Lue keskustelun säännöt.
Aamuvalmisteluihin menee liikaa aikaa, auttakaa!
03.10.2013 |
Jos mun pitäisi olla töissä klo 9, mun pitäisi varmaan herätä klo 6, että olisin edes likipitäen ajoissa.
Matkaan hyvä varata 30-45 minuuttia, koska parkkipaikkoja ei yleensä saa mistään.
Meikkaamiseen mulla menee vähintään 30 min. Yleensä enemmän, koska aina joku tuote on jossain kassissa tai pussissa ja sitä sitten haeskelen.
Hiukset, äkkiä hujahtaa 15 minuuttia harjatessa, jonkun klipsun tai muun etsimisessä.
Vaatteiden pukemiseen menee helposti 20 minuuttia. Aina on joku rätti kadoksissa, vaikka just eilen se olisikin ollut päällä. Ja sitten, kun on valmiina lähtöön, niin paidassa onkin tahra. Hansikkaita ei ole missään. Tms.
Aamiaiseen mulla ei usein ole aikaa. Tarvitsisin 45 minuuttia oikeasti sellaiseen aamun käynnistämiseen. Teen keittoon, leipien tai puuron tekemiseen, lehden lukuun.
Ja sitten mun on vielä tosi vaikea päästä ajoissa nukkumaan (aina olisi niin paljon tekemistä, tvtä en katso, mutta kotihommia, siivoamista, työhommia, harrastusjuttuja, lukemista). Ja tosi vaikea sitten päästä ajoissa sängystä ylös. Nytkin olen ihan väsynyt, nousin klo 6:25, menin nukkumaan joskus klo 1 jälkeen... :(
Mä en jaksa, kun aamuisin on aina kamala stressi. Haluaisin rauhassa saada tehdä asiat. Nyt tuntuu, että vaan kohellan nurkasta toiseen, kiukuttelen itselleni ja koko päivä alkaa väärällä jalalla.
Auttakaa! Miten järkeä aamuihin! Ja mun ei edes tarvi huolehtia liikkeelle kuin itseni...
Kommentit (95)
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 10:17"]
Itse tarvitsen aamuisin noin tunnin aikaa + matka töihin (autolla 15-20min, julkisilla 1h). Nousen ylös ja menen vessaan, hoidan aamupesut yms., meikkaan (n.10min) ja harjaan/laitan hiukset (max 5min), puen vaatteet, ulkoilutan koirat (n.15min) ja, jos on ekstra-aikaa, syön aamupalan juuri ennen lähtöä. Muuten otan aamupalan töihin mukaan ja syön pikaisesti työnohessa. Jos en työpaikalla aamupalaa voisi syödä, heräisi max.15min aiemmin, jolloin ehtisin senkin hoitaa varmasti. En ymmärrä miten aamulla saa noin paljon aikaa kulumaan. Mulla sentään on hoidettavana pari koiraa omien juttujen lisäksi...
[/quote]
En mäkään ymmärrä. :( Ehkä mä olen haaveilija vaan sitten. Vaikka kyllä mä koko ajan teen jotain, aamulla esim. En mä vaan seiso ja toljota.
Niin joo, joku siitä parkkipaikasta, että sille pitäs tehdä jotain. Mulla työ aika liikkuvaa, pitää välillä olla eri puolilla kaupunkia. Olen hankkinut parkkipaikat kahdesta eri hallista eri puolilta kaupunkia, mutta eihän nekään aina voi olla ihan kulman takana siitä, missä pitäisi olla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 10:05"]
No ihan eka neuvo: älä hanki lapsia.
[/quote]
Testattu on ja toimii!
Tunnen sinunlaisesi ihmisen. Hän pyysi minua muuttamaan kanssaan yhteen. Valitettavasti syy siihen, että en muuttanut oli juuri tuo avuton häsläys asioissa. En ole itsekään niitä järjestelmällisimpiä ihmisiä, mutta tuollaista apn tapaista toimintaa...se on kidutusta kanssaihmiselle.
