MIKSI halusit miehen? Siis muuten kuin lastesi isäksi
Mitkä ovat todelliset syyt, miksi halusit itsellesi miehen? Jos halusit vain lapsillesi isän, niin on sekin syy.
Olen miettinyt tätä asiaa, koska minulla on jo lapset tehtyinä ja olen onnellinen yksinäni.
En kaipaa keskustelukaveria miehestä, koska minulla on lukuisia tyttökavereita.
En kaipaa miestä yksinäisyyteen, koska olen yksinäisyydessä viihtyvä ihminen.
En kaipaa miestä hellimisen kohteeksi, koska minulla on jo lapset, joille antaa hellyyttä.
Ja ehdottomasti en kaipaa miestä sosiaalisen statuksen vuoksi, koska periaatteessta vastustan sosiaalisia statuksia.
En löydä kuin yhden syyn, miksi haluan miehen: fyysiseen läheisyyteen ja seksiin. Ja siihen, että saan tuntea itseni naiseksi.
Onko muilla "parempia" syitä?
Kommentit (24)
En halunnut miestä ensisijaisesti lasteni isäksi. Halusin kumppanin. Ihmisen, jota rakastaa ja joka rakastaa minua, jolle olen se maailman tärkein, jotain erityistä. Tietenkin myös fyysiseen läheisyyteen, hellyyteen ja seksiin. Ei lapsilta saatu hellyys ja läheisyys ole sama asia, eikä korvaa sitä lähesyyttä joka on miehen kanssa. Sitäpaitsi - lapset ovat vain lainassa. Kuinka pitkään ne tulee syliin ja halimaan? Viimeistään murkkuiässä taitaa olla lapsilta saatu hellyys aika vähissä :)
No näiden tässä lueteltujen syiden lisäksi, niin elämänkumppaniksi. Jakamaan arkea ja juhlaa. Onhan se ihan eri kokea asioita, matkoja, juhlia, astiapesukoneen hajoamista, pihan laittelua, elokuvia, jne jonkun kanssa. Kuin yksin.
Ja sitten rakentamaan mulle taloa ja pihaa. Syömään mun laittamia ruokia. On joku, jolle leipoa, ei sitä itselleen vaan viitisis. Ja niin edelleen.
En minä sitä oikeastaan haluamalla halunnutkaan. En ole ikinä ollut ns seurustelevaa tyyppiä. Teini-iässä seurustelin, ja sen jälkeen olin hyvin pitkään sinkku. Olin jo asennoitunutkin niin että viettäisin vanhapiikana lopun elämää. Sitten tapasin nykyisen aviomieheni, ystävystyttiin ja rakastuttiin. Hänen seuransa oli ystävänä parempaa kuin yhdenkään muun kaverini (vaikka toki tyttökavereissa on jotain mitä ei mies pysty ikinä korvaamaan, tarkoitukseni ei siis ole vähätellä muita ystäviä). Tuntui siltä, että tuon kanssa olisi mukava kulkea yhdessä elämän läpi. Koin siis jotain mitä en kenenkään muun kanssa ollut kokenut aiemmin. Voi olla että kyse on biologiasta, pesänrakennusvietistä, tai sitten tosiaan on olemassa sielunkumppaneita. No tässä sitä ollaan, enkä kyllä vieläkään osaa vastata että miksi halusin miehen, se vain tuli elämääni. Kumppanuutta, ystävyyttä ja rakkautta, sitä kai minä tästä suhteesta saan.
Elämänkumppaniksi, ystäväksi.
Naisystäviini en luota niin kuin miehiin joten mies parhaana ystävänä sopi mulle.
Lasten takia en miestä halunnut, en ole perhettä perustavaa tyyppiä. Tosin meillä on nyt lapsiakin, ei hullumpaa.
Mutta siis kiteytettynä: Elämänkumppaniksi.
Kumppaniksi jakamaan surut ja murheet, fyysistä läheisyyttä ja seksiä toki. Sekä tietenkin lasteni isäksi. Myös yhteenkuuluvuuden tunne on tärkeä.
Mulla sama homma. Lapsi on jo ja viihdyn hyvin yksikseni hänen kanssaan. Toki joskus tulevaisuudessa haluaisin ehkä lisää lapsia mutta se ei nyt juuri ole päälimmäisenä mielessä.
Vihaan käydä nukkumaan ja herätä yksin! Haluaisin voida käpertyä jonkun kainaloon. Tietysti haluaisin myös seksiä (muutakin kun yhden illan juttuja).
