Pelottaa yksin kotona :(

Uskomatonta, miten moni pelkää olla kotona yksin ja pimeyttä! Ei vaikuta oikein aikuiselta toiminnalta. Mitähän sitten kun puoliso joskus ehkä kuolee tai tulee avioero tai joutuu muuten vaan olemaan pitkään pois kotoa. Jotenkin kauhean avutonta.

Musta mikään ei ole yhtä ihanaa kuin olla kotona edes joskus yksin ja pimeällä lenkkeily se vasta mukavaa on. On jotenkin niin tunnelmallista ja turvallista kietoutua siihen pimeään.

Se hyöty pienistä kaupunkitonteista, että ei todellakaan pelota olla yksin kotona. Vaikka omakotitalossa asutaan, naapurit ovat ihan liki ja myös sellaisia yökukkujia, että valvovat varmasti minunkin untani. Meillä on myös hälytysjärjestelmä, joka tarvittaessa lähettää vartijan paikalle. Teille pelkääjille suosittelen. Hintaansa nähden oikein kätevä turvallisuudentunteen tuoja sekin.

33 jatkaa. Kuten ainakin itse kirjoitin, sillä ei ole merkitystä asunko yksin vai kaksin vaan sillä on merkitystä missä asun.

Vaikka mies kuorsaa yöt vieressä pelkään silti, en pelkäisi jos asuttaisiin kerrostalossa korkeammalla kuin katutasossa. Rivitalossakin pelottaisi vaikka asuisin miehen kanssa.

Joo, asuinpaikkaan voi useimmiten itse vaikuttaa.. minä olisinkin kyllä jäänyt keskustaan lähelle palveluja ja korkealle kerrostaloasuntoon. Mies haaveili omakotitalosta ja muiden syiden ja toiveiden pohjalta teimme kompromissin ja tässä sitä ollaan... pelosta kankeana, ainakin joskus. Iltaisin ja päivällä ei pelota, lähinnä öisin pelottaa.

olen 9 ja minua pelottaa ihan kauheasti olla yksin kotona onnksi mun koulu on kaupungissa joten voin mennä kisjastolle itse asiassa olen nytkin kirjastolla mutta helpottaa jos laittaa vaikka telkkarin päälle tai kutsuu kaverin käymään

Vierailija kirjoitti:

Jos jättää 10v:n illaksi yksin kotiin, olisi syytä hakeutua hoitoon.

mitä vittua nyt taas...

Niin, olet ehkä ansainnut pelkosi ja sen yksinolon.

Kerrostalo on turvallinen.

Se riittää kun on kissa. Ei pelota.

Vierailija kirjoitti:

Niin, olet ehkä ansainnut pelkosi ja sen yksinolon.

Höpö höpö.

Kyllä ne pimeän ja mörköjen pelot voi olla ihan aikuisenkin riesana, vielä jos katsoo masokistisesti paljon pelottavia leffoja niin soppa on valmis. Asumme isossa omakotitalossa ja välillä pimeässä pelottaa jos mies ei ole paikalla, mutta muutama tarpeen tullen haukkuva vahti tasoittaa kyllä mielen :) Näin isossa ok-talossa en suostuisi ilman koiria asumaankaan.

Vierailija kirjoitti:

Hrrr, en ikinä uskaltaiis asua missään haja-asutusalueella okt-talossa.

Pienenä olin silloin kahdeksankymppisellä yksin asuvalla mummollani lomalla yötä. Välillä öisin joku koputti oveen. Kerran kuulin, kun mummo meni avaamaan ja sulki oven äkkiä heti. Onneksi ovessa oli haka. Mummo ei koskaan saanut tietää, että olin hereillä ja kuulin tuon eikä asiasta puhuttu. Mummolle myös soitteli joku öisin ja sulki heti puhelimen mummon vastatessa. Myös tuona yönä aiemmin. Tästä puhuttiin ja mummo sanoi, että kylän baarissa olevat miehet humalapäissään soittavat väärään numeroon...

Noista on jäänyt kammo pimeällä kaupungin ulkopuolella olemista kohtaan. Mummolta oli lähimpään naapuriin 1,5km ja kylälle vajaa kolme.

Et ole ajatellut, että ei siellä oven takana varmaan mitään kamalan vaarallista voinut olla, kun siinä edelleen kirjoittelet?

Itse olen järki-ihmisen perikuva, aikaansaava, pärjäävä ja itsenäinen. Olen reissannut yksin ja asunut yksin ja useimmiten nautin yksinolosta suunnattomasti. Siitä huolimatta pelkään joskus yksin ollessani pimeää, olin sitten keskellä metsää tai ihan vaan kotona. Koskaan en ole pelännyt mitään konkreettisia asioita kuten murtovarkaita tai murhamiehiä, vaan aina lähinnä omaa vilkasta mielikuvitustani, joka on näkevinään ja kuulevinaan pimeydessä ja hiljaisuudessa milloin mitäkin sairasta. Mutta ei se sitä tarkoita ettenkö pärjäisi tai uskaltaisi. Vaikka pelkoni saattavat olla lapsellisia, aikuisena ihmisenä osaan kyllä kohdata ne ja elää niiden kanssa. Ei ne tunteet vaan niiden käsittely!

Joo muaki pelottaa