Jaksoin nykyisessä työpaikassa kuukauden. Aion olla tämän viikon loppuun ja lopetan.

Mä en selviäisi mun duunistani ilman vastamelukuulokkeita ja etätyötä. Konttorilla (avo) on sen verran kova hälinä ja mulla on koko ajan hihasta nykijöitä, kun olen siellä.

Mun mielestäni tuo on työnjohdollinen asia, ei tuon takia työtä lopeteta. Valita esimiehelle ja onko sulle tarjottu etätyömahdollisuutta?

Meillä kanssa todella meluisa avokonttori ja osa kollegoista ei ymmärrä mitä on työrauha. Huudetaan ja nauraa räkätetään koko ajan ja sama meno jatkuu taukotilassakin. Ollaan sanottu, että pitäisivät pienempää ääntä, että työt häiriintyy, niin katsotaan nenänvartta pitkin ja hetken ollaan hiljaa ja taas alkaa sama kotkottaminen ja nauraminen. Esimiehenkään puuttuminen ei ole auttanut.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on se syy, miksi luovuin rakastamastani työstä päivätoiminnan ohjaajana. Kun aloitettiin toiminta v. 2008, oli 8 asiakasta päivässä ja heidän kanssaan ehti tehdä vaikka mitä: jumppaa, kuntosalia, pieni kävelylenkki, järjestettiin syysjuhlat, pikkujoulut, vappujuhlat jne., kirjoitettiin yhdessä kirjeitä/kortteja, laulettiin.

Kun lopetin päivätoiminnassa, meillä oli 16 asiakasta. Työ oli muuttunut valtavasti, vaikkei se ehkä ulkopuoliselle näkynyt. Suunnitelmat tietokoneella oli monen sivun mittaisia, oli tavoitteen seurantaa 3 kk välein, oli raporttia. Kaikki tämä piti tehdä asiakastyön häiriintymättä. 16 asiakkaan päivästä puolet meni vessatukseen. Vessaan heti aamulla, jonossa, kun asiakkaat tulee, vaippojen vaihtoa ja takapuolen pesua, toinen kierros vessatusta ruuan jälkeen ja kolmas kierros ennen kotiinlähtöä. Se ei kuulkaa ole yhtään sama, onko sinulla 8 vai 16 asiakasta. En minä työntekijänä (sosionomi amk) halua, että päivän sisältö on vessatusta, joku lukee lehteä ääneen, pieni jumppahetki ja ruokailut, vessaan ja sen jälkeen toinen suunniteltu juttu ja sitten onkin jo kahvi, vessaan ja kotiin. Ja sitten tunti kirjaamista. Kun muistaa, mitä se ennen oli 8 asiakkaan kanssa. Ei ollut kiirettä, mutta ehdittiin tehdä monenlaista. Kuntosali oli monelle kävijälle tärkein juttu, ja nythän sinne pääsee 4 asiakasta per käyntikerta fyssarin kanssa 45 min. Se tarkoittaa, että kukin asiakas pääsee vain kerran kuussa kuntosalille.

Tuskinoa siellä ainoa työntekijä olet. Tästä näkyy vain se, ettet tiedä työnteosta mitään.

Minä suosittelen lapsilleni, että alkavat sijoittamaan heti kun ikä sallii ha on tuloja.

Jos nykyään eläkeikä on se 70-vuotta niin ei siinä paljoa ehdi tehdä muuta kuin töitä.

Olkaa onnellisia joille se työ on elämän tärkein asia ja olette terveitä.

Tiedän yhden seurakuntasihteerin, joka tekee myös lauantaisin 8 H töitä eikä saa tästä palkkaa.

Miksi on pakko tunkea koko henkilöstö samaan tilaan? Ymmärrän, jos omissa osastoissa on omat avokonttorit, myyjät omassaan, asiakaspalvelu omassaan, koodarit omassaan. Mutta kaikki samassa ja pahimmillaan ei ole edes omia työpisteitä. Sitten kielletään etätyöt ja ihmetellään, kun ihmiset uupuu ja sairastuu.

