Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tutkimus: Syntyvyyden väheneminen ei johdu vain lapsen saannin lykkäämisestä, lapsiluku Suomessa pienenee voimakkaasti ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin
01.09.2020 |
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006620661.html?utm_campaign=hs_tf&utm…
"Aiemmin on todettu, että suomalaisnaiset lykkäävät äidiksi tuloaan yhä myöhäisempään ajankohtaan, usein yli kolmekymppiseksi. Jos näin tapahtuisi, yli 30-vuotiaiden naisten hedelmällisyys paranisi.
NÄIN ei ole kuitenkaan ole tapahtunut vuoden 2010 jälkeen. Helsingin yliopiston ja Max Planck -instituutin tutkimus osoitti, että myös yli 30-vuotiaat naiset saavat vähemmän lapsia kuin muutama vuosi sitten. Se tarkoittaa, että suomalaisnaisten lopullinen lapsiluku tulee pienenemään voimakkaasti."
"ENSIMMÄISTÄ kertaa äideiksi tulevien naisten osuus väheni kaikissa ikäryhmissä. Vuosina 2010–2017 erityisen voimakkaasti se väheni 25–29-vuotiaiden ikäryhmässä."
"Alle puolella 30-vuotiaista naisista on lapsia. Parikymppiset suomalaisnaiset tulevat äideiksi yhä harvemmin."
"SYNTYNEIDEN lasten määrä on vähentynyt vuodesta 2010 kaikissa Pohjoismaissa, mutta Suomessa suuntaus on ollut erityisen voimakas."
"Hellstrand uskoo, että syitä on monia, koska lapsettomuus on niin yleistä. Syntyvyys on heikentynyt vuodesta 2010 lähtien sekä maaseudulla että kaupungeissa ja kaikissa koulutusryhmissä. Tiedetään, että vapaaehtoinen lapsettomuus on lisääntynyt, mutta samoin on käynyt myös eri syistä johtuvalle tahattomalle lapsettomuudelle."
Herättääkö aihe keskustelua täällä?
Osaatko sinä kertoa syitä tälle?
Olen itse lapseton ikisinkku ja ikää noin 30 vuotta.
Kommentit (204)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua, miksi tälle jatkuvasti kysellään syitä, kun ne ovat yleisesti tiedossa.
1. Osa ihmisistä ei halua lapsia lainkaan, ja nykyään se on sosiaalisesti sallittua. Siksi he eivät tee lapsia vain ”koska niin kuuluu tehdä”.
2. Osa ihmisistä haluaa lapsia, mutta he eivät löydä sopivaa kumppania. Entisaikaan oli kovempi paine löytää vain ”joku”, mikä sitten saattoi olla huono ratkaisu. Nykyään moni näkee parempana olla sinkku kuin olla huonossa suhteessa.
3. Osa ehkä haluaisi lapsia, mutta he saattavat kokea yhteiskunnan asettamat vaatimukset liian koviksi. Totuushan on, että se mikä vielä 80-luvullakin oli ihan hyvää vanhemmuutta, johtaisi nykyään lastensuojelun asiakkuuteen. Enkä tällä tarkoita mitään ”lastensuojelu vei lapset ihan ilman mitään syytä, yhyy, meitä sorretaan” -vinkujia.
4. Osa taas haluaisi lapsia ja parisuhdekin saattaa olla kunnossa, mutta taloudellinen tilanne on liian epävakaa: pätkätöitä, työttömyyttä, epävarmoja työtilanteita. Ei vastuullinen ihminen uskalla lisääntyä, jos ei kykene elättämään lastaan. Köyhyysrajalla eläminen on kurjaa jo ilman lapsiakin. Tätä tilannetta pahentaa kaikki lapsiperheiden etujen huononnukset, esim, HSL:n suunnitelmat poistaa ilmaiset matkat, monen kunnan viime vuosina tekemät kotihoidonlisien leikkaukset, päivähoidon huono tilanne jne.
5. Ja sitten on tietysti nämä pariskunnat, joissa mies vannoo silmät kirkkaina haluvansa lapsia ”sitten joskus”, eikä millään kykene sisäistämään, että tämän asian suhteen vaimon 40-vuotispäivä on aika lailla yhtä kuin parasta ennen -päivämäärä. Näitä on omassa kaveripiirissä näkynyt vähän liikaakin.
Mikä tähän auttaa? No ensinnäkin voidaan unohtaa vapaaehtoisesti lapsettomat, he ovat päätöksensä tehneet, ja se ei valtiolle kuulu. Sen sijaan pitäisi panostaa siihen, että lapsia haluavat uskaltavat niitä hankki, ja että toivottu lapsiluku täyttyy. Eli toimet tulisi kohdistaa pääasiassa ryhmiin 4 ja 5.
Mitä nämä toimet siis olisivat? No ainakin nuorille enemmän vakipaikkoja töihin, niin miehille kuin naisille. Työnantajan riskiä palkata nuoria naisia pitää pienentää jakamalla raskaudesta ja pikkulapsiajasta aiheutuvat kulut kummankin osapuolen työnantajalle tai mahdollisesti valtiolle. Isiä pitäisi kannustaa nykyistä enemmän pitämään osa hoitovapaista, ja muutenkin kantamaan isompi osa lastenhoitovastuusta (moni isä tämän jo tekeekin). Perheverotus takaisin ja lapsivähennykset kehiin! Siis tuloveroista, niin että kannustetaan vanhempia tekemään töitä ja elättämään.
Kunnallinen lastenhoitoapu takaisin! Siis sellainen, että kun lapsi on jossain pienessä nuhakuumeessa, tai jos perheellä on joku erityisen raskas tilanne, niin kunnalta tulisi kotiin kodinhoitaja pariksi päiväksi - näitä oli vielä 80-luvulla. Nykyään tarjotaan vaan jotain ihmeen keskusteluapua, joka on yhtä tyhjän kanssa.
Niin ja koko asenne, että ”lapset on oma valinta, hoida itse, oma ongelmasi” -asenne pitäisi heittää romukoppaan. Lapset ovat välttämättömiä tulevaisuuden kannalta. On vain reilua, että ne jotka eivät lapsia tee tai kasvata kantavat osaltaan vähän enemmän vastuuta jostain muusta asiasta joka saa yhteiskunnan pyörimään, vaikkapa maksamalla vähän enemmän veroja.
Sanoit kyllä melkein kaiken.
Miehet pitäisi saada ymmärtämään, että perhe pitää perustaa alle 35 v iässä. Nuorten naisten raskautumista pitäisi tukea siten, että elämä ei olisi vain toisensa sulkevia valintoja opiskelu-ura-perhe.
33-vuotias opetusministeri on saamassa lapsen ja eikös heti ensimmäisenä hesarin kommenttiosiossa ole joku mies kertomassa, että eikö olisi voinut odottaa ministeripestin loppuun ennen kuin raskautuu. Enough said.
Ja opetusministeri on ilmoittanut olevansa vain kevätkauden pois.
Kyllä minäkin ihmettelen sitä miksi raskaaksi piti juuri silloin tulla kun on ministerinä, liekö hyvät rahat saa kun makoilee kotona?
Hänellä on sen verran hyvä palkka että hän voi palkata lastenhoitajan tai hän voi viedä lapsen päiväkotiin mahdollisimman nuorena niin hän ei joudu olemaan kotona lapsen kanssa kovinkaan kauaa.
”Miksi piti raskaaksi tulla juuri silloin” tiedätkö hän on voinut yrittää lasta vaikka 5 vuotta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua, miksi tälle jatkuvasti kysellään syitä, kun ne ovat yleisesti tiedossa.
1. Osa ihmisistä ei halua lapsia lainkaan, ja nykyään se on sosiaalisesti sallittua. Siksi he eivät tee lapsia vain ”koska niin kuuluu tehdä”.
2. Osa ihmisistä haluaa lapsia, mutta he eivät löydä sopivaa kumppania. Entisaikaan oli kovempi paine löytää vain ”joku”, mikä sitten saattoi olla huono ratkaisu. Nykyään moni näkee parempana olla sinkku kuin olla huonossa suhteessa.