Esim. lomilla en käytä ollenkaan meikkiä. Ihan yhtä karsea se iho silti on. En voi laittaa meikkivoidetta ilman sävytettyä pohjustusainetta. Näytän aivan kaamelalta ilman, oikeasti. Niin kauhealta, että ihmiset kommentoi, että sun ihon sävy on jotenkin outo... Ja olen kokeillut asiantuntijan avustuksella useita eri meikkivoiteita ja -sävyjä.
Olen yrittänyt olla välillä ilman meikkivoidetta. Lähes aina joku kommentoi, että hei, nyt sulla on kyllä tosi epäsopiva sävy meikkivoiteessa. :( Menevät aika hiljaiseksi, kun sanon, että se on kyllä ihan mun oman ihon sävy...:) :(
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 10:29"]
Tunnen sinunlaisesi ihmisen. Hän pyysi minua muuttamaan kanssaan yhteen. Valitettavasti syy siihen, että en muuttanut oli juuri tuo avuton häsläys asioissa. En ole itsekään niitä järjestelmällisimpiä ihmisiä, mutta tuollaista apn tapaista toimintaa...se on kidutusta kanssaihmiselle.
[/quote]
Se on kidutusta mulle itsellenikin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 10:23"]
Joo, pitäisi olla järjestelmällisempi. Miten mä onnistuisin siinä? Miten mä saisin itseni valkkaamaan ne aamun vaatteet jo illalla tuolinperälle? Ja muuta sellaista.
Mä aina välillä ryhdistäydyn ja yritän, mutta sitten taas tulee kiire ja väsy ja ei siitä tule mitään.
Olen miettinyt harrastusmenojen karsimista. Monesta harrastuksesta itsestään tullut stressi, pakko mennä, pakko tehdä. Jos niistä on pois, muut syyllistää. Olen parissa eri yhdistyksessä, yhdistysihmiset on tosi tehokkaita syyllistämään, kun et käy kokouksissa ja siellä ja täällä ja lupaudu auttamaan niissä kissanristiäisissä...
Mulla on ongelma myös liian kerkeä mieli. Mulla on koko ajan tuhat ja yksi asiaa mielessä, uusia ideoita, yms. Olen usein ihan muissa maailmoissa miettimässä jotain, kun teen asioita. Sitten ei olekaan mitään mielikuvaa, minne vaikka jonkun harjan laitoin, kun olen samalla ajatellut jotain ihan muuta.
Viimeksi eilen mulla oli laukussa paperi, joka piti viedä paikkaan A. Tarkastin vielä autolta lähtiessä, että paperi on laukussa. Kävelin 800 m paikkaan A. Paperi ei ollut enää laukussa. Eikä autossa. Eikä missään.
Se vaan katosi siinä matkalla. Oli pakko soittaa ja pyytää uusi kopio siitä paperista.
Mä en tiedä, mitä tapahtui. Se vaan, vips, katosi. Ihan kummallista. :O Mutta mulle tyypillistä.
[/quote]
Itse taisit sanoa tässä vastauksessa jo syyn kaikkeen. Yksi sana: stressi.
Sinä käyt ylikierroksilla koko ajan, et voi keskittyä siihen asiaan, mitä olet tekemässä vaan ajattelet jo seuraavaa. Ja sitä seuraavaa. Vähennä tekemistä, vähennä harrastuksia (vapaa-ajan on tarkoitus rentouttaa, ei aiheuttaa lisästressiä, tai stressiä ylipäänsä).
Hei ne kraaterit sun iholla on vaan elämää... Näytät takuulla 10 kertaa kamalammalta ne pakkelit naamassa. Eihän tuossa meikkaamisessa on järjen hiventäkään!!! Pese naamasi ja laita jotain naamarasvaa, vähän huulipunaa ja ripsarii, se kyllä riittää ihan varmana. Tuo lista kuulostaa siltä kuin olisit sotaan lähdössä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi mun kanssa asuu mies, joka on ihan yhtä sählä. Viimeksi eilen se veti pultit, kun ei ollut missään viinipullojen tyhjiökorkkeja. Eli niitä, joita laitetaan puoliksi juodun viinipullon suuhun ja pumpataan ilmat veke.
