Jaksoin nykyisessä työpaikassa kuukauden. Aion olla tämän viikon loppuun ja lopetan.

Tuo ketjussa mainittu hoitotyön arki kuulostaa tutulta. Olen vaihtanut alaa hoitotyöhön vasta kymmenisen vuotta sitten, joten minulla ei ole kokemusta, miten on ennen ollut asiat. Meillä on töissä käyty myös keskustelua (yksityisellä), miksi ei voi palkata ihmistä siivoamaan, pyykkäämään ja vaikka jakamaan ruokaa. Ei ole enää omaa keittiötä, joten ruoka tulee kuljetuksella. Lämpötilojen mittaamisessa ja jakamisessa menee helposti tunti. Mutta kun ei voi, koska näitä ylimääräisiä ihmisiä ei lasketa mitoitukseen. Kiitti vaan ammattiliitot! Periaatteesta vastustavat, ettei saa muuttaa systeemiä., vaikka avustajille on tarve.

Olen joskus ollut avokonttorissa töissä useamman vuoden ja kaiken kaikkiaan pidin huonona päätöksenä jäädä vaikka jossain välissä olin päättänyt irtisanoutua kuluneen viikon lopussa. Töissä kuitenkin kävi yksi positiivinen muutos ja päätin jäädä. Mutta huonona asiana jäämisessä pidän sitä mitä avokonttorityöskentely teki omalle tarkkaavaisuudelleni. Kaikkeen meluun vaan turtui ja se seurasi elämässä muutenkin ja esimerkiksi opiskelusta tuli tuon jälkeen vaikeampaa. Jos olet päättänyt irtisanoutua, pidä se päätös vaikka joku hyvä muutos tulisikin töissä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kanssa todella meluisa avokonttori ja osa kollegoista ei ymmärrä mitä on työrauha. Huudetaan ja nauraa räkätetään koko ajan ja sama meno jatkuu taukotilassakin. Ollaan sanottu, että pitäisivät pienempää ääntä, että työt häiriintyy, niin katsotaan nenänvartta pitkin ja hetken ollaan hiljaa ja taas alkaa sama kotkottaminen ja nauraminen. Esimiehenkään puuttuminen ei ole auttanut.

Se on vaan niin huono asia jos taukotilassakaan ei pääse pakoon töitä. Kyllä tilat pitäisi rakentaa niin, että melut eivät kuuluisi taukotilaata konttorille ja toisinpäin. Itse kirjoitin äsken miten olin useamman vuoden töissä avokonttorissa. Ja tästä kirjoituksesta muistin senkin miten tauollakaan ei päässyt pakoon avokonttorin melua kun taukotila oli avokonttorin yhdessä nurkassa. Eli 8 tuntia päivässä pelkkää melua. No vessaan ei tainnu kuulua avokonttorin melu jos tarkkoja ollaan.

Avokonttorit ovat tulleet kouluhinkin. Samassa isossa kaikuvassa tilassa on 40 oppilasta ja kaksi opettajaa. Etsitään kyniä, kysytään neuvoa, jutellaan rauhassa kaverin kanssa tehtävistä - kaikki tavalliset äänet kertautuvat, kun lapsia on niin paljon. Kyse ei ole huonosta kurista tai metelöivistä lapsista vaan koulujen sisätilojen suunnittelusta ja pedagogisista linjauksista. Luokilla ei ole omia luokkahuoneita vaan tavarat säilytetään kaapeissa aulassa ja melkein joka tunti ollaan eri tilassa.

Kun tullaan illalla kotiin, en tiedä kumpi on väsyneempi: koulunkäynnin ohjaajana työskentelevä vanhempi vai lapsi, joka on oppilaana koulussa.

Lapsi on väliinputoaja, koska hän ei pääse pienryhmään, mutta kärsii isossa ryhmässä melusta. Etäkoulu oli meille upeaa aikaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Only in Finland. Täällä voi jättää työt, jos ei napostele. Toista se on isossa maailmassa.

Niin missä? Monissa maissa on paljon isompi osuus aikuisista työmarkkinoiden ulkopuolella kuin Suomessa. Kun asuin Espanjassa, paikoitellen työttömyys 29%. Työtahtikaan ei ollut niin kova kuin Suomessa. Jos Eurooppaa katsotaan, niin me olemme häntäpäässä osa-aikatyössä. Meillä on tämä malli, että kaikki kokoaikatyöhön. Itse olen pyytänyt 80% työajan, koska haluan tehdä elämässä muutakin kuin töitä. Esim. tällä viikolla töissä ke-pe ja ensi viikolla ma-to. Keskimäärin 3 vapaapäivää viikossa, vähän viikosta riippuen. Suosittelen muillekin.