3. Osa ehkä haluaisi lapsia, mutta he saattavat kokea yhteiskunnan asettamat vaatimukset liian koviksi. Totuushan on, että se mikä vielä 80-luvullakin oli ihan hyvää vanhemmuutta, johtaisi nykyään lastensuojelun asiakkuuteen. Enkä tällä tarkoita mitään ”lastensuojelu vei lapset ihan ilman mitään syytä, yhyy, meitä sorretaan” -vinkujia.
4. Osa taas haluaisi lapsia ja parisuhdekin saattaa olla kunnossa, mutta taloudellinen tilanne on liian epävakaa: pätkätöitä, työttömyyttä, epävarmoja työtilanteita. Ei vastuullinen ihminen uskalla lisääntyä, jos ei kykene elättämään lastaan. Köyhyysrajalla eläminen on kurjaa jo ilman lapsiakin. Tätä tilannetta pahentaa kaikki lapsiperheiden etujen huononnukset, esim, HSL:n suunnitelmat poistaa ilmaiset matkat, monen kunnan viime vuosina tekemät kotihoidonlisien leikkaukset, päivähoidon huono tilanne jne.
5. Ja sitten on tietysti nämä pariskunnat, joissa mies vannoo silmät kirkkaina haluvansa lapsia ”sitten joskus”, eikä millään kykene sisäistämään, että tämän asian suhteen vaimon 40-vuotispäivä on aika lailla yhtä kuin parasta ennen -päivämäärä. Näitä on omassa kaveripiirissä näkynyt vähän liikaakin.
Mikä tähän auttaa? No ensinnäkin voidaan unohtaa vapaaehtoisesti lapsettomat, he ovat päätöksensä tehneet, ja se ei valtiolle kuulu. Sen sijaan pitäisi panostaa siihen, että lapsia haluavat uskaltavat niitä hankki, ja että toivottu lapsiluku täyttyy. Eli toimet tulisi kohdistaa pääasiassa ryhmiin 4 ja 5.
Mitä nämä toimet siis olisivat? No ainakin nuorille enemmän vakipaikkoja töihin, niin miehille kuin naisille. Työnantajan riskiä palkata nuoria naisia pitää pienentää jakamalla raskaudesta ja pikkulapsiajasta aiheutuvat kulut kummankin osapuolen työnantajalle tai mahdollisesti valtiolle. Isiä pitäisi kannustaa nykyistä enemmän pitämään osa hoitovapaista, ja muutenkin kantamaan isompi osa lastenhoitovastuusta (moni isä tämän jo tekeekin). Perheverotus takaisin ja lapsivähennykset kehiin! Siis tuloveroista, niin että kannustetaan vanhempia tekemään töitä ja elättämään.
Kunnallinen lastenhoitoapu takaisin! Siis sellainen, että kun lapsi on jossain pienessä nuhakuumeessa, tai jos perheellä on joku erityisen raskas tilanne, niin kunnalta tulisi kotiin kodinhoitaja pariksi päiväksi - näitä oli vielä 80-luvulla. Nykyään tarjotaan vaan jotain ihmeen keskusteluapua, joka on yhtä tyhjän kanssa.
Niin ja koko asenne, että ”lapset on oma valinta, hoida itse, oma ongelmasi” -asenne pitäisi heittää romukoppaan. Lapset ovat välttämättömiä tulevaisuuden kannalta. On vain reilua, että ne jotka eivät lapsia tee tai kasvata kantavat osaltaan vähän enemmän vastuuta jostain muusta asiasta joka saa yhteiskunnan pyörimään, vaikkapa maksamalla vähän enemmän veroja.
Erittäin hyvin ja osuvasti kirjoitettu. Täyttä asiaa.
Kaikesta muusta olen samaa mieltä, mutta lapsettomien lisävero on naurettava ehdotus. Jo nyt lapsettomat kattavat lapsia saaneiden tulonsiirtoja, koska eivät itse saa mitään lukuisista ja runsaskätisistä eduista: esim. neuvolat, lapsiperheiden terveydenhuolto, perheiden rahalliset tuet jne.
Lapsettomat ei tajua mitä perheen ja lasten elatus maksaa.
Kun minä ja mies elettiin kaksin, kuukausimenot olivat jotain 2200e sis. asuminen, autot, ruoka, laskut. Nyt kun meillä on useampi lapsi niin ne menot on 5000e kuussa. Muutaman satkun lapsilisä on itikan paska tuossa menoerässä ja lapsilisällä ei lasta elätetä. Lapsilisä noin satasen kuussa. Esim juuri ostin syksyhaalarin ja kengät kolmelle, tuli maksamaan 520e tämä potti.Todellakin pitää yhteiskunnan tukea lasten tekoa siten, että lapsista aiheutuvia kuluja kompensoidaan. Olen hyvätuloinen ja 6500 bruttopalkalla ILMAN LAPSIA tulisin loistavasti toimeen. Lasten kanssa olen köyhä ja joka penni menee perheen elatukseen.
Ja joo kohta joku alkaa taas ”oma valinta tehdä lapsia blaa blaa nönnönnöö”-valituksen. Niin on mutta niitä on JONKUN pakko tehdä että yhteiskunta jatkuu. Ja ne ketkä tekee, ansaitsee todellakin siitä korvausta. Muutenhan kukaan ei niitä enää tee kun kaikki raha menee lapsiin.
Mitään muuta rahallista korvausta ei lapsista saa kun sen hikisen surkean lapsilisän.
Osta vaatteet kirpparilta, köyhä!
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla syntyneet ovat päässeet helposti työelämään sekä ovat myös koulutetuin ikäluokka Suomessa.
Eivät todellakaan päässeet. 70-luvulla syntyneet kärsivät 90-luvun lamasta, olivat nuoria aikuisia silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua, miksi tälle jatkuvasti kysellään syitä, kun ne ovat yleisesti tiedossa.
1. Osa ihmisistä ei halua lapsia lainkaan, ja nykyään se on sosiaalisesti sallittua. Siksi he eivät tee lapsia vain ”koska niin kuuluu tehdä”.
2. Osa ihmisistä haluaa lapsia, mutta he eivät löydä sopivaa kumppania. Entisaikaan oli kovempi paine löytää vain ”joku”, mikä sitten saattoi olla huono ratkaisu. Nykyään moni näkee parempana olla sinkku kuin olla huonossa suhteessa.
3. Osa ehkä haluaisi lapsia, mutta he saattavat kokea yhteiskunnan asettamat vaatimukset liian koviksi. Totuushan on, että se mikä vielä 80-luvullakin oli ihan hyvää vanhemmuutta, johtaisi nykyään lastensuojelun asiakkuuteen. Enkä tällä tarkoita mitään ”lastensuojelu vei lapset ihan ilman mitään syytä, yhyy, meitä sorretaan” -vinkujia.
4. Osa taas haluaisi lapsia ja parisuhdekin saattaa olla kunnossa, mutta taloudellinen tilanne on liian epävakaa: pätkätöitä, työttömyyttä, epävarmoja työtilanteita. Ei vastuullinen ihminen uskalla lisääntyä, jos ei kykene elättämään lastaan. Köyhyysrajalla eläminen on kurjaa jo ilman lapsiakin. Tätä tilannetta pahentaa kaikki lapsiperheiden etujen huononnukset, esim, HSL:n suunnitelmat poistaa ilmaiset matkat, monen kunnan viime vuosina tekemät kotihoidonlisien leikkaukset, päivähoidon huono tilanne jne.
5. Ja sitten on tietysti nämä pariskunnat, joissa mies vannoo silmät kirkkaina haluvansa lapsia ”sitten joskus”, eikä millään kykene sisäistämään, että tämän asian suhteen vaimon 40-vuotispäivä on aika lailla yhtä kuin parasta ennen -päivämäärä. Näitä on omassa kaveripiirissä näkynyt vähän liikaakin.
