Miten myöhästelijät pärjää työelämässä?

No mä sain suullisen huomautuksen kun olin myöhästynyt ehkä kymmenen kertaa ja paransin sen jälkeen tapani noilta osin. Työntekoon myöhästely ei vaikuttanut.

Mulla on työ, jossa saapumisajankohta on aika merkityksetön. Kun kerta olen sinne töihin tullut, ei mulla sieltä yleensä erityisen kiire pois ole. Nämä jotka tulee klo 8:00 tasan reikäleipä, alkavat 15:30 pakkaan kamojaan lähtökuntoon että ovat varmasti ulko-ovella tasan klo 16:00 eikä minuuttiakaan myöhemmin. Hillitön urputus, jos olisi tarvetta olla johonkin muuhun aikaa työpaikalla, kuin klo 8-16.

Sanonpahan vaan, että mä olen työssäni henkisesti läsnä 200% enemmän, kuin nämä kellontuijottajat.

Mä en olekkaan töissä, koska halveksin näitä orjuuttajia niin paljon, että ei kiinnosta lompsia edes myöhässä nöyryytettäväksi.

Mä olen töissä jossa on liukuva työaika. Teen itsenäistä asiantuntijatyötä ja on aika sama tulenko sinne klo 8 vai klo 10, kunhan hommani hoidan. Eli oikeastaan työssäni myöhästelyä ei ole olemassakaan.

[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 23:27"]

Mä olen töissä jossa on liukuva työaika. Teen itsenäistä asiantuntijatyötä ja on aika sama tulenko sinne klo 8 vai klo 10, kunhan hommani hoidan. Eli oikeastaan työssäni myöhästelyä ei ole olemassakaan.

[/quote]

Sama juttu. Palavereja tosin on, ja aina yhtä kauheaa jos on 09 palaveri! Yöunet menee stressatessa ja usein kaahaan paikalle, kun muut jo kilistelevät kahvikuppejaan.

niillä on liukuva työaika tai sitten tekevät sen verran pidempään mitä myöhästyvät

Aamurutiinit toimii. Mutta ehtiminen tulee ongelmaksi sitten, kun pitää läheä jonnekin muualle kuin rutiinitöihin. Jos vapaapäivänä on menoa iltapäivällä, niin rutiini ei ole sama kuin aamulla. Ja siinä on uusiksi mietittäviä juttuja, joiden säätämistä ei osaa arvioida.

Mutta ei se rutiinitöihinlähtö ole ongelma, sitä on jo harjoiteltu niin paljon.

Ja töissähän elämä ei ole ollenkaan niin kaoottista. Työ on rajattua, työtehtäviä ei ole loputtomasti, työ on järjestäytyneempää kuin kotielämä. Siksi töissä päivän mittaan on helppo olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Kotona niitä hommia on loputtomasti, joten sieltä ei edes malttaisi lähteä minnekään.

Hoitoalalla se viidenkin minuutin myöhästyminen korpeaa todella paljon. Klo 7 kokoonnutaan ja jaetaan työt; ärsyttää kyllä suunnattomasti kun jotkut tulee kaikessa rauhassa paikalle toistuvasti 7.10. Samoin ottaa kupoliin, kun jo 14.45 ollaan laukku olalla kahvihuoneessa odottamassa että kello tulee 15; varsinkin jos esim. Potilaskutsut soi eikä kukaan vastaa ettei vaan mene ylitöiksi.

Monella on liukuva työaika, akateemisissa näitä on paljon. Olin isossa firmassa töissä, jossa lähes kaikki olivat maistereita, diplomi-insinöörejä ja useita tohtoreitakin löytyi porukasta. Kun alkoi isompi tilaisuus, oli viimeisillä minuuteilla kaikki hissit tupaten täynnä, portaat ja käytävä ruokalaan kuhisten väkeä, kun yli puolet porukasta yritti paikalle viime tipassa tai vähän sen tipan jälkeenkin.

