Parisuhde solmussa. Auttakaa.

[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 23:16"]

Kiitos ihanista viesteistä, kyllä itku pääsi muutaman kohdall.

Erityisesti säväytti tuo "parisuhde ei kestä jos rakkauden tunne on ainoa koossa pitävä voima". Olen aina ajatellut, että kunhan rakkautta riittää, kaikesta pääsee yli, kaikesta selvitään yhdessä. 

[/quote]

Tällä kommentilla tarkoitin, että rakkautta on myös ne TEOT. Epäitsekkyys, toisen huomioonottaminen. Että pystyy tiukassa tilanteessa laittamaan ne omat mieliteot ja -halut sivuun, ja hoitamaan hommat kaikkien parhaaksi. Pelkkä tunne ei riitä, tai aluksi riittää, mutta kuinka kauan? Rakkautta ei ole ilman tekoja.

Oikeasti pitkässä liitossa jaksaa kun löytyy ystävyys ja kiintymys kumppania kohtaan. Huomioidaan toista ja pidetään kiinni omasta hyvinvoinnista samaan aikaan, eli joustetaan mutta ei liikaa eikä yksipuolisesti. Kukaan ei jaksa olla kolmeakymmentä vuotta yhdessä, jos mennään vain toisen ehdoilla, tai perusasiat eivät ole kunnossa. Riippuvuudet, kuten päihteiden käyttö on kyllä tosi huono merkki, samoin kuin toisinaan ilmenevä piittaamattomuus. Kumppanisi vaikuttaa epätasapainoiselta, ja epäluotettavalta. Miettisin kahteen kertaan tulevaisuutta. Koska ensikuherrusvuosien jälkeen parisuhde muuttuu, rakkauden huuman tilalle tulee kumppanuus, kiintymys ja hillitympi rakkaus. Silloin tulee ne ongelmat myös samalla selvemmin esiin.

Alkoholisti ei suinkaan ole yleensä asuntonsa ja perheensä menettänyt rapajuoppo - heitä on monenlaisia, heillä on perheet, heissä on ihan hyviä puolisoita... Alkoholistin tunnistaa siitä, että hänellä on tarve ottaa päivittäin vähän, ilman olo ei onnistu, joko joka päivä tai sitten pakko olla raittiina.

Alkoholistien läheisille on vertaistukiryhmiä, eli Al-Anon -ryhmiä. Nimettömiä, ihania ryhmiä. Tutustu ihmeessä, jos paikkakunnallas semmoinen sattuis olemaan.

Suomen Al-Anonin www-sivut:
http://www.al-anon.fi

Ja mietintäkysymyksiä, oisko Al-Anon sinua varten.
http://www.al-anon.fi/00010074-onko-al-anon-sinua-varten

Terveisin AA:n vakkarikävijä :)

Huoh. Narsisti. Kaikki ärsyttävät tyypit ovat nykyään narsisteja. Postimies ei tervehtinyt, on varmasti narsisti. Kaveri unohti nimipäivän, siinä vasta narsisti.

Tiedän, että nuo lupaukset ja niihin uskominen kuulostavat naiiveilta pilvilinnoilta, mutta uskon hänen sanaansa ihan tosissani. Välillä ajattelen kyllä tuota, että hän ei yksinkertaisesti ansaitse rakkauttani. Toisaalta taas ajattelen, että ehkä olen liian vaativa ja yritän muuttaa miestä liikaa. Järkevästi ajateltuna olen kyllä hyvinkin kohtuullinen kumppani, enkä nillitä esimerkiksi pelaamisesta tai liiasta kahvinjuonnista, vaan oikeasti tärkeistä asioista.

Kiitos viesteistänne, tulen tarkistamaan ketjun aamulla.
Tällä hetkellä aloitus tuntuu hieman turhalta. Ainoa ratkaisu on kohdata tilanne, sanoa suoraan mitä ajattelen, kertoa miten pahalta tuntui, vaikka se onkin vaikeaa. Seuraavan ketjun voisinkin perustaa aiheesta "kuinka puhua vaikeista asioista", siihen me molemmat tarvitsemme jonkin peruskurssin...

Hyvää yötä ja kiitos teille!

mies voi tahtoessaan korjata käytöstään, kun sanot mikä tuntuu pahalta.