Mikä tähän auttaa? No ensinnäkin voidaan unohtaa vapaaehtoisesti lapsettomat, he ovat päätöksensä tehneet, ja se ei valtiolle kuulu. Sen sijaan pitäisi panostaa siihen, että lapsia haluavat uskaltavat niitä hankki, ja että toivottu lapsiluku täyttyy. Eli toimet tulisi kohdistaa pääasiassa ryhmiin 4 ja 5.
Mitä nämä toimet siis olisivat? No ainakin nuorille enemmän vakipaikkoja töihin, niin miehille kuin naisille. Työnantajan riskiä palkata nuoria naisia pitää pienentää jakamalla raskaudesta ja pikkulapsiajasta aiheutuvat kulut kummankin osapuolen työnantajalle tai mahdollisesti valtiolle. Isiä pitäisi kannustaa nykyistä enemmän pitämään osa hoitovapaista, ja muutenkin kantamaan isompi osa lastenhoitovastuusta (moni isä tämän jo tekeekin). Perheverotus takaisin ja lapsivähennykset kehiin! Siis tuloveroista, niin että kannustetaan vanhempia tekemään töitä ja elättämään.
Kunnallinen lastenhoitoapu takaisin! Siis sellainen, että kun lapsi on jossain pienessä nuhakuumeessa, tai jos perheellä on joku erityisen raskas tilanne, niin kunnalta tulisi kotiin kodinhoitaja pariksi päiväksi - näitä oli vielä 80-luvulla. Nykyään tarjotaan vaan jotain ihmeen keskusteluapua, joka on yhtä tyhjän kanssa.
Niin ja koko asenne, että ”lapset on oma valinta, hoida itse, oma ongelmasi” -asenne pitäisi heittää romukoppaan. Lapset ovat välttämättömiä tulevaisuuden kannalta. On vain reilua, että ne jotka eivät lapsia tee tai kasvata kantavat osaltaan vähän enemmän vastuuta jostain muusta asiasta joka saa yhteiskunnan pyörimään, vaikkapa maksamalla vähän enemmän veroja.
Erittäin hyvin ja osuvasti kirjoitettu. Täyttä asiaa.
Kaikesta muusta olen samaa mieltä, mutta lapsettomien lisävero on naurettava ehdotus. Jo nyt lapsettomat kattavat lapsia saaneiden tulonsiirtoja, koska eivät itse saa mitään lukuisista ja runsaskätisistä eduista: esim. neuvolat, lapsiperheiden terveydenhuolto, perheiden rahalliset tuet jne.
Lapsettomat ei tajua mitä perheen ja lasten elatus maksaa.
Kun minä ja mies elettiin kaksin, kuukausimenot olivat jotain 2200e sis. asuminen, autot, ruoka, laskut. Nyt kun meillä on useampi lapsi niin ne menot on 5000e kuussa. Muutaman satkun lapsilisä on itikan paska tuossa menoerässä ja lapsilisällä ei lasta elätetä. Lapsilisä noin satasen kuussa. Esim juuri ostin syksyhaalarin ja kengät kolmelle, tuli maksamaan 520e tämä potti.Todellakin pitää yhteiskunnan tukea lasten tekoa siten, että lapsista aiheutuvia kuluja kompensoidaan. Olen hyvätuloinen ja 6500 bruttopalkalla ILMAN LAPSIA tulisin loistavasti toimeen. Lasten kanssa olen köyhä ja joka penni menee perheen elatukseen.
Ja joo kohta joku alkaa taas ”oma valinta tehdä lapsia blaa blaa nönnönnöö”-valituksen. Niin on mutta niitä on JONKUN pakko tehdä että yhteiskunta jatkuu. Ja ne ketkä tekee, ansaitsee todellakin siitä korvausta. Muutenhan kukaan ei niitä enää tee kun kaikki raha menee lapsiin.
Mitään muuta rahallista korvausta ei lapsista saa kun sen hikisen surkean lapsilisän.
Osta vaatteet kirpparilta, köyhä!
Näin varmaan pitää tehdä, kiitos kun sinä, minua loistavan paljon enemmän tienaava, näin ystävällisesti opastat!
70 luvulla syntyneet on PASKIMMIN kohdeltu ikäluokka. 90-luvun lama vei työpaikat ja koskaan ei saatu vakivirkaa.
Eläkeuudistus osui pahiten 70-lukulaisiin. Sitä nuoremmat pääsi helpommall, suurten ikäluokkien ryöstösakista puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua, miksi tälle jatkuvasti kysellään syitä, kun ne ovat yleisesti tiedossa.
1. Osa ihmisistä ei halua lapsia lainkaan, ja nykyään se on sosiaalisesti sallittua. Siksi he eivät tee lapsia vain ”koska niin kuuluu tehdä”.
2. Osa ihmisistä haluaa lapsia, mutta he eivät löydä sopivaa kumppania. Entisaikaan oli kovempi paine löytää vain ”joku”, mikä sitten saattoi olla huono ratkaisu. Nykyään moni näkee parempana olla sinkku kuin olla huonossa suhteessa.
3. Osa ehkä haluaisi lapsia, mutta he saattavat kokea yhteiskunnan asettamat vaatimukset liian koviksi. Totuushan on, että se mikä vielä 80-luvullakin oli ihan hyvää vanhemmuutta, johtaisi nykyään lastensuojelun asiakkuuteen. Enkä tällä tarkoita mitään ”lastensuojelu vei lapset ihan ilman mitään syytä, yhyy, meitä sorretaan” -vinkujia.
4. Osa taas haluaisi lapsia ja parisuhdekin saattaa olla kunnossa, mutta taloudellinen tilanne on liian epävakaa: pätkätöitä, työttömyyttä, epävarmoja työtilanteita. Ei vastuullinen ihminen uskalla lisääntyä, jos ei kykene elättämään lastaan. Köyhyysrajalla eläminen on kurjaa jo ilman lapsiakin. Tätä tilannetta pahentaa kaikki lapsiperheiden etujen huononnukset, esim, HSL:n suunnitelmat poistaa ilmaiset matkat, monen kunnan viime vuosina tekemät kotihoidonlisien leikkaukset, päivähoidon huono tilanne jne.
5. Ja sitten on tietysti nämä pariskunnat, joissa mies vannoo silmät kirkkaina haluvansa lapsia ”sitten joskus”, eikä millään kykene sisäistämään, että tämän asian suhteen vaimon 40-vuotispäivä on aika lailla yhtä kuin parasta ennen -päivämäärä. Näitä on omassa kaveripiirissä näkynyt vähän liikaakin.
Mikä tähän auttaa? No ensinnäkin voidaan unohtaa vapaaehtoisesti lapsettomat, he ovat päätöksensä tehneet, ja se ei valtiolle kuulu. Sen sijaan pitäisi panostaa siihen, että lapsia haluavat uskaltavat niitä hankki, ja että toivottu lapsiluku täyttyy. Eli toimet tulisi kohdistaa pääasiassa ryhmiin 4 ja 5.
Mitä nämä toimet siis olisivat? No ainakin nuorille enemmän vakipaikkoja töihin, niin miehille kuin naisille. Työnantajan riskiä palkata nuoria naisia pitää pienentää jakamalla raskaudesta ja pikkulapsiajasta aiheutuvat kulut kummankin osapuolen työnantajalle tai mahdollisesti valtiolle. Isiä pitäisi kannustaa nykyistä enemmän pitämään osa hoitovapaista, ja muutenkin kantamaan isompi osa lastenhoitovastuusta (moni isä tämän jo tekeekin). Perheverotus takaisin ja lapsivähennykset kehiin! Siis tuloveroista, niin että kannustetaan vanhempia tekemään töitä ja elättämään.
Kunnallinen lastenhoitoapu takaisin! Siis sellainen, että kun lapsi on jossain pienessä nuhakuumeessa, tai jos perheellä on joku erityisen raskas tilanne, niin kunnalta tulisi kotiin kodinhoitaja pariksi päiväksi - näitä oli vielä 80-luvulla. Nykyään tarjotaan vaan jotain ihmeen keskusteluapua, joka on yhtä tyhjän kanssa.