Ihan hyvin työt toimivat. Jos oli palaveri, ihmiset saivat sinne itsensä suunnilleen ajoissa. (tosin ne olivat yleensä 20 metrin säteellä työpisteestä, joten myöhästelijäkin ehti paikalle vaikka olisi lähtenyt pöydän äärestä 30 sekuntia ennen aloitusta.) Jos joku tuli palaveriin myöhässä, ei tätä jääty odottelemaan vaan aloitettiin ja sai itse selviytyä kärryille. Muuten työhön piti saapua 7-9 välillä, mutta ei silläkään ollut niin väliä jos työt tuli tehtyä. Monien työ vaati välillä venymistä, matkustamista yms. joten työnantajalle oli paljon tärkeämpää, että työntekijä oli tarvittaessa mukisematta puhelinpalaverissa klo 18 tai Australiassa maanantaiaamuna kuin se oliko toimistolla aamulla paikalla vartin ennemmin vai myöhemmin.

Kun tiesi työkavereiden rytmin, tiesi että jos on töissä seitsemältä, Mikkolta voi pyytää kommentit jo silloin mutta Ramin pakeille kannattaa mennä vasta yhdeksän jälkeen. Toisaalta Ramin kanssa asian ehti hoitamaan yleensä vielä neljän jälkeen, mutta Mikon asian kanssa piti odottaa aamuun.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 06:40"]

Hoitoalalla se viidenkin minuutin myöhästyminen korpeaa todella paljon. Klo 7 kokoonnutaan ja jaetaan työt; ärsyttää kyllä suunnattomasti kun jotkut tulee kaikessa rauhassa paikalle toistuvasti 7.10. Samoin ottaa kupoliin, kun jo 14.45 ollaan laukku olalla kahvihuoneessa odottamassa että kello tulee 15; varsinkin jos esim. Potilaskutsut soi eikä kukaan vastaa ettei vaan mene ylitöiksi.

[/quote]

Allekirjoitan täysin. Lisään vielä yövuorolaisen, jos tulee myöhässä, saattaa käydä niin, ettet sitten kerkiäkkään siihen viimeiseen bussiin. Meillä toistuvista myöhästelyistä tulee kahden kirjallisen varoituksen jälkeen potkut.

Erinomaisesti kiitos. Liukuva työaika ja mahdollisuus tehdä etänä halutessani. Jos tuntuu että aikataulu pettää, eikä ole kokouksia päivällä, jään kotiin töihin.

Mulla on myös aamu-uninen kollega. Hän sopii asiakastapaamisetkin aina klo 10 alkaen.

Hankkii sellaisen työpaikan, jossa ei ole niin väliä olla minuutilleen paikalla, eli joissa on liukuva työaika tai voi jatkaa työpäivää toista päästä, jos tulleessaan myöhästyi.

Esimerkiksi tiedän ihmisen, joka on aina vartin myöhässä tullessaan aamulla, mutta ei se mitään, hän on sitten se joka jää työpaikalle laittamaan ovet kiinni kun muut ovat lähteneet.

Meillä oli aika raivostuttava organisaatiokulttuuri töissä, mitä myöhästymisiin tulee. Sitten tuli uusi pomo, joka oli ns. sanansa mittainen nainen. Hän sanoi kerran ystävällisesti, mutta päättäväisesti, että hänen kokouksissaan ei poikkeustapauksia lukuunottamatta käytetä kännykkää ja niihin tullaan ajoissa. Ne, jotka eivät tätä ensimmäisellä kerralla tajunneet, tajusivat kyllä sitten, kun heidän myöhästyessään ei heitä enää briiffattukaan jo puhutusta (itse asiassa pomo ei edes tervehtinyt, kun vakimyöhästyjät lampsivat kokouksiin). Pieni osa loukkaantui, mutta me muut lähinnä hihittelimme.

Pomolla on useampi lapsi, joten hän on kuitenkin siinä suhteessa humaani, että "kouluunlähettämispuhelut" kesken kokouksen on ok.