No esimerkiksi Floridassa työttömyyskorvausta saa ainoastaan 3kk ajan, sitten on omillaan. Kaikkien köyhimmille annetaan toimeentulotuen tyyppistä apua. Tuo kolmen kuukauden työttömyysturva ei myöskään kata sitä, että jos itse jäät vapaaehtoisesti työttömäksi. Intiassa ei sanakirjasta edes löydy sellaista sanaa kuin "työttömyysturva", koska sellaista ei yksinkertaisesti ole olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on näitä, jotka ei sovellu työelämään. Tunnen muutaman, joka vaihtaa työpaikkaa kuin paitaa, ja viimeistään kolmen kuukauden sisällä uusi työpaikka paljastuu ihan paskaksi. Ikinä eivät katso peiliin.

Mitä se AP:n peiliinkatsominen auta, kun vika on työtilassa tai työtavoissa? On esimerkiksi valtiolla sellainen toimitilakonsepti, että on yhteinen avokonttori, on erikseen vetäytymistila ja pikkuinen asiakaspalvelukoppi, johon ei asiakkaan lisäksi sovi avustaja(t), jos asiakkaana on perhe. Tiedän kokeneita ja osaavia työntekijöitä, jotka ovat lopettaneet juuri siksi, että työnteko on mennyt mahdottomaksi.

Kaikki me muutkin tehdään avokonttoreissa töitä.

Jotain 20 v. sitten ei tehnyt paljon kukaan, ja se oli silloin normaalia. Tutkimusten mukaan avokonttori ei ole suotuisa työympäristö.

No mutku se on näin ja kärsitäänhän me muutkin ja ainahan se on ollut näin. Eihän tuolla asenteella mikään ikinä muutu tai kehity!

Ekstrovertit, tarkkuutta vaativa työ ja avokonttori. Ei vaan toimi. Mutta tähän se on mennyt, työksi riittää ”sutaisut” ja puolivillaiset raportit. ”Kopioi aiemmin annettu raportti”, jolloin kukaan uusi ei opi itse asiaa kun vaan kopsaa ennen (jonkun introvertin ajatuksella) laaditun paperin. Loppuaika voidaankin kahvitella, verkostoitua ja olla mukavia. Ja taas kärkkyä introvertin kopilla mankumassa ”malleja tai vastaavia aiempia analyyseja”.

Hiljaiset introvertit joutuvat tekemään kaiken oikean työn kun muut vaan kopioi, ja saavat huonot palautteet erakkoudestaan - vaan harvoin siitä, että he analyyseillään ja pyytettömyydellään pitävät usein koko laivan seilaamassa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on näitä, jotka ei sovellu työelämään. Tunnen muutaman, joka vaihtaa työpaikkaa kuin paitaa, ja viimeistään kolmen kuukauden sisällä uusi työpaikka paljastuu ihan paskaksi. Ikinä eivät katso peiliin.

Mitä se AP:n peiliinkatsominen auta, kun vika on työtilassa tai työtavoissa? On esimerkiksi valtiolla sellainen toimitilakonsepti, että on yhteinen avokonttori, on erikseen vetäytymistila ja pikkuinen asiakaspalvelukoppi, johon ei asiakkaan lisäksi sovi avustaja(t), jos asiakkaana on perhe. Tiedän kokeneita ja osaavia työntekijöitä, jotka ovat lopettaneet juuri siksi, että työnteko on mennyt mahdottomaksi.

Kaikki me muutkin tehdään avokonttoreissa töitä.

Me kaikki ei todellakaan tehdä! Et ole tainnut vielä muita töitä tehdä kuin puhelinmyyntiä. On muuten kiusallista kuunnella puhelinmyyjän litaniaa, kun taustalta kuuluu useampia samanlaisia.

Onneksi minun työni on sen verran pienessä ja vanhanaikaisessa toimipaikassa, että ei ole mitään mahdollisuutta avokonttoriin. Jokaisella meistä on oma työhuone.

Kävin kerran sellaisessa työpaikassa, jossa oli 4 ihmistä suunnilleen nykyisen työhuoneeni kokoisessa tilassa. Sieltä poistuin hyvin nopeasti ja päätin, että en ainakaan ikinä hae tästä paikasta töitä. Siinä sitten se gradu jäi kesken ... sen tekemiseen kun olisi tarvinnut apua juuri siitä työhuoneesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoo kyllä paljon ihmisestä, että ei ole työntekoikään saapuessaan oppinut tuntemaan itseään edes alusta.

Jos ei siedä muiden jatkuvaa läsnäoloa tai kiirettä, niin hanki sellainen koulutus tai pätevyys, että voit tehdä töitä, vaikka kotivessassa. Toki viestistäsi päätellen sinulla ei ole luonteenlujuutta tehdä niin. Mielummin tuhlaat aikasi vaikeroimalla.