Niin ja koko asenne, että ”lapset on oma valinta, hoida itse, oma ongelmasi” -asenne pitäisi heittää romukoppaan. Lapset ovat välttämättömiä tulevaisuuden kannalta. On vain reilua, että ne jotka eivät lapsia tee tai kasvata kantavat osaltaan vähän enemmän vastuuta jostain muusta asiasta joka saa yhteiskunnan pyörimään, vaikkapa maksamalla vähän enemmän veroja.
Sanoit kyllä melkein kaiken.
Miehet pitäisi saada ymmärtämään, että perhe pitää perustaa alle 35 v iässä. Nuorten naisten raskautumista pitäisi tukea siten, että elämä ei olisi vain toisensa sulkevia valintoja opiskelu-ura-perhe.
33-vuotias opetusministeri on saamassa lapsen ja eikös heti ensimmäisenä hesarin kommenttiosiossa ole joku mies kertomassa, että eikö olisi voinut odottaa ministeripestin loppuun ennen kuin raskautuu. Enough said.
Ja opetusministeri on ilmoittanut olevansa vain kevätkauden pois.
Kyllä minäkin ihmettelen sitä miksi raskaaksi piti juuri silloin tulla kun on ministerinä, liekö hyvät rahat saa kun makoilee kotona?
Hänellä on sen verran hyvä palkka että hän voi palkata lastenhoitajan tai hän voi viedä lapsen päiväkotiin mahdollisimman nuorena niin hän ei joudu olemaan kotona lapsen kanssa kovinkaan kauaa.Tätä lapsettomien rankutusta ”sitten voi hyvätuloisena palkata hoitajan kotiin” ei kestä kuunnella. Kun se hyvätuloinen ei pysty palkkaamaan!
Mulla 6900brutto on 3800 netto ja joka penni menee perheen elättämiseen. Siis todellakin jokainen. Jos palkkaisin lastenhoitajan sen palkkakulu työnantajamaksuineen olisi 3000e. Mun pitäisi siis saada nettona liki 7000 joka on 14 000 brutto. Kuinka moni tienaa 14 000e kuussa? Noita on promille palkansaajista.Ihmiset on helvetin tyhmiä kun eivät tajua mitä työllistäminen maksaa. Se on 1,35 kertaa se kk-palkka. Vaihtoehtoisesti voi ostaa apua 45e tunti eli kuukaudessa 7200 euroa.
Helppoa ja halpaa palkata se hoitaja, eikö??
Jos on noin vaikeaa niin ei pidä lisääntyä. Sulla on kaksi vaihtoehtoa: joko maksat hoitajalle kunnon palkan tai hoidat itse. Helppoa!
Idari. Ei toi mulle ole ongelma vaan selitin miksi se vihreiden ministeri ei ehkä voi palkata hoitajaa ja palata töihin niinkuin ylempänä vaadittiin!
Onko velojen äo joku 10? Kukaan ei tunnu ymmärtävän mistä puhutaan. Menkääpä peruskouluun.
Eh? Juurihan valitit, ettet edes hyvätuloisena pysty palkkaamaan lastenhoitajaa! Sinulla on tosiaan kaksi optiota: hoida itse tai palkkaa hoitaja. Miksi olet muuten noin aggressiivinen, lapsiperhe-elämä taitaa ottaa mielenterveyden päälle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoidan työkseni lapsia ja rakastan työtäni, mutta en jaksaisi jos en kotona saisi keskittyä vain itseeni ja olla rauhassa ja hiljaisuudessa. En muutenkaan jaksa työni lisäksi hirveästi ihmisseuraa ja lapsi vaatii kuitenkin sitä kiinteää ja aktiivista läsnäoloa, ei toki tauotta, mutta kuitenkin täytyisi olla "saatavilla" kun lapsi tarvitsee.
Tuokin on totta, että nykyajan vaatimukset työelämän lisäksi ovat melkoiset, nykyään täytyy oikeasti olla valmis viihdyttämään lasta ja olemaan lapsen jatkuvassa seurassa, mikäli lapsi ei leiki esim. kavereidensa kanssa. Aikuiselle sellainen jatkuva leikkiminen ja aktiivisena oleminen ei ole luontaista, ellei persoona ole sitten juuri siihen sovelias ja persoonakinhan on mitä on, ei laiskemmast saa aktiivista jne.
Heh, sitten tulee mieleen, että jos katsoo muiden kädellisten elämää, niin ei niilläkään täysikasvuiset hirveästi poikasten kanssa leiki, aikuiset keskittyvät aikuisten juttuihin, toimivat tukena ja turvana ja lapsoset sitten itsekseen keksivät tekemistä tai hyvällä tuurilla, jos kavereita on, niin leikkivät muiden pienten/nuorten yksilöiden kanssa, aikuiset korkeintaan välillä vähän leikittävät, jos sitäkään.
Eli onhan tuokin totta, että vaatimukset ovat nykyään aikamoiset, ehkä olisi varaa jopa vähän höllentääkin? Omassa lapsuudessani aikuiset hyvin harvoin leikkivät meidän lasten kanssa, eikä tarvinnutkaan, riitti, että sai sitä huomiota välillä esim. kun vanhempi auttoi läksyjen kanssa tai kun syötiin yhdessä jne. toki ne oli erityisiä hetkiä, jos sai jonkun aikuisen innostettua mukaan leikkimäänkin, mutta eihän ne koskaan kauaa jaksaneet, eikä siitä lapset mitenkään mieltään pahoittaneet.
Lapsiperheissä vierailut koen välillä rasittavaksi, kun vanhemmat ovat jotenkin niin kiinteästi kiinni lapsissaan ja olettavat, että myös minä tykkään leikkiä jotain piilosta/hippaa koko vierailun ajan. Kuitenkin olen tehnyt jo esim. työpäivän lasten parissa ja käynyt lenkillä yms. niin valitettavasti tuntuu ettei yhtään jaksaisi ja huvittaisi enää enempää leikkiä, mutta eihän sitä kehtaa aina kieltäytyäkkään ja olla se tylsä aikuinen. Jos tämä on välähdys siitä, mitä vanhemmilta vaaditaan, niin ei kiitos.
Lastenhoito on jatkuvaa suorittamista. Täytyy pitää koti tiptop, tarjota lapsille aktiviteetteja, olla läsnä, selvitellä ristiriitoja, ei saa olla liikaa ruutuaikaa, tehdä itse terveelliset ruuat, pyykätä jne. Kaiken tulisi olla täydellistä ja mistään ei saa tinkiä.
En ihmettele, että vanhemmat ovat aivan uupuneita ja itse en lapsia tee, kun sitä menoa katsoo. Parhaimmillaan sitten miehet vielä jättää naisen pärjäämään yksin lasten kanssa, että heippodei häivyn nyt, jokatoinen viikonloppu voin lapsia hoitaa. Ja niin naisen asema on sellainen, että kuormittuu vielä entisestäänkin.
Mielestäni sellainen ei ole mitään elämistä.Tähän on todettava, että ei pidä ihan paikkaansa. Itselläni on kaksi lasta, tosin nuorempikin heistä jo 14-vuotias, mutta edes heidän ollessaan pieniä, kukaan ei kytännyt onko koti tiptop tai aktiviteetteja järjestetty (pihoilla juoksivat kylläkin paljon). Olin melko huono äiti pikkulapsille, jotka katsoivat talvisin myös paljon telkkaria ja pelasivat. Ruokapuoli meillä tosin on aina ollut hyvä, eli nälässä eivät ole olleet ikinä. Koska pojat olivat todella vilkkaita ja omapäisiä, ruumiillista väkivaltaakin ovat joutuneet kotonaan kokemaan, eikä siitäkään jääty kiinni. Toinen oli hankala oppilas alakoulun alaluokilla, mutta niistäkin psykologin keskusteluista selvittiin helposti kun vaan nöyrästi nyökkäiltiin ja luvattiin tehdä mitä pyydettiin (ei silti muutettu mitään).
Eli uskon, että lastensuojelunkaan syyni ei ole ihan niin tarkka kuin jotkut koettavat esittää. Pienellä luovuudella heistä kyllä selviää. Olen melko varma, että valtava huostaanotettujen lasten määrä selittyy enimmäkseen sillä, että vanhemmat ovat halunneet antaa lapsensa huostaan. Jos haluaa pitää lapsensa, ei se ole päihteettömälle ihmiselle vaikeaa.
