Ystävän outo käytös - selitys?

Mullakin on yksi tuttu, joka on tosi rasittava ja en "jaksa" sen juttuja kuunnella. Kyselee ja ehdottelee tapaamisia, mutta itse vaan vastaan hyvin ylimalkaisesti, ettää joo, joskus voidaan mennä lounaalle jne. 

En tosiaan sano suoraan, että anna olla, en kaipaa seuraasi.

Sellaista suoraan sanomista ei varmeen moni tee.

Kyllä se on tajuttava rivien välistä lukea, että jos olen kieltäytynyt 13 x, en varmaan halua tavata seuraavalla kerrallakaan.

Vaikka minulta ko. henkilö kysyisi suoraan, en varmasti sanoisi, että unohda minut jo, vaikka niin ajattelisinkin.

Älä enää ehdota. Hän ei halua tehdä mitään sen kummempaa kanssasi. Jos haluaisi, olisi sopinut ja hän olisi vastavuoroisesti ehdottanut jotain.

Ehkä hän jättää tyhmät viestisi omaan arvoonsa, ja koittaa sen jälkeen olla asiallinen ja mukava. Ajattelee kuitenkin, ettei halua viettää kanssasi vapaa-aikaansa syystä tai toisesta. Sinun on syytä hyväksyä se.

AP, mä NIIN ymmärrän sua, et ole yksin! Minä myös inhoan tätä small talkia, kun puhutaan, että ois kiva nähdä ja tehdä jotain, mutta sit ei kuitenkaan ikinä nähdä. Ja tuntuu, että synkkaa, mut sit on mitkälie kissanristiäiset aina kun ehdottaa jotain. ARGH! Toisin kuin monet vastaajat täällä, minä taas kaipaan ystäviä ympärilleni, aikuista seuraa myös vapaa-ajalle. Mutta tuntuu tosiaan, ettei kukaan muu sitä kaipaa, ihmiset on vaan perheidensä parissa tai korkeintaan tapaa silloin tällöin jotakuta vanhaa lapsuudesta asti ollutta ystävää. Ja sitten kun itse yrittää nyt aikuisiällä muodostaa sitä kaveripiiriä niin tuntuu välillä ihan epätoivoiselta.

Itse ymmärrän yskän jo kahden kieltäytymisen jälkeen. Kolmatta kertaa en enää ehdota. Mulle itselleni kävi niin viime kesänä, että erään ystävän ehdotuksiin oli pakko kieltäytyä jo kaksi kertaa peräkkäin, kun ei vaan sopinut kuvioihin. Huolehdin itse kieltäytymisteni jälkeen, että ehdotan itse seuraavaa kertaa. Näin teinkin ja tapasimme. Tämä ihminen oli minulle sen verran tärkeä.

mulla samanlainen "ystävä" joka lähes viikottain sanoo "pitäisi mennä leffaan joku ilta" tai "otetaan viiniä joku perjantai yhdessä"....sitten menee viikkoja, kuukausia ja ehdotan välillä että oisko vaikka nyt sopivaa tehdä sitä tai tätä...vakiovastaus on "on niin väsynyt"....Nyt en enää kysy, tästä jo 4kk eikä hänkään kysy...että näitäkin ns ystäviä on..

Kuule, ei kaikki ole niin aktiivisia ja sosiaalisia kuin sinä, ap.

Se voi olla että se on jo peläistynyt.

Anna sen olla. Kyllähän se voi vaikka itse sitten ehdottaa:)

[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 21:19"]

Siis uudesta ystävästä kyse. Noin vuosi sitten työn kautta ruvettiin juttelemaan ja ollaan tavattukin 3-4 kertaa. VAIN. On erittäin mukava, ihana huumori, jutellaan kaikista jne. Olen ehdottanut juttuja varmasti 15-20 kertaa, kaikenlaista - jos mentäisi ulos syömään, vietettäisi iltaa jonkun luona, minigolfia, pizzalle lasten kanssa, risteily ym ym ym jne jne jne. Ei IKINÄ sovi. Hän ei valvoo ikinä myöhään, ei ikinä JAKSA sitä tai tätä, aina VÄSYNYT. On vain yksi lapsi. Lopuksi heitän ehkä jonkun tyhmän viestin ja sit ollaan vähän eri mieltä asioista mutta muutaman päivän päästä taas synkkaa. Olen 3-4 kertaa kysynyt (ja sanonut) että hänen täytyy sanoa jos ei halua olla tekemisissä kanssani niin sitten en enää ehdota asioita - sitten hän kyllä vakuuttaa että ei ole näin ja hän kyllä sanoisi jos niin olisi. Täh??? No miten olet ystävä jonkun kanssa joka ei ikinä halua tavata tai tehdä mitään mutta silti kyllä haluaa tavata "joskus". Rasittavaa.....en jaksaisi enää tätä....ollaan kuitenkin 40v molemmat. Mitäköhän tämän takana voisi olla. Olen ymmärtänyt ettei hän paljon muidenkaan ystävien kanssa ole mutta silti joskus kertoo että kävi sen ja sen luona....

[/quote]

Ihan rehellisesti, jos näkee yhtäkin ihmistä edes joka toinen kuukausi vapaalla niin onhan se ihan OK määränä jo!

Minulla on lapsuudesta saakka ystäviä joita en välillä näe vuosiin.

Ja sitten pitäisi nähdä muitakin ihmisiä: muitakin kavereita ja sukulaisia. Eihän siinä enää ehdi perheen kanssa olemaan, puhumattakaan vaan olla ilman mitään tekemistä.

Meillä eletään ruuhkavuosia, ollaan 3-kymppisiä ja on työ, koulut lapsilla joita pitää seurata ja harrastukset kaikilla niin onhan se nyt melkoinen puserrus että saa ystävän kanssa sovittua päivän kun kukaan ei vaadi mitään erityistä.

Ehkä sinä tarvitset vähän erilaista kuin ystäväsi. Vaikka sinä tahtoisit nähdä useammin niin ehkä ystäväsi on tuohon tilanteeseen täysin tyytyväinen. Minä olisin.