Sokkiuutinen: korpeen rakennetut kartanot eivät käy kaupaksi

Kauppaa käydään ketjuissa siten, että kun pienten asuntojen myynti kiihtyy, myös suurten asuntojen kauppa virkoaa pienellä viiveellä.

Osa välittäjistä uskoo, että näin olisi jo vähitellen käymässä.

"Muutamissa suurimmissa kaupungeissa omakotitalojen kauppa kävi elokuussa jo hieman viime vuoden vastaavaa aikaa paremmin. Eli sitä ketjuuntumista jo tapahtuu", sanoo Huoneistokeskuksen toimitusjohtaja Antti Asteljoki.

 http://www.hs.fi/talous/Suurien+asuntojen+kauppa+käy+kehnosti/a1380251266781

Joko hymy hyytyy?

[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 19:17"]

Opiskelukaverilla vanhemmat takasivat, meillä ei. Puolison vanhemmat joutuivat maksamaan yhden lapsensa laskuja, joten he eivät taanneet muille. Meillä muutenkin lähdettiin nollasta liikkeelle, kun valmistuttiin, mulla vähän kesätyösäästöjä. Toisilla on joskus ennakkoperintöjä. Meillä meni monta vuotta säästää kunnon asuntoon pesämuna, ennen kuin voitiin ostaa. Mieluummin pieni hyväkuntoinen kuin iso homepesä. 

[/quote]

Joo, siinähän ne asumisen vaihtoehdot ovat.

Huvittaa tuo H:n jatkuva negatiivinen uutisointi kehyskunnista ja kotiäitiydestä, vaikka itse olenkin lähellä keskustaa asuva työäiti

Ja yllätys yllätys: tämä uutinen löytyy Pääkaupunkimme nimeä kantavasta lehdestä.

Korpeen? Kartanot...?

Myönnän, että otsikkoni on kohtuuton ja huomiohakuinen. Asia on kyllä oikein. -ap

No onhan se totta, että sille mummon vanhalle torpan tontille, tai todella halvalla saadulle tontille ei mihinkään, pykätään 500.000€:n talo. Sitten kun työkiviot muuttuu, ja pitäisi vaihtaa maisemaa, niin ihmetellään, kuinka siitä torpasta ei haluta maksaa kuin 190k. Unohdetaan myös se, että sillä lainarahalla, mikä taloon otettiin, ostettiin myös 2 autoa, että sinne korpeen pääsee, ja käytiin muutamanakin vuotena Thaikuissa.

Täällä meilläpäin on parikin miljoonapytinkiä olleet vuosia myynnissä ja hinta senkun laskee.

Me ostimme omakotitalon ns. korvesta. Tässä syitä:

- työmatkani lyheni 40 km (asuimme aiemmin Espoossa)

- halusimme omakotitalon, eikä meilä ole varaa pääkaupunkiseudun 400 000 - 500 000:n taloihin. Omamme maksoi 300 000, miehellä on työpaikalleen Espooseen 20 km työmatka, joten meistä ihan järkevä ostos

- mies ei harrastuksensa vuoksi halua naapureita

Nyt tähän viereen on rakennettu lähiötä, joka on täynnä kartanoita ja samaa mietin kuin ap aloituksessaan. Mahtavatko ne tavalliset perheet tajuta, että lähikauppaan mennään aina autolla, lapsia pitää kuskailla kaikkialle ja jälleenmyyntiarvo on huono. Nuo talot, mitä rakennetaan, yritetään takuulla myydä noin 700 000 eurolla. Kuka haluaa noin kalliin talon keskellä ei-mitään? Ymmärrän, että Espoossa iso talo maksaa tuon verran ja samojn, jos sijaitsee meren tai järven äärellä, mutta kuka haluaa maksaa noin suuria summia asuakseen kirjaimellisesti metsässä tai tarkemmin lähiössä, joka on keskellä metsää. Busseja ei kulje, lähikauppa on monen kilsan päässä ja työpaikat kymmenien kilometrien päässä.

Ihan keskellä tuota lähiötä on yritetty myydä 10v vanhaa omakotitaloa 580 000:lla eikä ole mennyt kaupaksi. Talo on upea mutta sisätilat jo remontin tarpeessa eikä sijainti ole hyvä, vaikka keskellä lähiötä ja esim. koulun vieressä sijaitseekin. 