Kokonaisuutena tietenkin lasten hankkiminen suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole mikään taloudellisesti viisas veto, mutta useimmat meistä kuitenkin pystyvät näkemään elämässä tärkeämpiäkin arvoja.
Niin, kuten itsekkin toteat, olet nykymittapuulla huono äiti, harva vaan tyytyy olemaan huono äiti, vaan yrittää epätoivoisesti olla hyvä äiti.
Jos lapsilta kysyy, ottavat mieluummin vähän epätäydellisen äidin kuin ei äitiä ollenkaan. Elämä on lahja. Toisekseen itse en ole koskaan uskonut hypetystä hyvistä tai huonoista äideistä. Oma äitini oli paperilla erinomainen (tosin 70-luvulla lasten valvonta oli vähän erilaista kuin nykyään, ja lasten elämä turvattomampaa), mutta todellisuudessa melko poissaoleva ja ylityöllistetty. Silti teki parhaansa, kuten useimmat äidit. Omalla kohdallani olen huomannut, että arvostelin 'huonoja' äitejä aivan liian kärkkäästi ennen kuin itse olin äiti ja ymmärsin äitiyden haasteet. Pahimpia typeryksiä ovat ihmiset, jotka arvostelevat toisia ilman minkäänlaista omaa kokemusta asiasta.
Yksi tärkeä syy syntyvyyden laskuun on varmasti myös se, että opiskelut kestävät nykyisin keski-ikään asti. Eipä siinä 35-vuotiaana enää moni jaksa lapsia tehdä kun viimeinkin on saanut työpaikan. Vähemmän koulutususkovaisissa maissa töihin mennään parikymppisinä, joten siellä ehtii myös lisääntyä.
Sinulla on mahtanut olla kroppa kovilla, kun kuukautisten alkamisesta lähtien on pitänyt olla jatkuvasti raskaana. Elämä on lahja ja lapsi ottaa mieluummin 13-vuotiaan äidin kuin ei äitiä ollenkaan. Ehkäisyä ei voi myöskään käyttää, koska se olisi lahjan tietoista riistämistä lapselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessahan on suorastaan noloa olla äiti ja varsinkin nuori äiti.
Aika noloa se nuorena äidiksi tuleminen on kyllä monissa maissa muuallakin Euroopassa, mutta äitejä sentään arvostetaan muualla enempi.
Ihmiset ja etenkin nuoret (alle kolmikymppiset) elää mieluummin omaa elämäänsä itselleen, eikä halua lasta pilaamaan sitä.
Vapaus on milleniaaleille suurin arvo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua, miksi tälle jatkuvasti kysellään syitä, kun ne ovat yleisesti tiedossa.
1. Osa ihmisistä ei halua lapsia lainkaan, ja nykyään se on sosiaalisesti sallittua. Siksi he eivät tee lapsia vain ”koska niin kuuluu tehdä”.
2. Osa ihmisistä haluaa lapsia, mutta he eivät löydä sopivaa kumppania. Entisaikaan oli kovempi paine löytää vain ”joku”, mikä sitten saattoi olla huono ratkaisu. Nykyään moni näkee parempana olla sinkku kuin olla huonossa suhteessa.
3. Osa ehkä haluaisi lapsia, mutta he saattavat kokea yhteiskunnan asettamat vaatimukset liian koviksi. Totuushan on, että se mikä vielä 80-luvullakin oli ihan hyvää vanhemmuutta, johtaisi nykyään lastensuojelun asiakkuuteen. Enkä tällä tarkoita mitään ”lastensuojelu vei lapset ihan ilman mitään syytä, yhyy, meitä sorretaan” -vinkujia.
4. Osa taas haluaisi lapsia ja parisuhdekin saattaa olla kunnossa, mutta taloudellinen tilanne on liian epävakaa: pätkätöitä, työttömyyttä, epävarmoja työtilanteita. Ei vastuullinen ihminen uskalla lisääntyä, jos ei kykene elättämään lastaan. Köyhyysrajalla eläminen on kurjaa jo ilman lapsiakin. Tätä tilannetta pahentaa kaikki lapsiperheiden etujen huononnukset, esim, HSL:n suunnitelmat poistaa ilmaiset matkat, monen kunnan viime vuosina tekemät kotihoidonlisien leikkaukset, päivähoidon huono tilanne jne.
5. Ja sitten on tietysti nämä pariskunnat, joissa mies vannoo silmät kirkkaina haluvansa lapsia ”sitten joskus”, eikä millään kykene sisäistämään, että tämän asian suhteen vaimon 40-vuotispäivä on aika lailla yhtä kuin parasta ennen -päivämäärä. Näitä on omassa kaveripiirissä näkynyt vähän liikaakin.
Mikä tähän auttaa? No ensinnäkin voidaan unohtaa vapaaehtoisesti lapsettomat, he ovat päätöksensä tehneet, ja se ei valtiolle kuulu. Sen sijaan pitäisi panostaa siihen, että lapsia haluavat uskaltavat niitä hankki, ja että toivottu lapsiluku täyttyy. Eli toimet tulisi kohdistaa pääasiassa ryhmiin 4 ja 5.
Mitä nämä toimet siis olisivat? No ainakin nuorille enemmän vakipaikkoja töihin, niin miehille kuin naisille. Työnantajan riskiä palkata nuoria naisia pitää pienentää jakamalla raskaudesta ja pikkulapsiajasta aiheutuvat kulut kummankin osapuolen työnantajalle tai mahdollisesti valtiolle. Isiä pitäisi kannustaa nykyistä enemmän pitämään osa hoitovapaista, ja muutenkin kantamaan isompi osa lastenhoitovastuusta (moni isä tämän jo tekeekin). Perheverotus takaisin ja lapsivähennykset kehiin! Siis tuloveroista, niin että kannustetaan vanhempia tekemään töitä ja elättämään.
Kunnallinen lastenhoitoapu takaisin! Siis sellainen, että kun lapsi on jossain pienessä nuhakuumeessa, tai jos perheellä on joku erityisen raskas tilanne, niin kunnalta tulisi kotiin kodinhoitaja pariksi päiväksi - näitä oli vielä 80-luvulla. Nykyään tarjotaan vaan jotain ihmeen keskusteluapua, joka on yhtä tyhjän kanssa.
Niin ja koko asenne, että ”lapset on oma valinta, hoida itse, oma ongelmasi” -asenne pitäisi heittää romukoppaan. Lapset ovat välttämättömiä tulevaisuuden kannalta. On vain reilua, että ne jotka eivät lapsia tee tai kasvata kantavat osaltaan vähän enemmän vastuuta jostain muusta asiasta joka saa yhteiskunnan pyörimään, vaikkapa maksamalla vähän enemmän veroja.
Sanoit kyllä melkein kaiken.
Miehet pitäisi saada ymmärtämään, että perhe pitää perustaa alle 35 v iässä. Nuorten naisten raskautumista pitäisi tukea siten, että elämä ei olisi vain toisensa sulkevia valintoja opiskelu-ura-perhe.
33-vuotias opetusministeri on saamassa lapsen ja eikös heti ensimmäisenä hesarin kommenttiosiossa ole joku mies kertomassa, että eikö olisi voinut odottaa ministeripestin loppuun ennen kuin raskautuu. Enough said.
Ja opetusministeri on ilmoittanut olevansa vain kevätkauden pois.
Kyllä minäkin ihmettelen sitä miksi raskaaksi piti juuri silloin tulla kun on ministerinä, liekö hyvät rahat saa kun makoilee kotona?
Hänellä on sen verran hyvä palkka että hän voi palkata lastenhoitajan tai hän voi viedä lapsen päiväkotiin mahdollisimman nuorena niin hän ei joudu olemaan kotona lapsen kanssa kovinkaan kauaa.Tätä lapsettomien rankutusta ”sitten voi hyvätuloisena palkata hoitajan kotiin” ei kestä kuunnella. Kun se hyvätuloinen ei pysty palkkaamaan!