Ja taas jälleen kerran nainen joka valittaa ongelmistaan, ei itseasiassa haluakaan niitä vastauksia ja ratkaisuja asioihin, joista valitti.

Ensimmäisessä valitusvirressä AP "itki" huonoa kohteluaan, ja toisessa sitten ylisti samaa miestä, ja mies niin kultainen ja ihana.

Vi##u miten tyhmiä naiset voi välillä olla! Älkää tulko tänne palstalle hakemaan neuvoja ja ratkaisuja, jos ette niitä halua oikeasti ottaa vastaan! Ärsyttää niin ylipaljon tuollainen kaksinaamaisuus ja epäkypsyys.

AP:lle sanoisin, että joo, sitoudu vain siihen ihannemieheesi, hanki kolme lasta, äläkä ikinä palaa tänne itkemään miehesi kusipäisyyttä isänä ja kumppanina, koska oikeasti itsepä hänet olet valinnut monien varoitusten ja perustelujen jälkeen.

Voi nainen hyvä kun ei se mies muutu. Aikamoinen ihme sais olla, että niin kävisi. Jotain kertoo hänen motivaationsa muutokseen kun tuolla tavalla sut jättää huomiotta. Ei selkeästi ymmärrä, että hänen pitäisi kunnioittaa sua eikä kohdella miten vain. Ymmärrän kyllä, että mies voi olla useimmiten tosi ihana ja rakastava. Siksi voi tuntua vaikealta lähteä.. Ei tollaselle kannata mitään lapsia tehdä. Lapset ansaitsevat (ja huom., sinä ansaitset) sellaisen isän, joka ihan oikeasti on valmis uhrautumaan ja tinkimään omasta mukavuudenhalustaan. Jos mies ei kestä nytkään rankkaa työpäivää tai koulupäivää, miten luulet että se kestäis lapsen? Siinä teillä sit onkin joku kiljupetteri huutamassa pahimmillaan kuukausia putkeen, ettekä kumpikaan nuku, niin on erittäin todennäköistä että ukko lähtee hyvin pian lapsen syntymän jälkeen vähän viihteelle.

Rakkautta voi olla paljonkin, mutta kumppanuus vaatii nyt vähän muutakin. Kumppanuudessa on mielestäni kyse siitä, että toista ja hänen tarpeitaan/mielipiteitään jne kunnioitetaan sekä suhteen eteen tehdään töitä. Yhteisesti sovitut menot, kuten tuo ravintola teidän kohdalla, pitäisi olla molemmille se ykkösjuttu eikä mikään päähänpisto voi mennä yhteisen ajan edellä.

Ymmärräthän sinä, että mies meni mielummin baariin kun on sun kanssa? En nyt tarkoita, että pitäisi 24/7 nyhvätä kiinni toisessa. Olitte yhteisesti sopineet viettävänne (mahdollisesti) romanttisen illan ihan kahden kesken, ja mitä tekee mies.. Varsinkin, kun hän varmaan tiesi että oot odottanut iltaa tosi paljon ja sen toteutuminen olisi ollut sulle tärkeää.

Itse mietin asiaa siltä kannalta, että jaksanko itsekkyyttä ja huomiotta jättämistä koko loppuelämäni.. En. Olen parikymppinen ja erohan meille sitten tuli, ehkä ihan hyvä niin. Minä ansaitsen (aivan kuten sinäkin) sellaisen miehen, joka ymmärtää ja ennen kaikkea haluaa panostaa parisuhteeseen. Ei tuo mies tule tuosta muuttumaan, vaikka kuinka vannoisi. Se olisi jo osoittanut merkkejä parannukseen, jos sen aikoisi tehdä. Naurettavaa, että muka muuttuisi jos saisitte lapsen. Pieni vauva se vasta stressin aiheuttaa ja parisuhde tulee varmasti oleman tosi koetuksella ihan kaikilla, ja teidän kohdalla ei valitettavasti todellakaan kuulosta hyvälle.

