Jaksaisivatko ihmiset tavoitella mainetta ja mammonaa, jos kateutta ei olisi olemassakaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihmisen tarvitse levitellä someen elämäänsä voidakseen kokea paremmuutta. Kaikki me tiedämme mitä ihmiset kadehtivat ja pelkkä yleinen tieto siitä riittää, että muut kadehtii, kun minulla on se ja tuo asia itselläni.

Höpöhöpö. Täytyy olla todella nuori ja itsestään epävarma ihminen jos tosiaan joku tekee asioita sen vuoksi, että joku toinen samanlainen kadehtisi. Itse teen omat valintani omien mieltymyksieni mukaan. Miten edes kukaan pääsisi minua kadehtimaan kun en levittele asioitani ympäriinsä ja pidän kotini ym asiani vain aivan lähipiirini tiedossa. Lähipiiri koistuu samanlaisista ihmisistä kuin itsekin olen.

Ollakseen noin kateellinen tousille kuin ap tai joku jankjaaja täällä on , täytyy olla jollakin tapaa osaton tai syrjäytymyt tai muuten henkisesti kehittymätön.

Kyllä, kadehdin ihmisiä joilla on merenrantatalo tai kaunis ulkonäkö, mutta silti tiedostan, ettei nuo takaa onnellisuutta. Nauttisin taatusti ajatuksesta, että minulle ilkeitä olleet kadehtisivat kun asuisin hulppeasti. Oman elämäntyylini muuttuminen kadehdittavaksi olisi mitä parhain kosto niille, jotka ovat kohdelleet minua huonosti. Kivojen ja hyvien ihmisten en tietenkään toivoisi kadehtivan, mutta se olisikin juuri sellainen haitallinen lieveilmiö, josta haluaisin eroon (kuten joku tuolla aiemmin mainitsi, häntä siis lainatakseni).

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en osaa kadehtia muita lainkaan, enkä todellakaan halua tulla kadehdituksi, vaan enemmänkin pidän kynttilää vakan alla, jos on riski kadehtituksi tulemisesta. Minua muiden kadehtiminen lähinnä jarruttaa, sillä inhoan negatiivista huomiota ja nolostelen muutenkin huomiota.

Minua ajaa oma kunnianhino sekä halua saavuttaa kivoja asioita elämässäni. Kadehtiminen ei kuulu elämääni mitenkään muuta kuin haittaavana lieveilmiönä, josta haluaisin päästä eroon. Ihmiset näköjään todellakin ajattelevat aidosti täysin eri tavalla ja erilaisista motiiveista käsin.

Myöntäisit vaan, että salaa kuitenkin nautit ajatuksesta, että ihmiset kadehtivat elämääsi.

En nauti. Tulee sellainen olo, että mun pitäisi jotenkin selitellä ja puolustella sekä vähätellä itseäni ja valintojani, jos joku sattuisi olemaan kateellinen. Tosin itse en juurikaan edes tunnista muiden mahdollista kateutta. Edelleen ihmettelen parhaan kaverini jotenkin "epäloogista" käytöstä, kun vilpittömän ilahtuneena kerroin opiskelupaikkani saamisesta, naimisiin menosta ja lasteni syntymästä hänelle. Hän oli vaisu ja jotenkin ilkeän pisteliäs, eikä onnitellut sanallakaan. Ehkä se oli sitten sitä kateutta, en tiedä. :/ Mutta en nauti sellaisesta lainkaan.

Ja tosiaan uskon että kiusaajatyyppiset ihmiset havittelevat "mainetta ja mammonaa" pääasiassa siksi, että haluavat tehdä muut kateelliseksi. Nämä ovat myös niitä, jotka levittävät pramean elämänsä someen, jossa mahdollisimman moni sitten voi kadehtia.

Uskon että toinen yleinen ihmistyyppi somessa on se, joka on itse ollut kiusattu esim. rumuudestaan/resuisista vaatteistaan/köyhyydestään ja joka haluaa kostaa kiusaajilleen näyttämällä heille närhen munat. Minusta tuossa ei ole mitään väärää. Päinvastoin tuollainen toiminta on jopa suotavaa.