Missä sitä oppii tuntemaan itsensä työelämässä ennen työelämään siirtymistä? Kesätöitä ei lasketa.

Kyllä sitä 20 vuotiaana tietää, että tykkääkö muiden ihmisten seurasta ja hälinästä.

Itseasiassa ei kovin moni tiedä.

Lapsesta saakka päiväkodista kouluun ollaan isoissa ryhmissä ja siihen ryhmässä olemiseen kyllä saadaan lapset kasvatettua mutta ei se tarkoita että kaikki niissä tykkäisi olla.

Tämä asia saattaa monelle valjeta vasta myöhemmin aikuisena. Moni työ on tiimityötä jossa on vaan pakko olla sosiaalinen, tulla toimeen kaikkien kanssa, sietää hälyä koska ollaanhan me kaikki opittu tähän jo koulussa. Sitten voidaan huonosti kun siihen "muottiin" ei sovellukaan.

Ihminen voi pakottaa itsensä tekemään ja sietämään vaikka mitä ihan pelkästä sosiaalisesta paineesta, koska muutkin sietää avokonttorin hälyä niin kyllä minunkin pitää. Tätä ajatusta myös työnantajat ruokkii.

Ideaalitilanteessa tietenkin jokainen löytäisi sopivimman alan ja työn jo parikymppisenä ja onnea niille ketkä siinä onnistuu. Silti voi käydä myös niin että vaikka ala olisikin itselle täysi kymppi, työolosuhteet ei ole.

Siksikin työelämä voisi muuttua pikkuhiljaa joustavampaan ja yksilöäkin huomioivaan suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä ihan normaali oman työn järjestely on mennyt näillä nykyajan lumihiutaleilla näin kuormittavaksi? Aamulla töihin, katsot kalenterin ja sähköpostin, listaat tehtävät työt, varaat kalenterista mahdollisesti aikaa sille keskittymistä vaativalle työlle, ja siksi aikaa puhelin äänettömälle ja tietokoneen spostisovellus kiinni.  Ja päähän vastamelukuulokkeet, jos hiljaista työtilaa ei ole saatavilla. Kun homma on tehty, sitten taas päivystellään puhelimen ja spostin äärellä. Näin meikäläinen on toiminut jo 90-luvun lopusta työelämässä, ja silloin ei edes ollut noita kuulokkeita saatavilla. Avokonttorit sen sijaan olivat kyllä jo silloin.

Miten hoidat sen, kun työkaveri lähettää sähköpostia ja jos et sekunnissa vastaa, niin tulee siihen työpisteelle kysymään samaa asiaa?

Mitä teet, kun hommia on niin paljon, ettet ehdi missään välissä palaamaan sen sähköpostin tai puhelimen ääreen?

Mitä vastaat kehityskeskustelussa, kun sinun katsotaan olevan epäystävällinen ja ikävä, koska et auta muita = istut kuulokkeet päässä ja teet omia töitä?

Mitä teet kun kuulokkeidenkin läpi tulee meteliä, koska asiakaspalvelu ja myynti on laitettu samaan tilaan ns. hiljaisen työn tekijöiden kanssa? Varsinkin, jos melussa on vaikea keskittyä.

Miten blokkaat kaikki visuaaliset ärsykkeet?

Puolustan itseäni ja kerron oman kantani asiaan. Ei ole miestä joka elättäisi niin ei ole vaihtoehtona heti lopettaa kun ei jaksa. On pakko jaksaa. En suostuisi luopumaan työpaikastani, ja siten elintasostani, mainitsemistasi syistä. Ap tosiaan on lopettamassa HETI. Kuukauden jälkeen. Alussa muutenkin on aina sekavaa, mutta ei viitsi katsoa edes esim. puolta vuotta.

Ja kysytkö tosissasi tuotakin juttua kehityskeskustelusta? Säkö et keksi mitä vastata, menisit vessaan itkemään? 20v naisvaltaisella alalla on opettanut, että seläntakana puhujia riittää aina. Osa on just niitä jotka puhuu kaikki asiat suoraan pomolle, ihan valehtelee jopa. Kyllä mä niihin osaan vastata. Ei sitä voisi tehdä yhtään mitään työtä jos asenne on tuo, että mitäs sanot, jos sinua pidetään epäystävällisenä. Se taas on ihan äärikäytöstä, että työpaikalla käyttäytyy noin, että ei vastaa viereen tulleelle työkaverille mitään, kun tämä pyytää apua, on ylimielistä käytöstä eikä sitä voi perustella millään "en jaksa keskeytyksiä".