Vielä lisään sen, että meillä on siis liukuma ysiin saakka, mutta sekään ei näille ameeboille riittänyt.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 09:47"]

Meillä oli aika raivostuttava organisaatiokulttuuri töissä, mitä myöhästymisiin tulee. Sitten tuli uusi pomo, joka oli ns. sanansa mittainen nainen. Hän sanoi kerran ystävällisesti, mutta päättäväisesti, että hänen kokouksissaan ei poikkeustapauksia lukuunottamatta käytetä kännykkää ja niihin tullaan ajoissa. Ne, jotka eivät tätä ensimmäisellä kerralla tajunneet, tajusivat kyllä sitten, kun heidän myöhästyessään ei heitä enää briiffattukaan jo puhutusta (itse asiassa pomo ei edes tervehtinyt, kun vakimyöhästyjät lampsivat kokouksiin). Pieni osa loukkaantui, mutta me muut lähinnä hihittelimme.

Pomolla on useampi lapsi, joten hän on kuitenkin siinä suhteessa humaani, että "kouluunlähettämispuhelut" kesken kokouksen on ok.

[/quote]

En koskaan ehdi aamulla kahdeksaan töihin. Sovin asiakastapaamiset aina aikaisintaan yhdeksäksi. Ei ole koskaan tullut valituksia, koska jatkan mielelläni töitä sitten neljän jälkeen. En lue itseäni niinkään myöhästelijäksi, en vain ole aamuihminen ja käynnistyminen aamuisin vaatii aikaa. Liukuva työaika on pelastus ainakin mulle.

Olen pärjännyt erinomaisesti, kiitos kysymästä. Kuten muutkin ovat sanoneet, tässä on auttanut se että minulla on työ jossa tärkeää on sisältö eikä työssäolotunnit. Toisinaan se on tarkoittanut pitkää päivää, toisinaan lyhyempää. Tällaisissa hommissa on usein myös palkka parempi kuin ns tuntitöissä.

Myöhästelijät pärjäävät siis hyvin jos heillä on itselleen sopiva työ ja he ovat hyviä siinä mitä tekevät.

Minä olen taas niitä, jotka eivät koskaan myöhästy. Niinpä sitten menee talolle joka päivä herkästi puoli tuntia, enkä saa niitä pois kun työaika on säännöllinen 8-16, ei kellokorttia. Alallani ei oikeasti olisi mitään väliä, milloin työt tekee, mutta pomo on tosi vanhanaikainen, monessa muussakin asiassa. En esim. saa poistua ruokatunnilla työpaikalta ilman lupaa. 

[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 04:12"]

Aamurutiinit toimii. Mutta ehtiminen tulee ongelmaksi sitten, kun pitää läheä jonnekin muualle kuin rutiinitöihin. Jos vapaapäivänä on menoa iltapäivällä, niin rutiini ei ole sama kuin aamulla. Ja siinä on uusiksi mietittäviä juttuja, joiden säätämistä ei osaa arvioida.

Mutta ei se rutiinitöihinlähtö ole ongelma, sitä on jo harjoiteltu niin paljon.

Ja töissähän elämä ei ole ollenkaan niin kaoottista. Työ on rajattua, työtehtäviä ei ole loputtomasti, työ on järjestäytyneempää kuin kotielämä. Siksi töissä päivän mittaan on helppo olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Kotona niitä hommia on loputtomasti, joten sieltä ei edes malttaisi lähteä minnekään.

[/quote]

Minulla on töissä tuo kaoottinen puoli elämästä, siksi venytän lähtöä viimeiseen asti. On tosin liukumat, joten olen sitten pidempää illalla kun saa olla rauhassa muiden mentyä kotiinsa niin omalta työpaikalta kuin sähköposteja lähettämästä.

Sain koeajalla potkut myöhästelyn takia oltuani kuukauden töissä. Myöhästyin tuona aikana noin joka toinen päivä 5-20min. Toisaalta tein töitä tehokaammin kuin muut työkaverit ja pidin lyhyemmät tauot. Lopetin työt vasta, kun muut olivat jo vaihtaneet siviilivaatteet ja lähdössä pois.

Miten mä en nyt ihan osta tätä sun tehokkuusstooriasi...?

[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 14:09"]

Sain koeajalla potkut myöhästelyn takia oltuani kuukauden töissä. Myöhästyin tuona aikana noin joka toinen päivä 5-20min. Toisaalta tein töitä tehokaammin kuin muut työkaverit ja pidin lyhyemmät tauot. Lopetin työt vasta, kun muut olivat jo vaihtaneet siviilivaatteet ja lähdössä pois.

[/quote]