Ap

Kateus kuuluu ihmisluontoon, siitä voi olla myös hyötyä. Itse olen saanut aikaiseksi asioita, jos olen kadehtinut, uskallan myöntää olevani kateellinen, ei siinä mitään pahaa ole. Olen jopa sanonut joillekin ihmisille että kadehdin heitä, myönnän sen, minulta löytyy vahvuutta sellaisen myöntämiseen. Kateus ei myrkytä mieltäni, koska uskallan olla kateellinen, sellainen ihminen myrkyttää sillä mielensä joka yrittää sitä piilottaa. Kateus on voimavara. Jos kadehtii toiselta jotain, voi itse yrittää parantaa elämäänsä siihen suuntaan mitä kadehtii. Näen sen voimavarana, en negatiivisena asiana. Tietysti jos ihminen on koko ajan kateellinen, se ei ole normaalia, mutta tottakai silloin tällöin elämässä on kateellinen jostain toiselle. Tiedän, että minuakin on kadehdittu, sen vain näkee varsinkin nämä jotka yrittävät sitä piilottaa. Minusta tällainen piilokateus on naurettavaa eikä kerro hyvästä itsetunnosta. Kateuden myöntäminen kertoo hyvästä itsetunnosta ja siitä että sietää myös negatiivisia tunteita itsessään.

Vierailija kirjoitti:

J Abra kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka todennäköistä on, että henkilöt, jotka väittävät, etteivät tunne kateutta, puhuvat totta? Minä en usko kovin monen heistä olevan täysin rehellisiä itselleen.

Onpa kapeakatseinen kuva ihmisistä, että jos itse tuntee kateutta niin ei voida uskoa että hyvin monet eivät tunne. Kenelläkään ei ole syytä valehdella asiasta nimettömällä palstalla, eikä kyse ole myöskään sädekehän asettamisesta omaan päähän. Itse olen laiska, tyhmä, epärehellinen ja manipuloiva mutta en koskaan kateellinen. Iloni toisten ihmisten puolesta on joko pyyteetöntä tai ihailevaa, tai sitten voivat olla väliinpitämättömiä/ei kiinnostavia minulle.

Olet siis laiska, tyhmä, epärehellinen ja manipuloiva eli toisin sanoen ilmeisesti luovuttanut kilpailemasta muiden kanssa. Olisi mielenkiintoista kuulla miksi.

Moni kuitenkin nimenomaan kilpailee ja he ovat juuri näitä someen elämästään kuvia postaavia. Kilpailunhalu ja kateus muita kohtaan heilläkin ollut se eteenpäin työntävä voima. Eivät he muuten olisi halunneet juuri sitä tietynlaista ulkonäköä/elämäntyyliä jossain merenrantatalossa pihalla olevine jaguaareineen, josta sitten postataan kuvia someen siinä toivossa, että vihdoinkin itse saa kokea olevansa se, jota kadehditaan.

Ihanaa, kiitos. Tämmöistä löpinää kun lukee niin tunnen oikeasti suurta onnea siitä, että olen vapaa kateudesta. Tämä ilmeisesti on aika harvinaista? Nyt voin laittaa kännykän pois ja myhistä itsekseni, että eipähän ainakaan tuollaisia ongelmia ole elämässäni.

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan uskon että kiusaajatyyppiset ihmiset havittelevat "mainetta ja mammonaa" pääasiassa siksi, että haluavat tehdä muut kateelliseksi. Nämä ovat myös niitä, jotka levittävät pramean elämänsä someen, jossa mahdollisimman moni sitten voi kadehtia.

Uskon että toinen yleinen ihmistyyppi somessa on se, joka on itse ollut kiusattu esim. rumuudestaan/resuisista vaatteistaan/köyhyydestään ja joka haluaa kostaa kiusaajilleen näyttämällä heille närhen munat. Minusta tuossa ei ole mitään väärää. Päinvastoin tuollainen toiminta on jopa suotavaa.

Ap

Kyllä sinä taidat nyt olla aika yksin kateutesi kanssa. Ei niitä kuvia ole pakko katsoa jos sinulla tulee niistä paha mieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan uskon että kiusaajatyyppiset ihmiset havittelevat "mainetta ja mammonaa" pääasiassa siksi, että haluavat tehdä muut kateelliseksi. Nämä ovat myös niitä, jotka levittävät pramean elämänsä someen, jossa mahdollisimman moni sitten voi kadehtia.

Uskon että toinen yleinen ihmistyyppi somessa on se, joka on itse ollut kiusattu esim. rumuudestaan/resuisista vaatteistaan/köyhyydestään ja joka haluaa kostaa kiusaajilleen näyttämällä heille närhen munat. Minusta tuossa ei ole mitään väärää. Päinvastoin tuollainen toiminta on jopa suotavaa.

Ap

Kyllä sinä taidat nyt olla aika yksin kateutesi kanssa. Ei niitä kuvia ole pakko katsoa jos sinulla tulee niistä paha mieli.

