Illanistujaiset kaveriporukalle. Ai samperi.

Kesän ja syksyn mittaan on useaan kertaan tullut kuultua se, että kun kukaan ei järkkää mitään kivaa. Tai pitäisi ja pitäisi.

Minä reippaana päätin tähän syksyn pimeyteen järkkää ne. Kutsuin kylään meille. Minä tarjoan purtavat ja jotain pientä alkujuomaa, mutta muuten saa tuoda jokainen omat juomansa.

Ja niinhän se on, kuten aina oli mitkä juhlat vaan niin aina on niitä jolle ei sovi. 10 kutsuttiin ja vain 2 ei pääse.

Sanoin, että päätin nyt pitää, kun on vaan ollut puhetta asiasta. Kaikkia ei voi miellyttää.  Tietenkin katsoin kutsut niin, että me järkkääjänä katotaan sitä sopivaa ajankohtaa.

 Juu ne 2, jotka ei pääse niin ne nyt rutisee. Nooh kyllä se ohi menee. En minäkään aina pääse kaikkiin pippaloihin.

Sellainen ajankohta, että kaikki olisivat tai pääsisivät samaan aikaan paikalle on mahdoton yhtälö. Tai lähes mahdoton.

Ei mulla muuta.