Minä olisin puolet paikalla ja puolet etänä, kun olen tiimini kanssa samassa tilassa. Jos pistetään koko firman kanssa, niin korkeitaan yksi päivä viikossa paikalla oloa.

Aiotko hakea työttömyystukia? Valmistaudu karenssiin, työtarjoukseen vanhalle paikallesi- ja lisään karenssia kun kieltäydyt vanhasta paikastasi.

Suomi paras maa jne.. :)

Ajatelkaa jos joku nykyisin joku työnantaja lupaisi jokaiselle työntekijälle oman rauhallisen työhuoneen? Veikkaan muuten että saattaisi herättää aika monessa pätevässäkin tekijässä aika suurta kiinnostusta....

Kertoo kyllä paljon ihmisestä, että ei ole työntekoikään saapuessaan oppinut tuntemaan itseään edes alusta.

Jos ei siedä muiden jatkuvaa läsnäoloa tai kiirettä, niin hanki sellainen koulutus tai pätevyys, että voit tehdä töitä, vaikka kotivessassa. Toki viestistäsi päätellen sinulla ei ole luonteenlujuutta tehdä niin. Mielummin tuhlaat aikasi vaikeroimalla.

Vierailija kirjoitti:

Kertoo kyllä paljon ihmisestä, että ei ole työntekoikään saapuessaan oppinut tuntemaan itseään edes alusta.

Jos ei siedä muiden jatkuvaa läsnäoloa tai kiirettä, niin hanki sellainen koulutus tai pätevyys, että voit tehdä töitä, vaikka kotivessassa. Toki viestistäsi päätellen sinulla ei ole luonteenlujuutta tehdä niin. Mielummin tuhlaat aikasi vaikeroimalla.

Missä sitä oppii tuntemaan itsensä työelämässä ennen työelämään siirtymistä? Kesätöitä ei lasketa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä ihan normaali oman työn järjestely on mennyt näillä nykyajan lumihiutaleilla näin kuormittavaksi? Aamulla töihin, katsot kalenterin ja sähköpostin, listaat tehtävät työt, varaat kalenterista mahdollisesti aikaa sille keskittymistä vaativalle työlle, ja siksi aikaa puhelin äänettömälle ja tietokoneen spostisovellus kiinni.  Ja päähän vastamelukuulokkeet, jos hiljaista työtilaa ei ole saatavilla. Kun homma on tehty, sitten taas päivystellään puhelimen ja spostin äärellä. Näin meikäläinen on toiminut jo 90-luvun lopusta työelämässä, ja silloin ei edes ollut noita kuulokkeita saatavilla. Avokonttorit sen sijaan olivat kyllä jo silloin.

Miten hoidat sen, kun työkaveri lähettää sähköpostia ja jos et sekunnissa vastaa, niin tulee siihen työpisteelle kysymään samaa asiaa?

Mitä teet, kun hommia on niin paljon, ettet ehdi missään välissä palaamaan sen sähköpostin tai puhelimen ääreen?

Mitä vastaat kehityskeskustelussa, kun sinun katsotaan olevan epäystävällinen ja ikävä, koska et auta muita = istut kuulokkeet päässä ja teet omia töitä?

Mitä teet kun kuulokkeidenkin läpi tulee meteliä, koska asiakaspalvelu ja myynti on laitettu samaan tilaan ns. hiljaisen työn tekijöiden kanssa? Varsinkin, jos melussa on vaikea keskittyä.

Miten blokkaat kaikki visuaaliset ärsykkeet?

ilmoitan kollegalle, että palaan asiaan klo xx.xx. Ja sitten tietenkin myös teen niin.