En minä niitä katselekaan. Toki aiemmin katselin, mutta lopetin juuri siksi, että huomasin vain ahdistuvani niistä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kuinka todennäköistä on, että henkilöt, jotka väittävät, etteivät tunne kateutta, puhuvat totta? Minä en usko kovin monen heistä olevan täysin rehellisiä itselleen. Kateutta ei haluta nähdä itsessä, koska se olisi myöntyminen sille ajatukselle, ettei olekaan niin muista ihmisistä riippumaton ihminen. On myös perin mielenkiintoista miksi esim. suru ja viha pystytään paremmin myöntämään kuin kateus. Luultavasti kyse on siitä, että vaikka niin yleistä kuin kilpailunhalu onkin, ei siitä voida keskustella omakohtaisten kokemusten kautta. Ihminen näkee kilpailunhalua ja kateutta aina vain muissa ihmisissä ja ympärillään, mutta hyvin harvoin itsessään. Kateus on yksi suurimmista tabuistamme. Jokainen haluaa antaa ihmisille kuvan, ettei missään tapauksessa kokisi huonommuutta toiseen ihmiseen verrattuna. Itsetunto on hyvin hauras osa ihmistä. Sitä yritetään kaikin tavoin rakentaa kestäväksi ja ulkopuolisten silmissä vahvemmaksi. Kateuden myöntäminen murtaisi tuon myytin. Kaikki mitä ihminen olisi vahvan itsetuntonsa eteen tehnyt olisi hukkaan heitettyä aikaa.

Henkisesti terve ihminen pystyy myöntämään myös heikkoutensa. Hän pystyy itsekritiikkiin, mutta ei lannistu vaikka huomaisi olevansa tietyissä asioissa heikko.

Minun mielestäni kateuden tunteminen on omituista ja pelottavaa, miten moni on kai sitten kateellinen jostakin jollekin.

Minusta jokaisen ihmisen pitäisi pyrkiä olemaan tyytyväinen omana itsenään niillä korteilla mitä on, olla paras versio itsestään. Minä en halua olla kukaan muu, eikä kukaan muu voisi olla parempi minä, koska sitten se ei olisi enää minä. Olen hyvä vikoineni, ja niitä on paljon.

Tiedostan myös että niissäkin ihmisissä jotka näyttävät minulle täydellisiltä - sellaisia ei kyllä ole mutta ymmärtänette mitä tarkoitan, on omat vikansa tai sitten he eivät ole niin moniulotteisia.

Kateus on minusta kuin myrkkyä ja se myrkyttää koko ihmisen sielun jos liian kateelliseksi alkaa. Kauneinta ovat itsensä ja muut hyväksyvät ihmiset joilla on sisäinen rauha eikä mitään tarvetta kilpailla tai vertailla itseään muihin. Kilpailla voi ihan oman itsensäkin kanssa, jos haluaa olla vielä parempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka todennäköistä on, että henkilöt, jotka väittävät, etteivät tunne kateutta, puhuvat totta? Minä en usko kovin monen heistä olevan täysin rehellisiä itselleen. Kateutta ei haluta nähdä itsessä, koska se olisi myöntyminen sille ajatukselle, ettei olekaan niin muista ihmisistä riippumaton ihminen. On myös perin mielenkiintoista miksi esim. suru ja viha pystytään paremmin myöntämään kuin kateus. Luultavasti kyse on siitä, että vaikka niin yleistä kuin kilpailunhalu onkin, ei siitä voida keskustella omakohtaisten kokemusten kautta. Ihminen näkee kilpailunhalua ja kateutta aina vain muissa ihmisissä ja ympärillään, mutta hyvin harvoin itsessään. Kateus on yksi suurimmista tabuistamme. Jokainen haluaa antaa ihmisille kuvan, ettei missään tapauksessa kokisi huonommuutta toiseen ihmiseen verrattuna. Itsetunto on hyvin hauras osa ihmistä. Sitä yritetään kaikin tavoin rakentaa kestäväksi ja ulkopuolisten silmissä vahvemmaksi. Kateuden myöntäminen murtaisi tuon myytin. Kaikki mitä ihminen olisi vahvan itsetuntonsa eteen tehnyt olisi hukkaan heitettyä aikaa.

Henkisesti terve ihminen pystyy myöntämään myös heikkoutensa. Hän pystyy itsekritiikkiin, mutta ei lannistu vaikka huomaisi olevansa tietyissä asioissa heikko.

Minun mielestäni kateuden tunteminen on omituista ja pelottavaa, miten moni on kai sitten kateellinen jostakin jollekin.