Lopulta paljastui, että ne kaikki tyhjiökorkit oli viinikaapissa - kiinni eri viinipulloissa. :D
Ensinnäkin avaimelle oma koukku eteisen oven luokse, siihen sen laitat aina kun tulet ja siitä sen otat aina kun lähdet. Kaikki mahdollinen valmiiksi edellisenä iltana: meikkilaukun sisältö käyttöjärjestyksessä johonkin tasolle purettuna, siitä pakkaat sitä mukaa kun on naamaan saatu. Kahvinkeitin tai muu edellisenä päivänä lataukseen, juo samalla kun meikkaat. Aamiainen syö matkalla tai vasta työpaikalla valmiiksi tehtynä eväinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitat kodin sekamelskasta.
Jos avaimet hukassa niin missä ne vois olla? Onko liikaa laukkuja vai jätätkö ne pitkin kotia? Eli jättäisitkö avaimet heti laukkuun kun olet oven avannut vai laittaisitko pöydlle ja siihen laitat jonkun nätin kupin vaikka avaintasi varten? Tai seiälle avainkaappi? Ja toteutat tämän.
Sitten sä tarttet johonkin missä riisut tukasta klipsit jonkun korin tai minkä vaan mihin laitat ne. Ja aamulla ne on siellä! TADAA.
Illalla kun tulet harkoista niin katsot kaikille aamun vaatteet. Eteisessä on varmasti takit ja kengät mutta kaikki muukin löytyy.
Kun tulet sisälle niin laita paikkaan (kori, laatikko, mikä vaan) jossa on paritetut hanskat. Jos ne on likaisena niin heität heti pesuun ja pese vaatteita eläkä jätä kasautumaan. Harkkavaatteet paikalleen!
Teet kaiken illalla, eväät yms niin sun ei tarvitse enää aamulla väsyneenä kuin laittaa mitä illalla olet ottanut valmiiksi. Selvästi olet ilta ihminen mutta jos et nuku riittävästi niin ethän sinä jaksa millään poretabletilla. Ota nyt järki käteen, ei voi valvoa jos pitää herätäkin.
Ja kuulostaa selitykseltä tuo suoret liukkaat hiukset jos ne on takussa ja hankalasti. Mämmiköuraiselta harjaamiselta se tuntuu jos joutuu oikeasti 10 minuuttia tukkaansa harjaamaan. Minäkin suosittelen kampaajalla käyntiä. Meillä ei lapsen takkutukkaakaan harjata noin kauaa ja ne vasta onkin takussa!
Oma kampaajani kihartaa tukkaansa joka aamu kuumarullilla ja siihen menee tuo sinun 10 minuuttia. Hän juo kahvit kun tukka tekeytyy.
Jos sinulla menee oikeasti noin älytön määrä kaikkeen meikkaamiseen niin kyllä sinulla ainakin pitää olla kahvinkeitin ja vaatteet laitettuna. Jos joudut etsimään kaikkea niin onko se ihme että koko päivä menee jo alkujaan pieleen?
Siivoa hyvä nainen kotisi ja koita selvitä pienemmällä määrällä. Ja huomaa. Itsekin vaapun aamulla alakertaan, keitän kahvit ja vien koiran. Meikki 5 minsaa pohjineen ja tukkaan menee toiset 5 minsaa ja teen helppoja kampauksia. Kaikki raskaammat kampaukset ja voimakkaat meikkaamiset kuuluu itselläni iltaan. Aamulla riittää pohjan lisäksi puuteri, vähän vaan väriä kulmiin, kajaali ja ripsiväri. Omat ripset on värissä 20 sekunnissa.
Ei ole todellista. Siis joku tärvää tunnin tälläytymiseen aamuisin, mukaanluettuna meikit ja pukeutuminen!?
Jospa kerran elämässäsi lähtisit ihan ilman meikkejä töihin. Hämmästy ja ylläty, maailma ei sitten kaadukaan eikä taivas putoa. Ehkä joku katsoo pitkään kun näkee ihan sinut itsesi. Tietenkin voit tempaista päällesi hunnun arainaisten tapaan, jos koet olevasi liian alaston.
