Miten myöhästelijät pärjää työelämässä?

[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 09:21"]

[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 09:14"]

[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 09:03"]

Kunhan on suunnilleen ajoissa niin minusta se riittää. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi joutavaan kiukutteluun.

[/quote]

Tuo riittää sulle, hyvä niin. Mulle ei. Enkä mäkään tuhlaa aikaani kiukutteluun, mä vaan poistan elämästäni tuollaiset välinpitämättömät ihmiset, jotka ei arvosta mua.

Kaikki on tyytyväisiä, myöhästelijän ei tarvitse "itku kurkussa" yrittää ehtiä mun kanssa tapaamiseen, koska se on niin hiton vaativaa aikuiselle ihmiselle ja mun ei tarvi hakata päätä seinään ja odotella sitä myöhästelijää.

[/quote]Onkohan sulla kavereita ollenkaan. Ei noin tiukkapipoista ihmistä kukaan kestä. Kaikki myöhästyvät joskus.

[/quote]

Mulla on kaveri, joka yhdessä vaiheessa nipotti siitä, että aina pitäisi kaikkien olla ajoissa paikalla. Ja mitään ei saa ikinä peruttaa, ei muuttaa tapaamisaikoja, ellei ole pää kainalossa sairaalassa. Jos on kavereiden kanssa sovittu tapaaminen 3 kk sitten ja siihen lauantaihin osuukin sitten miehen serkun häät tai kummitädin 50-vuotispäivät, niin kyllä pitää mennä ennemmin kaverin olohuoneeseen istumaan ja katsomaan hänen valitsemaa nyyhkyleffaa kuin sinne juhliin, koska se on sovittu ensin.

Hänellä oli kaikenlaisia sääntöjä ja jos niitä rikkoi, ei arvostanut häntä ja hän uhkasi pistää välit poikki.

Kyllästyin tähän mesoamiseen ja en sitten viitsinyt enää pitää yhteyttä, kun minusta ystävyys ei voi olla jotain vaatimusten esittämistä vaan myötä- ja kanssaelämistä. Ei mulla ainakaan mene päivä pilalle, jos joku myöhästyy kyläilystä 15-30 minuuttia tai soittaa, edellisenä päivänä, ettei tulekaan. Se on elämää.

No, nyt sitten viimeksi kun tuota ihmistä näin, kun meidät molemmat oli kutsuttu toisen yhteisen ystävän luo, niin ihmetteli siellä suureen ääneen, kun ihmiset on jotenkin kadonneet hänen elämästään. Että on saanut olla yksin useamman kuukauden eikä pyydetä enää oikein mihinkään. No, sen siitä saa, kun alkaa hylätä ihmisiä.

Tunnen pari muutakin tällaista tyyppiä. Kaikki ovat sinkkuja (naisia ja miehiä), työn lisäksi ei juuri muuta elämää (kaikilla ei sitä työtäkään). Ehkä tällaiselle ihmiselle se kaveritapaaminen on niin henki ja elämä sitten, että jos se ei mene just niinkuin suunniteltu, niin sitten maailma romahtaa. Kun itselle on toki kiva ja tärkeä tavata ystäviä, mutta ei se nyt ole mikään katastrofi, jos joku tapaaminen peruuntuu.

[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 09:40"]

[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 09:31"]

Neuvokaapa, miten oppisi olemaan aina ajoissa... Mä olen näitä ikuisia myöhästelijöitä... Töissä olen ajoissa, mutta muuten, vapaa-ajalla, aina kamala kiire. Olisi ihanaa, kun rauhassa voisi siirtyä paikasta toiseen eikä tarttis aina stressata!

[/quote]

Mun mies oppi ihan vaan sillä, että kun piti olla vaikka kahdelta jossain, niin hän otti tavoitteeksi olla siellä varttia vaille. Siis että ihan ns. uskotteli itselleen, että tapaaminen on varttia aiemmin. Ja niinpä hän on nykyään sitten ihan oikeaan aikaan perillä, edelleen tavallaan myöhästelee, mutta nyt enää omasta aikataulustaan, ei kiusaa sillä muita =)

Ja aamuisin hän alkoi laittaa kellon puolta tuntia aiemmin soimaan, mutta päätti, että mitään ylimääräistä ei saa tehdä vaan rutiineissa pysytään. Alkoi jopa ehtiä töihin ajoissa.