Minusta jokaisen ihmisen pitäisi pyrkiä olemaan tyytyväinen omana itsenään niillä korteilla mitä on, olla paras versio itsestään. Minä en halua olla kukaan muu, eikä kukaan muu voisi olla parempi minä, koska sitten se ei olisi enää minä. Olen hyvä vikoineni, ja niitä on paljon.

Tiedostan myös että niissäkin ihmisissä jotka näyttävät minulle täydellisiltä - sellaisia ei kyllä ole mutta ymmärtänette mitä tarkoitan, on omat vikansa tai sitten he eivät ole niin moniulotteisia.

Kateus on minusta kuin myrkkyä ja se myrkyttää koko ihmisen sielun jos liian kateelliseksi alkaa. Kauneinta ovat itsensä ja muut hyväksyvät ihmiset joilla on sisäinen rauha eikä mitään tarvetta kilpailla tai vertailla itseään muihin. Kilpailla voi ihan oman itsensäkin kanssa, jos haluaa olla vielä parempi.

Mikään elollinen ei ole mitään verrattuna muihin. Ihminen on niin kehittynyt laji, että meille vertailu alkaa siinä vaiheessa lapsuutta, kun kaikki muukin tietoisuus itsestä ja ympäröivästä maailmasta.

En pidä kadehdituksi tulemista tavoiteltavana asiana. Kateelliset jotka eivät tunnista omaa kateuttaan, ovat uhka. He vaikeuttavat kateutensa kohteen elämää puhumalla tästä pahaa ym. Minä haluan olla turvassa, luottaa siihen, ettei minulle haluta pahaa.

Jos kaikki muut ihmiset katoaisivat lopullisesti ympäriltäni, haluaisin haluaisin silti ainakin olla terve, syödä hyvää ruokaa, katsoa hauskoja ohjelmia... Sen sijaan se ei haittaisi, vaikka olisin ruma, koska ulkonäöllä on lähinnä sosiaalinen merkitys.

En toivo asioita itselleni sen perusteella ovatko muut kateellisia, vaan oman turvallisuudentunteeni perusteella. Joistakin asioista seuraa kateutta, vaikkei niitä tavoittelisikaan kateuden takia. Esim. ulkoinen viehättävyys vaikuttaa siihen, miten sympaattisena pidetään, nuoruus siihen paljonko muut näkevät potentiaalia ja haluavat auttaa. Nuoruuden menettäminen ja entisestään rumentuminen ahdistaa siksi, että pelottaa joutua huonommin kohdelluksi, ei siksi, että kateus vähenee.

Kateuden kohteeksi joutumisesta ei ole hyötyä, vaikka niistä asioista, JOITA kadehditaan, onkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka todennäköistä on, että henkilöt, jotka väittävät, etteivät tunne kateutta, puhuvat totta? Minä en usko kovin monen heistä olevan täysin rehellisiä itselleen. Kateutta ei haluta nähdä itsessä, koska se olisi myöntyminen sille ajatukselle, ettei olekaan niin muista ihmisistä riippumaton ihminen. On myös perin mielenkiintoista miksi esim. suru ja viha pystytään paremmin myöntämään kuin kateus. Luultavasti kyse on siitä, että vaikka niin yleistä kuin kilpailunhalu onkin, ei siitä voida keskustella omakohtaisten kokemusten kautta. Ihminen näkee kilpailunhalua ja kateutta aina vain muissa ihmisissä ja ympärillään, mutta hyvin harvoin itsessään. Kateus on yksi suurimmista tabuistamme. Jokainen haluaa antaa ihmisille kuvan, ettei missään tapauksessa kokisi huonommuutta toiseen ihmiseen verrattuna. Itsetunto on hyvin hauras osa ihmistä. Sitä yritetään kaikin tavoin rakentaa kestäväksi ja ulkopuolisten silmissä vahvemmaksi. Kateuden myöntäminen murtaisi tuon myytin. Kaikki mitä ihminen olisi vahvan itsetuntonsa eteen tehnyt olisi hukkaan heitettyä aikaa.

Henkisesti terve ihminen pystyy myöntämään myös heikkoutensa. Hän pystyy itsekritiikkiin, mutta ei lannistu vaikka huomaisi olevansa tietyissä asioissa heikko.

Minun mielestäni kateuden tunteminen on omituista ja pelottavaa, miten moni on kai sitten kateellinen jostakin jollekin.

Minusta jokaisen ihmisen pitäisi pyrkiä olemaan tyytyväinen omana itsenään niillä korteilla mitä on, olla paras versio itsestään. Minä en halua olla kukaan muu, eikä kukaan muu voisi olla parempi minä, koska sitten se ei olisi enää minä. Olen hyvä vikoineni, ja niitä on paljon.