Mulla 6900brutto on 3800 netto ja joka penni menee perheen elättämiseen. Siis todellakin jokainen. Jos palkkaisin lastenhoitajan sen palkkakulu työnantajamaksuineen olisi 3000e. Mun pitäisi siis saada nettona liki 7000 joka on 14 000 brutto. Kuinka moni tienaa 14 000e kuussa? Noita on promille palkansaajista.Ihmiset on helvetin tyhmiä kun eivät tajua mitä työllistäminen maksaa. Se on 1,35 kertaa se kk-palkka. Vaihtoehtoisesti voi ostaa apua 45e tunti eli kuukaudessa 7200 euroa.
Helppoa ja halpaa palkata se hoitaja, eikö??
Jos on noin vaikeaa niin ei pidä lisääntyä. Sulla on kaksi vaihtoehtoa: joko maksat hoitajalle kunnon palkan tai hoidat itse. Helppoa!
Idari. Ei toi mulle ole ongelma vaan selitin miksi se vihreiden ministeri ei ehkä voi palkata hoitajaa ja palata töihin niinkuin ylempänä vaadittiin!
Onko velojen äo joku 10? Kukaan ei tunnu ymmärtävän mistä puhutaan. Menkääpä peruskouluun.
Onko Ohisalo raskaana?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun syyni etten lähde tuohon on, että nyt saan elää vapaana vailla kummempaa arvostelua tai kyttäystä. Se muuttuisi heti jos puskisin ihmisen itsestäni ulos. Pitäisi tehdä kaikki nykykäsitysten mukaan oikein, eli paapoa pilalle ja viihdyttää ja sormiruokailla, ja erityisesti tämä hieno kaikenkattava lyömase "lapsi tulee laittaa kaiken edelle" jolla voi perustella mitä vain tuomitsevaa mielipidettä joka sitoo nimenomaan äidin kotiin, kuskaamaan ja elämään täysin lasten ehdoilla oman itsensä unohtaen. Hyvän äidin elämän tulisi olla riittävää jos hän vain katsoo hiekkalaatikolla vierestä kun lapsi elää elämäänsä. Hyvä äiti ei käy baarissa, ei ainakaan ole humalassa. Ei jätä lasta isälle "hoitoon" eikä lähde reissuun ennen kuin lapsi menee kouluun, koska muuten lapsen mieli hajoaa iäksi. Nykyaikaan ei kannata yhdenkään naisen tehdä lasta jos ei halua olla täysin omaa elämää oleva vailla, lasten kautta elävä kotiorjamamma. Vain sellaiset hyväksytään. Paitsi ettei kotonakaan saisi maata hirveän kauan, pitää mennä töihin. Ei mene koskaan oikein arvostelijoiden mielestä.
Eikä tartte sanoa että "et vaan välitä arvostelusta". Jotkut meistä on vähän herkempiä ulkopuolisille paineille kuin toiset ja toisaalta pelkää kaikenmaailman lasuja, joita voi tehdä ihan ilkeyttään toiset mammat.
Ydinperhekäsitys on vielä niin vahva että en taida. Voisin haluta lapsia nykyisen kumppanin kanssa mutta, niin, hän on nykyinen, ei ikuinen. Kun täällä johonkin ketjuun kirjoitin harkitsevani lasta kumppanin kanssa jousta kumpikaan meistä ei usko mihinkään loppuelämän parisuhteeseen, ei vaan olla sellaisia ihmisiä, niin mammat pöyristyi ja piti aivan hulluna ja tuomittavana. Että on se väärin jos lapselle ei sitten kerro että ei koskaan ajatellutkaan pitää mitään ikuista ydinperhettä koska senhän lapselle ollaan velkaa. Heidän mielestään on parempi olla naiivi ajatus siitä että oltais niinku ikuisesti yhessä, ja sitten myöhemmin erota yllättäen ja traagisesti, repien kaikkien välit rikki ja traunoja aiheuttaen. Niinhän siinä monesti todellisuudessa käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua, miksi tälle jatkuvasti kysellään syitä, kun ne ovat yleisesti tiedossa.
1. Osa ihmisistä ei halua lapsia lainkaan, ja nykyään se on sosiaalisesti sallittua. Siksi he eivät tee lapsia vain ”koska niin kuuluu tehdä”.
2. Osa ihmisistä haluaa lapsia, mutta he eivät löydä sopivaa kumppania. Entisaikaan oli kovempi paine löytää vain ”joku”, mikä sitten saattoi olla huono ratkaisu. Nykyään moni näkee parempana olla sinkku kuin olla huonossa suhteessa.
3. Osa ehkä haluaisi lapsia, mutta he saattavat kokea yhteiskunnan asettamat vaatimukset liian koviksi. Totuushan on, että se mikä vielä 80-luvullakin oli ihan hyvää vanhemmuutta, johtaisi nykyään lastensuojelun asiakkuuteen. Enkä tällä tarkoita mitään ”lastensuojelu vei lapset ihan ilman mitään syytä, yhyy, meitä sorretaan” -vinkujia.
4. Osa taas haluaisi lapsia ja parisuhdekin saattaa olla kunnossa, mutta taloudellinen tilanne on liian epävakaa: pätkätöitä, työttömyyttä, epävarmoja työtilanteita. Ei vastuullinen ihminen uskalla lisääntyä, jos ei kykene elättämään lastaan. Köyhyysrajalla eläminen on kurjaa jo ilman lapsiakin. Tätä tilannetta pahentaa kaikki lapsiperheiden etujen huononnukset, esim, HSL:n suunnitelmat poistaa ilmaiset matkat, monen kunnan viime vuosina tekemät kotihoidonlisien leikkaukset, päivähoidon huono tilanne jne.
5. Ja sitten on tietysti nämä pariskunnat, joissa mies vannoo silmät kirkkaina haluvansa lapsia ”sitten joskus”, eikä millään kykene sisäistämään, että tämän asian suhteen vaimon 40-vuotispäivä on aika lailla yhtä kuin parasta ennen -päivämäärä. Näitä on omassa kaveripiirissä näkynyt vähän liikaakin.
Mikä tähän auttaa? No ensinnäkin voidaan unohtaa vapaaehtoisesti lapsettomat, he ovat päätöksensä tehneet, ja se ei valtiolle kuulu. Sen sijaan pitäisi panostaa siihen, että lapsia haluavat uskaltavat niitä hankki, ja että toivottu lapsiluku täyttyy. Eli toimet tulisi kohdistaa pääasiassa ryhmiin 4 ja 5.
Mitä nämä toimet siis olisivat? No ainakin nuorille enemmän vakipaikkoja töihin, niin miehille kuin naisille. Työnantajan riskiä palkata nuoria naisia pitää pienentää jakamalla raskaudesta ja pikkulapsiajasta aiheutuvat kulut kummankin osapuolen työnantajalle tai mahdollisesti valtiolle. Isiä pitäisi kannustaa nykyistä enemmän pitämään osa hoitovapaista, ja muutenkin kantamaan isompi osa lastenhoitovastuusta (moni isä tämän jo tekeekin). Perheverotus takaisin ja lapsivähennykset kehiin! Siis tuloveroista, niin että kannustetaan vanhempia tekemään töitä ja elättämään.
Kunnallinen lastenhoitoapu takaisin! Siis sellainen, että kun lapsi on jossain pienessä nuhakuumeessa, tai jos perheellä on joku erityisen raskas tilanne, niin kunnalta tulisi kotiin kodinhoitaja pariksi päiväksi - näitä oli vielä 80-luvulla. Nykyään tarjotaan vaan jotain ihmeen keskusteluapua, joka on yhtä tyhjän kanssa.
Niin ja koko asenne, että ”lapset on oma valinta, hoida itse, oma ongelmasi” -asenne pitäisi heittää romukoppaan. Lapset ovat välttämättömiä tulevaisuuden kannalta. On vain reilua, että ne jotka eivät lapsia tee tai kasvata kantavat osaltaan vähän enemmän vastuuta jostain muusta asiasta joka saa yhteiskunnan pyörimään, vaikkapa maksamalla vähän enemmän veroja.