Mutta jos tietää niin kuin me, että loppuelämän koti on tässä, niin mikäs siinä. Me emme arvosta postimerkin kokoisia tontteja emmekä naapureita tuijittamassa olohuoneeseemme leikatessaan nurmikkoa. Siskoni perheineen asuu Espoon lähiössä ja taas kun kävimme kylässä, ällötti, miten koko katu seurasi, kun automme lipui ohi ja kun istuimme terassilla grillaamassa, leikkasi naapuri nurmikkoaan kahden metrin päässä iloisesti vilkutellen. Joku tuollaista sillit suolassa - elämää arvostaa, joku taas tahtoo hiljaisuutta ympärilleen ja joku kolmas kaupungin melskeen. Pääasia on, että tietää, mitä tahtoo.

No kyllä sen kartanon pitäisi olla esim. Senaatintorilla. 

Onhan se nyt tiedetty, ettei ökyluukusta saa omiaan takaisin. Vielä vähemmän missään syrjässä, ellei sitten sijainti ole todella spesiaali. Niin on aina ollut. Niin oli jo 40 vuotta sitten, jos rakensi yli-ison talon korpeen. Tietysti tarpeeksi kauan odottaessa voi päästä omilleen inflaation takia, mutta inflaatiokin on nykyään kovin hidasta, joten odottaa saa.

Mikä oli uutisen informaatioarvo?

Kyllä sen kartanonkin vuokralle saa. Tai ainakin rivitalokolmion, -neliön tai -viisikon. Suurista vuokra-asunnoista on aika paljon kysyntää, mutta vähän tarjontaa. Aika harva perheellinen haluaa asuaa keskellä kaupunkia, koska se nyt vaan on onnettoman epäkäytännöllistä lasten kanssa.

Ostaisin jos rahaa olisi. Unelma olisi iso tontti ja naapurit helvetin kaukana. Toki vasta sitten, kun lapset on aikuisia.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 20:49"]

Korpeen? Kartanot...?

[/quote]

kaksplussan legendaarinen palstahahmo milannakin on jo vuosikaudet yrittänyt muudä tiililinnaansa tuloksetta. Mutta sijainti, sijainti ja sijainti.

[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 16:53"]

Me ostimme omakotitalon ns. korvesta. Tässä syitä:

- työmatkani lyheni 40 km (asuimme aiemmin Espoossa)

- halusimme omakotitalon, eikä meilä ole varaa pääkaupunkiseudun 400 000 - 500 000:n taloihin. Omamme maksoi 300 000, miehellä on työpaikalleen Espooseen 20 km työmatka, joten meistä ihan järkevä ostos

- mies ei harrastuksensa vuoksi halua naapureita

Nyt tähän viereen on rakennettu lähiötä, joka on täynnä kartanoita ja samaa mietin kuin ap aloituksessaan. Mahtavatko ne tavalliset perheet tajuta, että lähikauppaan mennään aina autolla, lapsia pitää kuskailla kaikkialle ja jälleenmyyntiarvo on huono. Nuo talot, mitä rakennetaan, yritetään takuulla myydä noin 700 000 eurolla. Kuka haluaa noin kalliin talon keskellä ei-mitään? Ymmärrän, että Espoossa iso talo maksaa tuon verran ja samojn, jos sijaitsee meren tai järven äärellä, mutta kuka haluaa maksaa noin suuria summia asuakseen kirjaimellisesti metsässä tai tarkemmin lähiössä, joka on keskellä metsää. Busseja ei kulje, lähikauppa on monen kilsan päässä ja työpaikat kymmenien kilometrien päässä.

Ihan keskellä tuota lähiötä on yritetty myydä 10v vanhaa omakotitaloa 580 000:lla eikä ole mennyt kaupaksi. Talo on upea mutta sisätilat jo remontin tarpeessa eikä sijainti ole hyvä, vaikka keskellä lähiötä ja esim. koulun vieressä sijaitseekin. 

Mutta jos tietää niin kuin me, että loppuelämän koti on tässä, niin mikäs siinä. Me emme arvosta postimerkin kokoisia tontteja emmekä naapureita tuijittamassa olohuoneeseemme leikatessaan nurmikkoa. Siskoni perheineen asuu Espoon lähiössä ja taas kun kävimme kylässä, ällötti, miten koko katu seurasi, kun automme lipui ohi ja kun istuimme terassilla grillaamassa, leikkasi naapuri nurmikkoaan kahden metrin päässä iloisesti vilkutellen. Joku tuollaista sillit suolassa - elämää arvostaa, joku taas tahtoo hiljaisuutta ympärilleen ja joku kolmas kaupungin melskeen. Pääasia on, että tietää, mitä tahtoo.

[/quote]

Mitä miehesi harrastaa?

Suomessa kartanot myydään jo ennen kuin ne tulevat edes julkisesti myyntiin! Siis oikeat kartanot, joissa ei ole jotain 4-5 huonetta ja pientä maalänttiä ympärillä vaan puutarhaa sen verran, että nurmen niittoon tarvitaan traktori.