[/quote]

Ihan nyvä. Mä oon kokeillut tuota. Ei se toimi, kun tiedän kuitenkin, että se ylimääräinen vartti on keinotekoista. :)

Mä olen aamuvirkku, enkä koskaan myöhästy töistä. Mutta sen jälkeen ahdan optimistisesti päivän liian täyteen tavaraa. En huomaa laskea vessakäynteihin, käytävällä pysäytteleviin työkavereihin, kuulumisten vaihtajiin yms. yhtään kalenteriin tilaa. En myöskään aja asiakasta pois kovin helposti, vaikka hänen asiansa venyisi miten paljon tahansa, sitten juoksen palaveriin minuutin kaksi myöhässä jne. 

Joku kertoi, että vanhemmat oli aina puoli tuntia - tunnin etuajassa jossain, joten heiltä ei huono malli ole voinut tulla. Meillä oli myös kotona niin, ja mä olen ollut aina tosi kärsimätön olemaan hiljaa paikoillani (olen yhä). Kun me sitten mentiin 20 minuutin kastejuhlaa varten tuntia ennen istumaan hiljaa kirkonpenkkiin, niin kivasta juhlasta ehti tulla mulle ihan piinaa ja kärsimys. Varmaan siitä juuri on lähtöisin se, etten kiirehdi minnekään odottamaan vaan pyrin olemaan paikalla juuri oikealla hetkellä. Mutta en osaa aina huomioida/varautua muuttuviin/odottamattomiin tekijöihin. Yleensä silti ehdin, mutta en aina.

Ja sitten kun on joku tulipalomegatärkeä, niin varaudun ja varaudun ja varaudun. Yhdessä työhaastattelussa, jossa oli puolen tunnin haastatteluajat, olin niin hyvissä ajoin, että ehdin nähdä kaksi mun edellä haastateltua menevän sisään. Harvoin matkustavana olen satamassa tai lentokentällä 2-3 tuntia aiemmin (meiltä on siis matkaa satoja kilometrejä molempiin).

Mutta jos siis kulkee tuttua reittiä usein, niin siihen varaa optimistisesti vain sen ajan, joka siihen kuluu ellei mitään yllättävää satu.

[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 09:43"]

[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 09:40"]

[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 09:31"]

Neuvokaapa, miten oppisi olemaan aina ajoissa... Mä olen näitä ikuisia myöhästelijöitä... Töissä olen ajoissa, mutta muuten, vapaa-ajalla, aina kamala kiire. Olisi ihanaa, kun rauhassa voisi siirtyä paikasta toiseen eikä tarttis aina stressata!

[/quote]

Mun mies oppi ihan vaan sillä, että kun piti olla vaikka kahdelta jossain, niin hän otti tavoitteeksi olla siellä varttia vaille. Siis että ihan ns. uskotteli itselleen, että tapaaminen on varttia aiemmin. Ja niinpä hän on nykyään sitten ihan oikeaan aikaan perillä, edelleen tavallaan myöhästelee, mutta nyt enää omasta aikataulustaan, ei kiusaa sillä muita =)

Ja aamuisin hän alkoi laittaa kellon puolta tuntia aiemmin soimaan, mutta päätti, että mitään ylimääräistä ei saa tehdä vaan rutiineissa pysytään. Alkoi jopa ehtiä töihin ajoissa.

[/quote]

Ihan nyvä. Mä oon kokeillut tuota. Ei se toimi, kun tiedän kuitenkin, että se ylimääräinen vartti on keinotekoista. :)

[/quote]

Ei mullekaan se vartti tuolla ajalla toimi. Ensinnäkin mä kuitenkin tiedän, mikä se oikea aika on ja annan siis itselleni luvan "myöhästyä" siihen asti ja toisenakin se sama stressi kiireestä ja viime hetken pinkomisesta tulee kuitenkin. Sen sijaan se, mikä toimii, on että mä ihan oikeasti pysähdyn etukäteen ja mietin, milloin mun pitää olla jossain, miten mä sinne menen, millä ja milloin matkaan pitää lähteä. Panen nämä kellonajat itselleni ylös ja puhelimen hälyytyksen relevanteille kohdille. Mietin myös, paljonko matkaanlähtöön pitää valmistautua (kerätä papereita, pukea vaatteita jne.) ja pyrin, jos suinkin mahdollista katsoman nämä valmiiksi. Nyt mulla ei enää ole edes kiire, enkä myöhästy kuin liikenneruuhkien tai vastaavien takia.