Miehen kanssa voisi jakaa vastuuta ja tehtäviä, kuten kotitöitä. Tykkään siitä että olen taloudellisesti riippumaton kenestäkään, ja haluan vastaisuudessakin olla, mutta olisi kiva tehdä yhdessä jonkun kanssa isompia päätöksiä (ostaa asunto, auto..).
Statusta en minäkään etsi mutta yleensäkin hellyyttä kaipaan. Lapselta toki saa haleja ja pusuja kuhan kasvaa (on vielä ihan vauva), mutta eihän se ole sama. Mieheltä saadut hellyyden osoitukset kuten kädestä pitäminen, rakastava suukko aina ohimennen tai muu vastaava on ihan eri asia kun lapselta saadut hyvän yön suukot.
Ja pakkohan se on myöntää :D Vaikka en olekkaan mikään sukupuoliroolien kannattaja, niin jotkut asiat vaan on miesten juttuja. Hävettää pyytää isä tai veli paikalle jos meiltä palaa sulake, lampun olen opetellut itse vaihtamaan ;) tai jos vaikka joku kodinkone tai huonekalu tarvii vähän fiksausta. Tekisi mieli soittaa heille myös aina kun löydän hämähäkin lattialta mutta sitä en ole kehdannut tehdä :D
Kyllä meille siis yksi mies mahtuisi asumaan :) Ja itseasiassa yksi ehdokas onkin tänään tulossa käymään ;) JEEE! Pakko oli vähän kehasta kun niin olen innoissani
Mieheni on paras ystäväni. Jaan hänen kanssaan ilot ja surut. Hän tukee minua vaikeuksissa ja minä häntä. Hän unelmoi kanssani. Yhdessä myös teemme näistä unelmista totta.
Mä en halunnut "miestä", mä halusin vain tuon yhden miehen. Koska hän on ihana, rakastettava ihminen, ja haluan elää ja olla aina yhdessä hänen kanssaan. Jos häntä ei olisi, en haluaisi ketään muuta.
En mä halunnut miestä.
Tapasin ihmisen, miehen, johon rakastuin ja jonka kanssa haluan jakaa elämäni.
Kyllä sitä taas puhutaan kauniita. Sanoisitte suoraan: otin miehen elättämään ja ostamaan ja maksamaan mulle kaikkea kivaa.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2013 klo 10:43"]
Mulla sama homma. Lapsi on jo ja viihdyn hyvin yksikseni hänen kanssaan. Toki joskus tulevaisuudessa haluaisin ehkä lisää lapsia mutta se ei nyt juuri ole päälimmäisenä mielessä.
Vihaan käydä nukkumaan ja herätä yksin! Haluaisin voida käpertyä jonkun kainaloon. Tietysti haluaisin myös seksiä (muutakin kun yhden illan juttuja).
Miehen kanssa voisi jakaa vastuuta ja tehtäviä, kuten kotitöitä. Tykkään siitä että olen taloudellisesti riippumaton kenestäkään, ja haluan vastaisuudessakin olla, mutta olisi kiva tehdä yhdessä jonkun kanssa isompia päätöksiä (ostaa asunto, auto..).
Statusta en minäkään etsi mutta yleensäkin hellyyttä kaipaan. Lapselta toki saa haleja ja pusuja kuhan kasvaa (on vielä ihan vauva), mutta eihän se ole sama. Mieheltä saadut hellyyden osoitukset kuten kädestä pitäminen, rakastava suukko aina ohimennen tai muu vastaava on ihan eri asia kun lapselta saadut hyvän yön suukot.
Ja pakkohan se on myöntää :D Vaikka en olekkaan mikään sukupuoliroolien kannattaja, niin jotkut asiat vaan on miesten juttuja. Hävettää pyytää isä tai veli paikalle jos meiltä palaa sulake, lampun olen opetellut itse vaihtamaan ;) tai jos vaikka joku kodinkone tai huonekalu tarvii vähän fiksausta. Tekisi mieli soittaa heille myös aina kun löydän hämähäkin lattialta mutta sitä en ole kehdannut tehdä :D
Kyllä meille siis yksi mies mahtuisi asumaan :) Ja itseasiassa yksi ehdokas onkin tänään tulossa käymään ;) JEEE! Pakko oli vähän kehasta kun niin olen innoissani
[/quote]
mitä osaamista on lampun tai sulakkeen vaihdossa? osasin molemmat vaihtaa heti kun muutin 18-v kotoa pois...haloo taas.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2013 klo 11:02"]
Kyllä sitä taas puhutaan kauniita. Sanoisitte suoraan: otin miehen elättämään ja ostamaan ja maksamaan mulle kaikkea kivaa.