Sanoit kyllä melkein kaiken.
Miehet pitäisi saada ymmärtämään, että perhe pitää perustaa alle 35 v iässä. Nuorten naisten raskautumista pitäisi tukea siten, että elämä ei olisi vain toisensa sulkevia valintoja opiskelu-ura-perhe.
33-vuotias opetusministeri on saamassa lapsen ja eikös heti ensimmäisenä hesarin kommenttiosiossa ole joku mies kertomassa, että eikö olisi voinut odottaa ministeripestin loppuun ennen kuin raskautuu. Enough said.
Ja opetusministeri on ilmoittanut olevansa vain kevätkauden pois.
Kyllä minäkin ihmettelen sitä miksi raskaaksi piti juuri silloin tulla kun on ministerinä, liekö hyvät rahat saa kun makoilee kotona?
Hänellä on sen verran hyvä palkka että hän voi palkata lastenhoitajan tai hän voi viedä lapsen päiväkotiin mahdollisimman nuorena niin hän ei joudu olemaan kotona lapsen kanssa kovinkaan kauaa.”Miksi piti raskaaksi tulla juuri silloin” tiedätkö hän on voinut yrittää lasta vaikka 5 vuotta!
On miehiä, jotka luulee että näin se vaan tilataan. "Ottaisin sen synnytyksen tuohon kesälomalle, kiitos"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan, kuinka 90-luvun laman jälkeen "elvytettiin" niin, että perheiltä ja lapsilta karsittiin apua ja tukea, samoin kouluista, päiväkodeista, terapeuteista, tukiopetuksesta ym ym karsittiin. Silloin osa oli hätääntyneitä, että tästä tulee vielä lasku maksettavaksi. Ei kiinnostanut päättäjiä. No tässä se lasku nyt on maksettavana.
Olisiko aika oikaista tuo korjausvelka, panostaa lasten ja nuorten ja perheiden jaksamiseen ja tukemiseen. Yksinhuoltajien tukemiseen.Tuolta ajalta on perua myös se luulo että perheet saa apua paljon. Nythän sitä apua ei ole, siis lainkaan, paitsi jos kuuluu lastensuojeluun. Normaali perhe ei saa apua tai tukea mihinkään mistään. Multa murtui selkä, en saanut perheiden kotiapua kunnalta (meidän kunnassa sitä annetaan vain jos on lasu asiakas). Isovanhemmat ei auta mitenkään, äitini tiuskaisi vain että soita neuvolaan sieltä sitä apua annetaan. No kun ei anneta. 6 viikkoa lapset (vauva ja taapero) oli heitteillä ja hoidin heitä lattialla ryömien, kakkapyllyt pesemättä. Mies ei saanut palkatonta töistä mutta kävi ruokatunnilla laittamassa ruokaa sit keskellä päivää. Ihan hirveää aikaa. Olin sairaslomalla ja kaikki kantelu, nostelu kielletty, mutta ei sitä sairaslomaa voinut pitää kun olin kotona kahden pienen kanssa.
Kukaan ei perhettä auta mitenkään. Tätä se on nykyään. Ennen ysärillä kaikki oli toisin ja se lapsilisäkin ostovoimaltaan kaksinkertainen nykyiseen verrattuna.
Lapset (vauva ja taapero) hoidin monta viikkoa
Vai että lattialla ryömien, höpöhöpö. Jos on lattiallaryömimiskunnossa niin on osastolla ja puoliso kotona hoitamassa lapsia. Tarkoitatko kenties että koska tietyt asennot olivat epämukavia/kiellettyjä, menit välillä lattialle lasten kanssa puuhailemaan? Ihmiset on niin avuttomia! Syntyjään vammaiset / nuorena vammautuneet kädettömät, jalattomat, pyörätuolissa istuvat, kyynäesauvoja käyttävät ym kyllä käyvät töissä, harrastavat ja tekevät lapsia mutta aikuinen ihminen ei pysty selviytymään muutamaa viikkoa.
Miksi ihmeessä se mies ei muuten laittanut ruokaa iltaisin ja viikonloppuisin? Eikö teillä ole jääkaappia tai pakastinta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
33-vuotias opetusministeri on saamassa lapsen ja eikös heti ensimmäisenä hesarin kommenttiosiossa ole joku mies kertomassa, että eikö olisi voinut odottaa ministeripestin loppuun ennen kuin raskautuu. Enough said.
Ja opetusministeri on ilmoittanut olevansa vain kevätkauden pois.
No kyllä tällaisessa tilanteessa voisi vähän miettiä. Nykyään politiikassa käväistään hankkimassa itselle julkkisstatus ja järjestämässä hyväliksainen homma lobbaamalla jotain firmaa joka lupaa vastineeksi duunia (Laura Räty lienee karuin esimerkki). Hallinto, maan johtaminen, omistautuminen, pitkäjänteinen työ jne ei näytä merkitsevän mitään. Likin voi uhota että on vaan hetken poissa mutta katsotaan sitten miten sujuu arki ehkä vaativan kolikoiden lapsen kanssa ja millaisia päätöksiä sitä tekee babybluessissa/postpartum depressiossa..Kuinka moni tänne kirjoittavista äideistä rehellisesti ajattelee että henkinen suorituskyky, paineensieto, vireystila jne oli parhaimmillaan siinä vaiheessa kun kulki kaalinlehdet tissiliiveissä yökaudet kersaa hyssytellen? Päinvastoin, suurimmalle osalle on juttujen perusteella se helppo perusarkikin (peseydy, tee ruokaa, siivoa, touhua lapsen kanssa) ollut ylivoimaisen vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Yksi syy on se, että nykyisin vanhemmuus on paljon vaativampaa kuin omien lasteni ollessa pieniä 30 vuotta sitten. Jos olisin äiti nyt ja äitinä kuten silloin, meidän perheestä tehtäisiin lasu ainakin 3 kertaa viikossa.
Jotenkin jännä, että naiset on keskenään tuon LaSu-Stasi-järjestelmän luoneet, ja sitten naiset valittaa samalla siitä, että naisia sorretaan kun vanhemmuus on nykyään niin vaikeaa.
Miksi naisten on joka elämänalueella luotava tällaisia valvontajärjestelmiä, joilla pyritään sorsimaan osaa ihmisistä, ja sitten vielä valittaa siitä samalla kuinka naisia sorsitaan? Ihan sama koskee esimerkiksi naisten ulkonäköpaineita.
M/40
Miehen näkökulmasta suomalaisten naisten taso on niin surkea, etten sellaista tahtoisi missään nimessä tulevien lasteni äidiksi.
En vain ole koskaan halunnut lapsia. En esimerkiksi lapsena leikkinyt nukeilla tai kokenut mitään mielenkiintoa niitä kohtaan. Ihmettelin vaan vierestä, miten muut tytöt ja pojatkin "solahtivat" niin helposti kotileikkeihin.
En myöskään osaa perustella itselleni, miksi minun olisi saatava tänne maailmaan nimenomaan oma biologinen lapsi. Yhtä hyvin voisin auttaa adoptoimalla jonkun lapsen, joka on jo syntynyt ja josta kukaan ei huolehdi. Miksi pitäisi saada nimenomaan oma lapsi? Millä sen oikeuttaa? On vaan niin "jännää" nähdä millainen oman ja kumppanin geenejä kantavasta lapsesta tulee? Mielenterveystaustan ja heikosti työllistävän koulutuksen takia en tosin todennäköisesti voisi adoptoida.
Ja mitä jos lapsen saamisen jälkeen ei koekaan mitään onnea tai yhteyttä lapseen? Jos olo onkin vain "tässäkö tämä oli"? Kaikki jatkuu samanlaisena kuin ennen, mutta nyt vain käännetty se yksi mysteeriksi jäänyt kivi elämässä, jonka takaa ei löytynytkään mitään ihmeellistä. Sitten kun molemmat kumppanit tajuaa, että ei tässä olekaan mitään maagista, niin erotaan. Tietysti tilanteen onnistuu jotenkin selittämään ja rationalisoimaan itselleen toivotuksi, koska ei tuollaisten ajatusten kanssa muuten pysty elämään. Kaikkeen tottuu ajan kanssa, mutta onko pakko tottua?