Omaa kumppania ei julkisesti nolata, vähätellä tai haukuta. Puolison kanssa sovittua illanviettoa ei kertakaikkiaan peruta kesken illan ja häivytä ryyppäämään. Alkoholistihan miehesi on, korkki on joko kiinni tai auki - vaikka ei niitä räkäörvelöitä vetäisikään. Miksi tunnet vetoa tuollaiseen epäkunnioittavaan ja epäluotettavaan, ailahtelevaan mieheen (vaikka olisikin ihana siinä välissä)? Mietipä kotiolojasi, omaa isääsi? Löytyykö jotain, miksi puolisosi tuntuu niin tutulta ja siksi ihanalta ja rakkaalta? Niin. Se ei silti tarkoita, että se, mikä on tuttua, olisi sitä parasta, mitä parisuhteelta voi odottaa. 

Helvetin rasittavia ja ymmärtämättömiä viestejä koko ketju täynnä.

Siksi haluan vielä lisätä, että ymmärrän, että et halua jättää miestäsi ja hän kuulostaa hyvälle miehelle. Eikä jättäminen ole välttämättä ollenkaan tarpeellista tuossa tilanteessa, vaikka muut siihen kuinka kehottaisivat.

Voimia aloittajalle stressaavaan tilanteeseen :)

T. Se alkoholisti viestistä 22

Täytyy vaan sanoa, että itse olin myös tuossa tilanteessa parikymppisenä ja luulin, että tää on se elämäni rakkaus ja mitä, jos en löydäkään parempaa. Nyt oon jo nelikymppinen ja huvittaa ja tuntuu surulliselta oma naiivius. Kuinka väärässä sitä voi ollakaan.. Parempia kyllä löytyy, älä huoli. Se, että annat toisen kohdella itseäsi huonosti jättää jäljen sinuun, jota kannat pitkään. Mutta ymmärrän kyllä, että se tunneside on vahva ja sitä on vaikea katkaista ja sen lopullisen eron voi tehdä vasta sitten, kun on itse valmis. Mutta lue nyt nää muiden viestit huolella. Minkä kuvan ihmiset ovat saaneet miehestäsi. Niissä on paljon asiaa. Kaikissa ihmisissä on myös hyvät puolensa, mutta joskus ne eivät vaan riitä. Jos miehesi olisi aivan läpimätä, tuskin edes olisit hänen kanssaan. Nyt vaan kuullostaa, et noi huonot puolet mitätöi ne hyvät. Älä anna miehesi satuttaa sinua enempää! 

Olet ap juuri samanlaisessa suhteessa kuin minä 10 vuotta sitten. Minä tietenkin uskoin ja luotin rakkauteen, enkä jättänyt miestäni. Olisinpa silloin, ennen lapsia ymmärtänyt pelastaa itseni. Alkoholi ja tupakka ovat edelleen kuvioissa, kuten on miehen oman navan ympärillä pyörivät aikaavievät harrastukset. On ollut toisia naisia, valehtelua raha-asioista. Nyt lähteminen olisi todella vaikeaa, koska en pysty viemään lapsilta isää. Tee palvelus itsellesi ja lähde.

Samaa mieltä kuin 30..mutta mitä olet tehnyt itsellesi ja lapsillesi 30, sitä ihmettelen. Tiedätkö että lapset imevät itselleen mallia vanhemmista, kodilta. Kun olet antanut tuon jatkua, suuri vaara jos sinulla poika ottaa huonon mallin isästä..jos tytär niin minkä miehen mallin saa ja ajautuu kenties samantyylisten miesten seuraan joskus kun luulee että niin sen pitää olla..minä sinuna miettisin todella asian uudelleen.

Tiedän ettei ole helppoa, olin itse samassa tilanteessa joskus, vain yksi lapsi mutta vaikeuksien kautta pääsin irti ja kyllä elämä muuttikin muotoaan lopulta todella hyvään suuntaan, ei kaduta!

Rakkaus ei ole pelkkä tunne. Se on oikeasti tekoja ja energiaa.

[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 23:16"]

Kiitos ihanista viesteistä, kyllä itku pääsi muutaman kohdall.

Erityisesti säväytti tuo "parisuhde ei kestä jos rakkauden tunne on ainoa koossa pitävä voima". Olen aina ajatellut, että kunhan rakkautta riittää, kaikesta pääsee yli, kaikesta selvitään yhdessä. 

[/quote]