Joka päivä varaan vähintään sen tunnin tai kaksi tuohon juoksevien asioiden hoitoon, jos työaika ei riitä, ilmoitan että niiden keskittymistä vaativien hommien toimitus siirtyy x tuntia/ päivää eteenpäin. 

Kerron, miksi istun sen 2-3h/pvä ne kuulokkeet päässä, jos syy ei kelpaa, sitten on väärä työnantaja kyseessä. 

Sulla on väärät kuulokkeet käytössä. Itse istun tälläkin hetkellä palaverissa, yksi lapsi tekee tuossa kouluun lähtöä ja koira sai jonkun haukkuhepulin, ei mitään ongelmaa keskittyä palaverin aiheisiin.

Keskity siihen näyttöösi, eikä kaikkeen muuhun. 

Näillä eväillä on menty nyt työelämässä 22v, johtajan hommissa nykyään. Useamman firman kiertänyt, mm. Nokia 2000-luvun alussa, eikä työmäärä koskaan ole ollut kuormittava. Ja Noksulla tosiaan sai kyllä tehdä töitä, paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoo kyllä paljon ihmisestä, että ei ole työntekoikään saapuessaan oppinut tuntemaan itseään edes alusta.

Jos ei siedä muiden jatkuvaa läsnäoloa tai kiirettä, niin hanki sellainen koulutus tai pätevyys, että voit tehdä töitä, vaikka kotivessassa. Toki viestistäsi päätellen sinulla ei ole luonteenlujuutta tehdä niin. Mielummin tuhlaat aikasi vaikeroimalla.

Missä sitä oppii tuntemaan itsensä työelämässä ennen työelämään siirtymistä? Kesätöitä ei lasketa.

Kyllä sitä 20 vuotiaana tietää, että tykkääkö muiden ihmisten seurasta ja hälinästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoo kyllä paljon ihmisestä, että ei ole työntekoikään saapuessaan oppinut tuntemaan itseään edes alusta.

Jos ei siedä muiden jatkuvaa läsnäoloa tai kiirettä, niin hanki sellainen koulutus tai pätevyys, että voit tehdä töitä, vaikka kotivessassa. Toki viestistäsi päätellen sinulla ei ole luonteenlujuutta tehdä niin. Mielummin tuhlaat aikasi vaikeroimalla.

Missä sitä oppii tuntemaan itsensä työelämässä ennen työelämään siirtymistä? Kesätöitä ei lasketa.

Kyllä sitä 20 vuotiaana tietää, että tykkääkö muiden ihmisten seurasta ja hälinästä.

Ja työtehtävät ja -elämä ei tietysti muutu mitenkään seuraavan 40 vuoden aikana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä ihan normaali oman työn järjestely on mennyt näillä nykyajan lumihiutaleilla näin kuormittavaksi? Aamulla töihin, katsot kalenterin ja sähköpostin, listaat tehtävät työt, varaat kalenterista mahdollisesti aikaa sille keskittymistä vaativalle työlle, ja siksi aikaa puhelin äänettömälle ja tietokoneen spostisovellus kiinni.  Ja päähän vastamelukuulokkeet, jos hiljaista työtilaa ei ole saatavilla. Kun homma on tehty, sitten taas päivystellään puhelimen ja spostin äärellä. Näin meikäläinen on toiminut jo 90-luvun lopusta työelämässä, ja silloin ei edes ollut noita kuulokkeita saatavilla. Avokonttorit sen sijaan olivat kyllä jo silloin.

Miten hoidat sen, kun työkaveri lähettää sähköpostia ja jos et sekunnissa vastaa, niin tulee siihen työpisteelle kysymään samaa asiaa?

Mitä teet, kun hommia on niin paljon, ettet ehdi missään välissä palaamaan sen sähköpostin tai puhelimen ääreen?

Mitä vastaat kehityskeskustelussa, kun sinun katsotaan olevan epäystävällinen ja ikävä, koska et auta muita = istut kuulokkeet päässä ja teet omia töitä?