Monella kartanonomistajalla on sijoitusasuntoja Eirassa ja Töölössä, joten ei se kartano merkitse sitä, että ei olisi mitään muuta.

Aina on kiva asua 3 lapsen kanssa kaksiossa, jossa vanhemmat nukkuvat vaatehuoneessa ja teini-ikäiselle on tehty parvekkeesta oma soppi. Kaksio riittää kyllä perheelle, kunhan kaupungin edut ovat vieressä.

Minä ihmettelen sitä, että ette ole onnistuneet edes kolmiota hankkimaan, jos opiskelukaverit sai sentään kokonaisen talon aikaan.

Opiskelukaverilla vanhemmat takasivat, meillä ei. Puolison vanhemmat joutuivat maksamaan yhden lapsensa laskuja, joten he eivät taanneet muille. Meillä muutenkin lähdettiin nollasta liikkeelle, kun valmistuttiin, mulla vähän kesätyösäästöjä. Toisilla on joskus ennakkoperintöjä. Meillä meni monta vuotta säästää kunnon asuntoon pesämuna, ennen kuin voitiin ostaa. Mieluummin pieni hyväkuntoinen kuin iso homepesä. 

[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 19:17"]

Opiskelukaverilla vanhemmat takasivat, meillä ei. Puolison vanhemmat joutuivat maksamaan yhden lapsensa laskuja, joten he eivät taanneet muille. Meillä muutenkin lähdettiin nollasta liikkeelle, kun valmistuttiin, mulla vähän kesätyösäästöjä. Toisilla on joskus ennakkoperintöjä. Meillä meni monta vuotta säästää kunnon asuntoon pesämuna, ennen kuin voitiin ostaa. Mieluummin pieni hyväkuntoinen kuin iso homepesä. 

[/quote]

Niin ja mun äiti haudassa, joten ei kelvannu takaajaksi, isä ei kelvannut kuin sairaseläkkeellä. 

Ja vaihtoehtojahan ei tietenkään ole mitään keskustan kaksion ja korpeen rakennetun kartanon välillä..?

[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 16:53"]

Me ostimme omakotitalon ns. korvesta. Tässä syitä:

- työmatkani lyheni 40 km (asuimme aiemmin Espoossa)

- halusimme omakotitalon, eikä meilä ole varaa pääkaupunkiseudun 400 000 - 500 000:n taloihin. Omamme maksoi 300 000, miehellä on työpaikalleen Espooseen 20 km työmatka, joten meistä ihan järkevä ostos

- mies ei harrastuksensa vuoksi halua naapureita

Nyt tähän viereen on rakennettu lähiötä, joka on täynnä kartanoita ja samaa mietin kuin ap aloituksessaan. Mahtavatko ne tavalliset perheet tajuta, että lähikauppaan mennään aina autolla, lapsia pitää kuskailla kaikkialle ja jälleenmyyntiarvo on huono. Nuo talot, mitä rakennetaan, yritetään takuulla myydä noin 700 000 eurolla. Kuka haluaa noin kalliin talon keskellä ei-mitään? Ymmärrän, että Espoossa iso talo maksaa tuon verran ja samojn, jos sijaitsee meren tai järven äärellä, mutta kuka haluaa maksaa noin suuria summia asuakseen kirjaimellisesti metsässä tai tarkemmin lähiössä, joka on keskellä metsää. Busseja ei kulje, lähikauppa on monen kilsan päässä ja työpaikat kymmenien kilometrien päässä.

Ihan keskellä tuota lähiötä on yritetty myydä 10v vanhaa omakotitaloa 580 000:lla eikä ole mennyt kaupaksi. Talo on upea mutta sisätilat jo remontin tarpeessa eikä sijainti ole hyvä, vaikka keskellä lähiötä ja esim. koulun vieressä sijaitseekin. 

Mutta jos tietää niin kuin me, että loppuelämän koti on tässä, niin mikäs siinä. Me emme arvosta postimerkin kokoisia tontteja emmekä naapureita tuijittamassa olohuoneeseemme leikatessaan nurmikkoa. Siskoni perheineen asuu Espoon lähiössä ja taas kun kävimme kylässä, ällötti, miten koko katu seurasi, kun automme lipui ohi ja kun istuimme terassilla grillaamassa, leikkasi naapuri nurmikkoaan kahden metrin päässä iloisesti vilkutellen. Joku tuollaista sillit suolassa - elämää arvostaa, joku taas tahtoo hiljaisuutta ympärilleen ja joku kolmas kaupungin melskeen. Pääasia on, että tietää, mitä tahtoo.

[/quote]

Pääkaupunkiseutu ei korpea ole, ei vaikka olisi Helsinkiin 40km. Muu Suomi onkin sitten eri juttu...