Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa on liian myöhäistä toteuttaa (nuoruuden) haaveita ja unelmia?
01.09.2020 |
Ennen ajattelin, ettei koskaan ole liian myöhäistä mutta nyt mietin, onko sittenkin joku raja?
Yksi iso haave olisi esim. ulkomaille muuttaminen, lyhyenkin aikaa siellä asuminen, mutta en koskaan jotenkin päätynyt hakeutumaan vaihto-opiskelemaan yliopiston aikana. Minä vain opiskelin ja tein opintojen ohella töitä. Nyt tutkinnot suoritettu, olen määräaikasessä työssä, oli mahdollisuus hakea vakipaikkaa ja hain. En tiedä vielä sainko paikkaa mutta mikäli saan niin oliko tämä sitten tässä? Sitten mulla on se vakipaikkakin Suomessa keskisuurella paikkakunnalla. Tuntuu kuin eläisin sumussa, vain suorittaen arkea päivästä toiseen. Kohta varmaan havahdun huomaamaan, että mulla on se hirveen iso asuntolainakin, mies ja lapsia mutta edelleen asun Suomessa, sama kaupunki, sama työpaikka ja se sama parisuhdekin alkaa jo tympäisemään.
Näinkö tämä menee? Pelkään, että minustakin tulee sellainen, joka vain puhuu unelmistaan mutta ei toteuta niitä. Saatan käydä jonkun yksitäisen kielikurssin mutta siihen se jää. Mitää suurempaa ei kuitenkaan tule koskaan tapahtumaan.
-N27
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikää 27v ja kuvittelet elämän olevan ohi? Just....
eihän se vielä ohi ole mutta pelko siitä että joku päivä havahdun ja tajuan olevani vanhus tai saan vaikka 30-vuotiaana yhtäkkiä tietää sairastavani syöpää ja edelleen ne samat unelmat toteuttamatta.
-ap
En tiedä mitä tähän edes pitäisi sanoa. Itsehän sinä elämästäsi päätät. Jos et halua miestä, asuntolainaa ja lapsia niin älä hanki niitä ja lähde ulkomaille?
Ap, minä muutin ulkomaahan 50-vuotiaana. Asuin 13 v aikana kahdessa eri maassa, ennen kuin palasin Suomeen.
Kysyt, milloin on liian myöhäistä. Vastaan: sitten kun et enää jaksa, kykyne, kaikki tuntuu liian suurelta ponnistukselta.
Sitä ennen asioiden toteuttaminen on vain asenteestasi ja tahtotilastasi kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen 36-vuotias nainen ja vasta nyt heräilen, että pitäisi elääkin tätä elämää. Minulla on visioita, mutta niiden toteuttaminen vaatii valmistelua ja rahan säästämistä.
En enää haali hirveästi tavaraa. Voisin luopua melkein kaikesta ja muuttaa ulkomaille, se on itsellänikin haaveena. :)
No vasta haudassa on liian myöhäistä. On tärkeä korjata kurssia heti jos huomaa olevansa menossa jotenkin väärille raiteille.
En ole ikinä tajunnut "sit joskus"-ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kävin töissä ulkomailla. Oman alani työt tonnilla kuukaudessa. Suomessa tienaa 3000e kk.
Eipä sillä juhlittu kamalasti. Suurkaupunki oli ja asuntona läävä. Raha ei riittänyt oikein mihinkään.
Toisaalta ei se Suomessakaan riitä.
Täällä on vaan siistimpää. Asunnot eivät ole homeessa ja lämmitys pelaa, eikä ole tuholaisongelmia.
Suomessa myös vuokrakämppien ovet ja lukot ovat jämäkät.
Ulkomailla ovet ovat hyvin yksinkertaisia ja lukot todella yksinkertaisia. Ei ihme että omakin kämppä käännettiin kahdesti vuoden aikana, mutta toisaalta ei ollut mitään varastettavaa, kun tulotkin oli vähäiset.
Jos ei ole miljonääri, niin ulkomaille muuttaminen kehittää lähinnä kielitaitoa. Englantia tosin voi opiskella ihan missä vaan ja harjoitella. Englannin takia ei kannata kyllä muuttaa mihinkään.
Puhun nyt ranska, saksa, italia, espanja- akselista.
Jos haluaa laajentaa kielitaitoa, niin sitten. Englannin vuoksi ei kannata muuttaa mihinkään.
Yliarvostettu kieli.
Voimat alkavat vähetä kun 50vee on taulussa. Ei enää jaksa, sohva kutsuu. On jo tullut tehtyä kaikenlaista, vaikea enää keksiä uutta unelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa nyt taas. Miksi sitten teet noita asioita, jos et kerran halua? Ei kukaan muu päätä sinun elämästäsi kuin sinä.
Sekin vähä aika mitä on jäljellä, kannattaa ehdottomasti käyttää voivotteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin 35-vuotiaana (ei lapsia) ja lähdin ulkomaille. Hain opiskelemaan maisteriohjelmaan, koska helpompi aloittaa täysin uudessa paikassa kun on joku suunnitelma mitä siellä tekee. Ekan vuoden kohentelin myös kielitaitoa, toisen vuoden tein osa-aikatöitä opiskelun ohessa. Valmistuin ja osa-aikatyöpaikka tarjosi kiinnostavaa täyspäiväistä pestiä. Tapasin toisen opiskeluvuoden aikana myös nykyisen vaimoni, joten nyt 15v myöhemmin asun edelleen täällä, vaikka aluksi ajatus oli käväistä pari vuotta.
NO jos se 80vee pappa haikailee että ois pitäny kakskymppisenä mennä pattayalle bailaan vuodeksi,niin se on kyllä jo myöhästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä olet tehnyt tämän unelmasi eteen? Harvemmin kellekkään katetaan kaikkea valmiiksi. Eli haet niitä töitä ulkomailta, ja jos saat jotain niin yleensä työnantaja avittaa paikallisissa jutuissa, esim asunnossa.
Ikää 27v ja kuvittelet elämän olevan ohi? Just....