Vielä on siis parantamisen varaa. Liikenneruuhka on tekosyy. Niihin pitää aina varautua myös

Joku ei opi ikinä virkkaamaan, toinen ei opi lumilautailemaan, kolmannelle auton renkaiden vaihtaminen on hankalaa ja jollekin aikatauluissa kaiken huomioiminen on vaikeaa. Ja sitten kun on näitä mustavalkoisia ihmisiä, jotka osaavat itse kaikessa kaiken, niin muille ei sallita epäonnistumisia ja otetaan ne muiden virheet henkilökohtaisena loukkauksena. Vähän sama kuin mä päättäisin, että jokainen joka ei meille tullessaan ratkaise Rubikin kuutiota viidessä minuutissa tekee sen vain osoittaakseen minulle epäkunnioitusta.

Mikähän näistä taidoista on se, jonka osaamattomuudesta on työelämässä eniten haittaa? En minäkään osaa lumilautailla, mutta eipä tuo juurikaan muiden elämään haittaa päivittäin. Raksuttaako?

[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 13:03"]

Joku ei opi ikinä virkkaamaan, toinen ei opi lumilautailemaan, kolmannelle auton renkaiden vaihtaminen on hankalaa ja jollekin aikatauluissa kaiken huomioiminen on vaikeaa.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 13:28"]

Mikähän näistä taidoista on se, jonka osaamattomuudesta on työelämässä eniten haittaa? En minäkään osaa lumilautailla, mutta eipä tuo juurikaan muiden elämään haittaa päivittäin. Raksuttaako?

[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 13:03"]

Joku ei opi ikinä virkkaamaan, toinen ei opi lumilautailemaan, kolmannelle auton renkaiden vaihtaminen on hankalaa ja jollekin aikatauluissa kaiken huomioiminen on vaikeaa.

[/quote]

[/quote]Mustavalkoisuudesta on haittaa nimenomaan työelämässä kun sinne pitäisi sopia kaikenlaisia ihmisiä.

Minä olen aina miettinyt sitä että jos olisi töissä vaikka pilottina tai teatterinäyttelijänä ja sitten myöhästyisi. Jos vaikka pilotti jäisi jumiin hissiin, tulisiko paikalle joku muu hoitamaan lennon?

ööh, siis onko tosissaan ihmisiä jotka toimii noin että jos vaikka asia x alkaa kello 13:00 niin sinne tähdätään että on perillä 13:00? Tuohan on helvetin typerää ja ei jätä yhtään marginaalia satunnaisiin viivästyksiin.

Kyllä jokainen älykäs ihminen tähtää sen perille pääsynsä niin, että on perillä 5-15min etuajassa, niin käytännössä hyvin harvoin myöhästyy mistään 20km säteellä olevasta hommelista. Pitemmät matkat sitten isommalla marginaalilla.

Ajattelette narsistit vissiin niin, että se sinun aika on niin tärkeää, ettet voi olla yhtään etuajassa, kyllähän ne muut joutaa odottamaan jos vähän myöhästyt?

Palkkatöissä oli ongelmia.

Sitten perustin oman firman. Hommat jää usein viime tippaan mutta kaikki on tullut hoidettua kun on viime kädessä vastuussa vain itselleen, eikä asiakkaiden menettämiseen ole varaa.

Pussiautoilijat on muutenkin ihan noloja. Ei nillä aja kun naiset, lapset ja luuserit. Jos mies löytää nitsensä pussiautosta, voi vaikka voi vaikka ampua itseään naamaan. Silloin ollaan jo nsiin myöhässä pulkasta, etä ei ole mitään tehtävissä.

[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 23:19"]

Luulisi, että potkut tulee persauksille aika äkkiä, jos joka aamu myöhästyy bussista tai on muuten vaan joku tekosyy..

[/quote]

Luulisi että VR:läkin on joku vastuu...

Tuntemieni myöhästelijöiden myöhästely ei koske töitä, sehän aiheuttaisi heille hallaa. Muiden ajasta voidaankin sitten varastaa ilman tunnontuskia.

[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 09:36"]

Joillekin ei edes liukuva työaika riitä. Meillä on liukuma klo 6-9 ja iltapäivisin klo 14 alkaen. Yksi (syystäkin) entinen työkaveri tuli pääsääntöisesti vasta kymmenen aikaan, jopa jälkeenkin, ja istui sitten töissä iltakaudet. Ikinä se ei ehtinyt mihinkään tiimipalavereihin, vaikka niitä siirrettiin aamusta myöhempään, että rouva olisi saanut itsensä hilattua töihin. Sen piti kuskata teini-ikäisiä lapsiaan kilometrin päähän kouluun autolla, siksi kuulemma myöhästeli.