Kuvittele jonakin aamuna itsesi mieheksi. Lähtöaikasi vähintään puolittuu. Miten muuten luulet lapsiperheiden selviävän aamutoimista?
Ulkonäkösi kannalta kunnollinen aamupala olisi vuosien mittaan paljon hyödyllisempi kuin tuhti meikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, kuulostatpa kaoottiselta. Minä suoriudun lasten kanssa matkaan tunnissa, ja siinä ajassa ehdin tehdä itselleni ja lapsille aamupalan, lukea Hesarin premin, käydä suihkussa, pestä tukan, meikata, pukea....
Sulla ei aloituksen perusteella ole edes lapsia, joista pitäisi huolehtia samalla. Nyt ote niskasta, nainen!
Oikein hyvä tapa on varata asioita valmiiksi jo illalla. Esim. minä lataan kahvinkeittimen jo illalla valmiiksi, niin se on helppo ohikävellessä napsauttaa päälle.
Vaatteet katsot jo illalla valmiiksi. Meikit pidät kaikki samassa pussukassa ja meikkaat vaikka samalla, kun vedät aamuleivän nassuun.
1) heräät, panet teeveden kiehumaan, käyt aamupisulla ja tarvittaessa pikasuihkussa.
2) panet teepussin ja veden mukiin, puet sen jälkeen illalla valmiiksi katsomasi asun.
3) teet leivän, haet vessasta meikkipussin. Haukkat leipää, levität meikkivoiteen. Juot teetä, haukkaat leipää, levitä peitevoide silmien alle. Taas haukkaat leipää, levität puuterin. Sitten - yllätys yllätys - taas haukkaat leipää ja siemaiset teetä ja laitat ripsarin. Jnejne.
Tuohon menee perhana huononakin aamuna max kolme varttia.
KATSO TAVAROILLE OMA PAIKKA, ÄLÄKÄ HAAHUILE NIIDEN KANSSA JA LEVITTELE PITKIN HUUSHOLLIA.
Laitat vaatteet valmiiksi illalla ja samoin keräät aamulla tarvittavat meikit yhteen kasaan. Sitten tärkein neuvo; MENE NUKKUMAAN AJOISSA. Vaikka kuinka tekis mieli valvoa niin mene nukkumaan väkisin vaikka 22.30. Muutaman yön kun saat kunnolla nukuttua niin elämä ei tunnu niin kaaosmaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä homman avainsana on tuo stressi... Mun niin tekisi mieli karsia KAIKKI vapaa-ajan menot. Ilmoittaa yhdistyksiin, että en tule nyt vähään aikaan mihinkään, katson sitten, jos joskus vielä tulen.
Jättää pois kaikki säännölliset viikottaiset liikuntajutut. Mennä uimaan, kävelylle tai jumppaan silloin, kun huvittaa, ex tempore. Ei mitään sellaista, että kahvakuulan alkeisjatkokurssi aina torstaisin klo 17.
Jättää pois kielikurssi.
Ei sopia edes kaveritapaamisia. Sanoisi vaan, että soittakaa mulle sinä päivänä, kun aiotte tavata. Tulen, jos tule. Kun nyt tulee jo stressi siitäkin, että lauantaina pitäisi mennä sen kaverin kakaran synttäreille, seuraavana perjantaina tuon kaverin kanssa leffaan ja sitten kolmen viikon päästä tytöt kyläilee Pirkon luona. Surkeaa, kun näihinkin meno tuntuu vaan velvollisuudelta, että pakko nyt pitää huolta ihmissuhteista, kun kaverit haluaa nähdä. :(
Mä haluisin tyhjän kalenterin. Käydä vaan töissä, sitten ei mitään sovittuja ilta- tai viikonloppumenoja. Haluisin vaan olla kotona. Tai sitten käydä jossain hetken mielijohteesta, jos siltä tuntuu.
