Voiko liki nelikymppisenä löytää miestä

[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 23:56"]

Kiire tulee 18

[/quote]

Tiedän. Käytin aikaa toivottomaan tapaukseen ja nyt olen taas avoin uuteen suhteeseen jos sellainen vielä kohdalle osuu. Jos ei, onneksi on rakkaita lapsia muuten lähellä.

voi mutta ne ei ole välttämättä mitään löytöjä

Itse löysin 31 veenä 34v lapsettoman miehen, joka on täydellinen!!! Jollaista en koskaan olisi voinut uskoa löytäväni...

Voi, hyvin voi löytää.

Mäkin löysin en-liki-nelikymppisenä vaan jopa yli nelikymppisenä ihan kelpo miehen. Ei ollut eronnut, karannut tai leskeytynyt. Eikä sillä edes lapsiakaan ollut mistään aiemmasta suhteesta mun vaivoikseni -- ei tarvinnut alkaa ilkeäksi äitipuoleksi oudoille lapsille, ja oli samaa ikäluokkaa kuin minä, vuoden vanhempi. Siis jokseenkin viree ja viriili nelkyt ja risat.

Kommentoija nro 23 kirjoittaa "ei ne ole välttämättä mitään löytöjä", joten täytyy myöntää kyllä, että ei tämäkään ihan huippulöytö ollut. Ylipainoa sillä oli ja muutamia pahojakin poikamiehen tapoja. Söi esimerkiksi enempi makkaraa ja mikroaterioita kuin tuoreita vihannneksia ja hedelmiä, mässytti hiilareita leivän ja perunan muodossa ihan kamalan paljon, ei äyriäisistä ja nilviäisistä eikä hapanmaitotuotteista niin perustanut.

Vaan hyvin se on oppinut noistakin pikkuhiljaa tykkäämään näin useamman vuoden yhdessä asumisen aikana... kyllä siitä muutaman vuoden kuluttua voi jo sanoa, että (kelpo) löytö oli. ;D

Voi että mitä vastauksia:) Olen lähes 40v suurperheen yh ja miehiä riittää jonoksi asti, myös vakavaan suhteeseen. 10v nuorempia pääasiassa. Vielä useampia on joita kiinnostan seksuaalisesti. Poikaystäväni on alle 30v ja todellakin löytö, korkeakoulutettu, älykäs, täydellinen treenattu kroppa, keskustelutaitoinen, hyvä työ ja hyvä sydän. En tiedä mikä minussa sitten on kun vedän miehiä puoleeni. Miehet ovat sanoneet että aitous, hellyys, lämpö, älykkyys, kauneus ja seksikkyys. Näytän kyllä ikäistäni huomattavasti nuoremmalta joten ikä sinänsä on vain plussaa vielä tässä vaiheessa = elämänviisautta. Olen tosi lämmin ja hellä ja tykkään osoittaa rakkautta avoimesti, luulen ettei joku ikä merkkaa yhtään mitään siinä jos jonkun kanssa on rakastettu ja hyvä olo.

Joku arveli ettei leskikään kelpaisi. Leskeydessä sinänsä ei ole mitään pahaa, mutta se menetetyn rakkaan haamuhan on lesken talossa ikuisesti. Täälläkin on saanut lukea niitä tarinoita missä edesmenneen tavaroita ei saa siirtää paikaltaan jne. vaan leski pitää menetetyn puolisonsa edelleen "läsnä" asunnossa. Tällaisesta on kovin vaikea tehdä enää yhteistä kotia uuden kumppanin kanssa enkä tosiaan itse haluaisi kakkoseksi siinäkään suhteessa.

Eronneita ei, se on kokemuksen antama oppi. En halua enää entisen vaimon jatkuvaa puhelinrumbaa kotiini ja vapaa-aikaani. Jos mies on kerran pyhäksi katsomassaan paikassa luvannut rakastaa toista lopun ikänsä ja lopettaa sen niin miksi minä kakkosena olisin sitten se, jota rakastettaisiin. Kuka siihen enää uskoo :D. 

Siinä 35 ikään asti miehiä pyöri ympärillä mutta nyt huomaan itsekin ränsistyväni ja ilmeisesti tuo on totta että samoilla markkinoilla ollaan parikymppisten kanssa. Ei ne miehet enää minua katso. Siitä idea koko topaan ja utelua muiden havainnoista. -Ap