KUinka ihmeessä saan 9v.lukihäiriöiselle opetettua englantia?

Kirjasarjaan kuulunee nettiaineistoja. Ohjaa käyttämään niitä, jos on niihin salasanat koululta saatu. Voit toki lukea lapsesi kanssa, jos hänelle se sopii. Lukekaa toisillenne kappaleita ääneen. Kyselkää sanoja. Lapsi kirjoittakoon sanoja. Sinä tarkistat. Jokaisen kappaleen sanat kolmeen kertaan, lukee oikein kirjoitetut sanat vielä ääneen ja sitten testi.Lukihäiriöisen pitää itse tehdä työ. Ja hänen on tehtävä paljon, paljon enemmän työtä kuin sellaisen, jolla ei ole lukihäiriötä. Opettaja ei voi kaaataa englannin taitoa lapsesi päähän.

Oppiminen vaatii opiskelijan työtä.

Ota yhteys koulupsykologiin ja pyydä tekemään testit jos niitä ei ole vielä tehty. Testeistä sitten lähete eteenpäin. Meillä on nyt 12 vuotias lukihöiriöinen, jolla englanti on todella hankalaa. Parhaiten hän oppii laulujen kautta, enkun kirjojen cd-levyjä kuuntelemalla ja kun huolehtii, että hän opettelee lähinnä sanoja, joista on hyötyä! Ei siis turhaan mitään hankalia ja vähän käytettyjä sanoja, vaan perussanasto ensin haltuun! Onko lapsi muuten jo Celia -kirjastossa? Se on,ihan hauska ja hyvä ilmainen äänikirja-kirjasto, open lausunnolla pääsee jäseneksi.

Osittain samaa mieltä ekan vastaajan kanssa, pitää harjoitella kovasti, mutta EI tosiaan lukihäiriöisen tarvitse tehdä yltiöpäisesti töitä, läksyihin silloin kuluisi koko vapaa-aika...

Erkkaopelta apuja? Sillä opettaminen ei ole äidin tai isän työtä kuitenkaan, vaikka heiltä kyllä sitä vaaditaan paljon.

Kuinka paljon sinä ja lapsi olette valmiita panostamaan?

jos sinulla itselläsi on mitään käsitystä opettamisesta ja pedagogiikasta, osta kirja nimeltä "yli esteiden". Siinä neuvotaan juuri tätä asiaa.valitettavasti on vaan niin, että ettaja ei tule tekemään asialle mitään eikä opettelemaan tuon kirjan mentelmiä, ja sun mahdollisuudet ottaa hoidettavaksesi lapsesi opetusta on aika rajalliset, koska sun pitää olla sen vanhempi eikä opettaja, ja koska lapsi tarvitsee vapaa-aikaakin. Mut mitä paremmin ajoissa aloittaa, sitä paremmat mahdollisuudet onnistua toki on.

Sanaston opiskelussa kannattaa kokeilla erilaisia kuvallisia muistipelejä ja aarteenetsintää.  aarteenetsinnällä voi opiskella prepositioitakin. Ja ehdottoman tärkeää on, että lapsen ei tarvitse kirjoittaa ja ajatella/oppia yhtä aikaa. Jos on lukihäiriöinen, esim muistiinpanojen kirjoittaminen vain haittaa oppimista, jos siinä on vähänkään kiire.

Kyllä se koulusta pitää pääasiallinen apu tulla. Kysy rehtorilta, olisiko mahdollisuuksia saada erityisopetusta englannista.

Oma lapseni on vaikeasti lukihäiriöinen ja hän opiskelee englantia ryhmässä, jossa on 3 lasta ja 2 aikuista. Ryhmässä keskitytään arjen englantiin, niin että voisi pärjätä matkoilla. Tärkeintä on englannin puhuminen ja kielioppikin heitetään välillä romukoppaan, jos se häiritsee rohkeutta puhua.

Uskokaa pois, oppilaan on tehtävä työ. Ei äidin, ei opettajan, ei erikoisopettajan. Oppilaan. 

Erityisopetusta voi toki pyytää, mutta se ei auta, jos oppilas ei ole valmis tekemään työtä. Lukihäiriö on kompensoitava työllä. Se myös lievenee paljolla työllä.