[/quote]
Lassukat vauhdissa taas.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2013 klo 11:02"]
Kyllä sitä taas puhutaan kauniita. Sanoisitte suoraan: otin miehen elättämään ja ostamaan ja maksamaan mulle kaikkea kivaa.
[/quote]
Päinvastoin, minä elätän ja ostan ja maksan miehelleni kaikkea kivaa. Hän on niin ihana ja rakas että mielelläni sen teen.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2013 klo 11:02"]
Kyllä sitä taas puhutaan kauniita. Sanoisitte suoraan: otin miehen elättämään ja ostamaan ja maksamaan mulle kaikkea kivaa.
[/quote]
En ole koskaan tarvinnut miestä tuohon. Mulla on rahat aina ollut omasta takaa. Olen meistä kahdesta se rikkaampi. Perijätär, katsos.
Koska tapasin miehen jonka kanssa synkkaa paremmin kuin kenenkään muun tapaamani ihmisen kanssa ja halusin jakaa elämäni hänen kanssaan. Ja kun tunne kerran oli molemminpuolinen, miksei sitä sitten olisi yhdessä?
Rakkaus, turva, kumppani, kiintymys, lapsille isä, seksi, tuntuu, että ollaan kokonainen perhe.
Lapsille isää en todellakaan ole halunnut, vaan parhaan kaverin, kumppanin ja rakastetun joka hoitaa myös talonmiehen hommat.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2013 klo 11:02"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2013 klo 10:43"]
Mulla sama homma. Lapsi on jo ja viihdyn hyvin yksikseni hänen kanssaan. Toki joskus tulevaisuudessa haluaisin ehkä lisää lapsia mutta se ei nyt juuri ole päälimmäisenä mielessä.
Vihaan käydä nukkumaan ja herätä yksin! Haluaisin voida käpertyä jonkun kainaloon. Tietysti haluaisin myös seksiä (muutakin kun yhden illan juttuja).
Miehen kanssa voisi jakaa vastuuta ja tehtäviä, kuten kotitöitä. Tykkään siitä että olen taloudellisesti riippumaton kenestäkään, ja haluan vastaisuudessakin olla, mutta olisi kiva tehdä yhdessä jonkun kanssa isompia päätöksiä (ostaa asunto, auto..).
Statusta en minäkään etsi mutta yleensäkin hellyyttä kaipaan. Lapselta toki saa haleja ja pusuja kuhan kasvaa (on vielä ihan vauva), mutta eihän se ole sama. Mieheltä saadut hellyyden osoitukset kuten kädestä pitäminen, rakastava suukko aina ohimennen tai muu vastaava on ihan eri asia kun lapselta saadut hyvän yön suukot.
Ja pakkohan se on myöntää :D Vaikka en olekkaan mikään sukupuoliroolien kannattaja, niin jotkut asiat vaan on miesten juttuja. Hävettää pyytää isä tai veli paikalle jos meiltä palaa sulake, lampun olen opetellut itse vaihtamaan ;) tai jos vaikka joku kodinkone tai huonekalu tarvii vähän fiksausta. Tekisi mieli soittaa heille myös aina kun löydän hämähäkin lattialta mutta sitä en ole kehdannut tehdä :D
Kyllä meille siis yksi mies mahtuisi asumaan :) Ja itseasiassa yksi ehdokas onkin tänään tulossa käymään ;) JEEE! Pakko oli vähän kehasta kun niin olen innoissani
[/quote]
mitä osaamista on lampun tai sulakkeen vaihdossa? osasin molemmat vaihtaa heti kun muutin 18-v kotoa pois...haloo taas.
[/quote]
Tuo oli kohta johon kirjotuksessani jämähdit? Kuule mun ei oo koskaan tarvinut vaihtaa sulaketta, miten oisin sen voinnut oppia? Ja vielä ei ole omassakaan kotonakaan palanut, ajattelin vaan asiaa jo eteenpäin. Minäkin muutin 18v omaan kämppään ja nyt olen 19. Hieno homma jos opit tuon taidon vuoden minua aikaisemmin! ;) haloo ittelles
mä tarviin miestä vain seksiin ja hellyyteen. mun mielestä noi on ne parhaat syyt.
Mä haluan, että mua rakastetaan. Että mä olen jollekin se maailman tärkein ihminen. Onhan mullakin lapsia, mutta hekin toivottavasti löytävät joskus ne omat oikeat puolisot, joita rakastavat yli kaiken.
Mä tykkään hellyydestä, huolenpidosta, turvasta ja miehisyydestä. Musta on ihanaa, kun jonkun mielestä mä näytän kauniilta ja saan hyvälle mielelle pelkällä hymyllä joinakin päivinä.