Tiedostan myös että niissäkin ihmisissä jotka näyttävät minulle täydellisiltä - sellaisia ei kyllä ole mutta ymmärtänette mitä tarkoitan, on omat vikansa tai sitten he eivät ole niin moniulotteisia.

Kateus on minusta kuin myrkkyä ja se myrkyttää koko ihmisen sielun jos liian kateelliseksi alkaa. Kauneinta ovat itsensä ja muut hyväksyvät ihmiset joilla on sisäinen rauha eikä mitään tarvetta kilpailla tai vertailla itseään muihin. Kilpailla voi ihan oman itsensäkin kanssa, jos haluaa olla vielä parempi.

Mikään elollinen ei ole mitään verrattuna muihin. Ihminen on niin kehittynyt laji, että meille vertailu alkaa siinä vaiheessa lapsuutta, kun kaikki muukin tietoisuus itsestä ja ympäröivästä maailmasta.

Kehittynyt kyllä, mutta kehityksenkin pitäisi edistyä sen verran, että kasvaa kateuden tunteista yli. Jotkut vaan jää jumittamaan, eivätkä kehity koskaan kypsiksi. Se vaikuttaa olevan hyvin tuskallista, kuten tämäkin aloitus sen osoittaa. Itsekin tunnen pari ihmistä, jotka ovat kaikesta kateellisia ja säälin heitä. Eivät ole onnellisia.

Voi ap, kateuteen on mahdollista saada apua vaikkapa terapiasta. Suosittelen!

Nautin enemmän elämässäni olevista asioista ilman muiden kateutta. Kateus on hirveää, mieluusti eläisin ilman sellaisia ihmisiä. Itse en ole kateellinen. Olin kyllä lapsena, joten muistan miltä se tuntui. En onneksi ole enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihmisen tarvitse levitellä someen elämäänsä voidakseen kokea paremmuutta. Kaikki me tiedämme mitä ihmiset kadehtivat ja pelkkä yleinen tieto siitä riittää, että muut kadehtii, kun minulla on se ja tuo asia itselläni.

Höpöhöpö. Täytyy olla todella nuori ja itsestään epävarma ihminen jos tosiaan joku tekee asioita sen vuoksi, että joku toinen samanlainen kadehtisi. Itse teen omat valintani omien mieltymyksieni mukaan. Miten edes kukaan pääsisi minua kadehtimaan kun en levittele asioitani ympäriinsä ja pidän kotini ym asiani vain aivan lähipiirini tiedossa. Lähipiiri koistuu samanlaisista ihmisistä kuin itsekin olen.

Ollakseen noin kateellinen tousille kuin ap tai joku jankjaaja täällä on , täytyy olla jollakin tapaa osaton tai syrjäytymyt tai muuten henkisesti kehittymätön.

Kyllä, kadehdin ihmisiä joilla on merenrantatalo tai kaunis ulkonäkö, mutta silti tiedostan, ettei nuo takaa onnellisuutta. Nauttisin taatusti ajatuksesta, että minulle ilkeitä olleet kadehtisivat kun asuisin hulppeasti. Oman elämäntyylini muuttuminen kadehdittavaksi olisi mitä parhain kosto niille, jotka ovat kohdelleet minua huonosti. Kivojen ja hyvien ihmisten en tietenkään toivoisi kadehtivan, mutta se olisikin juuri sellainen haitallinen lieveilmiö, josta haluaisin eroon (kuten joku tuolla aiemmin mainitsi, häntä siis lainatakseni).

Ap

Aika lapsellista ajatella, että sinulle ilkeät ihmiset seuraisivat pätkän vertaa miten sinulla menee. En kyllä tunnista ollenkaan tuollaista näytän kaikille sittenpähän näkevät ajatuskulkua. En edes koe että ihmiset olisivat minulle koskaan olleet tarkoituksella ilkeitä. Ajattelemattomia ja tyhmiä ehkä, mutten ole jäänyt niitä hautomaan ja kostoa suunnittelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaksaisi. Myös ahneus vaikuttaa. Silloin ei kadehtita toisia vaan halutaan kerätä itsrlle mahdollisimman paljon.

Uskotko todella, ettei kateus muita kohtaan aja ahneeksi? Ahnehan nimenomaan kadehtii, koska haluaa omistaa enemmän kuin ne, joita kadehtii.

Onpa typerä yleistys. Ei ahneus tarvitse kateutta tai mitään referenssipistettä. Vaikka sinulla olisi enemmän kuin kaikilla muilla yhteensä, voit edelleen olla ahne.