Ja kun oppilaalla on vaikka lukihäiriön takia vaikeuksia, kenenkään ei tarvitse häntä tukea tai auttaa tai neuvoa sopivampia oppimismenetelmiä? Kun työhän on tehtävä itse?

Kuulostaat ihan mun poikani amisopelta, jonka mielestä nivelreuma on asenneongelma ja lääkärikäynnit on lintsaamista.

Vaikutat aika idiootilta, etkä sinakaan opettamisesta tai oppimista selvästi tiedä paljoakaan.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 19:35"]

Uskokaa pois, oppilaan on tehtävä työ. Ei äidin, ei opettajan, ei erikoisopettajan. Oppilaan. 

[/quote]

Niin niin. Mutta menetelmät pitää olla oikeat. Lukihäiriöisille on kehitetty erilaisia apukeinoja oppia kieliä ja muita asioita. Ne pitää saada käyttöön ja koulun velvollisuus on ne etsiä, ei äidin.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 19:36"]

Erityisopetusta voi toki pyytää, mutta se ei auta, jos oppilas ei ole valmis tekemään työtä. Lukihäiriö on kompensoitava työllä. Se myös lievenee paljolla työllä.

[/quote]

Ei siinä pelkkä työ auta. Se työ on myös tehtävä oikein. Sitä varten opetajan pitäisi opettaa oikein.

Mut tosiasiahan on, että aineenopettajan pedagogikinen koulutus on vuoden mittainen, ja voi olla todi vanhentunutta. Ymmärrän, että et ole tahallasi estämässä lapsen oppimista asenteinesi, et varmaan vaan tiedä paremmin.

Ei auta mitään huutaa oppilaan itseohjautuvasta työskentelystä jos lapsella ei ole siihen työvälineitä, keinoja ei motivaatioita. Pelkät arvosanat ei riitä lapselle koko vuoden puurtamisen tavoitteeksi (mikä on kuin vuorelle kiipeämistä).

Jotta halu oppimiseen säilyisi kannattaa rehkiminen paloitella pienempiin paloihin ja tottakai vanhempien ja koulun avustuksella keksiä eri oppimistapoja kuten kuunteleminen, kuvat, pelit, leikit, kirjoittaminen, laulaminen yms.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 19:35"]

Uskokaa pois, oppilaan on tehtävä työ. Ei äidin, ei opettajan, ei erikoisopettajan. Oppilaan. 

[/quote] Totta, mutta opettajan tehtävä on löytää tie millä oppilas oppii, hän on,Se ammattilainen, ei lapsi. Ei lapsella ole automaattisesti välineitä oppia, ne pitää hänen kanssaan etsiä ja löytää. Kaikille ei todellakaan sovi samat oppimisvälineet, ei edes ei lukihäiriöisille oppilaille. Työtä se vaatii ja sen ja sen ap varmasti tietää mainiosti, mutta työtä ei saa tehdä liikaa, muuten siitä tulee iljettävää pakkopullaa, joka näkyy aina ja joka tulee esiin varmasti myöhemminkin. Lapsi saa olla lapsi vaikka joku asia olisikin vaikeaa, leikkiminen on lapsen työtä ja sitä ei pidä unohtaa.

Itselläni lukihäiriön vuoksi oli kouluaikana äärettömän vaikeata juurikin kielten opiskelu. Lukion päättärissä komeilee 5 ruotsin ja enkun kohdalla vaikka muuten suoriuduin hyvillä arvosanoilla. sanakokeisiin luku oli varsinkin painajamaista, vaikka miten sitä sanalistaa tankkasin ei jäänyt mitään päähän, kun kaverit kertoivat lukeneensa kerran ja sen jälkeen muistaneensa kaikki sanat. Tämä tietysti vaikutti myös paljon motivaatioon, koska muuten koulussa ei juuri tarvinnut päntätä, ja kielet kun ei vaan jääneet päähän edes tankkauksella, joten en tiedä yritinkö loppujen lopuksi edes tosissani.

