkimusta. Ap ei ole yksin todetessaan, että on käytännön harjoittelussa ihan hukassa. Sama koskee monia lukiopohjalta harjoitteluun tulijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi herran tähden tiedän tukun valmiita sairaanhoitajia, jotka eivät koko urallaan ole elvyttänyt yhtään ihmistä. Se nyt ei ole mikään kynnyskysymys että sairaanhoitajana pärjää.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 21:59"]
Kiitti 23, tuo vastaus oli tosi rohkaiseva! Minulla ei siis ole ollut vielä työharjotteluita ollenkaan, vaan puhuin aloituksessa koulun harjoitustunneista. Mietinkin, että voinko sitten työharjoittelussa pärjätä, jos en oikein niillä harjoitustunneilla osaa toimia.
-ap
[/quote]
Ystävä hyvä, pärjäät hyvin. Harjoittelussa vasta ymmärrät, miksi pitää opetella tiettyjä asioita ja mitä ne merkitsevät potilaan kannalta. Jännityksesi ja pelkosi kertovat siitä, että vaadit itseltäsi paljon. Se on hyvä asia terveellisissä rajoissa, koska silloin voi kasvaa vastuulliseksi hoitajaksi. Kun menet harjoitteluun, kysele paljon, koko ajan, kaikilta. Yritä ymmärtää, miksi. Kaikissa asioissa. Älä tyydy vastaukseen "koska näin meillä aina tehdään". Kysele myös lääkäreiltä kierrolla, pyri mukaan kaikkiin mahdollisiin tutkimuksiin ja toimenpiteisiin. Lue harjoittelua ennen osaston erikoisalasta, kysy sähköpostitse osastonhoitajalta, mitkä ovat tavallisimmat diagnoosit potilailla.
Parhaat opiskelijat ovat minusta kyselijöitä ja tekijöitä. Niitä, jotka haluavat keskustella ja käyttää aikansa tehokkaasti harjoittelussa, eivät pidä päämääränään vain "selvitä jotenkin" vaan ymmärtää syvällisesti. Niitä, jotka yrittävät tehdä valvotusti ja ottaa vastuuta hallitusti. Jotka eivät mene piiloon, kun tulee joku äkkitilanne, vaan menevät mukaan tapahtumiin ja koettavat olla avuksi. Joista näkee, että he kehittyvät harjoittelun aikana, olipa lähtötilanne mikä tahansa. Jotka suhtautuvat lämpimästi ja arvostavasti ennen kaikkea potilaisiin ja koko henkilökuntaan ja keskittyvät sataprosenttisesti harjoitteluunsa. Sellaiset opiskelijat saavat minulta hyvät arvostelut ja sellaiset toivotan lämpimästi tervetulleiksi kollegoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 20:53"]
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 20:14"]
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 20:03"]
Rupea psykiatriseksi hoitajaksi tai terkaksi, jos mahdollista.
[/quote]
Terkaksi on eri koulutus. TH:lla on kyllä sairaanhoitajan koulutus, mutta terkkariksi haetaan erikseen ja se on pidempi koulutus. Jos ei ole tarpeeksi hyviä sairaanhoitajan taitoja/ tietoja, ei kyllä pärjää terveydenhoitajana, joka yleensä työskentelee yksin ja tarvitsee vahvan teoriatiedon.
Terveisin ammattikorkeakoulun opettaja, sh- kätilö,th ja Ttm
[/quote]
Terveydenhoitaja neuvolassa on vastuullisessa työssä, mutta ei sitä voi verrata esim. päivystyksen sairaanhoitajan työn vastuullisuuteen joka päivä, joka ikinen potilas.
[/quote]Samaa mieltä, terveydenhoitajan asikkaat ovat yleensä terveitä. Harvemmin siellä on henki käsissä.
Et missään nimessä luovuta vielä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itellä oli täysin samat fiilikset. Olin vaativa itseni suhteen ja jännitin iv-laskuja monitoreja ja erilaisia hoitotoimenpiteitä. Suoriuduin niistä kohtalaisesti mutta tajusin että akuuttisairaanhoito ei ole yhtään mun juttu. Hakeuduin psykiatriseen hoitotyöhön ja olen siinä hyvä, nyt kun on useamman vuoden kokemus em. työstä
Lopeta koulu jos tuntuu yhtää siltä.
Itse olen käynyt koulua 2.5vuotta , kokoajan miettiny, onko ala mua varten.. nyt tajusin että EI OLE. Ei mulla kiinnosta, ei ei, ala täynnä työhönsä leipääntyneitä emäntiä (vaikka vasta 40vuotiaitakin!), kateellisuutta, hierarkkiaa iha tajuttomasti, työkiusaamista, potilaiden ja omaisten valitusta.. listaa voisi jatkaa! Sen rahan saa helpommallakin ku olemalla sylkykuppi.
Mistäkö tiedän? Olen ollut keskussairaalassa keikkalaisena ja kesät ja talvet sijaisena .. koin KAIKKI NUO edellä mainitut asiat viimekesänä. Koko kesän ahdisti .. työ .. ja kouluun paluu.
Tein päätöksen nyt lokakuun alussa: koulu saa jäädä tauolle. Enkä ole katunut pätkääkään, en niinku yhtään!