Olen lapseton 37v. Varmaan aika lailla aikakauteni tuote.
1) Eroperhe. Isä lähti kun olin vauva, isäpuoli heitettiin pihalle kun olin 10, jäi kiinni sivusuhteesta. Myös pahoinpiteli minua ja äitiäni. Koko iän vanhemmilta sukulaisilta, mediasta jne on tullut viesti, että miehiin ei voi/kannata luottaa, "pojat on poikia", miehet kypsyy myöhemmin, miehille naisen ulkonäkö ja seksi on tärkeintä, on luettu perheväkivaltatilastoja, siitä että miehet eivät hoida lapsiaan, eivät käytä vanhempainvapaita, eivät tee kotitöitä, hämmästelty 10-vuotiaana että puolison raiskaaminen oli tuohon saakka laillista jne. Nähty kuinka oma äiti jäi täydellisen yksin 2 lapsen kanssa, ei hän saanut koskaan harrastaa, matkustaa tai mitään sellaista. Töissä kävi ja töiden jälkeen oltiin kotona, katsottiin telkkaria klo 17-23.
2) Talous. Aina on sanottu että itse pitää pärjätä. Oli 90-luvun lama, ja oikeastaan yhtä lamaa siitä lähtien lukuunottamatta muutamia IT-huumavuosia, jotka eivät teini-ikäistä/parikymppistä millään tapaa koskettaneet. Media täynnä sitä että rahat on loppu, pitää säästää, leikataan kaikesta, nostetaan eläkeikää, tiukennetaan vuorotteluvapaaehtoja, vanhukset ui paskassa vankeina omissa kodeissaan. Korkeakoulutus ja suht hyväliksainen ammatti oli itsestäänselvyys. Kallista on silti, valmistuttu lähemmäs kolmekymppisenä ja maksettu opintolainaa ja auto, asuntolainaa yksiöstä jäljellä 220000, sijoituksia n. 20000 eikä tällä hetkellä varaa lisötä, ei tässä juuri juhlita ja ikääntyminen ja eläkeikä pelottaa. Työtunteja teen 50-60/vko eikä ole varaa vähentää. Vakityöpaikkaa ei ole ollut koskaan, olen 10v aikana ollut yli kymmenessä työpaikassa. Virkoja ei nykyään täytetä vaan mennään ketjutetuilla pätkämääräyskirjoilla. Laitonta toki, mutta otapa asia esille niin eipä sitä määräyskirjaa enää uusita.
3) Kaupungistuminen. Lähdin ankealta landelta yliopistoon ja sille tielle todellakin jäin, pikkupaikkakunnalta pois pääseminen oli elämän ykköstavoite. Tykkään viihteestä, oli se sitten leffassa käynti, teatteri, baari tai keikka tai ravintolailta kaverien kanssa. Harrastan. En halua luopua tästä. Elämä jossain Pieksämäellä tai Liedossa okt:ssa landen ankeassa harmaudessa telkkaria toljottaen ja kerta viikkoon kansanopiston zumbassa käyden olisi minusta kammottava kohtalo.
3) Kaupungistuminen. Lähdin ankealta landelta yliopistoon ja sille tielle todellakin jäin, pikkupaikkakunnalta pois pääseminen oli elämän ykköstavoite. Tykkään viihteestä, oli se sitten leffassa käynti, teatteri, baari tai keikka tai ravintolailta kaverien kanssa. Harrastan. En halua luopua tästä. Elämä jossain Pieksämäellä tai Liedossa okt:ssa landen ankeassa harmaudessa telkkaria toljottaen ja kerta viikkoon kansanopiston zumbassa käyden olisi minusta kammottava kohtalo.
4) Suhteet. En ole ikisinkku, mutta esim. edellisessä 9 vuoden suhteessani ei puhuttu yhteenmuutosta tms. Tapailtiin. Enkä kyllä oikeastaan edes halua asua kenenkään kanssa. Tykkään siitä että saan nukkua ja herätä ja syödä ja juoda ja siivota milloin/mitä haluan. En kestäisi sitä että joku on koko ajan läsnä, samassa tilassa. Nyt olen ollut sinkku pari vuotta enkä edes tunne yhtään sinkkumiestä. Baarista saan seksiä n. 1 krt/vuosi. En ole nätti enkä naisellinen ja olen varmaan jo liian vanha, miehet joista kiinnostaisin (kaltaiseni korkeakoulutettu ikäiseni kaupunkilaissinkku) eivät kiinnostu minusta vaan ovat alle 30v jakkupuku-louisvuittonveska-geelikynsi-raidoitettublondi-ekonomien perässä. Tinderissä neljääkymppiä käyvät miehet ovat verkkolippis päässä tatuoituna hihaton paita päällä Kambodzassa ryystämässä kaljaa, yksi luonnehtii itseään miehenaluksi, toinen on vitsikkäästi piirtänyt Harry Potterin salama-arven otsaansa. 30% hakee salaista seuraa/fwb. Ikäluokassa alle 40v tulee vastaan mm. Henry Saari.
5) Yhteisöllisyyden puute. Ei ole parisuhdetta mutta ei muitakaan ihmissuhteita. Jotakuta kaveria tapaan n. 1krt/kk. Suku on pieni ja (myös omasta halustani) ei-läheinen. Äitiäni tapaan ehkä 1krt/vuosi. Ei mulla ole mitään tukiverkkoa. Ei sosiaalista, ei taloudellista. Jos muutan, palkkaan muuttofirman. Jos pitää tehdä remppaa, teetän. Ja maksan. Jos olen sairas, en saa apua. Sellainenkin asia kuin hakijan saaminen leikkauksen jälkeen sairaalaan on vaikeaa, ja todellakin olen ollut yksin leikkausten jälkeiset yöt vaikka ohjelappujen mukaan ei saisi.
6) Kulutusilmapiiri. Niin ristiriitaista. Toisaalta uusitaan sisustusta 5-10v välein, matkustamisella on hillitön statusarvo (Hgissä olet juntti jos et ole käynyt Balilla, Lontoossa ja New Yorkissa, monet ovat käyneet +5 kertaa). On hiustenpidennyksiä, bemareita, ylellisiä asuntoja ja 300 euroa maksavia maistelumenuja, lehdissä kolmekymppisiä pariskuntia joilla on perinnerakentaen tehty 200m2 Balmuirilla ja Alessilla sisustettu kesämökki Hangossa. Toisaalta mitään ei saisi ostaa mutta jos ostaa sen on oltava kotimaista/ekologista/trendikästä, eli kallista. Ekologista jalanjälkeä tulisi pienentää, ei saa olla autoa, pitää asua ahtaasti ja käyttää kapselivaatekaappia, mehiläisvahakääreitä ja olla vegaani.
7) Vanhemmuus. No just se prismaperhe-elämä. Hyi. Kai se pitäisi mieltää itsensä keski-ikäiseksi ämmäksi mutta kun ei...En minä halua koskaan tulla äidiksi. Tehdä makaronilaatikkoa, pestä perseitä, mäkättää imuroimisesta, viuhtoa lenkillä tuulipuvussa labbista (jonka lapset lupasivat hoitaa mutteivät hoida) ulkoiluttaen, jossain Vaajakosken kurassa. Ennemmin leikkaan käteni irti kuin menen muskariin leik-ki-mään-ja-lau-la-maan. Haluan harrastaa itse, en yrittää elää menetettyä unelmaa kuskaamalla kersaani telinevoimistelutreeneihin ja viulutunneille.
Alue: Aihe vapaa
Ainahan lapsentekokin on itsekästä, kuten melkein kaikki tekemiset tässä maailmassa, mutta hieman huimaa tuo sinun toteamuksesi, että kun teit muutaman lapsen, niin siitä tulee olemaan loistavaa etua tulevaisuudessa. Aika laskelmoivaa. Muista rakastaa lapsiasi ihan lapsina vaan.