Lukiossa aloin katsoa paljon englanninkielisiä sarjoja ilman tekstityksiä, ja kuullun ymmärtäminen parantui huimasti. Nykyään joudun töissä käyttämään paljon englantia, ja koko ajan kielitaito edelleen kehittyy. Mitään kikkakolmosta ei siis taida olla. Taisin saada ktain helpotusta lukihäiriön vuoksi myös ylioppilaskiroituksissa, muistaakseni äikän arvosanaa korotettiin yhdellä. En muista vaikuttiko kielten arvosanaan ( luultavasti ei koska sain molemmista A:t :D).

Noita nettiaineistoja kannattaa tosiaan käyttää. Meidän lapsella myös kielivaikeuksia, äidinkielessäkin, mutta noita englannin nettijuttuja tekee oma-aloitteisesti. Kovaa työtä vaaditaan. Kaikki sanat täytyy "ylioppia" toistamalla-toistamalla-toistamalla...

Oppimisvaikeuksissa pärjää, kun äiti ja lapsi opiskelee yhdessä. Ja pakko vain jaksaa. Opetan kahta poikaani, mutta olen kotiäiti. Äidinkielen oppimisvaikeus ja toisella kehitlysvamma. Minä luen ja preppaan kokeisiin. Seuraavaksi on meillä enkun sanakoe. Tekemisen kautta oppii ja muistisäännöillä. Sanojen kirjoittaminen ja lausuminen samaan aikaan on tärkeää. Äidin on oltava ehdottomasti läsnä. Oma kuopukseni on siis 9v. Lisäksi annan rahaa kokeista, se motivoi. Äikän kokeistapoika sai 8 plus ja olisi saanut 9, mutta ymmärsi yhden tehtävän väärin vaikka vokaalit osasikin. Hänellä on siis luetun ymmärtämisen vaikeus, kaksoiskonsonantti ongelma ja huono työmuisti.

Voi pyhä sylvi, ei se mihinkään muutu, että kielen opiskelu vaatii työtä opiskelijalta. Toki koulu antaa välineita, mutta oppilas tekee työn, jos tekee. Tasan eivät käy onnen lahjat. Joidenkin on tehtävä enemmän työtä oppiakseen, joidenkin vähemmän. Mikään kikka kolmonen ei auta. kuten tuossa edellä kirjoittikin lukihäiriön kokenut ja sen kanssa selvinnyt. 15. TIETENKIN kannattaa pyytää koululta apua MUTTA työltä ei sillä välty.

Aivan tavallisen ei-lukihäiriöisen on myös tehtävä paljon työtä kielitaidon saadakseen. Sanoja on kirjoitetettava monta kertaa, kappaleita kuunneltava ja luettava.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 19:43"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 19:36"]

Erityisopetusta voi toki pyytää, mutta se ei auta, jos oppilas ei ole valmis tekemään työtä. Lukihäiriö on kompensoitava työllä. Se myös lievenee paljolla työllä.

[/quote]

Ei siinä pelkkä työ auta. Se työ on myös tehtävä oikein. Sitä varten opetajan pitäisi opettaa oikein.

Mut tosiasiahan on, että aineenopettajan pedagogikinen koulutus on vuoden mittainen, ja voi olla todi vanhentunutta. Ymmärrän, että et ole tahallasi estämässä lapsen oppimista asenteinesi, et varmaan vaan tiedä paremmin.

[/quote]

Kenelle oikein puhut? En ole enkunope. Ihan tavallinen äiti, joka on lapsistaan nähnyt, miten kokeissa menestys riippuu lapsen tekemän työn määrästä. 

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 19:54"]

Voi pyhä sylvi, ei se mihinkään muutu, että kielen opiskelu vaatii työtä opiskelijalta. Toki koulu antaa välineita, mutta oppilas tekee työn, jos tekee. Tasan eivät käy onnen lahjat. Joidenkin on tehtävä enemmän työtä oppiakseen, joidenkin vähemmän. Mikään kikka kolmonen ei auta. kuten tuossa edellä kirjoittikin lukihäiriön kokenut ja sen kanssa selvinnyt. 15. TIETENKIN kannattaa pyytää koululta apua MUTTA työltä ei sillä välty.

[/quote]

No onko ap ilmaissut, että lapsi ei ole halukas tekemään töitä asian eteen? Mielestäni ap ilmaisi avuttomuutta vaikean työn edessä ja hakee siihen apukeinoja. Sekö sitten on väärin?