Kavereiden tapaamisetkin menneet siihen, että otetaan kalenterit esiin ja lyödään lukkoon joku päivä kuukauden päähän, joka kaikille jotenkin sopii. Sitten pakko ottaa sellainen päivä, jossa on jo jotain muutakin menoa ja lopputulos on kaaos. Koska mulla on niin paljon kaikkea, että muuten ei nähtäisi ehkä koskaan ja kavereille ei ikinä tunnu sopivan ne päivät, joina mulla ei ois mitään muuta.
Mua on alkanut stressata jo kavereiden kanssa juttelu puhelimessakin. Kun puhelin soi, tekisi mieli alkaa huutaa.
Mutta irtisanoudupa jostain yhdistyksen hallituksesta. Kaamea mekkala, että et sä voi, kuka me nyt tähän saadaan, jatka vielä vuosi...
Niin, mulla on pitkä tukka, lähes puoliselkään. Sen selvittelyyn menee aikaa. En voi jättää sitä vaan auki, koska töihin asti ehdittyäni se olisi takkupesä. Se on pakko jotenkin kiinnittää. Käytännössä väännän jonkun nutturan, koska poninhäntä ei mulla pysy, hiukset niin liukkaat.
ja ei, mä en halua lyhyitä hiuksia vain, jotta niihin menisi vähemmän aikaa...
Mutta pitkät hiukset on kyllä aikamoinen aikasieppo. Ne voi aamuisin/iltaisin olla niin takussa, että menee 10 minsaa kevyesti auki harjaamiseen. Pesut ja hoitoaineet ja kuivattelut ja pesun jälkeiset hiuksiin jätettävät hoitoaineet ja föönaus ja...
[/quote]
Mullakin on pitkät hiukset, vaaleilla raidoilla eli menevät takkuun tosi helposti, muuten ovat sitten liukkaat eikä mulla tästä huolimatta todellakaan kestä viittä minuuttia pidempää hiusten laitto.
Luomivärin voi jättää pois ihan hyvin, itsekin käytän rillejä (ei tosin noin vahvat) sekä huulien meikkaus (huulirasva tai huulikiilto riittää ihan mainiosti arkimeikkiin).
Tekstistäsi ajattelin sinun olevan parikymppinen vasta hetken aikaan omillaan asunut henkilö, mutta oletkin ilmeisesti vanhempi? Moniin arjen velvollisuuksiin vain nyt kuuluu ajanhallinta ja tehtävien organisointi. Aseta takaraja nukkumaanmenolle äläkä todellakaan valvo yli puolenyön. Älä hosu vaan jätä turhat tekemättä. Kiire ja univelka tekevät hallaa vain itsellesi ja läheisillesi. Itse olin ennen todella kireä aamuisin, jos tuli yhtään kiire (ja tätä tapahtui ja tapahtuu edelleen usein). Tiuskin koirille ja hoputin niitä sekä itseäni. Olin huonotuulinen ja tietty tämä vaikutti myös mieheni mielialaan. Ja sitten tämän kaiken jälkeen podin huonoa omaatuntoa. Joku kuitenkin muuttui enkä oikein itsekään tiedä miten muutos tapahtui niin yllättäen ja radikaalisti. En ole muutamaan viikkoon ollut kuin yhtenä aamuna hieman kireämpi, mutta silloinkaan en tiuskinut muille vaan olin sitten itsekseni kiukkuinen ja sekin meni nopeasti ohi. Aamut ovat huomattavasti mukavampia kuin aiemmin, koirat ja mieskin rennompia ja asenne on nyt se, että koirien lenkitykseen menee x aika ja jos on kiire niin se on sitten jostain muusta omista jutuistani pois. Kiireelle ei oikein siinä vaiheessa mitään voi, joten pakko vain organisoida uudestaan ja lähteä ajoissa töihin. Häseltäminen ei auta. Ja jos avaimet ovat kadoksissa etkä jaksa niitä laukun taskuihin laittaa, niin jätä vaikka vain laukun päälle, josta ne löytyvät nopeasti.
Huh. Te saatte kyllä kaiken kuulostamaan niin helpolta... :) Mä yritän, mä yritän...
Kuten arvata saattaa, meillä on kotikin kaaoksessa, ei pelkästään mun käsilaukku, meikkipussi tai pää... Tarvittaisiin kaikelle oma paikka. Yritän tätä aina, siivoan KAIKEN. Ja sitten menee viikko ja kiireinen arki palaa ja ei kumpikaan enää jaksa laittaa asioita paikoilleen.
