Onko äitiys kasvattanut toleranssiasi vieraiden lasten kiukutteluun?

Päinvastoin. Sanon helposti kiukkuajan äidille, että "tuolla geeniperimällä ei olisi kannattanut tehdä lapsia muiden riesaksi".

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 18:13"]

No sähän vaikutat lämpöiseltä ja mukavalta ihmiseltä! Miksi sä edes teit lapsia, jos haluat niistä vaan noin kovasti eroon?

[/quote]

Kiitos. Tiedän, että olen pohjimmiltaan aika ihana ihminen, vaikkei sitä moni tajuakaan. ;) Rakastan lastani, vaikka kieltämättä joskus on mukava saada pari tuntia omaa aikaa.

Ei minua lapsettomanakaan ärsyttäneet lapset. En suosittele lasten hankkimista, jos kovin usein ärsyttää vieraiden lasten käytös.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 15:12"]

Silloin kun itsellä oli pieniä lapsia, niin kyllä vieraitakin vekaroita sieti  paremmin. Nyt kun omat on jo isoja, niin olen huomannut että yhä useammin häiritsee jos joku pikkulapsi parkuu ravintolassa tai kaupassa.

[/quote]

Mulla samoin. En jaksa kuunnella kiljumista, vaikka kiljuja olisi pieni vauvakin. Yritän liueta paikalta aika nopsaan. Toisaalta kyllä sympatiat on kiukuttelijan vanhemman puolella, enkä esim. mulkoile ikävästi. Koskaanhan sitä ei voi tietää, onko satunnainen kauppahuutaja vain huonosti kasvatettu vai mistä on kysymys. Paskoja päiviä sattuu lapsillekin.

No on mun mielestä vähän outoa, ettet auta apua tarvitsevaa äitiä esimerkiksi juuri siinä oven avaamisessa, koska sun ei ole absoluuttinen pakko ja eihän sullekaan kukaan ovia avaa...aika epäkypsän kuuloista toimintaa. Siis vaikka on tosi surullista, että "sinut on jätetty äitinä selviytymään yksin" niin ei tää maailma sillä parane, että pistät pahan kiertämään.

Minua on autettu yleensä aina, ja minä olen aina auttanut muita ihmisiä, jotka apua tarvitsevat. Tuntuu kieltämättä vähän pahalta ajatella, että jossain ap:n kaltainen äiti tarvitsee apua eikä hän sitä saa, koska sillä lailla juuri kasvaa äitejä, jotka ovat lapsen kanssa liian yksin, ja joista tuntuu sen vuoksi että heillä ei ole varaa antaa kenellekään enää yhtään mitään. 

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 18:09"]

Ennen äidiksi tuloa en kiinnittänyt oikeastaan paljoa huomiota lapsiin. Jos joku lapsi kiljui jossain ja sai itkupotkuraivarin, niin se ei ollut minun ongelmani. En välttämättä edes kiinnittänyt asiaan huomiota.

Äidiksi tulon jälkeen olen huomannut sen, että lapsen/lasten hoito on tosiaankin ensisijaisesti äidin ja isän tehtävä. Yleinen asenne yhteiskunnassa pitää huolen siitä, että näin myös on, vaikka jotkut äidit kuvittelevat, että muut ihmiset ovat kovin kiinnostuneita heidän lapsistaan varsinkin jos he ovat vielä sellaisia pieniä, eläimellisiä otuksia, joita täytyy hoitaa joka asiassa.

Jos minulla on joskus lapsivapaata aikaa ja olen yksin liikenteessä, niin sen sijaan, että auttaisin jotain vastaan tulevaa äitiä esim. oven avaamisessa tms., niin menen vaan ohi. Ei useimmat ihmiset auta minuakaan silloin kun minä kuljen lapseni kanssa ja lapseni saa jonkun kiukkukohtauksen. Silloin kun kuljen yksin ilman lasta ymmärrän jotenkin paremmin sen, miksi minutkin on jätetty äitinä selviytymään yksin. Jotenkin se, että äidit ovat useimmiten yksin lastensa kanssa liikenteessä ja lapset aiheuttavat äideille ylimääräistä stressiä ahdistaa minuakin, koska sellaista se on enimmäkseen. Yksinäistä puurtamista ja jatkuvaa ennakoimista, että mitä tapahtuu seuraavaksi. Kun minä kävelen yksin ilman lasta ja näen muita äitejä lastensa kanssa, niin haluan juosta mahdollisimman kauas heistä, koska sillä hetkellä minulla on pari tuntia omaa lapsivapaata aikaa enkä halua kuunnella yhdenkään lapsen kitinää, ellei ole ihan pakko. Nautin kauppakeskuksessa täysin rinnoin siitä, että pääsen menemään kerrankin liukuportaita pitkin sen sijaan, että menisin kiertoteitä etsimään hissiä... :D

Että hmm... ehkä oma lapsi on ennemminkin alentanut kykyäni sietää vieraiden lasten kitinöitä, vaikka toisaalta ymmärrän sen paremmin. Tuntemukseni sillä hetkellä ovat henkilöstä riippuen jossain säälin ja vahingonilon välimaastossa. Aikaisemmin minä en siis kiinnittänyt lapsiin erityistä huomiota, koska lapset eivät kuuluneet elämääni millään tavalla. Lapsen saaminen on vähän niinkuin hankkisi jonkun tietynrotuisen koiran ja yhtäkkiä niitä sen rotuisia koiria alkaa nähdä joka puolella. :D

[/quote]

Ei yhtään.