Mitä teet kun kuulokkeidenkin läpi tulee meteliä, koska asiakaspalvelu ja myynti on laitettu samaan tilaan ns. hiljaisen työn tekijöiden kanssa? Varsinkin, jos melussa on vaikea keskittyä.

Miten blokkaat kaikki visuaaliset ärsykkeet?

ilmoitan kollegalle, että palaan asiaan klo xx.xx. Ja sitten tietenkin myös teen niin.

Joka päivä varaan vähintään sen tunnin tai kaksi tuohon juoksevien asioiden hoitoon, jos työaika ei riitä, ilmoitan että niiden keskittymistä vaativien hommien toimitus siirtyy x tuntia/ päivää eteenpäin. 

Kerron, miksi istun sen 2-3h/pvä ne kuulokkeet päässä, jos syy ei kelpaa, sitten on väärä työnantaja kyseessä. 

Sulla on väärät kuulokkeet käytössä. Itse istun tälläkin hetkellä palaverissa, yksi lapsi tekee tuossa kouluun lähtöä ja koira sai jonkun haukkuhepulin, ei mitään ongelmaa keskittyä palaverin aiheisiin.

Keskity siihen näyttöösi, eikä kaikkeen muuhun. 

Näillä eväillä on menty nyt työelämässä 22v, johtajan hommissa nykyään. Useamman firman kiertänyt, mm. Nokia 2000-luvun alussa, eikä työmäärä koskaan ole ollut kuormittava. Ja Noksulla tosiaan sai kyllä tehdä töitä, paljon.

Ehkä olemme erilaisia, mutta minä en saa mitään tehtyä, kun joku ramppaa jatkuvasti siinä keskeyttämässä, vaikka vastaus olisi vain katsotaan lounaan jälkeen. Jos noita tulee viisi tunnissa, niin ei vaan saa keskityttyä asiaan lainkaan. Kotona, kun ilmeisesti puhelimella soittaminen ei sovi näille kyselijöille, saan tehtyä samat hommat noin kahdessa tunnissa, mihin toimistolla menee koko päivä.

Meillä isossa osassa hommia tarkat aikataulut, ei niihin voi vaan sanoa, että no ei asiakas saa nyt tätä palvelua käyttöön, vaikka edellisen tarjoajan palvelu loppuu, harmi.

Jos sen myyjien huudon ja turhan kälätyksen saisikin vaihdettua vaikka pariin koiraan ja lapseen, niin olisin paljon tyytyväisempi. Aina on joku tarina mikä pitää kertoa kovaan ääneen ja jos joku ei kuuntele, niin on taas ikävä tyyppi.

Ei toimi minulle myöskään tuo keskity omaan näyttöön ohje, ihminen vaan luontaisesti katsoo sinne missä on liikettä. Ja taas keskittyminen asiaan herpaantuu.

Toivottavasti olet esimiehenä empaattisempi ja ymmärrät, että toiset ihmiset vaan tarvitsevat rauhaa ja etäpäiviä, vaikka itse pystytin keskittymään paremmin. Olet tosin varmaan näin korona-aikaan nähnyt, että joidenkin tuottavuus on nousussa ja joidenkin laskussa, koska jotkut kaipaavat enemmän toisten kanssa vuorovaikutusta.

Tosin jos olet ollut kehno esimies tai työnantaja on kehno, voi olla että minun kaltaiset ihmiset vaan tekee työnsä parissa tunnissa ja lopun päivää lukee vaan kirjoja ja vastailee puheluihin ja viesteihin, jos niitä tulee. Niin minä olen tehnyt, 90 kirjaa korona aikana luettuna ja esimies kehuu, kuinka olen parhaiten pärjännyt ja saan asioita paremmin tehtyä.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on niin kiire ja stressi kaikessa että ihan suosiolla olen jäänyt ulkopuolelle ja mielenterveys kiittää. Saan rahaa muilla konsteilla.

tämä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoo kyllä paljon ihmisestä, että ei ole työntekoikään saapuessaan oppinut tuntemaan itseään edes alusta.