Mä en tiedä, miten oppisin menemään aiemmin nukkumaan. Koko tän viikon ollut pää ihan pilvessä vähistä yöunista. Kun illalla olisi aina niin paljon kivaa tekemistä: lukemista, piirtämistä, päiväkirjan kirjoittamista jne...
Voin aloittaa vaikka klo 22 kirjoittamaan jotain. Innostun. Ajantaju katoaa. Hupshei, kello onkin jo yli 1!
Mulla katoaa ajantaju tosi usein. Innostun vaan tekemisestä, mistä milloinkin, flow astuu päälle ja sitten en osaa lopettaa.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 10:07"]
- -
Niin, mulla on pitkä tukka, lähes puoliselkään. Sen selvittelyyn menee aikaa. En voi jättää sitä vaan auki, koska töihin asti ehdittyäni se olisi takkupesä. Se on pakko jotenkin kiinnittää. Käytännössä väännän jonkun nutturan, koska poninhäntä ei mulla pysy, hiukset niin liukkaat.
ja ei, mä en halua lyhyitä hiuksia vain, jotta niihin menisi vähemmän aikaa...
Mutta pitkät hiukset on kyllä aikamoinen aikasieppo. Ne voi aamuisin/iltaisin olla niin takussa, että menee 10 minsaa kevyesti auki harjaamiseen. Pesut ja hoitoaineet ja kuivattelut ja pesun jälkeiset hiuksiin jätettävät hoitoaineet ja föönaus ja...
[/quote]
Harjaa ja selvitä hiukset iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Sen jälkeen kierrä hiukset nutturalle pään päälle (jotta ei haittaa nukkumista) yöksi. Ponnarilla kiinni. Aamulla, kun avaat hiukset, perusharjaus riittää ja sen jälkeen kampaus.
Vaikea selittää, mutta hiukset eivät mene takkuun yön aikana, kun ne kierittää, kunnes kiertyvät itsestään nutturalle. Ei tule myöskään kiharaa, painaumia tai muita "jälkiä" hiuksiin, vaan liukkaista hiuksista saa aamulla sileän ponnarinkin tehtyä.
Kokeile ap, niin säästät jo tuon 10 minuuttia aamulla :)
Joo, pitäisi olla järjestelmällisempi. Miten mä onnistuisin siinä? Miten mä saisin itseni valkkaamaan ne aamun vaatteet jo illalla tuolinperälle? Ja muuta sellaista.
Mä aina välillä ryhdistäydyn ja yritän, mutta sitten taas tulee kiire ja väsy ja ei siitä tule mitään.
Olen miettinyt harrastusmenojen karsimista. Monesta harrastuksesta itsestään tullut stressi, pakko mennä, pakko tehdä. Jos niistä on pois, muut syyllistää. Olen parissa eri yhdistyksessä, yhdistysihmiset on tosi tehokkaita syyllistämään, kun et käy kokouksissa ja siellä ja täällä ja lupaudu auttamaan niissä kissanristiäisissä...
Mulla on ongelma myös liian kerkeä mieli. Mulla on koko ajan tuhat ja yksi asiaa mielessä, uusia ideoita, yms. Olen usein ihan muissa maailmoissa miettimässä jotain, kun teen asioita. Sitten ei olekaan mitään mielikuvaa, minne vaikka jonkun harjan laitoin, kun olen samalla ajatellut jotain ihan muuta.
Viimeksi eilen mulla oli laukussa paperi, joka piti viedä paikkaan A. Tarkastin vielä autolta lähtiessä, että paperi on laukussa. Kävelin 800 m paikkaan A. Paperi ei ollut enää laukussa. Eikä autossa. Eikä missään.
Se vaan katosi siinä matkalla. Oli pakko soittaa ja pyytää uusi kopio siitä paperista.
Mä en tiedä, mitä tapahtui. Se vaan, vips, katosi. Ihan kummallista. :O Mutta mulle tyypillistä.