Hajin yliopistoon avoimen kautta, suoritan sitä kautta mahd paljon ja haen sitte sinne sisälle, tää on mun juttu :)
tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itsekään opintojeni alussa tajunnut mistään välineistä yhtään mitään ja kaksi ensimmäistä harjoittelua (ns. pyllynpyyhintäharjoittelun ja sisätautiharjoittelun) olin ihan pihalla. Läpi pääsi kuitenkin, kun oli paikalla ja oli kiinnostunut ja yritti.
En ole ujo tai arka mutta varautunut ja myös sellainen jännittäjätyyppi. Pahinta on se, että joku seuraa vieressä, kun yrittää tehdä jotakin. Nyt opiskelen neljättä vuotta ja viimeisimmistä harjoitteluista olen saanut todella hyvät arviot. Erityisesti minulle oli hyötyä siitä, kun olin kesätöissä. Siellä oppi PALJON ja joka päivä.
Minulla kesti kauan uskaltautua tämän alan hommiin, koska harjoittelukokemukset olivat huonoja ja itsetunto alhaalla, mutta keikkatyön kautta sain itseluottamusta. Hakeudu mahdollisimman pian tekemään perushoitajan työtä johonkin vanhustenkeskukseen, koska perushoito on tärkeä osa hoitotyötä ja siinä oppii myös esim. ergonomiaa ja eri välineitä ym.
Älä ole huolissasi myöskään noista elintoimintojen normaaliarvoista, nekin oppii potilaita näkemällä ja lukemalla, lukemalla, lukemalla.
Jos sulla on ollu jo kanylointia niin pakkohan sun on olla tokalla vuodella, eli perusharjoittelu takana?? Siis kun sanoit ettei ole ollut vielä harjoittelua?
Mä olen jättänyt sh-koulutuksen kesken. Elämäni paras päätös. Jos koulussa yhtään tuntuu siltä että on väärä ala ja aikaa menee jahkailuun, kannattaa miettiä sopiiko se sulle. Se ei helpotu työelämässä. Jos sulla ei luonnostaan tule ahaa-elämyksiä ja menee paljon aikaa hahmottaa teoriaa ja tilanteita, niin ehkä et sovi hoitajaksi. Se ei tarkoita että olisit tyhmä, kaikkia ei vain ole luotu siihen
Ennen omaa keskeyttämistäni kuulin ihan pimeitä juttuja siitä että loppumetreillä opiskelevissa on paljon niitä jotka eivät vain pysty lopettamaan opintoja vaikka ala tuntuisi väärältä, koska kaikki menisi hukkaan ja uuden ammatin opiskelussa menisi uudestaan aikaa. Silloin olin ihan varma, etten halua opiskella loppuun, kuvittelin itseni samaan umpikujaan jostain ponnahti sitten se oma toiveammatti. Sh:ksi pitää riittää sitä puhtia, ja ajattelin että siitä tulisi taakka ihan liian pian, en vain sovi siihen ammattiin. Paras päätös ikinä, olisi mennyt aikaa ja mielenterveyttä, oon varma että loistan mun uudessa toiveammatissa.
Jos sulla on ollut aiemmin into kouluttautua, mieti missä voisi olla vika: onko luokassa huono ilmapiiri, väärät opiskelutavat, lukihäiriö? Ootko varma että haluat ammattiin, onko mitään muuta missä voisit olla hyvä? Kannattaa miettiä ekan harjoittelun jälkeen millaisena näkee itsensä töissä ja onko se realistista.
Tsemppiä jokatapauksessa, muista että kumpikaan päätös tässä ei ole väärä, tilanteen voi korjata myös myöhemmin! :)
Niin, no... Kuinka tyhmä tai epäkäytännöllinen pitää olla ettei selviä sairaanhoitajakoulutuksesta. Tiedän "apukoulun" käyneen ihmisen, joka opiskelee loppusuoralla sairaanhoitajaksi. Tämä asia on mun mielestä, myös tosi pelottava... Kun vaan ei koskaan ikinä milloinkaan hoitaisi ketään minun perheeseeni kuuluvaa!
Niin, no... Kuinka tyhmä tai epäkäytännöllinen pitää olla ettei selviä sairaanhoitajakoulutuksesta. Tiedän "apukoulun" käyneen ihmisen, joka opiskelee loppusuoralla sairaanhoitajaksi. Tämä asia on mun mielestä, myös tosi pelottava... Kun vaan ei koskaan ikinä milloinkaan hoitaisi ketään minun perheeseeni kuuluvaa!
Ei todellakaan kannata lopettaa vain sen takia, että ei osaisi:) jos muuten haluat jatkaa. Paikkasi löytyy kyllä :)
Apukoulun käynnyt ei välttämättä ole tyhmä vaan esim. pahasti lukihäiriöinen!
Nykypäivänä apukouluja ei onneksi enää ole.
Minusta tuntuu ihan samalta, ja olen miettinyt että ehkä en vain ole tarpeeksi käytännöllinen ihminen koska en vaan millään osaa soveltaa tietoa oikeisiin tilanteisiin. Teoriapuoli ei kyllä tuota mitään ongelmaa, koska lukupäätä minulla on hyvin. Onneksi olen nyt äitiyslomalla, olen ajatellut hakea ensi keväänä yliopistoon yhteiskuntatieteelliseen sekä opekoulutukseen.