Jos ei siedä muiden jatkuvaa läsnäoloa tai kiirettä, niin hanki sellainen koulutus tai pätevyys, että voit tehdä töitä, vaikka kotivessassa. Toki viestistäsi päätellen sinulla ei ole luonteenlujuutta tehdä niin. Mielummin tuhlaat aikasi vaikeroimalla.

Missä sitä oppii tuntemaan itsensä työelämässä ennen työelämään siirtymistä? Kesätöitä ei lasketa.

Kyllä sitä 20 vuotiaana tietää, että tykkääkö muiden ihmisten seurasta ja hälinästä.

Kyllä tietää. Ja mistäpä sellaisen työn saa, jossa ei ole hälinää? Oletettavasti kaikista ei tule roskakuskeja tai kirjailijoita.

Vierailija kirjoitti:

Ap on näitä, jotka ei sovellu työelämään. Tunnen muutaman, joka vaihtaa työpaikkaa kuin paitaa, ja viimeistään kolmen kuukauden sisällä uusi työpaikka paljastuu ihan paskaksi. Ikinä eivät katso peiliin.

Just. Alalla on myös merkitystä. Edellisellä alalla olin työpaikassani n. 10 vuotta.

Uudella alalla jaksan alle vuoden, sitten on pakko pitää taukoa säästöjen turvin, ennenkuin jaksaa uutta määräaikaista. Olen kyllä vakavasti harkinnut palaavani vanhalle alalleni. Koulutus sitten menee hukkaan, muttei voi mitään.

On tuo työelämä muuttunut! Tätä ketjua kun lukee, niin tulee tunne, että multitaskaajia kaikkialle tarvitaan.

Minä en saanut koskaan gradua valmiiksi. Tuli yksi lapsi siinä vaiheessa kun gradun teko alkoi. Kuvittelin, että siinä se hoituu vauvan nukkuessa. Ei hoitunut. Toinen lapsi tuli 1,5 vuoden päästä ja edelleen gradu roikkui. Kun äitiysloma loppui, lähdin rahapulassa siivoojaksi julkisiin tiloihin. Siihen aikaan 15-16 vuotta sitten se oli siistiä päivätyötä. Nythän se siivous on niin kilpailutettu ala, että kiireellä huitaistaan ja juostaan seuraavaan paikkaan.

Kävin koulun ja pääsin siivoustyönohjaajaksi. Hälinää riitti ja yhteydenottoja. Jouduin siitä työstä pois terveyssyistä. Nyt olen tehnyt 3 vuotta tiimivastaavana töitä eri alalla. Minulla on 50% työaika tämän vuoden loppuun ja toinen työpari tekee puuttuvan osan. Katsotaan nyt, mikä minua ensi vuonna odottaa: työkyvyttömyyseläke vai uudelleenkoulutus vai mikä.

Aivan mahdottomia vaatimuksia on nykyään työpaikoilla. Pitää olla positiivinen, olla mukana kaikissa sosiaalisissa jutuissa, mutta samaan aikaan lyödään vaan lisää tehtäviä, toiset lopettaa, eikä uusia palkata tilalle. Siinä sitten pakkohymyilet taas jossain pakollisessa tunnin kahvittelussa ja mietit, että tämäkin aika pitää tehdä ylitöitä. Et voi tehdä sitä aikaa töitäkään, kun nämä turhan aikaiset istumiset on siinä avokonttorin keskellä.

Onneksi on korona, saa edes osan töistä tehtyä rauhassa.

Toi sun duuni ois mun unelma.

t: bussikuski

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoo kyllä paljon ihmisestä, että ei ole työntekoikään saapuessaan oppinut tuntemaan itseään edes alusta.