Jollain ihmeen kikkailulla se sai kuitattua aina hirvittävät määrät tunteja, kun istuskeli tosiaan iltaisin töissä. Mitään tulosta ei kuitenkaan näkynyt, kun sen töitä jaettiin useampaan otteeseen muille. Loppujen lopuksi rouva myöhästelijä teki murto-osan siitä mitä muut, ei noudattanut yhteisiä työaikoja, ja piti pitkiä lomia niillä ylityötunneillaan. Onneksi siitä päästiin...

[/quote]

Herää kysymys että mitä vitun aikatauluja teillä siellä töissä tehtiin? Asiantuntijatöissä tuollaiset heitot eivät merkkaa paljoakaan. Että teillä maksetaan niistä istutuista tunneista?

[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 23:25"]

Mulla on työ, jossa saapumisajankohta on aika merkityksetön. Kun kerta olen sinne töihin tullut, ei mulla sieltä yleensä erityisen kiire pois ole. Nämä jotka tulee klo 8:00 tasan reikäleipä, alkavat 15:30 pakkaan kamojaan lähtökuntoon että ovat varmasti ulko-ovella tasan klo 16:00 eikä minuuttiakaan myöhemmin. Hillitön urputus, jos olisi tarvetta olla johonkin muuhun aikaa työpaikalla, kuin klo 8-16.

Sanonpahan vaan, että mä olen työssäni henkisesti läsnä 200% enemmän, kuin nämä kellontuijottajat.

[/quote]

No jaa, toiset taas on niitä jotka alkavat tekemään kun kello tulee tasan ja lähtevät kun kello tulee tasan, mutta se työaika tehdäänkin sitten ihan kunnolla töitä eikä keskitytä muihin asioihin. Toiset on aikaansaavampia kun tekevät vain sen työajan, kuin ne jotka tulevat ja jäävät pidemmäksi aikaa kuin olisi tarve jolloin monilla se aikaa menee vähän muuhunkin kuin työntekoon. Sellaista "täysillä" mentaliteettia se aika kun töistä maksetaan, jos ei ylimääräisestä ajasta makseta niin sitten ei myöskään tehdä töitä, laskisi tuntipalkka aika paljon jos reippaasti tekisi ilmaista työtä. Toki joillain aloilla missä tulos riippuu lähinnä itsestä työpäivät venyy ja on pakko joustaa, mutta jos haluaa tehdä vähemmän ja tyytyä pienempään palkkaan niin sekin näissä onnistuu. Aika moni jostain syystä haluaa luuhata työpaikoillaan enemmän kuin on pakko ja mistä maksetaan, vaikka työpanos ei vaikuttaisi palkkaan. Harvemmin tietyt ansiot tulee niille jotka hengaavat enemmän töissä, vaan niille jotka tekevät tulosta ja saavat aikaan.

Itse inhoan ns. kello kädessä kulkevia ihmisiä, jotka nipottavat puolikkaista minuuteistakin. Ärsyttävän kireitä tiukkapipoja, siksi olenkin yrittäjä ja tiukkapipoja en ota töihin.

Melkein kaikkea muuta saa ostettua lisää, mutta aikaa ei. Siksi mulla ei yhtään riitä ymmärrystä myöhästelijöille.

Aamun tapaamisesta joku on vartin myöhässä. Oisin voinut nukkua senkin vartin. Tai lukea. Tai syödä. Mitä vain!

Joku on aina myöhässä töistä 5min. Viikossa se tekee 25min. Vuoden työssäoloaikana lähemmäs 20 tuntia. Ja muut tekee hommia sillä aikaa. Pienistä puroista iso virta.

Itse kunnioitan muiden aikaa, ja haluan että minun aikaani kunnioitetaan.

Tuntia etukäteen olevat ovat lähes yhtä pahia. Sekään ei ole kunnioittavaa.

Ei, en kulje aina kello kädessä ja kaikki myöhästyvät joskus. Mutta tapana se kertoo mielestäni mielen heikkoudesta ja kunnioituksen puutteesta. Siitä, että se oma aika on muiden aikaa tärkeämpää.

Joo kelloa tuijottamalla se Suomi nousuun! Meitsi se tekee ihan 8-16 päivää ja ai että on rankkaa! Ai jai.

Jaa. No meitsi se tekee sellaista +14 tunnin päivää.

Työ on työ ja sen haluan hoitaa kiitettävällä tasolla. Samaa suorittamista en tee muutoin.