Jos ei siedä muiden jatkuvaa läsnäoloa tai kiirettä, niin hanki sellainen koulutus tai pätevyys, että voit tehdä töitä, vaikka kotivessassa. Toki viestistäsi päätellen sinulla ei ole luonteenlujuutta tehdä niin. Mielummin tuhlaat aikasi vaikeroimalla.

Missä sitä oppii tuntemaan itsensä työelämässä ennen työelämään siirtymistä? Kesätöitä ei lasketa.

Kyllä sitä 20 vuotiaana tietää, että tykkääkö muiden ihmisten seurasta ja hälinästä.

Ja työtehtävät ja -elämä ei tietysti muutu mitenkään seuraavan 40 vuoden aikana?

Juuri näin. Kun aloittelin hoitajana v. 1993, meillä ei ollut edes tietokoneita millä kirjata. Joka potilaalla oli riippukansio, johon laitettiin lausunnot ja tehtiin voinnin kirjaukset. Kyllä se kuulkaa oli iso muutos, kun tuli tietokoneet ja pakko opetella sen käyttö. Hoitoala lie muuttunut muullakin tavalla eniten.

Silloin 90-luvulla oli vielä laitoshuoltajat, apuhoitajia yms. porukkaa tekemässä siivousta ja jakamassa ja syöttämässä ruokaa, suihkuttamassa. Me muut hoitajat saatiin keskittyä hoitamiseen. Vrt. nykytilanne kun juokset jakamassa lääkkeitä ja valvomassa lääkkeenotot, syötät puurot, juokset hälytyksiin, siivoat jossain välissä vaipan ohi lirahtaneet pissat, vaihdat lakanat, hoidat haavat ja viet ripulista kärsivän ihmisen pesulle, viet toisia suihkuun, tarjoilet ”suihkunraikkaana” kahvia. Ja kun jonkun vointi huononee, yleensä äkillisesti, kutsut ambulanssia tai et kutsu (jos niin on linjattu), koska missään ei mitään omaa lääkäriä enää ole, hyvä jos sattuu vuoroon edes yksi sairaanhoitaja. Niitäkin on vähennetty. Ja jossain välissä kirjaat, liian usein hutaisemalla.

Omat eväät pitäisi nykyisin syödä niin, että pystyy valvomaan asiakkaita, mikä on minusta kaikkein typerin muutos. Entisaikaan oli varaa pitää ainakin 20 min. ruokatauko erillään asiakkaista, ilman valvontavastuuta. Vielä 90-luvulla pystyi sanomaan, että mulla on nyt tauko ja tulen sen jälkeen. Nyt se tauko omassa rauhassa ilman häirintää on mahdoton. Katsot muistamattomien ihmisten perään samalla kun puret ruisleipää. Siitä huolimatta omaiset valittaa, että aina ne istuu tauolla, vaikkei meillä ole kunnon taukoja ollut vuosiin. Kun menet lääkehuoneeseen jakamaan lääkkeitä ja joku omainen vahtii, miten pitkään siellä olit ja tekee valituksen, että se hoitaja istuu vaan tauolla. Sen lisäksi omaiset kyttää nykyisin, miten pitkään olet missäkin. Voi helvata sitä valitusta, jos hoitaja on ollut mummon x huoneessa pidempään kuin muiden (esim. suihkuttamassa, kuivittamassa, tyhjentämässä avannepussia, antamassa lisähappea).

Potilaita oli entisaikaan aikaa viedä ulos (kyllä, ihan vanhusten pitkäaikaissairaaloissa vietiin ulos). Nyt ne pääsee ulos, joilla on jokin vamma ja saavat henkilökohtaisen avustajan siksi. Kaikki muut ulkoilutetaan kaksi kertaa vuodessa, yleensä vie vanhus ulos-päivänä ja toisen kerran juhannusjuhliin (jotka ei nimestään huolimatta ole enää oikeasti juhannuksena vaan etukäteen).

Pitkä vuodatus mutta hoitotyön muutoskin on valtava.